iMagine

Jotakin uutta pitää koko ajan kehittää. Siten mieli pysyy virkeänä ja leikit jännittävinä. Näin tuumin astuessani sisään ratsastustarvikeliikkeeseen. Asiakkaita on muutamia ja ehdin mukavasti katsella ympärilleni ilman, että myyjä tulee esittämään ylimääräisiä kysymyksiä. Pysähdyn telineen eteen, jossa on valikoima erilaisia raippoja. Kokeilen käsissäni muutamaa ja päädyn nopeasti pitkään, taipuisaan raippaan, jonka päässä on kapea, nahkainen lätkä. Erinomainen tuote!

Kassalla myyjä toteaa minun olevan ”koulupuolella”. Ilmeeni ei värähdäkään myöntäessäni tämän tosiasian, vaikka en vähääkään ymmärrä, mitä hän tarkoittaa. Ehkä hänelle on kehittynyt silmä havaitsemaan kaikkien ratsastuksen harrastajien joukosta ne, jotka ostavat liikkeen tarvikkeita vähemmän viattomiin tarkoituksiin. Kiitän ja käännyn lähteäkseni. Ovenpielestä silmääni sattuu juliste, jossa lukee ”Kouluratsastuksen EM-kilpailut”. Hymyilen ja astun kadulle.

Työasiat työntäytyvät lopullisesti taka-alalle kun tartun oluttuvan ovenkahvaan ja mielikuvissani jo nostan tuopin huulilleni. Paikka on tunnelmallinen, mutta väkeä toistaiseksi vähän. Istun nurkkapöytään nautiskelemaan. Ohrainen maistuu taivaalliselta, mutta vielä paremmalta tuntuu ajatella illan tulevia tapahtumia. Kiihko täyttää housunlahkeen kun sormeilen muovikassin läpi tukevaa raipanvartta ja tiedän sen pääsevän pian töihin. Mutta kiirettä ei ole. Naiseni pysyttelee kyllä kiltisti aloillaan. Ja kehittyvätpä lantionpohjan lihakset hänen yrittäessään sinnitellä pitääkseen painavat kuulat sisällään.

Muutaman tunnin poissaolon jälkeen saavun kotiin. Vetämällä oven voimakkaasti kiinni teen selvästi tiettäväksi, että olen palannut. Menen keittiöön. Otan jääkaapista tarjottimelle voileipäainekset ja mehua. Pudottaudun olohuoneen laiskanlinnaan ja kuulostelen hetken. Olet nöyrä, mitään ei kuulu, vaikka polviasi ja selkääsi täytyy jo pakottaa. Avaan television ja katselen puolisen tuntia dokumenttia, johon en jaksa keskittyä. Mutta asiat tapahtuvat siinä aikataulussa kuin minä haluan. Tiedät sen - myös silloin kun asentosi on vaikea ja kirkas kuola venyy leuastasi lattialle.

Suljen television. Otan CD-telineestä levyn ja laitan hiljaa soimaan. Venäläistä kirkkokuoroa, se mitä tulee tapahtumaan on pyhää. Käyn suihkussa, kuivattelen ja puen päälleni tiukat mustat bokserit. Raippa odottaa olohuoneen pöydällä, olen testannut sitä muutaman lyönnin verran, ettei teho tule yllätyksenä.

Avaan makuuhuoneen oven. Olet paikallasi siinä, mihin olen sinut jättänytkin. Et katso minuun päin ja yrität kohentaa ryhtiäsi. Tulen viereesi ja seison hetken niin, että reiteni koskee kylkeesi. Kumarrun ja vien käteni haaroihisi. Jalkojesi sisäpinnat ovat märät puoleen reiteen, voiteluainetta sinä et säästele. Tunnustelemalla etsin narun pään ja vedän geishakuulat hitaasti ulos. Kurkustasi purkautuu hallitsematon huokaisu. Omista nesteistäsi märin käsin tartun rintoihisi, leivon niitä varoen ja pyöritän peukalonsivuilla nännejäsi. Alkaessasi kuolaintesi alta huohottaa, lopetan. Löystytän niskastasi hihnan ja vapautan suusi. Suupieliisi on painunut kevyt jälki, seksikäs näky noilla muuten niin virheettömillä kasvoilla. Kaikessa rauhassa, varmoin liikkein irrotan kaulapantasi sängystä ja käsiraudat ranteistasi. Painan sinut lavoista kontillesi, kytken talutushihnaan ja vien olohuoneeseen, minne olen raivannut matolle tyhjää tilaa. Kuljet nätisti kuin näyttelykoira.

Asetan talutushihnan lenkin raskaan barokkituolin nuppiin. Tartun raippaan ja esittelen sen sinulle. Työnnän lätkän lähelle nenääsi, jotta saat haistaa nahkan tuoksun. Nähdessäsi uuden leikkikaluni katsahdat minuun nopeasti pelästynein kauriinsilmin. Mutta nähdessäsi säteilevän määrätietoisen ilmeeni tyydyt nopeasti osaasi painamalla pääsi alas. Kuulen, miten vedät epätasaisesti ilmaa keuhkoihisi. Kuljetan raipan kärkeä muutaman kerran selkärankaasi pitkin niskasta pyllylle ja takaisin. Huomaatko, miten ei yhtään koske! Kiusoittelen sillä pakaroittesi väliä pyörittämällä ja työntämällä syvemmälle vakoon. Et tiedä vetäytyäkö pois vai painautuako härnäävää raippaani vasten. Mutta leikin pitää jatkua.

Kysyn sinulta, montako iskua uskot ansainneesi. Vastaat hiljaa, värisevällä äänellä: ”Kymmenen.” Liikuttavaa vaatimattomuutta, mutta siitä on hyvä aloittaa. Lyön vasempaan pakaraasi kerran melko hiljaa. Seuraavaksi vähän lujempaa. En kuule äännähdystäkään, joten lisään vielä voimakkuutta. Tiedän viimeisen iskun jo sattuneen. Pyydän sinua laskemaan aloittamalla yhdestä, koelyöntejä ei oteta lukuun. Hengität kiivasta, lyhyttä tahtia ja lasket vikisevällä äänellä; numeroiden alkuosaa ei pysty kuulemaan. ”Toistetaan kymmenen, yritätkö laskea selvemmin.”, totean ja aloitan kierroksen alusta. Rytmi on nyt hidas ja epäsäännöllinen, saat vartalo jännittyneenä odottaa seuraavaa lyöntiä tietämättä milloin se tulee. Kaikesta kuulee, että yrität parhaasi, mutta tulos on edelleen huono. Kertaus tekee tässäkin asiassa hyvää. Kolmannen, nopean sarjan jälkeen vasen pakara punottaa ja hehkuu, lyöntikohtiin alkaa nousta pitkiä juomuja. Taputan sitä varoen. Kuulen sinun hiljaa nyyhkyttävän. ”Oikealta puolelta koristelu vielä puuttuu, laske kuuteenkymmeneen ja selvästi. Muuten joudutaan ottamaan uudestaan.” Et anele armoa, sillä tiedät minun vain innostuvan siitä. Aloitan lyönnit. Lasket hiukan kuuluvammin, nyt jo itkuisella äänellä. Lyön kolme kertaa ja lopetan.

Huomatessasi, ettei uutta lyöntiä koskaan tule, itkusi vähitellen tyrehtyy. Hiljaa sanot: ”Jatkaisitko loppuun?”. Puhallan pitkän kuuman henkäyksen niskaasi ja suutelen hiusrajaa. Talutan sinut hitaasti keittiöön. Käsken sinut pystyyn ja nostan kainalosta ja polvitaipeista tukevalle ruokapöydälle selällesi makaamaan. Irrotan pannan kaulastasi ja annan tukevan suudelman. Taidat olla jo vähän mukana. Jätän sinut pöydälle ja ankara sävy äänessäni käsken olemaan liikkumatta. Palaan mukanani viininpunainen silkkihuppu. Laitan sen päähäsi niin ettet pysty näkemään. Henki kulkee kyllä, lipaisen näkyviin jäävän nenäsi kärkeä.

Otan jääkaapista astian kermavaahtoa. Levitän sitä paksun kerroksen vatsallesi ja sileäksi ajellulle alapäällesi. Nostan jalkasi olkapäilleni ja lantiotasi ylemmäksi niin, että yletyn hyvin nuolemaan. Hitain vedoin, välillä kielenkärkeä kermakerroksen pohjassa käyttäen nuolen ja nielen kaiken, mitä kieleen jää. Osa vaahdosta ehtii sulaa ja juoksee kuin puro uomassaan pöydälle. Sinä voihkit ja läähätät, kiihtyvässä tahdissa. Kun kerma on paljastanut kauneutesi, lasken bokserit ja vien täyteen mittaan paisuneen elimeni hitaasti sisuksiisi. Kerran, toisen, kolmannen… Ja kultaseni, nyt ei tarvitse laskea.

Kiitos palautteesta, lisää saa lähettää...