Dalton

”Nyt tsemppi päälle ja iloista ilmettä! Ensimmäinen asiakas on aina voitettava puolelleen ja siitä se sitten lähtee. Jos ekan kanssa ryssitään niin loppujen kanssa on jumalattoman vaikea rakentaa avointa vuorovaikutusta” manasi Juha Kron, vaikeiden tilanteiden tasapainottaja Jumalan armosta.

Syksystä talveen vaihtuva ilta vesisateineen ja orastavine yöpakkaspelotteineen olisi varmasti ollut mukavampi viettää kotona lämpimässä. Näin ajatteli varmasti suurin osa ihmisistä joilla on paikka minne mennä. Juha kuului tähän suurimpaan osaan. Hän kulki valtavirran mukana noin yleensäkin – oli aina kulkenut. Peruskoulusta lukioon kun muutkin meni, sitten armeijaan kun muutkin meni.. seurustelun aloitus vakavasti 16-17 vuotiaana koska muillakin oli tyttöystävä. No Juha oli jatkanut samalla tyttöystävällä vaikka muut olivat vaihtaneet..

Naimisiin 25-vuotiaana koska muutkin harrastivat samaa ja nyt pukkasi sitten lasta, turha kai sanoa miksi.. no koska muillakin oli jo perhettä! 27 vuotta takana sabluunan mukaan elettyä elämää.

Juha työskenteli keskisuuressa konsulttiyrityksessä joka oli saanut jonkin verran jalansijaa ja mainettakin Sarasvuon ja muiden puhujien vanavedessä. Juha keskittyi nimenomaan liikejohdon konsultointiin ja toimi myös työpaikkojen sisäisten ristiriitojen käsittelijänä.

Tänään oli yksi niistä illoista kun työpaikka jolla on ongelmia ja mikään ei toimi halusi sovittelijan, mutta johdon puolelta ei joustettu työajasta sen vertaa että asiat olisi voinut hoitaa päivällä. Iltahommiksi meni, kello lähenteli 18.00 ja tasalta oli sovittu aloitus.

”Ja tervetuloa, Juha Kron” hän hihkaisi ensimmäiselle tulijalle ”oletkin ensimmäinen”.

Tumma ehkä 45-vuotias hoikka nainen puristi kättä jämäkästi, mainitsi nimekseen ”Tiia” ja asteli peremmälle takkiaan vesipisaroista ravistellen. Väkinäinen nyökkäys kertoi että hän ei tullut paikalle mielellään, mutta olemus huokui myös varmuutta joka paljasti että jos jotain on sovittu ja johonkin on tultava hän myös tulisi.

Kron ohjasi naisen istumaan ruskeaan nahkaiseen nojatuoliin ja istuutui häntä vastapäätä. Ajatuksena oli jututtaa naista lyhyesti ja tehdä sama muidenkin osallistujien kanssa ennen yhteistä osuutta. Seitsemän henkilön oli tarkoitus osallistua tähän keskustelupiiriin, siksi kahdeksan ruskeaa nojatuolia oli sijoitettu soikeaan muodostelmaan huoneen keskelle.

Huone oli osa uudehkon toimistokompleksin alakerrassa sijaitsevaa edustustilaa jota rakennuksen yritykset saivat varata vuokrahintaan kuuluvana etuna kerran kuukaudessa omiin saunailtoihin ja edustustilaisuuksiin.

”Komeat on tilat, täällä pitää varmasti pikkujouluja mielellään” Juha esitti kysymyksen jolla oli suunnitellut avaavansa keskustelun melkein kaikkien kanssa – pikkujouluihin kun yleensä liittyy mukavia muistoja mutta toisaalta myös ikävämpiä, sellaisia joiden kautta pääsisi vaivihkaa asian ytimeen.

”Ei ole kun kerran pidetty ja siitäkin on varmaan jo viisi vuotta” puuskahti nainen nojatuolin käsinojaa naputelleen. ”Ai jahah, olisin ajatellut että kun on kerran tällainen mahdollisuus niin sitä sitten..” jatkoi Kron ja huomasi osuneensa kultasuoneen.

”Luuletko tosiaan että meidän firma käyttää ne kaksitoista ilmaista kertaa työntekijöihin? Kyllä täällä kaikkia läskimahoja käy ryyppäämässä mutta sitä yhtä kertaa enempää en ole virallisesti täällä käynyt”.

”Virallisesti?” kysyi Juha.

”Onhan meillä tänne avaimet joten uimassa ja saunassa täällä voi käydä töitten jälkeen jos täällä ei ole varausta” kertoi Tiia jo hieman vapautuneemmin ja kumartui aukomaan pitkävartisten talvikenkien nauhoja.

Juha jäi pyörittelemään vastausta mielessään ja katseli noiden näppärien sormien läpi jotka leikkivät kenkien nauhoilla… Mies hätkähti kun tajusi tuijottaneensa ajatuksissaan liian kauan. Tiian kauluspaidan pari ylintä nappia olivat auki ja kumartuessaan hän näytti ehkä enemmän kuin oli tarkoittanut. Rinnat puristuivat polvia vasten ja työntyivät ylös kaula-aukkoon. Juha oli melko varma että hän ei ollut nähnyt rintaliivejä mutta jokin hänen näkökentässään vilahti..

Tiia ei ollut huomannut mitään koska hän taisteli vieläkin sen saman kengän kanssa joka lopulta antoi periksi ja löysi paikkansa nojatuolin sivustalta. Tiia kumartui toisen kengän puoleen ja Juha sai varmistuksen äskeiselle.. Naisen kauluspaita oli sen verran vahvassa tärkissä että se oli kuin peltiä. Kumartuessaan paita taittui erikoisesta kohdasta ja levitti kaula-aukkoa vasemmalta puolelta sivuun. Tiialla ei ollut rintaliivejä, polvia vasten puristuvat rinnat nousivat jälleen ja hänen painonsiirtonsa toi vasemman rinnan suuren punaisen nännipihan näkyviin kauluksen takaa. Nännipiha tummeni keskustaa kohti ja ei ollut vaikea kuvitella miten lähellä itse nänni oli.. Housuissa värähti.

Juha nousi salamana ylös ja lähti jotakin kahvista sopertaen kohti pientä keittiösyvennystä. Tiia katsahti ylös ja Juha ei voinut olla katsomatta vielä kerran… Kron jatkoi kasvot punasta hehkuen kahvinkeittimen ääreen ja suoristeli samalla housujen etumusta. Silittelystä ei ollut apua joten hän työnsi kätensä housuihin ja käänsi puolikovan elimensä boksereitten sisällä siten että jäykistyessään se jatkaisi matkaansa vyötärönauhan suuntaisesti sivulle ja ei ehkä näkyisi niin toivottoman selvästi.

”hitto” tiuskaisi Tiia ja räpelsi kauluspaitansa nappia kiinni. Nuoren miehen pikainen lähtö ja vaivautunut katse oli kertonut jotain jonka ratkaisemiseen ei mennyt kauan. Tiia vilkaisi alas ja näki rintansa lähes paljaana kaula-aukostaan. Karkeaa paitaa vasten hankautunut nänni oli kova ja hädin tuskin kankaan takana – mies ei voinut nähdä näin paljon mutta varmasti hän oli nähnyt jotain..

Kauluspaidassa oli liioiteltu kaulus ja ylin nappi oli alun alkaenkin ollut Tiian mielestä liian alhaalla, nyt ylin nappi oli irtonaisena hänen kädessään. Muotitietoinen mainoksen uhri kirosi H&M:n laatua ja varmisti että toiseksi ylin nappi oli ainakin kiinni.

Pää pyörien Tiia varmisti että kukaan ei nähnyt hänen ryhdistäytymistään.. Juha touhusi kahvisyvennyksessä joka oli muutaman portaan ylempänä kuin varsinainen neuvottelutila. Neukkarin ja kahvihuoneen välissä ei ollut ehjää seinää vaan yläkaapit kattoon ja baaritiski jolle baarimikon tapainen voisi laskea juomat ja ne olisivat helposti tarjoiltavissa eteenpäin.

Tiian suu loksahti auki kun tuosta aukosta näkyi Juhan käsi joka työntyi hänen suorienhousujen vyötäröltä sisään. Käsi näytti viipyvän siellä viikon mutta lopulta tuli valmista. Mies pesi kätensä ja jatkoi touhujaan. Tiukan istuvat housut eivät jättäneet arvailujen varaan vaan miehen kalu suorastaan paistoi housujen läpi. Se osoitti

vasempaan taskuun ja melkein ylettyikin sinne. Huumaantuneena tuijottava Tiia kuvitteli näkevänsä miten elin kasvoi ja puski itselleen tilaa tekstiilien välissä.

Palautteita kiitos, kannattaako jatkaa…