Helminauha

Tuntuu kuin olisin ahdistettu nurkkaan. Hän on täällä! Voi helvetti, ajattelen ja yritän keksiä tekosyytä poistua paikalta. Pakenen vessaan. Miksi juuri Hänen piti pamahtaa paikalle? Olin melkein saanut itseni unohtamaan koko miehen. Vaan vaikeaahan se on, kun ollaan vanhat ystävät. "Hän" on siis vanha ystäväni jo yläasteelta saakka, olimme joskus hyvin läheisiä, mutta sitten hän tutustui Mariin, unelmiensa naiseen. Mari ei voinut millään hyväksyä meidän ystävyyttämme, ja teki asian harvinaisen selväksi minulle. Päätinkin ottaa hieman etäisyyttä meidän välillemme, ja lopulta kadotimme yhteyden. Rakastin Häntä kuin hän olisi ollut ainoa ystäväni - mutta en kuin hän olisi veljeni, olin joskus jopa ihastunut häneen. Siitä asti kun tiemme silloin erkanivat, on syvällä sisälläni kytenyt pieni kipinä, kaipuu ja ikävä. Kaipasin hänen seuraansa, pitkiä keskustelujamme asiasta kuin asiasta, mielettömän hauskoja iltoja jolloin lähdimme bileistä jomman kumman kotiin jatkamaan - kahdestaan, sillä ymmärsimme toisiamme niin täydellisesti ettei muita kaivattu. Kaipasin ystävän kainaloa, johon käperryin monet kerrat, onnellisena tai sydän karrella, kaipasin käsiä ympärilläni lohduttamassa tai kutittamassa. Vaan se kaikki on jo historiaa.

Mutta nyt. Vanhat haavat repeytyvät auki ja katson historiaa silmiin. Mitä voin sanoa hänelle? Että olen kaivannut häntä kuin sotaleski kadonnutta miestään. Jo pelkästään hänen näkemisensä tuntuu valtavalta rikokselta. Olen kieltänyt hänet itseltäni niin kauan, että hänestä on tullut tabu, kielletty asia, ja sattuu niin paljon pysytellä poissa. Jos Mari tuli hänen seurassaan, minun on pakko lähteä. En kestäisi sen noidan katsetta, murhaavaa mustasukkaisuutta, särkyisin. Mutta pakko minun olisi joskus astua ulos vessasta.

Hengähdin syvään pari kertaa, vilkaisin itseäni peilistä ja siistin hieman kostuneet silmäni. Napsautin lukon auki ja avasin hitaasti oven. Vilkaisin varovaisesti ympärilleni ja ehdin jo hengähtää huojentuneena, kunnes Hän ilmestyy kulman takaa ja huomaa minut. Jähmetyn oviaukkoon kuin peura ajovaloihin enkä tiedä mitä tehdä. Lopulta Hänen huulilleen nousee valloittava hymy, näen ilon ja yllätyksen hänen silmistään ja ennen kuin ehdin reagoida mitenkään, hän kaappaa minut kylkiluut musertavaan halaukseen nauraen vedet silmissä. "Mitä ihmettä?! Mitä tää tarkottaa? Ootko se todellakin sinä?" Hän huudahtaa laskiessaan minut takaisin matolle, mutta ei päästä irti. Haukon henkeä ja yritän kerätä ajatukseni kasaan. En ehdi sanoa mitään kun hän taas rutistaa kovempaa ja nauraa. "Kuinka helvetin kauan siitä on, kun mä näin sut viimeksi? Ja mitä helvettiä, miksen mä ole kuullut susta mitään?" Hän laskee minut irti ja katsoo suoraan silmiin. Yllätyksen laannuttua hieman hänen silmiinsä nousee toinen ilme, loukkaantuneisuus. "Miksen mä ole kuullut susta mitään?" Hän toistaa nyt jo totisemmin. Saan vihdoinkin ajatukseni kokoon. "Aam..", sönkötän ja yritän loihtia hymyä kasvoilleni, taidan epäonnistua täydellisesti. Nähtävästi hän ei odota heti vastausta, sillä hän muistaa missä olemme ja lähtee ohjaamaan minua olohuoneen puolelle, joka on täynnä iloisesti puhuvia ihmisiä. Olemme erään ystäväni luona juhlimassa hänen kihlautumistaan. Hän luotaa tiemme olohuoneen läpi terassille. Hänen kätensä polttaa omaani, ja tunnen kuinka sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa ja pelkään sen riuhtoutuvan rinnastani.

Hän näytti jo unohtaneen vaivautuneisuuteni eteisessä ja kyseli iloisesti mitä minulle kuuluu ja mitä nykyään teen. Jostain saan puristettua hymyn kasvoilleni ja vastaan hänen kysymyksiinsä ja kuuntelen tarinaa hänen tekemisistään viimeisen neljän vuoden ajalta. Moneen kertaan keskustelumme katkeaa kun joku tuttu tulee tervehtimään ja kyselemään kuulumisia, ja illan lähestyessä loppuaan hengähdän huojentuneena. Kohta lähtisimme eri teille, ja voin mennä kotiin särkymään. Mutta loppuun asti säilyttäisin ulkokuoreni, en näyttäisi välähdystäkään sisälläni vellovasta tuskasta. Tuska ei kuitenkaan muserra minua, sillä Mari ei ollut tullut juhliin, enkä kuullut hänestä mitään koko aikana. Kun Hän lähti käymään vessassa, kiskaisin illan sankaritarta käsivarresta ja tenttasin syytä Hänen ilmestymiseensä. Ilmeni, että hän oli tulevan sulhon tuttuja. Sanoin ystävälleni, että pakenen paikalta ja jos Hän kysyy jotain niin minulle tuli joku äkillinen juttu minkä takia häivyin niin kiireesti.

Kävelen katuani pitkin vedet silmissä, ja päästessäni ovelleni padot murtuvat ja läimäytän oven kiinni, koko rappukäytävä kumisee. Lyhistyn eteiseen ja huudan ääneti. Kun saan tyynnyteltyä itseni, ihmettelen miten reagoinkin niin voimakkaasti. Järkeilen itselleni, ettei siihen ole mitään syytä, emmehän me ole edes rakastavaisia, vain vanhat ystävät vuosien takaa. Etääntyneitä toisistamme. Ei siis mitään syytä hajota niin totaalisesti. Itkeä nyt moisen takia.. Koko illan Hän kuitenkin pyörii mielessäni.

Olen jo menossa sänkyyn, haahuilen ympäri asuntoa aamutakissa ja haen lasillisen valkoviiniä kirjan seuraksi. Yhtäkkiä oveen koputetaan. Aavistan pahaa, ja vilkaisen silmäreiästä - Hän seisoo pimeässä rappukäytävässä. Haukon henkeä ja mietin paniikissa mitä tehdä. Hän varmasti kuuli jo rapisteluni ovella, joten minun olisi pakko avata. Käännän lukkoa ja avaan oven - Hän tempaisee sen auki ja pysähtyy aivan kiinni minuun. Hänen katseensa on hurja, sopii laukkaavaan sydämeeni. Sekunnin kaksi vain seisomme oviaukossa, kunnes havahdumme ja siirryn sivuun päästäen hänet peremmälle. Käännyn ovelta ja hän on taas aivan kiinni minussa. Ilmeestäni näkee varmasti kuinka vauhkona olen. Astun askeleen taaksepäin hämilläni läheisyydestä, olen aivan kiinni eteisen lipastossa. Hän katsoo minua edelleen hurjilla silmillään ja hengittää raskaasti, kuin hän olisi loikkinut portaat kolmanteen kerrokseen kaksi kerrallaan.

"Mitä tää tarkottaa?" Hän lopulta rikkoo hiljaisuuden. En osaa vastata, tuijotan vain takaisin. Hänen katseensa polttaa silmiäni, mutta en voi kääntää niitä pois. "Mihin sä katosit niin vaan?" Hän jatkaa kohta, mutta ei anna minun vastata. "Mitä tapahtu sillon? Miksi susta ei kuullut mitään?" Tunteet roihahtavat sisälläni. "Et säkään paljon mitään asian eteen tehnyt", tiuskaisen vastaan. Hän katsoo minua hölmistyneenä. "Miten niin? Sähän se hiljenit lopulta kokonaan." Tuhahdan ja hetken vain auon suutani, olin raivoissani. "Anteeks jos ajattelin olevani tungetteleva! Sä olit niin kiinni siinä Marissa, ettet kuullut mitään mitä mä sanoin! Sä et paljoo nähny vaivaa pitääkses yhteyttä, en muista sun pahemmin soitelleen."

Hän meni hiljaiseksi, käänsi katseensa hetkeksi pois. Raivoni laantui hetkessä, kun näin hänen kasvoiltaan ymmärryksen pilkahduksen ja nousevan katumuksen. Tunsin veden kihoavan silmiini ja yritin räpytellä kyyneliä pois. Tunteeni olivat yhtä myllerrystä, kun katselin hänen kasvojaan - kasvoja, joita en ollut nähnyt neljään vuoteen. Kaikki aikaisemmat tuntemukset ja muistot nousivat mieleeni, tuntui kuin musertuisin kaikkien niiden tukahdutettujen ajatusten alle. Hän nosti katseensa takaisin silmiini, kasvoistani läpi paistava tuska sai hänellekin vedet silmiin, ja hän tarttui äkisti käsivarsiini. Säpsähdin ja lipastolla ollut viinilasi tärähti ja tipahti lattialle särkyen pieniksi kimmeltäviksi palasiksi. Hän ei välittänyt lasista, vaan veti minut kiinni itseensä ja painoi huulensa kiinni omiini.

Paniikki kohahti sisälläni - ei, mitä tapahtuu, ei ei, huusin mielessäni, tämä ei ole oikein! Pakenen hänen huuliltaan, kyyneleet valuvat poskilleni ja ahdistus ja epätoivo valtaavat mieleni. Ei, näin ei saa tapahtua. Syyllisyys musertaa mieltäni, tämän olen kieltänyt itseltäni jo niin monen vuoden ajan, se ei saa tapahtua. Hän näyttää hämilliseltä. "Mitä nyt? Oletko sä kunnossa?"

"Ei, en todellakaan ole! Miten sä luulet mun tuntevan?" Huudan ja riuhtaisen itseni irti hänen otteestaan. "Luuletko sä, että sä voit vaan tulla tänne ja tehdä noin? Ilmestyä tyhjästä ja romuttaa mun maailmani tekemällä jotain tollasta!" "Mä en ymmärrä.." Hän sopertaa, mutta en aio antaa hänelle tilaisuutta puhua itseään ulos tästä. En pidättele enää mitään, en pysty, sillä jos niin teen, hajoan lopullisesti.

"Sä vittu sekosit totaalisesti Marista! Sä kohtelit mua kuin ilmaa, et ollenkaan huomannut, kuinka se akka kohteli mua! Sä et tiedä millanen ämmä se oli, niin mustankipee että se haukku ja sähisi mulle kuin joku noita! Uhkasi rikkoa meidän kahden välit lopullisesti, ellen painuis omatahtoisesti pois. Se vitun noita vei multa mun parhaan ystävän, etkä sä edes huomannut mun poissaoloa! Sä et tiedä kuinka helvetisti sä mua satutit! Vitun mulkku!" Sähähdin ja käänsin katseeni alas. Hartiani vavahtelivat nyyhkytyksestä, yritin kuivata silmiäni aamutakin hihaan. Tuntui kuin sydämeni olisi revitty ulos rinnastani, se oli haavoilla ja täysin ilman suojaa. "Sä et tiedä kuinka paljon mä uhrasin." Rakastin, ajattelin, mutta sitä en voinut sanoa ääneen. En ollut itsekään sitä ymmärtänyt ennen kuin nyt.

Nostin katseeni, Hän vain katsoi minua. Kasvoilla näkyi kamala syyllisyys ja tuska. "Mä en tiennyt.. Anna anteeks, mä en tajunnut.." Hän kuiskasi. Seisoimme eteisessä hiljaa, kuin kaikki liike olisi loppunut.

Yhtäkkiä hän syöksähti liikkeelle. Hän tarttui kiinni kasvoihini ja painoi pehmeät huulensa syvään suudelmaan, kietoi toisen kätensä tiukasti ympärilleni ja painoi vasten lipaston reunaa. Hän irrottautui kiihkeästä suudelmasta ja henkäisi: "Mä en päästä sua enää pois. En koskaan." Hän suuteli minua uudestaan, tavarat putoilivat lipastolta kun haparoimme pysyäksemme pystyssä. Sisälläni kuohui. Hän siirtyi huuliltani kaulalleni ja niskaani, kädet hivelivät selkääni ja reisiäni, pystyin vain huokailemaan. "Ei, en mä voi.." Lähes kuiskasin huohottaen. "En saa.." Kiihkoni kasvoi kasvamistaan, sekoittuen epätoivoon ja kaipaukseen. Hänen kosketuksensa polttivat ihoani, saivat sylini sykkimään kuumana, vaativana.. Tunsin polven raottavan jalkojani, käden hivelevän reisiäni kunnes hän painoi kätensä kiinni kumpuuni, tunnustellen sitä, etsien tietään aamutakin sisään. Haukoin henkeä hänen koskettaessaan vihdoin paljasta ihoani, tunsin samalla vaativat huulet kaulallani, hänen kuuman hengityksensä ja vahvat kätensä. En voinut enää pidätellä itseäni, vastustukseni mureni ja avauduin hänelle kuin kukka, päästäen lämpimän käden liukkaille häpyhuulilleni.

Hän lähti kuljettamaan minua kohti makuuhuonetta, huulet edelleen kaulallani, käsi edelleen hivelemässä vakoani. Huokailin ja ynähtelin kun sormet hivuttautuivat joka askeleella lähemmäs maaliaan. Hän laski minut selälleni sängylle, vaivuimme kiihkeään suudelmaan. Väreet kulkivat pitkin vartaloani, tunsin olevani todella kiihottunut, ja käsi haaroissani oli vaativa. Hän liu'utti sormiaan liukkailla häpyhuulillani, lähestyen klitorista hieman joka sivelyllä, saaden minut haukkomaan henkeäni. Olin kaivannut häntä niin kauan! Kieltänyt itseäni pitämästä yhteyttä, kieltänyt ajattelemasta häntä, ja nyt hän oli tässä, huulet omillani, kädet ympärilläni.. Kaipaus sai väreet kulkemaan vahvemmin, suorastaan tärisin hänen jokaisesta kosketuksesta..

Huudahdin mielihyvästä, kun sormet vihdoin saavuttivat klitorikseni. Hän pyöritti klitoristani vaativasti ja sai minut vavahtelemaan ja haukkomaan henkeäni kovempaa, värinät kiihtyivät ja tunsin ihokarvojeni nousevan pystyyn kun himon aalto nousi selkärangastani saaden jalkani tärisemään ja vakoni sykähtelemään. Tahattomasti puristin jalkani yhteen, en kestäisi kosketusta enää kauempaa, mutta hän ei antanut periksi. Sykin vavahdellen orgasmissani ja uudet aallot huuhtoivat ylitseni, kun hän jatkoi nopeaa pyöritystään saaden huohotukseni vaihtumaan huudoksi ja orgasmini nousemaan aivan uudelle tasolle.

Puristin häntä lujaa itseäni vasten ja sätkin silmät kiinni. Lopulta hän antoi klitorikseni olla, ja vetäessään kättään yhtyeenpuristettujen reisieni välistä sai minut nytkähtelemään hervottomana. Hän painoi huulensa hellästi omiani vasten, hellitin hitaasti puristavaa otettani hänestä. Vihdoin saatoin avata silmäni, ja katsoin häntä silmiin. Epätoivo, kaipaus ja kauan sitten haudatut tunteet paistoivat molempien kasvoilta ja vain huohotimme hiljaa. Hän painoi päänsä rintakehälleni ja antoi suudelmia rinnoilleni. Hitaasti hän siirsi aamutakkini liepeitä sivuun paljastaen kovina nöpöttävät nännini suudelmilleen, upotin sormeni hänen tummana kiiltävään tukkaansa ja nautin huulien poltteesta.

Hän laskeutui alemmas ja riisui minulta aamutakin paljastaen muuten alastoman vartaloni. Hetken hän katseli ja hiveli käsillään tuskin koskettaen lanteitani ja rintojani. Lopulta hän avasi jalkani ja paljasti kiiltelevän ja kiihkosta helottavan vakoni katseelleen. Hän kohottautui hieman ja riuhtoi takkinsa pois, paita seurasi perässä ja vyö kalahteli lattialle housujen valuessa pois. Hän laskeutui takaisin sängylle haarojeni väliin ja painoi kuuman suudelman suoraan häpyhuulieni väliin. Ynähdin kosketuksesta ja huokailin mielihyvästä hänen jakaessaan suudelmiaan pitkin vakoani. Yhtäkkiä hän imaisi klitorikseni suuhunsa ja huudahdin, sillä se oli vielä hellänä edellisestä käsittelystä. Vedin hänet hiuksista päälleni, ja tunsin kovana ja kuumana seisovan kalun vasten kumpuani. Suutelimme ja kielemme leikkivät villisti, kun tartuin kalun varresta kiinni ja sivelin sen samettista pintaa hitaasti. Tunsin kiimatipat sen kärjessä, ja huokailuista päättelin hänen olevan aivan valmis. Avasin jalkani kunnolla ja ohjasin kalun suoraan pillulleni. Hän työntyi yhdellä pitkällä työnnöllä kokonaan sisääni saaden minut huutamaan himosta. Kuljetin käsiäni hänen tukassaan ja selässään, tarrasin toiseen pakaraan kiinni ja annoin tahtia. Hän täytti minut kerta toisensa perään, kiihotti enemmän ja enemmän, kivekset hakkasivat pakaroitani ja ilma täyttyi äänistä ja tuoksuista. Upposimme katseeseen, huokailimme hapuillen toistemme huulia ja heiluimme työntöjen tahdissa. Hän nojasi kyynärvarsiinsa, minä painoin lanteitani kiinni häneen vastaten jokaiseen työntöön, ne täyttivät joka sopukkani lähettäen kipinöitä selkärankaani pitkin joka puolelle vartaloani, ja tunsin uuden orgasmin kohoavan syvältä. Hän nopeutti tahtia ja kivekset läiskivät vasten pakaroitani. Kiedoin jalkani hänen ympärilleen ja kohosin orgasmin mukana jonnekin korkealle. Vakoni sykki hänen kalunsa ympärillä, sähköiset väreet ravisuttivat kehoani ja vain huusin. Hän ei hellittänyt hetkeksikään vaan työntyi sisääni voimakkaasti ja nopeasti, kunnes tunsin hänen sykkivän sisälläni ja jännittyvän orgasmin kourissa. Hän huokaisi raskaasti ja vaipui päälleni, pään levätessä rinnoillani ja hengityksen polttaessa ihoani. Pidin hänet tiukasti jalkojeni välissä, en antaisi hänen koskaan lähteä pois.