Tanja83

Tämä tarina on julkaistu aiemmin Itsetyydytysforumin Novelliosiossa, mutta ajattelin kokeilla, millaisen vastaanoton se täällä saa.

---

Olen Tanja, kohta neljännesvuosisadan täyttävä naisenalku. Kerron tässä tarinassa tapauksesta, joka avasi minulle aivan uuden puolen omasta seksuaalisuudestani.

Minua on aina kiihottanut alastomuus, siis oma alastomuuteni, jossain ulkona. Ei välttämättä missään julkisella paikalla, vaikka sitäkin on tullut harrastettua. Tässä tarinassa kertomaani tapaukseen asti sain parhaat nautintoni ulkona luonnossa, lämpimänä kesäpäivänä, järjestämällä itseni tilanteeseen, jossa olin ilkosen alasti ja vaatteet jossain kaukana, eli tavallaan halusin saattaa itseni pakkotilanteeseen, jossa minulla ei ollut mahdollisuutta pukea päälleni, vaikka olisin ehkä halunnutkin.

Koska edellä kuvattu harrastus on Suomessa pakostakin rajattu vain melko lyhyeen aikaan vuodesta, kehittelin erilaisia korvikkeita. Usein lähden kävelylle tai lenkille niin, että laitan päälleni vain tuulipuvun. Olen sen alla siis alasti, ja koska minulla on isohkot (D-kuppi) ja aika pehmeät rinnat, näkee tarkkasilmäinen vastaantulija niiden heilumisen puseroni alla. Joskus menen sateella ulos pukeutuneena ohuisiin valkoisiin vaatteisiin tietäen, että kun ne kastuvat, näkyvät nännit ja alapään karvoitus kankaan läpi.

Talvella on sitten vaikeampaa. Pakkasella ei tarkene vähissä vaatteissa, joten olen etsinyt tätä jännitystä jostain muualta. Kelvollisen korvikkeen olen keksinyt ihan kotitalosta: asun kerrostalon kuudennessa kerroksessa, ja sauna on kellarissa naapurirapun puolella. Kun on minun saunavuoroni, pukeudun johonkin hyvin paljastavaan—esimerkiksi lyhyeen yöpaitaan, tai toppiin ja pikkareihin, kun lähden portaita alas. Koska en voi ikinä tietää, tuleeko joku vastaan, on matkassa jännitystä, ja usein pysähdyn jossain kohdassa portaikkoa, kun tunnen alapääni kostuvan kiihotuksesta enkä enää malta olla hiplaamatta pilluani. Joskus saatan laittaa ylleni vain pitkän kauluspaidan, mutta jätän melkein kaikki napit auki, jolloin karvakolmioni ja tissini vilkkuvat paidan raosta.

Mutta tarkoitus oli kertoa yhdestä Tapauksesta. Se sattui jo muutama vuosi sitten, kun keksin lähteä kesälomallani muutamaksi päiväksi vanhempieni omistamalle mökille. Se sijaitsi erämaajärven rannalla, oli ainoa mökki koko alueella. Siellä olin monesti nuorempana soutanut järven taakse ja kävellyt erästä polkua pitkin niitylle, jossa riisuuduin ja annoin auringon hyväillä paljasta ihoani. Siellä sain monet elämäni parhaista orgasmeista.

Lähdin siis mökille, ja ilokseni huomasin sääennusteesta, että tulossa oli muutama tosi helteinen päivä. Suunnitelmissa oli ilman muuta nauttia alastomuudesta koko rahalla—kohta tulisi taas syksy ja ilmat viilenisivät, ja sitten pitäisi taas kärvistellä koko pitkä talvi. Otin mukaan muutaman päivän ruoat ja riittävästi seksikästä vaatetusta. Ajomatkalle laitoin päälle vain bikinien alaosan ja valkoisen topin.

Perille päästyäni—autolla pääsi vain kilometrin päähän mökistä, loppumatka piti kävellä—olin helteestä aivan hikinen, joten heitin vähät vaatteeni päältä ja kipaisin saman tien uimaan. Sitten maltoin laittaa tavarat paikoilleen, siivota mökistä pahimmat hämähäkinseitit ja muut töhnät, ja keitin kahvit.

Kahvitauon jälkeen oli aika ruveta toteuttamaan Suunnitelmaa. Olin miettinyt asiaa jo talvesta saakka, ja vaikka olin jo mökille päästyäni varsin levottomalla mielellä, en antanut kiusaukselle periksi, vaan pidin sormeni poissa alapäästäni—tällä kertaa halusin mennä Suunnitelman mukaan loppuun asti.

Ja näin se meni. Riisuin ensin kaikki vaatteeni, laitoin mökin lukkoon ja avaimen piiloon, ja kävelin rantaan veneen luo. Työnsin veneen vesille ja lähdin soutamaan vastarannalle. Suuntasin kohti isoa mäntyä, jonka vierestä lähtevä polku johti sille niitylle, jonka jo edellä mainitsin. Olin käynyt siellä monet kerrat, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin lähdin matkaan alastomana. Tieto siitä, että kuka tahansa voisi nähdä alastomuuteni järven rannalta katsellessaan, oli tavattoman kiihottava. Hetken mietin jo, että rupeaisin masturboimaan siinä keskellä järven selkää, mutta maltoin kuitenkin mieleni.

Perillä vedin veneen maihin — siinä oli sellainen pieni hiekkarannan pätkä, josta veneen sai hyvin vedettyä, ettei se karkaisi takaisin järvelle. Lähdin harppomaan polulle pitkin askelin—minusta olisi varmaan voinut tulla hyvä juoksulajien harrastaja, koska olen naiseksi aika pitkä (178 cm), mutta olen myös kovin laiska liikkumaan, mikä valitettavasti näkyy varsinkin reisissäni ja pakaroissani, jotka voisivat olla timmimmässäkin kunnossa.

Matka rannasta niitylle oli polkua pitkin reilu kilometri—siinä välissä on pieni suopläntti, olisiko jotain parisataa metriä halkaisijaltaan, ja polku menee sen ympäri. Lopulta olin perillä tutulla niityllä. Kävelin lempipaikalleni. Siinä ei kasvanut juurikaan heinää, vaan se oli sellaista sammalen tapaista pehmeää kasvustoa, joka oli hellepäivän auringossa mukavasti lämmennyt. Asetuin selälleni makaamaan ja hetken aikaa vain kuuntelin kesäpäivän hiljaisuutta ja annoin auringon hyväillä alastonta vartaloani.

Päivän aikana kasvanut levottomuuteni nousi taas pintaan ja aloin kosketella itseäni. Laitoin kädet vatsalleni, josta siirsin niitä hitaasti ylöspäin, kohti rintojani. Nännini olivat jo valmiiksi pystyssä, ja kevyt kosketus vain voimisti tätä reaktiota. Pyörittelin sormia nännien ympärillä, kunnes en enää malttanut pysytellä poissa alapäästäni. Toinen käteni etsiytyi rinnoilta vatsalleni ja sieltä hetken karvoitustani siliteltyään sukelsi jalkoväliini. Levitin reisiäni ja kosketin turvonneita pillunhuuliani. Hui miten olinkaan märkä! Työnsin ensin yhdin sormen sisääni ja kohta toisen ja kolmannenkin. Liikutin kättä edestakaisin kuumassa pillussani, toinen käteni hyväili tissejäni.

Halusin pitkittää nautintoani ja käännyin välillä vatsalleni, hieroin nännejä sammaleeseen ja painoin häpykumpuni vasten maassa olevaa pientä kohoumaa. Puristelin käsillä pakaroitani. Lopulta en enää kyennyt hillitsemään itseäni, vaan käännyin taas selälleni, levitin reiteni äärimmilleen ja molemmat kädet pillua hyväillen vein itseni huikeaan orgasmiin.

Pitkään makasin siinä selälläni, silmät kiinni, reidet levitettynä, kädet vartaloni sivuilla maata pitkin. Lopulta hengitykseni kuitenkin tasaantui ja avasin silmäni. Aurinko paistoi edelleen lämpimästi. Palasin pikkuhiljaa todelisuuteen. Mietin, että Suunnitelmani oli toteutunut tähän saakka täydellisesti. Mutta ei se ollut vielä kokonaan valmis. Olinhan pitkän matkan päässä mökistä, edelleen ilkosen alasti ja kuten olin talvella miettinytkin, alkoi mieleen nyt hiipiä pienoinen hätä, että pitäisi palata takaisin ja ennen kaikkea saada vaatetta päälle.

Nousin ylös, pyyhkäisin iholleni tarttuneet sammalenkappaleet pois ja lähdin takaisin polulle. Kuten edellä kerroin, polku kiersi pienen suon ympäri. Aikaisemmin en ollut tuolle suolle ollenkaan mennyt; olin kartasta katsonut sen olevan merkitty vaikeakulkuiseksi ja keskiosaltaan ylipääsemättömäksi. Enkä halunnut kastella vaatteitani. Mutta tällä kertaahan minulla ei ollut vaatteita päällä, ei edes kenkiä. Siispä oikomaan.

Suolla ei kasvanut puita, mitä nyt reunalla pieniä risuja. Keskempänä oli helppo kulkea, kun maan pintakin oli varsin tasainen. Yhdessä kohdassa jalkani upposi suunnilleen puolisääreen, mutta mitäs pienistä, matka jatkui.

Kun olin ehkä viidenkymmenen metrin päässä suon reunasta, humpsahti vasen jalkani polvea myöten turpeeseen. Tasapainon säilyttääkseni astuin tietysti oikealla jalalla siihen melkein viereen, muutaman kymmenen sentin päähän, sillä seurauksella, että myös oikea jalka upposi. Äh! Kun yritin jatkaa matkaa sen pidemmäksi aikaa pysähtymättä, huomasin vasemman jalkani olevan jumissa. Ja kun ponnistin oikealla jalalla alaspäin, vajosi se kymmenkunta senttiä syvemmälle. Sitten yritin toisinpäin. Ponnistus vasemmalla, mutta ei se oikeakaan jalka noussut. Vasen kyllä vajosi. Hemmetti! Vähän aikaa siinä ähellettyäni olin puolireiteen asti upoksissa ja molemmat jalat jumissa.

Mikäs nyt eteen? Pieni hätäännys hiipi mieleen, mutta työnsin sen parhaani mukaan syrjään. Nyt pitää ajatella. Keksin keinuttaa itseäni edestakaisin, jospa saisin sillä tavoin jalkojeni ympärille enemmän tilaa ja pääsisin irti. Kovin paljon en pystynyt näinkään liikkumaan, mutta tässä pituudestani oli hyötyä—ylävartalon painolla sain kuin sainkin myös alaraajani vähän liikkumaan. Antoihan pehmeä suoturve sentään jonkin verran periksi. Valitettavasti tästä heijaamisesta ei ollut kuitenkaan muuta seurausta, kuin että vajosin vieläkin syvemmälle. Ja kohta sain muuta ajateltavaa.

Tunsin yhtäkkiä jalkovälissäni kuin sähköiskun — tai no ei se ehkä sellaiselta tuntunut, mutta yhtä yllättävä ja voimakas tuo tunne oli. Kas kun pilluni oli äskeisen nautiskelun jäljiltä vielä herkkänä ja turvoksissa, ja kun jalkojeni alla oleva suo antoi tarpeeksi periksi, olin ennen pitkää vajonnut jalkoväliäni myöten suohon. Lämpimän turpeen kosketus herkkiin paikkoihini oli jotain täysin ennenkokematonta, ja tuo kosketus yhdessä tilanteen pelottavuuteen nosti kiihotukseni ennenkokemattomalle tasolle.

Nostin kädet rinnoilleni ja rupesin hyväilemään niitä. Nännini napottivat jälleen pystyssä ja olivat herkemmät kuin koskaan. Huohotin silmät suljettuna, heijasin vartaloani eteen ja taakse, välillä myös sellaisessa kiertoliikkeessä, joka sai jalkojeni välissä olevan turpeen painumaan voimakkaammin pilluani vasten. Menetin ajan ja paikan tajun. Tunsin vain oman kiihkoni, joka kasvoi hetki hetkeltä suuremmaksi ja hallitsemattomaksi. Orgasmi valtasi ensin jalkovälini, levisi sieltä koko keskivartalooni ja lopulta olin yhtä suurta räjähdystä koko tyttö. Eikä se rajoittunut yhteen tulvahdukseen, vaan orgasmi jatkui, laantui välillä hieman voimistuakseen taas uuteen huippuun. Se oli kuin sarja toinen toistaan voimakkaampia tulivuorenpurkauksia; en osaa sanoa, montako huippua siinä oli, kun laaksopaikatkin tuntuivat olevan korkeammalla, kuin missä olin koskaan aiemmin käynyt.

Lopulta saavutin kuitenkin pisteen, jossa en enää jaksanut kokea uusia orgasmeja, vaan aloin vähitellen rauhoittua. Koko kehoni oli aivan voimaton, en jaksanut liikkua, en jaksanut tuntea mitään, en jaksanut avata silmiäni. Olin jossain vaiheessa nostanut käteni kasvoilleni, tunsin kuumat poskeni kämmeniäni vasten. Vähitellen tunto alkoi palata muuallekin ja — silmät edelleen suljettuina — tunsin jotain outoa rinnoillani. Jotain märkää.

Avasin silmäni ja kauhukseni huomasin olevani rintoja myöten suossa. Se märkä oli vettä, joka oli noussut vajoamiskohtaani syntyneeseen kuoppaan. Yritin päästä ylös, mutta turhaan: jumissa olin ja pysyin. Ponnistelut saivat minut vain vajoamaan syvemmälle.

Tajusin olevani oikeasti vaikeuksissa. Mietin, pitäisikö huutaa apua. En sitä kuitenkaan tehnyt, lähinnä kahdesta syystä: ensinnäkin, olin alasti enkä halunnut kenenkään näkevän itseäni (vaikka yksi pointti koko alastomuudessa oli juurikin "kiinnijäämisen" vaara) ja toiseksi, en uskonut kenenkään kuulevan huutojani.

Kun olin jo varma, ettei tilanteeni voisi enää muuttua huonommaksi, huomasin olevani väärässä: tunsin jaloissani jotain viileää, kuin vettä, ja pystyin yllättäen heiluttamaan jalkateriäni. Vaistomaisesti vilkaisin alaspäin kuin katsoakseni, missä jalkani olivat, mutta huomasin vain, että rintojanikaan ei enää näkynyt, ja kuopassani oleva veden pinta oli noussut jo kainaloihini asti ja nousi hitaasti mutta varmasti edelleen. Tajusin, että tämä suo olikin ilmeisesti umpeenkasvanut lampi, ja ainakin tässä kohtaa turvekerroksen alla oli vielä vettä!

Levitin käteni kuin ottaakseni tukea suon pinnasta ja yllätyksekseni — ja helpotuksekseni — huomasin onnistuvani. Käsivarret suoraan sivuille ojennettuina ne toki painuivat pehmeään turpeeseen vähän matkaa, mutta sitten en enää vajonnutkaan.

Pakotin itseni ajattelemaan. Ihminenhän kelluu vedessä, muistin kuulleeni joskus. Oma uimataitoni tosin oli sellaisella tasolla, etten olisi varmaan pysynyt pinnalla edes Kuolleessa meressä. Mutta kun on pakko rauhoittua ajattelemaan järkevästi, sen pystyy myös tekemään. Järkeilin, että jos kerran ihmisen keho kelluu vedessä, niin kai se kelluu myös paljon vettä tiheämmässä aineessa, esimerkiksi turpeessa!

Vedin syvään henkeä, puhalsin ilman ulos, ja toistin tämän muutaman kerran rauhoittaakseni itseni kunnolla. Sitten painoin käsivarsiani varovasti mutta määrätietoisesti alaspäin ja ilokseni huomasin, että pystyin kohottamaan itseäni muutaman sentin. Tai ainakin muutaman millin. Koitin samalla nojata taaksepäin ja työntää jalkateriäni eteenpäin. Se onnistui! Sain asentoani muutettua vähän, ja sitten lepäsin taas. Jalkani olivat saavuttaneet tiiviimmän pintakerroksen alla olevan pehmeämmän turpeen, jossa oli enemmän vettä seassa ja onnekseni se antoi vähän periksi.

Jatkoin tätä ponnistelua tietäen, että mitä enemmän saisin kallistettua vartaloani taaksepäin, sitä enemmän minulla olisi "tukipintaa" ja sitä helpommin pystyisin taistelemaan vajoamista vastaan, toivottavasti myös vähän kerrassaan kampeamaan itseni ylöspäin.

En tiedä, kauanko tuossa ponnistelin, mutta lopulta pääsin kuin pääsinkin takaisin pinnalle. Olin hengästynyt ja yltä päältä hiessä ja turpeessa. Lepäsin hetken ja sitten lähdin palaamaan omia jälkiäni takaisinpäin, tällä kertaa aluksi kontaten—uusi humpsahtaminen ei tuntunut tässä kohtaa houkuttelevalta. Suon reunassa nousin taas jalkeille ja kävelin polkua pitkin rantaan. Ensitöikseni sammutin janoni järvivedellä; tuo järvi on niitä kirkasvetisiä erämaajärviä, jotka saavat vetensä järven pohjassa olevasta lähteestä. Vesi oli siis raikasta ja puhdasta. Ihan koko järveä en tyhjäksi juonut, vaan vettä jäi sen verran, että saatoin pulahtaa uimaan ja peseytyä kunnolla. Sitten pukkasin veneen vesille ja lähdin hiljakseen soutamaan takaisin mökille.

Perillä lämmitin saunan ja otin kunnon löylyt, kävin välillä uimassa, ja saunan jälkeen viimeistelin rentoutuksen tyhjentämällä pari kylmää mallasjuomatölkkiä. Sulattelin päivän kokemuksia joltisenkin hämmennyksen vallassa, olinhan löytänyt aivan uuden ja odottamattoman kiihotuksen lähteen. Onneksi olin ottanut läppärin mökille mukaan, joten rupesin heti seuraavana aamuna tutkimaan, löytyisikö netistä jotain lisävalaistusta asiaan.

Ensialkuun en löytänyt oikein mitään, mutta kun muutaman harha-askeleen jälkeen keksin, että suolla kokemani oli englanniksi "deep sinking", niin jopa rupesi löytymään: kuvia, tarinoita, videoita, "harrastajien" keskustelufoorumikin. Sieltä selvisi, että en suinkaan ole ainoa, jota tällaiset asiat kiinnostavat ja kiihottavat.

Edellä kertomastani tapauksesta on siis jo monta vuotta, eikä se jäänyt ainoaksi kerraksi. Sen jälkeen olen monesti palannut mökille ja tuolle samaiselle suolle, ja olenpa uskaltautunut aivan keskellekin. Tosin silloin olin varustautunut turvaköydellä, joka olikin tosi tarpeeseen.