Lighthouse

Työskentelen ekonomina eräässä keskivertoa suuremmassa yhtiössä. Toimimme kotimaan ohella myös rajojemme ulkopuolella, joten matkalaukkuelämä hotellielämineen on yksi osa työmme kuvaa.

Neljä kuukautta sitten työhuoneeni ovesta astui sisään vaalea nainen rennossa, jotenkin miesmäisessä puvussaan. Olin tavannut hänet edellisessä kokouksessa ja siinä hän nyt seisoi, työpöytäni takana valmiina aloittamaan tiiviin työskentelyn yhteisen projektimme eteen.

Seuraavat päivät ja viikot täyttyivät yhteisistä istunnoista, matkoista ja tapaamisista. Sanoin jossain vaiheessa Johannalle: "Toivottavasti osaat organisoida yskityiselämän ajankäyttösi", sillä vein hänen aikaansa aivan luvattoman paljon, jopa niin paljon että tunsin siitä välillä pahaa omaatuntoa.

Tunsin Johannan katseen porautuvan syvälle silmiini, kun hän sanoi: "Älä siitä huoli, olen ja viihdyn täällä, seurassasi on hyvä olla ja nautin siitä mitä me teemme. Eikä minun elämässäni ole juuri nyt ketään erityistä", samalla hän antoi sormensa hipaista paljasta käsivarttani.

Noiden viikkojen aikana tutustuimme toisiimme, ystävystyimme. Kerroimme toisillemme toisistamme, joskus töiden jälkeen jäimme vain juomaan lämmintä teetä ja kuuntelimme toisiamme. Työpäivät venyivät venymistään.

Eräänä yönä heräsin ja tajusin nähneeni unta Johannasta, tuosta vaaleasta hurmurista, johon taisin olla ihastunut, jollen jopa rakastunut. Öisin hän tuli uniini ja herätti nukuksissa olleen intohimoni. Jokaisena aamuna tuon jälkeen matkasin työpaikalleni yöllinen kosteus ihollani ja sulkeuduin hänen läheisyyteensä.

Eräänä päivänä käydessäni läpi erästä muistiota, huomasin sivusilmällä, kuinka Johanna antoi katseensa viipyä minussa, mitään peittelemättä tai salaamatta hän riisui minut katseellaan, siltä se ainakin minusta tuntui. Nostin hitaasti katseeni papereista, antaen aikaa Johannalle reagoida ja kääntää katseensa pois. Käännyin hänen puoleensa, muistio kädestäni valui takaisin pöydälle. Johannan siniset silmät etsiytyivät silmiini, vaelsivat kasvoillani, kehollani. Lopulta katseemme tavoittivat toisensa. Ei sanoja, pelkkä katse riitti kertomaan mitä halusimme juuri siinä hetkessä ja siinä ajassa. Ajantaju katosi, vain pöytä välillämme erotti meidät toisistamme.

Rakas faksini sivupöydällä palautti minut todellisuuteen ja alkoi syöttää tietoa tulevasta työmatkasta. Projektin yhteistyökumppani saksasta oli tehnyt hyvää työtä ja nyt oli tullut aika istua saman pöydän ääreen neuvottelemaan. Tiesin että olimme Johannan kanssa enemmän kuin valmiit tuohon tapaamiseen, olimmehan valmistautuneet enemmän kuin hyvin.

Matkasimme Saksaan neuvotteluja edeltävänä päivänä, meille oli varattu tasokkaasta hotellista tasokas huoneista missä kohteliaisuudet ja palvelu pelasi. Huomasin että Johanna oli jännittynyt huomisesta neuvottelusta ja ehdotin, jos lähtisimme käymään illalla paikallisessa teatterissa katsomassa musikaalin, joka kuului tavallaan työsuhde-etuihin.

Kävimme suihkussa ja valmistauduimme illan tapahtumiin, pukeuduin housuihin, valkeaan paitaani ja samalla katselin kun Johanna puki ylleen kaunista mekkoaan. Katselin peilin kautta hänen kasvojaan, kun hän sipaisi kevyttä meikkiä iholleen, ajattelin kuinka kaunis hän olikaan. Siinä meikatessaan Johanna alkoi epäillä huomista kokousta ja sitä kuinka hän siinä pärjäisi, olisimmeko varmasti valmistautuneet riittävän hyvin, pitäisikö vielä kerran käydä kaikki paperit läpi, ennemmin kuin lähteä mihinkään teatteriin. Hymyilin ja kävelin hänen taakseen, asetin poskeni hänen poskensa viereen, katsoin peilin välityksellä hänen silmiinsä ja sanoin. "Me, tulemme huomenna pärjäämään oikein hyvin ja tänä iltana saksalaiset saavat nähdä mitä suomalainen kauneus on". Johannaa hymyilytti, seisoin edelleen hänen takanaan, annoin sormieni kulkea hetken matkaa hänen hiuksissaan ja samalla kuiskasin hänen korvaansa kuinka kaunis hän olikaan. Seisoimme kiinni toisissamme, liikkumatta, vain katseemme liikkui peilissä. Sanaakaan sanomatta nostin käteni hänen olkapäilleen ja annoin sormien hyväillä hänen ihoaan, valua hitaasti alaspäin, kohti hänen sormiaan. Sormet kietoutuivat toisiinsa, hellästi koskettivat toisiaan ja koko ajan katsoimme toisiamme peilin välityksellä. Lopulta irrottauduin ja kosketin hänen hoikkaa lantiotaan, nousten kylkiä ylös takasin olkapäille. Samalla tunsin kuinka Johannan hengitys oli muuttunut aavistuksen nopeammaksi. Hetkessä Johanna kääntyi, kuljetti sormiaan kaulani herkällä iholla ja painoi pehmeät huulensa huuliini. Siinä me nyt olimme, kaksi naista kiihottuneina toisistamme.

Huulemme uppoutuivat pitkään ja ihanaan suudelmaan, kielemme löysivät toisensa ja aloittivat kiihottavan rytmikkään yhtenäisen liikkeen. Olimme kulkenee sylikkäin leveän vuoteen viereen ja samalla tunsin nykäisyn ja repeävän vaatteen äänen. Napit lensivät mikä minnekin ja tunsin kuinka paitani oli lähtemässä päältäni. Johanna siirtyi taakseni ja alkoi availla housujeni vyötä ja nappeja, laskeutui polvilleen ja veti housuni alas. Seisoin siinä mustat rintaliivit ja alushousut ruumiini suojana. Nännini seisoivat kiihotuksesta ja housuni kastuivat halusta.

Johanna pyysi minua nousemaan sänkyyn, jossa nyt katselin kuinka hän riisui itsensä alasti, voi kuinka halusinkaan tuota naista. Lopulta hän tuli viereeni, käänsi ja otti minut hellään syleilyyn, jossa kehomme sulautuivat toisiinsa. Jossain vaiheessa huomasin ettei minullakaan ollut enää alusvaatteita. Kuiskasin korvaasi haluavani maistaa sinua, haluavani nussia sinua. Nauroit ja laskeuduit alas, suudelmasi polttivat ihollani ja lopulta tunsin kielesi kosketuksen klitoriksen päällä, kuinka taitava olitkaan. Nuolit ja näykit hellästi, vaativasti ja samalla tunsin kuinka olit menossa sisääni. Olin niin tavattoman märkä ja valmis, ettei sinulla ollut vaikeuksia löytää tietäsi perille. Annoit sormiesi olla sisälläni ja nousit puoliksi päälleni, sidoit toisella kädellä leikisti käteni, etten voisi koskea sinuun, tuo pieni tuhmuus kiihotti mua entisestään. Aloin liikkumaan sormiasi vasten, kunnes et enää voinut pitää käsiäni kahlittuna. Tarrasin sinusta kiinni ja samalla tunsin kuinka orgasmini ryöppysi läpi kaiken, uudestaan ja uudestaan.