iMagine

Palaan kotiin. Takana on rankka työpäivä, muutama raskas vastoinkäyminen ja tavanomaista lokakuun tuulta. Ei hääppöistä. Mutta kiivetessäni tuttuja liuskekiviportaita harmistus vaihtuu orastavaksi innostukseksi, pian täydeksi varmuudeksi: tänään saan kaikki korkojen kanssa takaisin.

Olen käskenyt sinun siivota asunnon lattiasta kattoon, tähdentäen ettei mitään huomautettavaa saa jäädä. Astun eteiseen, nenään leijuu puhtaan pyykin tuoksu. Ottaessani kenkiä jaloista ilmestyt eteeni, kädessäsi vaaleansininen lautasliina. Suutelet minua leuankärkeen arasti hymyillen ja kerrot ruoan olevan valmista. Istun pöydän ääreen. Katson, kuinka asetat siroin ja huolitelluin käsin servietin eteeni ja nostat höyryävän vuoan pöytään. Vasemmassa nimettömässäsi kiiltää sormus uutuuttaan.

Pihvit ovat täydellisiä. En ole erikseen pyytänyt valmistamaan mieliruokaani, mutta tiedät pyytämättäkin, että se kuuluu asiaan. Syödessämme ojennat minulle milloin kivennäisvettä, milloin salaattia. Välillä kyselet kiinnostuneena asioistani. Kun äänensävyni kertoo, ettei ole syytä jatkaa, siirrät kauniit ruskeat silmäsi kasvoistani pöytäliinan kuvioihin ja vaikenet. Osaat ja tahdot miellyttää; sinun kaltaisestasi naisesta olisi kuka tahansa mies onnellinen. Myös minä. Tunnen pienen vihlaisun omassatunnossani, mutta se häviää mielestä yhtä nopeasti kuin häränfilee lautaselta. Tiedän, että minun on osoitettava sinulle paikkasi.

Huoneisto on todellakin hohtavan puhdas. En edes viitsi tehdä sormenpäällä pistokoetta lattialistan päältä. Ensinnäkin tiedän sen olevan puhdas, toiseksi minä en tarvitse tekosyytä. Miksi tarvitsisinkaan. Voin katsoa sinua silmiin ja kertoa kaiken olevan juuri niin kuin olen määrännyt. Ilmaistuani tyytyväisyyteni olet iloisen ja helpottuneen näköinen. Olet kaunis niinkin, mutta kauneimmillasi vasta kun katseeseesi alkaa hitaasti suotautua jotakin muuta: epävarmuutta ja pelkoa siitä, onko kaikki sittenkään hyvin. Ensin hienoisina luomien nykäyksinä, sitten katseesi lyhyinä viipyilyinä minun katseeltani suojassa. Lopulta alkavana silmien vesittymisenä ja ensimmäisenä poskelle vierähtävänä kyyneleenä. Minä tunnen sinut. Silitän pitkää tukkaasi ja annan sinun odottaa. Sillä tietenkään kaikki ei ole hyvin.

Kehotan sinua menemään suihkuun. Kerrot jo ehtineesi käydä, mutta riittää kun totean, ettei puhtaus ei ole pahitteeksi. Ja tällä kertaa et tarvitse hajuvettä. Ollessasi kylpyhuoneessa, avaan työhuoneeni lukitun kaapin ja otan tarvittavat varusteet esille. Istun futonille kuuntelemaan. En ole malttaa mieltäni kun kuulen hiustenkuivaajan äänen. Juuri nyt aavistan kämmenpohjiesi hikoavan ja pienen pahoinvoinnin kiipeävän vatsaasi. En ole paljastanut mitään, mutta tiedän sinun tietävän.

Odotan sinua makuuhuoneessa. Saavut ovelle kysymään, mitä haluan sinun pukevan yllesi. Se on retorinen kysymys, tiedät että ympärillesi kietaisemasi pyyhekin on liikaa. Tartun rauhallisesti fööninlämpöiseen, enää aavistuksen kosteaan tukkaasi ja vedän sinut sisälle. Suljen oven. Ohjaan sinut seisomaan selin minuun. Katson jaloa niskaasi, froteen verhoamaa vartaloasi, paljaita sääriäsi, kantapäitäsi. Puristat pyyhettä rintojesi päällä ja täriset vähän. Et kuitenkaan estele kun käteni kiertyvät eteesi, tarttuvat omiin käsiisi ja vievät ne sivuille. Otan pyyhkeen pois. Painan hiuslenkin kevyesti oikean rintasi päälle ja käsken sinun laittaa tukkasi kiinni. Kiedot lenkin tottuneesti paikoilleen, tietäen ettei viivyttely auta.

Olet haluttavaa katsottavaa kaikista suunnista. Mutta paras olla näin että sinä et näe minua, tunnet vain intensiivisen katseeni ja kuulet ääneni. Minulla ei ole kiirettä, annan rauhassa viimeistenkin vesihelmien kuivua uumiesi sametilta. Täriset yhä. Sisällä on lämmintä ja jalkojesi alla on vastapuhdistettu kokolattiamatto. Kylmä sinun ei varmasti ole. Kosketan käsivarsiasi hellästi ja tunnen niiden olevan kananlihalla. Suutelen kevyesti lapaluiden väliin.

Otan taskustani käsiraudat ja heläytän niitä. Mitään ei heti tapahdu. Heläytän uudestaan ja tuot kätesi taakse vierekkäin. Kaksi metallista kirahdusta ja ne ovat paikoillaan ranteissasi. Nyt kun kauris on ansassa kierrän sen eteen. Hengityksesi on kiihtynyt ja sydämen tykytyksen melkein kuulee. Sieraimet värisevät ja kostuneet pähkinänväriset silmät katsovat alaviiston. Se on oikein. Rinnat seisova terhakkaina, tartun niihin ja nostan voimakkaasti puristaen. Sinulta pääsee tukahtunut äännähdys. Työnnän käteni haaroihisi ja liu’utan sormenpäitä häpyhuulia pitkin. Samalla otan toisella kädellä lujan otteen niskastasi ja painan suuni huulillesi. Et yritä estää, mutta et osoita vastavuoroisuuttakaan. Suutelen pitkään, painaen kämmenen häpykumpuasi vasten.

Mutta malttaa pitää. Myös sinun. Laitan kaulaasi metallivahvisteisen pannan. Se on tarkoitettu tottelemattomien koirien koulutukseen, mutta sopii hyvin myös tähän tarkoitukseen. Talutan sinut sängyn päähän ja käsken polvillesi. Kaulapannan lenkin lukitsen sängynpäädyn lujatekoiseen tankoon. Käsiraudat kiinnitän takanasi seinässä olevaan silmukkaan. Etäisyyttä on juuri sopivasti niin että et pääse liiemmin liikkumaan etkä nousemaan ylös. En myöskään halua että puhut sillä aikaa kun olen poissa. Asetan suuhusi poikittain tangon, joka muistuttaa hevosen kuolaimia. Suupielissä olevista renkaista kiristän tangon hihnalla niskan taakse. Oikein asennettuna se ei satuta, mutta estää paitsi puhumasta myös nielemästä sylkeä, jolloin kuola valuu kauniina noroina leualle ja rinnoille. Olet sytyttävä näky. Hieraisen muutaman kerran alaselkäsi pehmeitä lihaksia, jotka voivat pian joutua koville.

En sentään halua että ikävystyt. Ennen lähtöäni otan rasiasta kaksi geishapalloa, jotka on yhdistetty narulla toisiinsa. Pyydän sinua levittämään jalkojasi hiukan, jotta saan piilotettua pallot oikeaan paikkaan. Ne sujahtavat helposti sisälle emättimeesi, mistä valuu nestettä sormiini. Tällä kauriilla taitaakin olla kiima aluillaan!

Sammutan kattovalaisimen ja sytytän sen sijaan yöpöydän himmeän lampun. Lähtiessäni silitän poskeasi ja nipistän leikillisesti korvanipukkaasi. Oikein hyvä sinun on siinä olla!

Palautetta, kiitos!