Kamies

Takana on 3 viikon kinkku armeijan leivissä ja viimeinkin astun lomalinja-autosta kotikuntani yöelämään. Kahden viikonlopun missaaminen ärsyttää sen verran, että menen suoraan lomaunivormu päällä läheiseen baariin. Päästyäni istumaan huurteisen kanssa nurkkapöytään, näen sinut, vanhan koulukaverini lukioajoilta. Tulet pöytääni ja halaamme tervehdykset. Sydämellisten mutta niin perinteisten ”hei, mitä kuuluu, hyvää kuuluu” - juttujen jälkeen alamme oikeasti vaihtaa kuulumisia.

Kerrottuasi viimeiset elämänvaiheesi läpi, kysyt mitä teen armeijassa. Kertoilen niitä näitä Kajaanin arjesta ja C-kuskin hommista. Lopulta kysyt jotain joka saa mielikuvitukseni jylläämään. ”Odotatko sä täällä tyttöystävääs, vai miksi istut ihan yksin kaljalla?” ”Ei kun ihan sinkkuna vain täällä kökötän nurkassani”, vastaan. ”No haluutko tulla meille muistelemaan menneitä?” Vastasin kyllä niin nopeasti että jo sekunnin päästä hävetti. Huomasit tämän ja tarjosit minulle hurmaavimman hymysi koskaan.

Perillä kämpilläsi juttelimme niitä näitä, kunnes heitin ihan vitsinä: ”onko se totta että jotkut naiset kiihottuu univormumiehistä”. ”Emmä tiedä, puetko tuon loma-asus päälles, niin katsotaan”. – ”Hei, emmä tarkoittanut että kiihotutko SINÄ siitä!” vastaan. Sanot, ”laita se nyt kumminkin päälle, mä haluun kokeilla”. Toivoen parasta puin puvun päälle aina lakkia myöten. En tiedä mihin tämä johtaa, mutta päätän kokeilla kumminkin tätä leikkiä. ”Miltä näyttää”, kysyn. ”Hmmm-hahaa mikä namupala”, kuuluu vastaus. Alat jo olla hieman huppelissa, huomaan.

Yhtäkkiä karjaiset: ASENTO! Aivoihini rautakangella hakattu refleksi pakottaa minut vetämään kantapäät yhteen ja selän suoraksi sillä sekunnilla. Jatkan vakavana asennossa seisomista, vaikka naurattaa niin pirusti. Kiertelet minua niin kuin jokin luutnantti. Pysähdyt selkäni taakse, hierot käsillä hartioitani hetken aikaa, heität karvalakkini pois ja kuiskaat korvaani: ”minä todella olen heikkona univormumiehiin”. Hivuttaudut luotani jonnekin taakseni. Hetken päästä kuuluu komento ”täyskäännös vasempaan PÄIN”. Käännyn paikallani 180 astetta ja näen sinut sohvalla makoilemassa vain pikkarit päälläsi. Hetkeksi pöllämystyn pahoin. Huudat heti asento ja jäykistyn taas, kaikkialta. ”Sotilas Te, teidät ylennetään tästä hetkestä lähtien prik… tämän kämpän kenraaliksi, eli olette minua ylempiarvoisempi ja voitte tehdä mitä haluatte”!

Se riittää. Astun eteesi, avaan vetoketjun ja esiin ponnahtaa jäykkä penikseni. Sanot: ”ooo, se jäpittää, jäpittää”. Pidätellen naurua käsken: ”tykkinainen te, poskeen OTA!” Alat nuolla ja imeä peniksennuppiani. Kauan ilman olleena alan huohottaa taitavasta käsittelystä melkein heti. Otat varteni kokonaan suuhusi, joten minä otan hiuksistasi kiinni ja alan ohjailla päätäsi. Alan hiljaa liikuttaa sinua edestakaisin, varoen työntämästä liian syvälle. Tunnut pitävän siitä ja hierot haarojenväliäsi jo innokkaasti.

Seuraavaksi määrään sinut makaamaan mahalleen sohvalle. Tottelet nopeasti ja kyselemättä, niin kuin kunnon sotilas. Laitan tyynyjä lantiosi alle niin että olet pylly pystyssä oikein tarjolla. ”No niin, jokainen liian kovaääninen huokaisu tarkoittaa läpsäisyä pyllylle, saitteko?” ”En vielä”, vastaat. ”Pian saatte”, totean ja työnnän vehkeeni sisään. Kiljaiset nautinnosta ja läpsäisen samassa kevyesti sinua pakaroille. Inahdat taas, et kivusta vaan muuten vain. Läpsäisen taas ja tällä kertaa pysyt hiljaa. Panen sinua niin taitavasti että sinun on vaikea pysyä hiljaa. Yhtäkkiä lopetan viideksi sekunniksi ja sitten työnnän kerralla pohjaan. Kiljaiset ja läpsäisen taas. Hetken päästä hengität jo niin raskaasti että nostat kätesi sen verran pystyyn minkä voit. ”Kysymys”, sanon. ”Herra Kenraali, tykkinainen minä, voinko puhutella?” Voitte, vastaan. Alat kiljua ja huokailla työntöjeni tahdissa. Maailman kiihottavin asia, eli naisen nautinnon kuunteleminen saa minut tulemaan lähes saman tien sisääsi.

Päätämme ottaa uusiksi illemmalla heti kun vain pystyn jatkamaan, mutta jo nyt kiittelen sinua auliisti – teit raskasta työtä tekevän sotilaan todella onnelliseksi. TJ 75 ei enää tunnu miltään.

Pyydän anteeksi, jos joku kuvittelee minun pilkkaavan armeijaa. Kunnioitan armeijaa vaikka olenkin vain puolen vuoden kuski (=hyvä homma).

Muistakaa lukea aiempia tarinoitani, ne ovat parempia kuin tämä hajotuksenpurkuvitsini.