bloodchocolate

Olin nuorempana melko sinisilmäinen tyttö, uskoin ihmisistä aina parasta, enkä halunnut ajatella kenestäkään pahaa. Kun sitten lähdin ensimmäistä kertaa kaupunkiin, oli kokemus avartava.

Matkustin junalla pääsykokeisiin. Jo itse matka oli jännittävä, kaikki ne vieraat ihmiset ja ohi vilistävät paikat saivat minut jännittyneelle, mutta hyvälle tuulelle. Olin kammannut vaaleat hiukseni laskeutumaan laineina harteille, ja näin jälkikäteen ajatellen olin varmasti varsinainen elovena-tyttö. Yksinkertainen kesämekko ja järkeväkorkoiset kengät vain tehostivat vaikutelmaa vanhan suomifilmin tähtösestä. En tietenkään tehnyt tätä tietoisesti, vaan olin autuaan tietämätön siitä miltä ulospäin näytin.

Olen aina ollut muodokas, ja jo nuorena minulla oli keskivertoa suuremmat rinnat, ja leveämpi lantio. Silloin se ahdisti, mutta myöhemmin olen oppinut arvostamaan avuja joita minulle on suotu. Vartaloni ei suinkaan jäänyt kaupungissa huomiota vaille. Kuitenkin jostain syystä vain vanhemmat miehet vaikuttivat kiinnostuneilta, ikäisilleni olin kai liian "lihava". Kummaa miten nuorien miesten maailmankuvaan ja naisihanteeseen vaikuttaa muoti-ilmiöt, kun taas kokeneemmat herrat tuntuvat arvostavan perinteisempää, naisellisempaa vartaloa.

Muistan hyvin sen hetken kun näin hänet ensimmäisen kerran. Hän oli pitkä ja harteikas, kovin rento ja itsevarma. Juuri sellainen mies joka saa nuoren naisen polvet notkumaan. Hän oli yksi yliopiston professoreista, ja hänen tummat silmänsä ja sointuva äänensä saivat minut haluamattani kostumaan. Muistan punastuneeni, ja toivovani ettei kukaan huomaa miten hänen läheisyytensä minuun vaikutti. Eihän se nyt vain ollut sopivaa. Hän katseli minua paljon, enkä kokemattomuuttani osannut sanoa oliko katseessa muutakin kuin ystävällisyyttä mahdollisesti tulevaa opiskelijaa kohtaan. Mutta se katse sai minut kiemurtelemaan penkilläni, ja pääsykoe meni täysin pieleen. Tiesin sen jo paperia palauttaessani, ja minua harmitti. Taisin katsoa ahdinkoni aiheuttajaa vähän turhankin harmissani, sillä hän pyysi minut kanssaan juttelemaan omaan toimistoonsa.

Sydämmeni pamppaili pelästyneenä, mutta tietenkin menin, sillä halusinhan antaa itsestäni fiksun kuvan, jos se vaikka auttaisi nostamaan pisteitä, jotka varmasti jäisivät alas pelkän kokeen perusteella. Mielessäni ei edes käynyt, että miehellä voisi olla jotain muutakin sanottavaa.

En muista sanoja tai järjestystä tarkalleen, mutta muistan miten hän kierteli tuolia johon oli minut pyytänyt istumaan, ja miten tukalaksi tunsin oloni. Istuin jännittyneenä kuin viulunkieli, ja kavahdin kun hän laski kätensä harteilleni takaapäin. Juttellen jotain tyynnyttävää, lohdutellen että pääsykoepisteet ovat vain osittain kirjallisen kokeen pisteet, mutta en kuunnellut. Tunsin vain kädet, jotka hellästi hieroivat lukemisesta jäykkiä niskojani, sormet, jotka voimakkaina pyörittelivät kipeitä lihaksiani.

Jossain vaiheessa mies huomasi etten kuuntele, sillä hän vaikeni. Hänen kätensä laskeutuivat kuin salaa eteenpäin, kunnes ne pitelivät rintojani. Henkäisin kuuluvasti, ja hän otti sen rohkaisuna. Kädet hieroivat nyt rintojani, jotka reagoivat kosketukseen nopeasti, nännit nöpöttäen. Jalkovälini kihelmöi, ja tein kaikkeni pysyäkseni paikoillani. En ollut koskaan tuntenut sellaista himoa, mutta samalla olin kauhuissani. Miten tälläistä voi sattua minulle? Minulle, kokemattomalle, mitäänsanomattoman näköiselle maalaistytölle?

Mies laski kätensä rinnoiltani vyötärölleni, ja nosti minut seisomaan. Hän siirsi tuolin pois takaani, ja siirtyi kiinni selkääni. Tunsin hänen suuren vartalonsa omaani vasten, kädet kiertyivät lanteilleni, sormet hamusivat hameeni helmaa ylemmäs. En pystynyt vastustelemaan, vaikka jokin pieni ääni päässäni huusi minua tekemään niin. Olin kuin tulessa, miehen huulet hamusivat niskaani ja olkapäätäni, sormet keräsivät hameen helman mytyksi lanteilleni. Valkoiset tavalliset pikkupöksyni paljastuivat, ja mies henkäisi korvaani haluavansa panna minua.

Hän työnsi minua vartalollaan eteenpäin, kävelytti kunnes törmäsin pöytään. Sitten hän tarttui rintoihini, ja niitä kourien ohjasi ylävartaloni pöydän ylle. Hämärästi tajusin ettei tilanne voisi jatkua, että minun pitäisi kieltää miestä etenemästä pidemmälle, mutta oli kuin itsevarman miehen otteet olisivat liimanneet huuleni yhteen. Mies hyväili pakaroitani minun nojatessani pöytään takapuoli pystyssä, tarjolla kuin siemennettävä hieho.

Hän huohotti korvaani että hänen olisi saatava panna minua, kutsui pikkuhuoraksi ja maalaislutkaksi, ja muillakin nimillä jotka saivat poskeni punottamaan. Mutta vieläkään en tehnyt elettäkään estelläkseni häntä. Halusin kyrpää sisälleni, vaikka minua nolottikin myöntää sitä edes itselleni. Kuulin miten hän availi housujaan, ja tunsin miten kiireiset sormet repivät alushousuni alas.

jatkuu paremmalla ajalla, olempas ilkeä, anteeksi!