Katariina

Olen avioliitossa elävä nainen. Olen tehnyt paljon työtä päästäkseni tähän pisteeseen. Mieheni on tottelevainen ja kuuliainen, ja tietää paikkansa tässä huushollissa. Jos hänen puoleltaan tulee ylilyöntejä, hän tietää saavansa rangaistuksen, ja kovan sellaisen.

Herään raukeana aamutuimaan, ja kuulen kolistelua keittiössä. Haistan kahvin tuoksun. Hannu siellä tekee aamiaista rakkaalleen, eli minulle. Nousen vastentahtoisesti ja kävelen suihkuun. Ihana lämmin vesi herättää mukavasti, ja menenkin reippaasti pyyhetelineelle, jossa minua odottaa puhdas pyyhe. Kävelen keittiöön, jossa mieheni tarjoilee aamupalan. "Huomenta Rakas" ,Hannu virkkaa. En jaksa vastata, vaan alan syömään munakasta, jossa on jotain kasviksia seassa. Hannu on todella hyvä kokki, siksipä hän hoitaa myös ruokapuolen meillä. "Miten nukuit rakas", Hannu kysyy. "Hyvin kun et kiehnännyt vieressä", vastaan pilkallisesti. Hannu ei puhu enää mitään, vaan kerää lautaset, ja vie ne pois, sekä tuo kahvin minulle. Meidän nukkumajärjestelymme on sellainen, että minä nukun makuuhuoneessamme, ja Hannu pienessä huoneessa, joka oli joskus hänen työhuoneensa. Työhuone siirrettiin kellariin, kun siellä oli enemmän tilaa, ja siellä voi kätevästi harrastaa vähän muutakin. "Meillä on töissä tänään palaveri, jossa päätetään tulevasta saunaillasta. Saisinko mennä sinne?" Katson vihaisesti miestäni, kuinka vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen hän edes viitsii. "Puhutaan siitä illalla", sanon. Hannu riemastuu, kun en kieltänyt suoralta kädeltä. Raukka luulee pääsevänsä illanviettoon. "Kyllä rakkaani", hän toteaa iloisena. Iloitkoon hiukan aikaa. Menen hänen iloonsa mukaan hieromalla ohimennen hänen etumustaan. "Jospa tänä iltana päästettäisiin säälittävä kyrpäsi vähäksi aikaa maistelemaan lihan iloja. Näen kuinka Hannu sävähtää kosketuksestani. "ihanko totta?" "Mikään muu ei olisi mieluisampaa", Hannu vastaa muistuttaen mielistelevää koiranpentua. Hänen pieni kyrvänpuolikkaansa(Olen kutsunut sitä sillä nimellä, kun se näyttää yksinkertaisesti loppuvan kesken) seisoo ahtaassa vankilassaan. Hymyilen kauniisti, ja menen pois. "Hauskaa työpäivää", huikkaan mennessäni. Kuulen oven käyvän, ja näen kuinka Hannu lähtee pyörän kanssa ajamaan.

Tämän illan tulet todella muistamaan, mietin pukiessani vaatteita päälleni. Huomaan silitetyssä puserossani pienen silitysrypyn. Tuosta saat maksaa illalla, ajattelen vahingoniloisena. Meikkaan, ja otan auton avaimet ja lähden asioille. Minun ei tarvitse rasittaa itseäni työhommilla liikaa, sillä Hannun työ on hyväpalkkaista, ja koska Hannun tykötarpeisiin ei mene paljon rahaa(asuntolainankin hän oli jo maksanut, kun tutustuimme)minulle jää ihan kivasti käyttörahaa. Menen läheiseen seksikauppaan, jonka omistajan tunnen hyvin. Häneltä saan aina parhaat vinkit, miten mies saadaan aisoihin, jos tulee jotain ylilyöntejä, niin kuin tänään.

"Hei Aila!", huikkaan iloisesti. "No hei Kata!" "Onpas siitä aikaa kun viimeksi olet käynyt, kiva nähdä", sanoi Aila iloisena. "Tuli vähän ongelmia kotona", sanon. "Meinaako Hannu yrittää saada vapautta itselleen?" "Juuri niin, kuinka osasit arvata", ihmettelen."Se katsos kuuluu jossain vaiheessa aina asiaan, mutta silloin täytyy kovalla kädellä ottaa luulot pois. Mitä Hannulla on mielessä?" "Saunailta", vastaan happamasti. "No voi helvetti sentään. Ei ole mies paljon oppinut." "Miten ihmeessä saan sen paskiaisen tajuamaan, että on julkeata edes ajatella moista", ihmettelen. "Kuules, eiköhän tässä jotain keksitä. Kyllä mies täytyy aisoihin saada. Tsekataan jotain välineitä tässä samalla. Paljon mielenkiintoisia uutuuksiakin on tullut. Ehkä niistä voisi jotain apua olla", Aila hymyilee.

Matkalla kotiin mietin kaikkea. Sitä miten tutustuttiin, ja mikä kouluttaminen Hannussa oli, ennekuin hän oppi paikkansa. Kyllä hän toki aina välillä on kapinoinut, ankaralla rangaistuksella seuraten. Tiedän hänen palvovan maata jalkojeni alla, ja hän oppinut myös senkin, että minä tarvitsen välillä kunnon kyrpää, kun hänen puolikkaastaan ei ole mihinkään. Olen sullonut senkin jonkinlaiseen siveysvyöhön. Koska en ole halukas antamaan hänelle omaani, niin tietysti voi tulla kiusauksia, joita ei voi vastustaa. Olen koittanut ruoskia miehestä mokomat ajatukset pois, ja päädyin siveysvyöhön, kun hän jäi toistamiseen runkkaamisesta kiinni. "Sinä saatanan mulkero", huusin silloin vihaisena. "Heti kellariin, niin kuin olisit jo!" "Anteeksi Rakas, ajattelin kyllä sinua.. "Hannu yritti samalla kun melkein juoksujalkaa kompuroi portaat alas. "Asentoon", huusin. Mies meni kontalleen eteeni pää maahan nojaten. Annoin ruoskan puhua, nyt jopa niin voimallisesti, että pakaraan tuli todella iso jälki. "Aiii, kulta rakas, eikö me voitais puhua tästä", Hannu vaikersi. "Turpa kiinni perkeleen runkkari", jatkoin ruoskimista. Sain raivoltani sellaisen tunnelatauksen, että jaksoin ruoskia olan takaa. Vasta kun mies enää hiljaa vaikersi, ja oli täynnä ruoskan jälkiä, maltoin lopettaa. "Sinun pikkupilisi ei ansaitse vapautta", sanoin. Hannu katsoi maasta pelästyneenä, ja liikahti. "Annoinko luvan liikkua?" "Et kulta. Anteeksi." Sylkäisin miestä kasvoihin. "Suu auki!" Hannu aukaisi suunsa kuuliaisesti. "Selälleen siitä"! Hannu meni vaivalloisesti selälleen. Menin hajareisin seisomaan hänen suunsa kohdalle, ja annoin virtsan tulla. Sitä tuli kovalla paineella(olin juonut muutaman siiderin), ja sitä meni suuhun, ja kasvoille yleensä. "Kuinka sanotaan?" "Kiitos rakas", Hannu vastasi hiljaa. "Nyt jäät tänne yöksi. Sidotaan sinut ensin, kun et kuitenkaan voi olla sormeilematta itseäsi". "Kyllä rakas", Hannu vastasi erittäin alistuneesti. Otin kaapista narua, jonka olin hommannut kaiken varalta. Solmin ensin pallit tiukkaan solmuun. Kiristin narua ja kiersin pikkuisen puolikkaan mukaan. Kumma kyllä, silloin hänellä yritti seisoa. "Maahan siitä!", huusin. Syvästi huokaisten Hannu meni makaamaan niin että minulla on suora kosketusmahdollisuus hänen kikuliinsa. Otin vauhtia ja potkaisin kunnolla suoraan palleihin. "Aiii saatana", Hannu vaikersi. Nauroin ja komensin miehen seisomaan. Pili roikkui pienenä, ja jatkoin sitomista. Sidoin miehen kokonaan niin, että hän ei voinut liikkua. "Koitappas nyt tumputella senkin säälittävä pienikyrpäinen runkkari!" Hannu yritti inistä jotain (Olin laittanut pissaiset alushousut hänelle suuhun, ja teipannut suun kiinni). En voinut olla nauramatta kun lähdin ylös. Sielläpä miettii tekosiaan.

Seuraavana aamuna soitin Hannun työpaikalle, jossa sanoin Hannun saaneen jonkinlaisen vatsataudin. Onneksi nykyään voi olla ainakin kolme päivää ilman lääkärin todistusta pois töistä. Silloin kävin ostamassa hänelle siveysvyön, enkä ole tähän päivään asti antanut hänelle minkäänlaista vapautta siitä.

Jatkan tarinaa lähipäivinä. Antakaa palautetta!!