Harri

Jäin viime syksyllä leskeksi 48-vuotiaana. Vaimon kanssa olimme kaikki joulumme viettäneet mökillä, joten koin, että tänä vuonna en kestäisi sitä yksin. Päätin varata matkan etelään ja löysin mielenkiintoisen vaihtoehdon Madeiralta, jossa olimme toki sielläkin käyneet aikaisemmin yhdessä. Vuokrasin suomalaisperheen omistaman asunnon viikoksi ja varasin lennot ja autovuokran erikseen.

Lentokentällä check-in -jonossa taakseni ilmestyi nuori neitonen, jota tunnistin lähikaupan kassaneiti Susannaksi. Ilahduin, koska Suski oli erittäin iloinen ja myönteinen tapaus, aina valmis pieneen jutteluun, pilke silmässä ja äärimmäisen suorapuheinen, niin että välillä tuntui flirttaukselta. Suski on 19-vuotias luonnonlapsi, joka syö kasvisruokaa, ei käytä meikkiä, mutta on silti ihan miellyttävännäköinen ilmestys, vaikkei varsinainen kaunotar.

Hän iloistesti tervehti ja kyseli matkan päämäärääni. Selvisi, että olemme menossa samaan paikkaan. Hän kertoi, että hän oli netissä tutustunut madeiralaiseen poikaan ja oli menossa tapaamaan sitä. Hän ihmetteli minun yksinoloa, eikä ilmeisesti tajunnut (vaikka ehkä vähän aavistanut), että olin jäänyt leskeksi vain muutamia kuukausia aikaisemmin.

Kun oli check-in -vuoroni, ehdotin, että tsekataan sisään yhdessä ja istutaan vierekkäin, niin voidaan jutella vähän lisää. Ja näin pääsin tutustumaan (ja kieltämättä vähän ihastumaankin) Suskiin matkan aikana.

Perillä Madeiralla Suskin matkatavarat tulivat melkein heti ja niin hyvästelimme kevyin halauksin, kun jäin odottamaan omia tavaroitani. Kesti melkein 15 minuuttia ennen kuin pääsin itsekin eteenpäin. Menin tullin läpi ja autovuokraustiskille. Meni toiset 15 minuuttia ennen kuin olin valmis lähtemään, mutta kuinka ollakaan: näin Suskin edelleen saapumishallin, missä hän ilmeisesti vielä odotti noutajaansa. Kävin kysymässä tilannetta. Poikaa ei näkynyt, ja suureksi hämmästykseni Suskilla ei ollut pojan osoitetta, ei puhelinnumeroa eikä edes täydellistä nimeä, ainoastaan etunimi. Minulle nousi kaikki vähäiset karvani pystyyn ja rupesin heti epäilemään jotakin hämärää. Lupasin jäädä odottamaan hänen kanssaan, ettei vaan tulisi ongelmia.

Odotimme puolitoista tuntia. Vähitellen myös Suskille selvisi, että häntä oli huijattu. Siirryimme matkatoimiston tiskiin, ja yritimme katsoa Suskille majapaikkaa, mutta ymmärrettävästä syystä ei Madeira enää jouluksi tarjonnut vapaata majoitustilaa. Ehdotin, että hän tulisi minun kämppääni, josta varmasti löytyisi hänellekin yösijaa. Hän kiitollisena tarttui tarjoukseen ja niin me lähdimme yhdessä Funchalin keskustaan.

Kämpästä löytyi kaksi makuuhuonetta, joten tilanne ei aiheuttanut sen enempää arkoja tilanteita. Kerroin Suskille, että hän voisi jäädä koko viikon jos haluaisi. Korvaukseksi vaadin, että hän tulisi kanssani jouluaterialle, jonka vuoksi olin jo varannut pöydän Funchalin (omasta mielestäni) parhaasta ravintolasta. Hän suostui :)

Siinä aikana kun Suski purki tavaroitaan kävin lähikaupassa hakemaan ruokaa, naposteltavaa ja pari viinipulloa. Kävimme sen jälkeen yhdessä tutustumaan jouluvaloihin hukkuvaan keskustaan ja kävimme syömässä pienessä paikallisessa ravintolassa, jonka omistaja muisti minua vielä monen vuoden takaa. Kerroin Suskille Madeiran houkutuksista ja mahdollisuuksista ja siitä, mitä olin itse ajatellut tehdä. Luonnonlapsena Suski innostui ajatuksesta, että voisimme yhdessä ajaa jonakin päivänä vuoristoon ja patikoida siellä sitten päiväkaupalla. Minua Suskin seura innosti luontoa enemmän.

Palasimme kämpälle, naposteltiin ja juotiin pari lasillista portviiniä, jonka jälkeen menimme nukkumaan, kumpikin omassa makuuhuoneessaan. Seuraavana päivänä tutustuimme tarkemmin Funchalin eri nähtävyyksiin, kävimme joulukirkossa ja käytiin syömässä jouluateriaa. Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä patikoimaan.

Tapaninpäivänä nousimme jo hyvin varhain ja lähdettiin ajamaan Madeiran keskiosaan, missä on varsin upeat luonnon puitteet ja henkeäsalpaavat näköalat. Tiesin vanhasta muistista reitin, jossa ei juurikaan näy muita turisteja. Söimme keittolounasta muutaman talon maalaiskylän keitaassa, josta suunnattiin eteenpäin. Päädyimme pieneen vuoristojärveen, jossa ei näkynyt ketään. Hikeä oli tullut aika lailla ja molempien mielessä oli virkistävä uinti ja seistä rannalla. Minulla oli uimahousut mukana, mutta Suski ei ollut varautunut tähän tilanteeseen yhtä hyvin. Vähän nolona hän tiedusteli mitä tehdä. Ehdotin, että hän tulisi uimaan luonnonvarusteissa. Vakuutin, että kun minulla ei ole silmälasit päässä, en juurikaan näe mitään, joten en edes huomaa eroa.

Otin siis ensin silmälasit päästä ja sitten muut vaatteet - uimahousut oli jo jalassa. Lähdin uimaan ja huomasin, että aika pian Suski seurasi. En todellakaan nähnyt kovin tarkkaan, joten en voinut varmuudella todeta, onko hän alasti vai ei. Kun aloin väsyä, menin rannalle, otin rantapyyhkeeni ja menin makuulle. Pian torkahdin. Heräsin, kun tunsin märän olennon työntyvän vastaani. Suski oli tullut vedestä ja yritti vallata omaa osuutta rantapyyhkeestäni - samalla hän melkein tuli syliini. Tunsin, miten hänen paljaat rintansa työntyivät rintaani vastaan ja pelkkä ajatuskin aiheutti jo hälyttävää liikettä ja jäykistymistä uimahousuissani. Ei se voinut jäädä Suskilta huomaamatta. Hänen kätensä hyväili rintaani ja vatsaani ja hän kuiskasi, "Taidat tykätä minusta." Yritin vastata niin neutraalisti kuin mahdollista, tyyliin: kuinka kukaan voisi olla tykkäämättä sinusta, mutta hän tajusi, että hän oli osunut naulan kantaan. Hän tarttui kasvoihini, käänsi päätäni häntä kohtaan ja alkoi suudella minua. Kohta kielemme kohtasivat, kaluni nousi täyteen loistoonsa ja käteni alkoivat etsiä Suskin rintoja. Kun kosketin hänen nännejä, hän säikähti, ja vähän aikaa tuntui siltä, kun hän meinasi saada orgasmin. Hän kääntyi minun päälleni ja istahti kyrpäni päälle, joka oli vielä uimahousujeni suojassa. Hän liikahti niin, että kyrpäni varmasti hieroi sitä salaisinta ja herkintä paikkaa, joka hänen jalkojensa välistä löytyi. Samalla käteni hieroi hänen rintojaan. Hetken kuluttua kuului kammottavaa huokkaus, ja Suski sai orgasmin, minä vain hetken hänen jälkeensä.

Hän laskeutui makaamaan rintani päällä ja otin hänet syliini. Nukahdimme tyytyväisinä ja kesti varmaan puolitoista tuntia, ennen kuin taas heräsimme. Uimahousuni tuntui kauhein sotkuisilta - olinhan laskenut siihen monen viikon mällit. Suski hyväili kasvojani ja sanoi sitten: "tiedätkö, että olen vielä neitsyt?" En oikein voinut uskoa sitä, vaikka pakko oli. Siinä tilanteessa koin sen tunnustuksen hyvin intiimiksi ja luottamukselliseksi. Vielä paremmalta kuulosti, kun Suski lisäsi, "Toivon, että kun palaan Madeiralta kotiin, en enää ole." Sen koin jo suorastaan toimeksiannoksi, mutta päätin, että tarvittavan toimenpiteen voisimme suorittaa mieluimmin kämpällä, mukavassa sängyssä ja turvallisessa ympäristössä.

Sanoin, että menisin vielä uimaan ja "siisteytymään". Otin uimahousuni pois, koska sillä ei mielestäni ollut siinä tilanteessa mitään merkitystä, menin veteen peseytymään ja pesin samalla myös uimahousuni.

Jatkoimme pikkuhiljaa matkaamme välillä käsi kädessä, välillä toisiimme kietoutuneina. Tilanteen huvittavuus nousi välillä mieleen: tuore 49-v leskimies 19-v neitsyen kanssa, mutta olin liian onnellinen välitäkseni siitä.

Seuraavassa osassa kerron, mitä tapahtui, kun palasimme kämpälle. Haluan kuitenkin vakuuttaa, että tämä tarina on tosi, 100%!