Kirjailija

Äkillinen tuulenpuuska hulmutti Prinsessan pitkiä, yönmustia hiuksia, saaden hänet hakemaan tukea kaiteesta. Hän katseli tulevaa valtakuntaansa linnan korkeimman tornin huipulta. Se oli yksi hänen lempipaikkojaan. Hänellä oli monesti tapana viettää siellä aikaansa iltapäivän auringon paistaessa selkänsä takana. Hän oli kerran pyytänyt äidiltään makuuhuoneensakin siirtämistä torniin, mutta kuningatar oli pilannut romanttisen ajatuksen muistuttamalla, että tornin jyrkkiä rappuja olisi melkoinen kapuaminen päivän mittaan.

23-vuotias neito oli paennut torniin vanhempiensa otettua jälleen kerran puheeksi naimisiinmenon. Hän oli kuullut ties kuinka monennen kerran, miten hänen äitinsä oli jo odottanut häntä hänen ikäisenään. Kuningasparin ainoana lapsena Prinsessalle asetettiin kovat odotukset hyvään avioon pääsemisestä sekä suvun jatkamisesta, eikä Prinsessa halunnut lainkaan ottaa moista puhetta kuuleviin korviinsa.

Prinsessa siirtyi takaisin sisälle, kun tuulenviri sai hänen ihonsa kananlihalle. Hän tiesi hiustensa kaipaavan jälleen harjausta, mutta onneksi hovineidot huolehtisivat siitä hänen puolestansa. Prinsessa huokaisi. Ei näkynyt vieläkään uljasta prinssiä valkean ratsunsa selässä. Prinsessa uskoi rakkauteen, eikä hän halunnut edes ajatella järkiavioliittoa. Valitettavasti prinsessan arvoinen kosijapiiri oli melko suppea, eikä Prinsessa ollut tavannut vielä ketään edes harkinnan arvoista sulhasta, joka olisi herättänyt hänessä mitään tunteita. Hän olikin hovinaisten kautta kuullut saaneensa kutsumanimen "jääprinsessa", muttei hän pistänyt sitä hirveän pahakseen. Hän ei halunnutkaan olla turhan helppo saalis, sillä roihuava rakkaus sekä toimiva henkilökemia kyllä ajaisi Sen Oikean voittamaan kaikki tiellänsä olevat esteet.

Prinsessa käveli määrätietoisesti omaan huoneeseensa. Hänen kenkänsä kopisivat rytmikkäästi laudoitetulla lattialla. Prinsessan oma palvelijatar, Jasmine, oli häntä vastassa, valmiina täyttämään hänen kaikki toiveensa. Prinsessa antoi tämän riisua kevyen viittansa, mutta lähetti tämän sitten pois kädenliikkeellään. Hän ei kaivannut juuri nyt seuraa.

Prinsessa kaatui hunnutetulle sängylle selälleen huokaisten. Miksi kaiken piti olla niin hankalaa? Välillä hänestä tuntui, että hovineidoillakin oli enemmän säpinää elämässään kuin hänellä, eikä heidän jokaiseen liikkeeseensä kiinnitetty samalla tavalla huomiota. Heillä kaikilla tuntui olevan jokin salainen rakastaja... paitsi häntä palvelleella Jasminella, Prinsessa muistutti itselleen hymyillen. Vaan eipä Jasminesta ollut hänelle kohtalontoveriksi; Jasminen huono miesonni johtui tämän arkuudesta, hentoudesta ja nuoresta iästä.

Salaisesta rakastajasta Prinsessan oli turha unelmoida, sitä ylellisyyttä prinsessoilla ei voinut olla. Hän oli kyllä turnajaisissa vaihtanut kiellettyjä katseita joiden ritarien kanssa, mutta siihen se oli sitten jäänytkin. Ritarit olivat kyllä fyysisesti vaikuttavan oloisia, mutta karkeaa, maallistunutta porukkaa, joka oli kaukana ritari-ihanteista. Prinsessan oli siksi vaikea perustella itselleen, miksi hän tunsi silti vetoa heitä kohtaan, ja hän yleensä sulki asian pois mielestään.

Mutta hänen prinssinsä... Prinsessa huokasi. Mahtoikohan hänen ihannekuvaansa olla edes olemassa? Hän sulki silmänsä ja haaveili. Hän kuvitteli tapaavansa pitkän, hartiakkaan prinssin, jonka karkeat piirteet saivat hänen sisimmässään jonkin liikahtamaan. Prinssi polvistuisi hänen eteensä ja pyytäisi hänen kättään, luvaten jakaa oman kruununperintönä saamansa valtakunnan hänen kanssaan, ja matkustella siellä yhdessä. Näyttää rakastetulleen Kaihokallioiden putoukset, läntisen meren, sekä ajatuttaa vankkurinsa korkeimman kukkulan huipulle katsomaan ilta-auringon ruskossa kylpevää valtakuntaa.

Prinsessan kädet laskeutuivat alemmaksi hänen vartalollaan ja hänen reitensä raottuivat kuin huomaamatta hieman. Hänen unelmansa alkoivat saada väkevämpiä sävyjä. Heillä olisi tietysti omat makuuhuoneensa, mutta prinssi kantaisi hänet vahvoilla käsivarsillaan hunnutettuun sänkyynsä peitelläkseen hänet platonisesti - tai niin Prinsessa ainakin halusi ajatella, mutta hänen mielikuvituksensa oli eri mieltä. Prinssi kumartuisi antamaan hänelle hyvänyön suudelmaa, mutta heidän nälkäisten huultensa kohdatessa he eivät enää tahtoisi erota. Prinssi kietoisi kätensä hänen ympäri ja kohottaisi hänet istuvaan asentoon, ja he syleilisivät toisiaan rakastavassa, intohimon makuisessa suudelmassa.

Prinsessa tunsi tutun kuumotuksen nousevan sisällään, vaikka hän oli haluavinaan taistella sitä vastaan. Hänen sormensa kulkeutuivat hameen päällä hänen haarojenväliinsä, ja hän värähti. Häntä puoliksi huvitti, puoliksi harmitti se tilanne, mistä hän jälleen itsensä löysi.

Hänen pukunsa oli harmittavalla tavalla yksiosainen, minkä vuoksi neidon tarvitsi nousta sängystä seisomaan sen riisuakseen. Prinsessa sähelsi kuumeisesti nappien kanssa; hän ei ollut tottunut pukeutumaan tai riisuutumaan yksin, ja sen vuoksi hän lähes turhautui, ennenkuin pääsi lopulta alusvaatteissaan sänkyyn.

Prinsessa jatkoi siitä, mihin hän oli jäänyt, mutta nyt hänellä oli määrätietoisempi ote. Hän oli antanut periksi omalle kielletylle himolleen. Prinssi kiipeäisi sängyllä hänen ylleen suudellakseen häntä kunnolla, ja hän kietoisi kätensä prinssin selän ympäri. Prinsessan hengitys oli kiihtynyt. Hänen kätensä oli hänen pikkuhousuissaan ja hän hieroi itseään. Hän voihkaisi hiljaa. Seuraavassa mielikuvassa he olisivat jo alasti ja prinssi suutelisi hänen nännejään ja sivelisi hänen kylkiään. Prinsessa tunsi himonsa kasvavan, ja hän levitti jalkansa levälleen. Hän lopetti häpykielensä hieronnan ja survaisi sormensa syvälle pimpsaansa. Mitään kunnon nimeähän prinsessan elimellä ei tietenkään saanut olla. Prinsessa ynähti. Prinssi kiihottaisi häntä rakastavasti pitkään ja hartaasti. Prinsessan teki mieli jo saada jotain sisäänsä, muttei hän fantasiassaankaan uskaltanut pyytää sitä. Onneksi uljas prinssi näki Prinsessan himon tämän silmistä ja ymmärsi, mitä tämä halusi.

Prinsessa puri huultansa ajatellessaan sormensa olevan sisälleen tunkeutuva prinssin penis. Hän halusi antaa itsensä kokonaan omalle prinssilleen, hän halusi levittää itsensä aivan avoimeksi ja antaa tämän rakastella kanssaan niinkuin halusi. Prinsessa koukisti polvensa ja kohoitti lantiotaan, ja hänen takapuolensa nousi ilmaan. Hän oli jo niin lähellä. Hän kietoisi jalkansa prinssin ympäri ja vastaisi intohimoisesti tämän työntöihin heidän voihkiessa jokaisen työnnön tahtiin, tai sitten hän nostaisi jalkansa prinssin olkapäille niin, että hän olisi kokonaan prinssin käytettävissä.

Prinsessa hieroi raivokkaasti klitoristaan. Hän tunsi orgasminsa lähestyvän. Hänen fantasiansa sumeni, se muuttui yksittäisiksi tunteiksi, ajatuksiksi, voihkaisuiksi. Prinssi ottaisi hänet, täyttäisi hänet kokonaan, he yhtyisivät yhdeksi kokonaisuudeksi... He voihkisivat, he nauraisivat nautinnon kourissa... Prinsessa tunsi nousevansa orgasmin aallonharjalle ja hän tunsi hetken aikaa kuin nousevansa ilmaan sängyllä. Pitkä sihinä ja yninä purkautui hänen huuliltaan hänen hytkyessä sängyllään väristysten nykiessä hänen vartaloaan. Hän upotti kasvonsa tyynyyn, ettei hänen huutonsa olisi kuuluneet oven ulkopuolella odottaville vartijoille saakka.

Orgasmin aaltojen laantuessa Prinsessa jäi hikisenä, mutta täyttymyksen saaneena ja tyytyväisenä sängylle makaamaan. Onnelliseksi hän ei voinut itseään sanoa, mutta ehkä hän nyt kuitenkin kestäisi jälleen yhden päivän suurta rakkautta odotellessa...

---

Kruununprinssi Jaakon ratsu odotti satuloituna majatalon ulkopuolella. Vaikka hän liikkuikin incognito, hänen ylhäinen sukutaustansa kävi kaikille selväksi hänen olemuksestaan. Häntä kohdeltiin aatelisen tavoin, vaikkei häntä olisikaan tunnistettu.

Prinssi heilautti kättään majatalon ovelle hänen lähtöään seuraamaan tulleelle tarjoilijattarelle. Hän huokaisi, mutta hänen sydämensä oli jo kovettunut taakseenjättämisen tuskalle. Hänen koko tämänhetkinen elämänsä oli oikeastaan samaa etsimistä ja hylkäämistä. Hän pakeni ja etsi itseään, tietämättä mistä sen löytäisi. Prinssillä olisi ollut kaikki asiat kunnossa kotonaan, mutta hän ei kyennyt löytämään linnastaan sisältöä elämälleen. Miten kruununprinssin tulisi päivänsä käyttää, muuten kuin odottelemalla kruunun perimistä? Siihen hänen vanhempansa eivät kyenneet hänelle antamaan vastausta, ja siksi hän olikin lähtenyt sitä itse etsimään.

Prinssikin kaipasi sisimmässään elämänkumppania, joka ei olisi vain ohimenevä ihastus vaan antaisi hänen elämälleen sisältöä, mutta hän ei sitä kyennyt matkoillaan löytämään. Prinssi vilkaisi olkansa ylitse uudelleen Annaa. Tämä oli vieläkin katsomassa hänen peräänsä, ja Prinssi tunsi piston sydämessään. Anna oli ollut hyvä hänelle, hellä ja herkkä, ja Prinssi olisi toivonut voivansa jakaa huoneensa yön ajaksi tämän kanssa, mutta hän ei voinut - vai eikö hän vain uskaltanut? Sisimmässään Prinssi tiesi, ettei palvelustytön ja kuninkaallisen romanssista olisi tullut kuitenkaan mitään, eikä nöyrä tyttö ollut sitäpaitsi sitä tyyppiä, jonka hän olisi tahtonut vertaisekseen. Silti hän kaipasi herätä jonkun sylistä, joka rakastaisi häntä.

Prinssi ratsasti eteenpäin kohti Vaarahovia. Linna oli toiselta puolelta kumpuilevan metsän, toiselta puolelta viljavien alankojen ympäröimä. Hän oli muodon vuoksi lähettänyt aikaisemmin lähetin viemään sanaa hänen vierailustaan, jotta häntä osattaisiin odottaa. Hän oli kertonut olevansa kauttakulkumatkalla; matkalla minne, sen hän päättäisi todellisuudessa vasta lähtiessään jatkamaan matkaa. Hän oli myös kuullut puhuttavan Prinsessasta, mutta hän oli jo niin tottunut pettymyksiin, ettei hän juuri elätellyt turhia toiveita. Prinsessalla oli sitäpaitsi maine vaikeasti lähestyttävänä, ylpeänä naisena, mutta toisaalta Prinssi piti mielensä avoimena.

Vaarahovin portit aukenivat hänen edessään. Hän oli pukenut kuninkaallisen tunikan päällensä, jotta hänet tunnistettaisiin, vaikkei hänellä ollut seuruetta mukanaan. Linnanpihalla vouti toivotti hänet tervetulleeksi ja huolehti, että tallipoika otti hänen ratsunsa hoitoonsa. Vouti järjesti sitten hänelle leposijan ja pesumahdollisuuden ja huolehti hänen muista tarpeistaan. Hänen saamansa vastaanotto oli ystävällinen, muttei juhlallinen, sillä hän oli kirjeessään kertonut, ettei kaivannut juhlallisuuksia.

Päivän kääntyessä iltaan Prinssillä oli mahdollisuus tavata isäntänsä päivällisellä. Hän siistiytyi ja ajoi huolella partansa tilaisuutta varten, koska hän ei muistanut tavanneensa hallitsijaa aikaisemmin. Vilkaistuaan peiliin hän liittyi isäntäväen seuraan ruhtinaallisesti katetussa juhlasalissa ja antoi palvelijan ilmoittaa itsensä.

Kuningas istui puolisoineen suuren juhlapöydän ääressä. Prinssi siirtyi puhuttelemaan heitä. Hän kumarsi kuninkaalle etiketin mukaisen hovikumarruksen, jonka vaivattomuus oli elinikäisen harjoituksen tulosta. "Teidän majesteettinne, kruununprinssi Jaakko esittää tervehdyksensä Puolarlaakson kuningaskunnasta." Kuningas nyökkäsi arvokkaasti. "Nouse, Puolarlaakson Jaakko. Olet tervetullut valtakuntaamme." Prinssi kumarsi protokollan mukaisesti seuraavaksi kuningattarelle, joka istui miehensä vieressä.

Alkumuodollisuuksien jälkeen kuningas osoitti vieraallensa kunniapaikan pöydästään, tyttärensä vierestä. Prinssi oli melkein seota sanoissaan päästessään ensimmäistä kertaa katsomaan kunnolla Prinsessaa. Prinsessa oli satumaisen kaunis: hänen tummat, kiharat hiuksensa laskeutuivat hänen olkapäilleen, hänen vanilliininvalkea hipiänsä oli pehmeä ja virheetön, ja hänen pukunsa leikkaus toi hänen runsaat, naiselliset muotonsa hyvin esille. Prinssi tiesi Prinsessaa palvelevan vain parhaat kampaajat, ompelijat sekä manikyristit ja hänen voivan käyttää vain parhaita materiaaleja sekä voiteita, mutta silti Prinsessan sädehtivä kauneus sai hänet nielaisemaan. Vain Prinsessan silmät olivat jäiset ja tunteettomat, ja Prinssi arvasi, millaisen jatkuvan ihailun ja vonkauksen kohteena Prinsessan täytyikään olla.

Prinssi kumartui suutelemaan Prinsessan kättä. "Kauneutenne häikäisee minut", hän sanoi kohteliaasti. Prinsessan suu kääntyi pieneen tyytyväiseen hymyyn. "Mielenkiintoista tavata teidät, prinssi Jaakko. Kuulen mielelläni urotöistänne."

Prinssi istui juhlapöytään syömään ja jatkoi keskustelua aterioinnin aikana. Hän asettui luontevasti Prinsessan pöytäseuralaisen rooliin, eikä Prinsessa vaikuttanut odottavan yhtään vähempää. Prinssin oli helppo liikkua sulavasti roolien välillä, ja hän huomasi pian Prinsessan odottavan häneltä herrasmiehen ja maailmanmiehen elkeitä. Prinssillä oli kova työ kierrellessä Prinsessan kysymyksiä hänen saavutuksistaan ja lahjakkuuksistaan. Prinssi näki Prinsessan jäykän kuoren sisällä piilevän kuitenkin suorasukaisen, temperamenttisen, naisellisen nuoren naisen, joka oli tukahdutettu kaikkien niiden piirteiden alle, mitä prinsessan rooliin kuului. Prinssin oli vaikea pidätellä hymyään Prinsessan mököttäessä kesken ateriaa ruokalajin viipymistä. Prinsessa osasi olla samaan aikaan sekä niin tavattoman hurmaava ja lumoava että niin itseriittoinen, että Prinssin olisi tehnyt mieli välillä ravistella tämä takaisin maanpinnalle. Prinssi hymyili. Tuossa kuvankauniissa naisessa yhdistyivät siniverisyyden parhaat ja pahimmat puolet.

---

Prinsessa tutkiskeli mielenkiinnolla vierasta. Tämä oli pitkä ja komea, mutta jotain sellaista hänessä oli, mitä Prinsessan oli vaikea määritellä. Prinssin käytös oli sulavaa ja moitteetonta ja keskustelunsa oivaltavaa, mutta jotenkin Prinsessalle tuli välillä sellainen olo, että Prinssi oli hiukan vilunkimiehiä, tai ainakin veijarihenkinen. Tämä sai Prinsessan nauramaan, mutta jotenkin Prinsessa suhtautui vieraaseensa varauksella. Tässä oli enemmän, kuin mitä päällepäin näki.

Olisiko Prinssistä hänelle suureksi rakkaudeksi? Prinsessa vilkaisi keskellä tarinankerrontaa olevaa vierasta. Hän vaikutti kyllä hauskalta ja miehekkäältä, muttei kuitenkaan kovin vakavahenkisen ritarilliselta tai romanttiselta, niin kuin uljaan prinssin olisi tullut olla. Prinssi ei ehkä ollut sitä tyyppiä, joka vannoisi ikuista rakkautta kenellekään naiselle. Sääli, sillä Prinsessa olisi saattanut muuten olla kiinnostunut.

Aterian jälkeen viini virtasi juhlissa, ja tunnelma muuttui nopeasti varsin riehakkaaksikin. Prinsessa huomasi joidenkin humaltuneiden miesten jäävän tuijottamaan häntä ja hänen rintojaan, ja hän tunsi olonsa kiusaantuneeksi. Hän nousi ylös, ja samassa hetkessä Prinssikin oli jaloillaan häntä auttamassa. "Taidan olla saanut tarpeekseni", Prinsessa selitti. Prinssi hymyili ja nyökkäsi. "Käyn kiittämässä isääsi juhlasta. Haluaittekos lähteä haukkaamaan hiukan raitista ilmaa?" Prinssi ehdotti. Prinssi katosi hetkeksi ihmishälinään, ja Prinsessa mietti, miten ehdotukseen vastaisi. Jasmine oli tullut hänen viereensä hänen noustuaan seisomaan. Prinssin palattua Prinsessa nyökkäsi tälle. "Voimme mennä."

He kiipesivät kolmisteen portaat tornin huipulle. Prinssi katseli hieman kummastuneena mukaan tullutta Jasminea. Prinsessa mietti, lähettäisikö esiliinaksi ryhtyneen palvelijan pois, mutta päätti kuitenkin, että antaisi tämän nyt olla. Yö oli saapunut valtakunnan ylle, ja he katselivat kirkkaan tähtitaivaan alla lepäävää valtakuntaa. Siellä täällä pimeyttä halkoivat lyhdyt, päreet ja nuotiot, missä vain oli asutusta. Prinssi kertoi hänelle paikoista, missä hän oli käynyt ja kaiholla niistä öistä, mitä hän oli viettänyt tähtitaivaan alla.

Prinssi laski viittansa Prinsessan olkapäille, ettei tämän olisi tullut kylmä. Kaunis ele sai Prinsessan hymyilemään, ja heidän kasvonsa kohtasivat aivan lähellä. Osasi tuo mies näköjään romanttinenkin olla halutessaan.

Prinsessa päätti, että hän vetäytyisi huoneeseensa, ja Prinssi lähti häntä saattamaan. Prinsessa hymyili. Hän koki, että heillä oli ollut hauska ilta yhdessä ja Prinssi oli ollut parempaa seuraa, kuin monet muut hänen kosijoistaan. Prinsessa pysähtyi ovelleen aikomuksenaan kiittää Prinssiä hyvästä seurasta. Tämä avasi hänelle huoneen oveen ja laski kätensä Prinsessan vyötärölle saattaakseen tämän sisään. Prinssin ensimmäinen omistava kosketus tuntui Prinsessasta häkellyttävältä, muttei hän pyristellyt eroon siitä.

Prinssi kääntyi heitä seuranneen Jasminen puoleen. "Me Prinsessan kanssa kaivattaisiin vähän yksityisyyttä", hän sanoi. Jasmine lähes pelästyi ja katsoi pelokkaasti Prinsessaa. Prinsessa mykistyi. Hän vain katsahti Prinssiin saamatta sanaa suustaan. Hän tunsi menneensä täysin lukkoon. Jasmine oli hätääntyneen näköinen, mutta kun hän ei saanut Prinsessasta apua, hän kääntyi ympäri ja poistui huoneesta sulkien oven hiljaa perässään.

Prinssi hymyili ja kietoi kummatkin kätensä Prinsessan vyötärön ympäri, vetäen tämän liki itseään. Prinssin maskuliinisuudella ja suorasukaisuudella oli lähes maaginen vaikutus Prinsessaan. Hän tunsi olonsa lähes epätodelliseksi, lähes tietämättömäksi oliko hän nyt todellisuudessa vai jossain unikuvassa. Hän ei ollut koskaan päästänyt ketään miestä näin lähelle itseään.

Prinsessa ryhdistäytyi tajutessaan, että he olivat kuitenkin hänen kotonaan ja toimivat hänen ehdoillaan. "Ulos mun huoneesta", Prinsessa vaati. "Mä en privaa!"

Prinssi hymyili hänelle takaisin, ei ilkeästi vaan ymmärtäväisesti. "Mutta sä haluat silti, etkö haluakin?" Prinsessa tunsi vatsanpohjassaan pientä värinää. Prinssi veti hänet itseensä kiinni ja suuteli häntä. Heidän huultensa kohdatessa Prinsessa yritti ensin paeta suudelmaa ja tehdä vastarintaa, mutta sitten hän tunsi sydämensä tykyttävän ja jalkojensa alkavan pettää. Hän tunsi olevansa kuin haaveunessa. Hänen huulensa raottuivat ja hän maistoi Prinssin maun ja tunsi tämän tuoksun. Prinssin voimakkaat kädet pitivät häntä pystyssä. Hän kietoi kätensä tämän selän ympäri eikä enää tehnyt vastarintaa.

---

Prinssi tunsi Prinsessan vastarinnan heikkenevän. Prinsessan pehmeät rinnat painautuivat Prinssin rintakehää vasten, ja Prinssi maistoi tämän huulilta intohimon maun. Hän myhähti tyytyväisenä. Voi luoja, miten täyteläiset muodot Prinsessalla olivatkaan. Tämä oli kuin Sumumetsien nymfi, Prinssi ajatteli upottaessaan sormensa Prinsessan pakaroihin. Prinsessa suuteli häntä takaisin innokkaasti, niin innokkaasti, että heidän hampaansa kolahtivat kiusallisesti yhteen. Prinssi vetäytyi suudelmasta ja siirtyi suutelemaan Prinsessan kaulaa. Tämä sulki silmänsä ja voihkaisi hiljaa.

Prinssi laski kätensä Prinsessan reisille. Prinsessa oli noussut varpailleen Prinssin kohottaessa häntä takapuolesta, ja Prinssi kaappasi hänet kokonaan syliinsä. Prinsessa avasi silmänsä ja kietoi kätensä Prinssin niskan ympäri, ettei olisi kallistunut taaksepäin. Aika pysähtyi heidän katsoessaan toisiansa. Prinsessan jäisiin silmiin oli tullut tuhma, suorasukainen, merkitsevä katse, ja hänen pupillinsa olivat laajenneet. Prinsessa puhalsi ilman keuhkoistaan kuin pitkänä huokauksena. Heidän katseensa säkenöivät. "Millaisena Prinsessana sinä minua oikein pidät?" Prinsessa kysyi matalalla äänellä. Prinssi katsoi häntä himokkaasti. "Sä tiedät jo", Prinssi vastasi ja jatkoi: "Nyt keskustellaan enää asteesta."

Prinssi kantoi naisen huoneen poikki ja heitti tämän selälleen sängylle. Samassa hän syöksyi itse perään, ennenkuin Prinsessa ehti edes vetää henkeä. Prinsessan kädet jäivät hänen päänsä sivuille. Tapahtumat olivat riistäytymässä hänen käsistään. Prinssi laski kätensä Prinsessan pyöreille rinnoille, pujottaen sormenpäänsä tämän iltapuvun avaran kaula-aukon sisään. Prinssi tunsi kiihkon nousevan sisällään. Hän halusi upottaa kasvonsa Prinsessan rintoihin, puristella tämän muodokasta takamusta, raapia tämän selkää ja nussia ja täyttää tämän kyrvällään. Prinssi tarttui kaksin käsin kiinni Prinsessan puvun kaula-aukkoon ja repäisi puvun auki lantioon asti niin, että edestä napitettavan asun napit lentelivät.

Prinssi tunsi intohimon roihussakin verensä seisahtuvan. Sylki kertyi hänen suuhunsa. Prinsessa oli - täydellinen! Hän ei ollut eläessään nähnyt toista yhtä kaunista naista. Prinsessan suuret, kiinteät rinnat olivat täydellisessä tasapainossa tämän kapean vyötärön ja muodokkaan lantion kanssa. Prinsessan koko vartalo jakoi tämän kasvojen hipiän terveen ja luonnollisen sävyn. Prinsessassa ei ollut paunaakaan turhaa rasvaa, muttei tämä näyttänyt laihalta, vaan hyväkuntoiselta ja tasapainoisen lihaksikkaalta.

Prinsessan suu kääntyi hymyyn hänen nähdessään, miten suuren vaikutuksen hän teki vieraaseen. Prinssi nousi ääneti sängyltä ja riisui kiireesti päällysvaatteensa ja housunsa, vetäen Prinsessaltakin puvun riekaleet pois päältä. Prinssi riisui alushousunsa ja vilkaisi syrjäsilmällä Prinsessaa. Tämä katseli hieman huolestuneen näköisenä hänen kivikovaa penistään. Prinssi vilkaisi itseään ymmärtämättä tarkalleen, mitä ihmeellistä hänessä muka oli - hän oli ehkä suonikas, mutta ei hän nyt sentään mikään jättikokoinen ollut. Prinssi ei kuitenkaan jäänyt asiaa miettimään, vaan hieraisi kärsimättömästi kiveksiinsä hieman ehkäisyvoidetta. Pienoisesta kihelmöinnistä oli tullut Prinssille ehdollistumisen kautta lähes nautinnollinen osa seksiä.

Alaston Prinssi kiipesi sänkyyn luonnonasussa olevan Prinsessan luo. Prinsessa levitti jalkansa levälleen kuin kutsuen Prinssin sisäänsä, mutta tämä kiipesi ensin hänen ylleen. Prinssi ryhtyi onnellisena nuolemaan ja hyväilemään Prinsessan rintoja. Prinsessa ynähti miehen imiessä hänen kovana nöpöttävää tummaa nänniään. Hän taivutti niskaansa taaksepäin, yrittäen kohottaa itseään paremmin Prinssin nuoltavaksi. Prinssi siirtyi ylemmäksi alkaen suudella ja nuolla intohimoisesti Prinsessan kaulaa. Prinsessa oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään, tämä voihki ja kiemurteli hänen allaan ottamatta kuitenkaan aktiivista roolia. Prinssi ei kannustusta tarvinnutkaan. Hänen kiihkonsa ja himonsa olivat niin ylitsekuohuvia, että hän olisi ottanut tuon naisen, vaikka tämä olisi sammunut hänen alleen.

Prinssi pysähtyi ohjaamaan kullinsa Prinsessan häpyhuulille. Prinsessa avasi silmänsä ja katsoi vierastaan himoitsevasti Prinssin hieroessa terskaansa hakevasti Prinsessan huulilla. Prinsessan kosteus ja lämpö toivottivat Prinssin tervetulleiksi ja kutsuivat hänet syvemmälle. Prinssi löysi sopivan kulman ja työntyi hitaan nautinnollisesti sisään. Heidän kummankin huulilta purkautui yhtäaikaa nautinnollinen parkaisu. Prinsessan pillu tuntui Prinssistä lähes neitseellisen tiukalta, mutta se mukautui vastaanottavasti hänen jäykkään kaluunsa ja avautui hänelle esteettä.

Prinssi alkoi naida Prinsessaa pitkin, nautinnollisin työnnöin. Hän ei kiirehtinyt Prinsessan kanssa ettei tähän sattuisi, vaan hän työntyi jokaisella työnnöllä syvemmälle ja syvemmälle tämän sisään. Prinsessan vagina ikäänkuin sulkeutui kalun ympärille. Prinssin työnnöillä oli Prinsessaan kuin maaginen vaikutus. Tämä tuntui nauttivan seksistä enemmän ja enemmän joka työnnöllä, ja Prinsessa alkoi työntyä Prinssiä vasten kuin yrittäen saada lisää sisäänsä. Neidon hengitys oli muuttunut katkonaiseksi ja kiihtyväksi. Prinssi oli lähes häkeltynyt siitä vaikutuksesta, mikä hänellä oli Prinsessaan. Prinssin oli vaikea pidätellä itseään; hän halusi tarttua ja puristaa Prinsessaa rajusti ja yhtyä tähän, päästää kaikki raivonsa ja kiihkonsa valloilleen, mutta hän tiesi olevansa niin lähellä, että hän olisi lauennut hetkessä. Prinssi yritti irroittaa ajatuksensa irti yhdynnästä, ja hän tunsi kuin nousevansa leijumaan sängyn ylle. Hänen ja Prinsessan kehot sulautuivat yhdeksi kokonaisuudeksi. Alkukantainen nautinto ja nauru purkautuivat hänen huuliltaan hänen hallitsematta sitä sen enempää kuin allaan kiemurtelevaa naistakaan, josta oli tullut osa häntä.

Prinssi katsahti alas Prinsessaan. Hiki kimalteli kaunottaren otsalla Prinsessan riuhkoessa päätään puolelta toiselle. Prinsessa huomasi Prinssin katselevan, ja heidän katseensa nauliintuivat jälleen toisiinsa. Prinsessan katseessa oli kiihkeä, lähes aneleva sävy. Hänen katkonaiset voihkaisut ja ynähtelyt olivat muuttuneet tasaiseksi huohotukseksi. Hänen kehonsa oli jännittynyt ja selkänsä kaareutunut kuin jostain syvältä nousevaan orgasmiin valmistuen.

Prinssi näki Prinsessan silmistä, mitä tämä tahtoi. "Käänny ympäri", hän sanoi vetäytyen Prinsessasta, ja tämä kierähti vatsalleen sängylle. Prinssi nosti tämän kontalleen ja asettui tämän taakse, asettaen kyrpänsä takaisin Prinsessan häpyhuulille. Se liukui vaivatta sisään. Prinssi laski kätensä Prinsessan lantiolle ja tunsi kuumeen sisällänsä nousevan.

Prinsessa parahti Prinssin työntyen estotta aivan sisimpäänsä asti. Prinsessa oli aivan avoinna Prinssin käytettävissä, ja tämä tarttui Prinsessan lantioon ahnaasti. Prinssi tunsi maailmansa kutistuvan. Hän ei enää huolehtinut Prinsessan nautinnosta, ei omasta kestävyydestään eikä mistään muustakaan. Hän yhtyi Prinsessaan mylvien ja murahdellen, näkien siniverisen prinsessan vain naaraana, johon hän tyydytti itseään. Naurahdus purkautui hänen huuliltaan. Hän tunsi itsensä paisuvan entisestään, ja hän tunsi pysäyttämättömän myrskyn nousevan hänen sisällään. Hän nussi, hän otti, hän raiskasi Prinsessaa kuin kolme viikkoa siveysvyöllä piinattu satyyri. Sitten salamat löivät hänen yllään. Hän iski itsensä Prinsessan kohdunkaulaa vasten ja huusi, karjui lauetessaan sykäys sykäyksen jälkeen tämän sykkivään vittuun. Se sai Prinsessankin kirkaisemaan. Tämän selkä kaareutui ja sormet puristuivat nyrkkiin peiton ympärille Prinsessan saavuttaessa oman äänekkään orgasminsa.

Sykäysten vaimetessa Prinssi tunsi hiljalleen palaavansa jälleen maan pinnalle. Hän tunsi kylpevänsä hiessä. Hän oli yhä Prinsessan sisällä jäykkänä kuin hän ei olisi lauennutkaan. Hän oli ollut poissa vain muutamia kymmeniä sekunteja, ja havahtuminen todellisuuteen tuntui itsessään lähes epätodelliselta. Seuraavaksi hänet täytti valtavan mielihyvän ja sisäisen täyteläisyyden tunne, mikä sai hänet naurahtamaan onnesta.

Prinssi kumartui Prinsessan ylle ja vei kätensä tämän alle, tarttuen tämän kauniisti vapaana roikkuviin rintoihin. Prinssi puristeli niitä hellästi ja painautui Prinsessan selkää vasten. Prinsessa myötäili Prinssin painon alla ja he painautuivat päällekkäin sänkyä vasten. Prinssi näykkäisi Prinsessan korvaa ja kuiskasi: "Tämä oli paras rakastelu, mitä mulla on ollut." Prinsessa vain ynähti vastaukseksi ja makasi hiljaa ajatuksissaan.

---

Prinsessa makasi vatsallaan alastomana vielä Prinssin lähdettyäkin. Hän tutkiskeli omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Prinssi oli vienyt hänen neitsyytensä, ja hän oli halukkaasti sen luovuttanut. Antanut kehonsa tämän käyttöön.

Hänen nuori kehonsa oli totta tosiaan lähtenyt halukkaasti leikkiin. Prinsessalla oli hyvä, lämmin, nussittu olo. Hänen naiseutensa oli saanut sen täyttymyksen, mitä oli pitkään odottanut. Prinssi oli sytyttänyt hänet liekkeihin, saanut hänet haluamaan ja himoitsemaan ja vaimentanut järjen äänen. Kun Prinssi oli tunkeutunut hänen sisälleen, hänestä oli tuntunut kuin tämä olisi tullut kotiin. Se tuntui niin oikealta ja luonnolliselta. Ja kun Prinssi roiski hänen sisäänsä... Prinsessa hymyili. Hän *tykkäsi* seksistä, oli se prinsessalle sopivaa tai sitten ei. Prinsessa tunsi pienen noron valuvan sisältään peitolle. Se tuntui hänestä hyvältä ja muistutti häntä aiemmasta nautinnosta. Hänen petivaatteensahan vaihdettaisiin joka tapauksessa aina hänen poissa ollessaan.

Mutta olikos Prinssi sitten löytynyt? Siitä Prinsessa ei ollut ollenkaan niin varma. Prinssi oli ainakin isokokoinen, sulavakäytöksinen maailmanmies, komea ja sopivan ikäinenkin vielä, mutta ritarillinen tai jalo - hah! Prinsessa katsoi lattialla olevia pukunsa riekaleita. Hänen "rakastajansa" oli repinyt sen hänen yltään. Tämä oli pakottanut hänet huoneeseensa ja ottanut hänet lupaa kysymättä. Prinsessa kimpaantui ja nousi istumaan sängylle. Prinssi oli ottanut hänet kuin minkä tahansa palvelustytön ja jättänyt sitten sen jälkeen yksin. Prinsessan teki mieli heti nousta sängystä ja mennä kertomaan vieraalle, miltä mieltä hän tästä oikein oli, mutta hän pidätteli itseään. Sisimmässään Prinsessa tiesi, että Prinssi vain kääntäisi hänen purkauksensa itseään vastaan, muistuttaisi Prinsessaa tämän oman himon määrästä. Prinsessa mökötti. Hän oli sentään Prinsessa, eikä hänen todellakaan tarvinnut sietää moista käytöstä maata kiertäviltä prinsseiltä.

Prinsessa nousi närkästyneenä sängystä ja pukeutui yöpaitaansa. Hän poimi iltapukunsa riekaleet lattialta. Hänen pitäisi vielä kutsua hoviompelijattarensa yksityisesti luokseen, jotteivät huhut lähtisi leviämään revenneestä puvusta. Vielä hän sille Prinssille näyttäisi, Prinsessa ajatteli. Hän tiesi tarkalleen keinot, ja hän ryhtyisi toimeen aikaisin aamulla, ennen kuin Prinssi ehtisi lähteä.

---

Prinssi peseytyi omassa huoneessaan ennen nukkumaanmenoa. Myös hänen ajatuksensa olivat aikaisemmassa rakastelussa. Hän ei kyennyt muistamaan yhdenkään naisen kehon aiheuttaneen hänessä samanlaista himoa kuin satumaisen Prinsessan. Prinsessa oli ollut kaikissa suhteissa täydellinen. Hyisen ulkokuoren alle oli kätkeytynyt juuri sellainen intohimoinen nainen kuin Prinssi oli kuvitellutkin.

Olisiko hän löytänyt Prinsessasta itselleen kumppanin, jonka luokse hän haluaisi jäädä? Prinssi mietti kysymystä hymyillen. Prinsessa oli ainakin hänelle sosiaalisesti sopiva, jos he haluaisivat mennä naimisiin ja juurtua aloilleen. Prinsessa oli kaunis, haluttava, ja ehkä hänen jääkuorensa alta paljastuisi uusia, positiivisia piirteitä.

Prinsessa olisi monessa suhteessa täydellinen nainen. Mitä hän sitten pelkäsi?

Prinssi pudisti päätään. Ehkä kysymys oli uskalluksesta ja rohkeudesta, ehkä Prinssin tulisi vielä jatkaa matkaansa ja etsiä itseään lisää. Eihän hän muutakaan osannut. Eikä Prinsessa välttämättä edes haluaisi häntä enää sen jälkeen, miten hän oli tätä kohdellut.

Prinssi jätti jäteveden palvelijoiden kannettavaksi ja asettui sängylle makaamaan. Pikkuhiljaa hänen mieleensä tuli rationaalisiakin syitä, miksei Prinsessa oli hänelle oikea. Prinsessa oli vielä luonteeltaan passiivinen ja monesti mökötti ja kiukutteli lapsenomaisesti sen sijaan, että olisi aktiivisesti tarttunut toimeen ja korjannut asioita. Hän taas tiesi haluavansa itselleen kumppanin, joka olisi hänen kanssaan tasavertainen, rohkea ja kykeneväinen. Silloin heidän suhteensa olisi ollut täydellinen.

Prinssi puhalsi yölampun sammuksiin. Hän ei joka tapauksessa tulisi unohtamaan Prinsessaa ikinä.

---

Prinsessa oli jo varhain liikkeellä seuraavana aamuna. Linnassa oli hiljaista aamuvarhaisella, vain jotkut edellisillan juhlijat olivat hakemassa kaivosta vettä ilmeisesti krapulaansa. Prinsessa ei malttanut pysyä sängyssä myöhään; hänen mielessään oli pyörinyt koko yön ajan se, miten hän prinssille vielä näyttäisi. Hänen ilmeensä oli närkästynyt mutta päättäväinen hänen laskeutuessa portaita alaspäin.

Vartiomies nojaili keihäänsä kanssa kiviseinää vasten ja lähes pelästyi Prinsessan saapumista. "Teidän kuninkaallinen korkeutenne", tämä änkytti suoristuen asentoon. "Mitä te haluatte - tarkoitan, miten voin auttaa?" Prinsessa vastasi: "Päästämällä minut vankityrmiin, tietysti." Vartiomies nieleskeli. Tämä ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt kysellä enemmän ja tarjoutua hoitamaan asia Prinsessan puolesta, vai olla tuppisuuna ja kyselemättä mitään. Hän kuitenkin sytytti öljylampun ja ojensi sen Prinsessalle. "Olkaa varovainen", hän kehoitti, "Siellä tyrmässä on paljon sellaista, jota isänne ei soisi teidän näkevän."

Vartija avasi tyrmän kalterioven, ja Prinsessa astui lepattavan öljylampun valossa peremmälle. Hän oli tullut tapaamaan noitaa, joka vain harvoin poistui vankityrmästään. Prinsessa ei tarkalleen ottaen tiennyt, oliko noita vankina tyrmässä vai ei; tämä oli kielletty puheenaihe perheen parissa, mutta noita ei ainakaan vaikuttanut tyytymättömältä olotilaansa. Prinsessaa puistatti. Huhuttiin, että vankityrmästä öiseen aikaan kuuluvat huudot olivat joidenkin villien rituaalien tai orgioiden seurausta. Hän oli tavannut noidan kaksi kertaa aikaisemmin, ja Prinsessaa oli inhottanut se kiero tapa, jolla tämä oli häntä katsellut. Aivan kuin olisi tiennyt jotain hänelle kuulumatonta.

Vankityrmän sellit olivat kosteita ja haisivat eritteille. Prinsessa ei ymmärtänyt, miten kukaan halusi asua maan alla. Prinsessa suuntasi edessäpäin siintävää valoa kohti. Hän kuuli sellien asukkien liikehtivän hänen kulkiessaan ohi. Joku mies aneli mahdollisuutta päästä kuninkaan puheille. Prinsessa tiesi, että useimmat rikokset rangaistiin häpeärangaistuksilla tai ruumiillisilla rangaistuksilla, eikä selleissä säilytetty yleensä kuin poliittisia tai arvokkaita vankeja.

Noita oli kumartuneena poreilevan padan ylle Prinsessan saapuessa paikalle. Petollinen hymy nousi tämän kasvoille. "Prinsessa", noita totesi ja jatkoi: "Sinäkin päätit tulla lopulta tänne maan alle." Prinsessa katsoi ympärilleen avarassa huoneessa. Hän ei edes halunnut tietää kaiken sen tarkoitusta, mitä hän ympärillään näki. Tavallisten huonekalujen ja pöytien ympärillä oli erilaisia kahleita ja veitsiä. Hän kääntyi noidan puoleen. "Milla", hän totesi tälle takaisin. "Minä en tiedä, miksi isäni antaa sinun asua täällä, mutta tarvitsen loitsujasi ja käsken sinua auttamaan."

Noita hymyili ja jätti puuhastelunsa sikseen. Prinsessa ei osannut arvioida hänen ikäänsä; Milla oli näyttänyt keski-ikäiseltä jo hänen ollessaan lapsi, eikä noita näyttänyt nyt päivääkään vanhemmalta. Tämä oli leikannut vaaleat hiuksensa lyhyeksi kuin mies. Pienestä koostaan huolimatta noita käyttäytyi itsevarmasti ja suorasukaisesti hallitsijan tytärtä kohtaan. Yksin elävä nainen tuli hänen viereensä ja kohotti kätensä Prinsessan poskelle. "Rakas lapsi, sinulla on äitisi silmät", noita sanoi lempeästi. Prinsessa käänsi inhoten päänsä pois. Hänen teki mieli kääntyä ympäri ja marssia ulos.

Prinsessa astui askeleen taaksepäin. "Prinssi Jaakko käyttäytyi minua kohtaan alentavasti, ja haluan kostaa hänelle." Noidan suu kääntyi jälleen hymyyn. "Ihanko totta?" tämä kysyi ja jatkoi: "Mitäs haluat tälle sitten tehdä?" Prinsessan silmissä kiilteli. "Hän kuvitteli voivansa vain kävellä pois minun luotani... Haluan, että laitat Prinssin rakastumaan minuun niin, että hän tulee vielä ryömien takaisin luokseni anteeksiantoa pyydellen!"

Noita hymyili. "Sinussa on pippuria, lapsoseni. Hyvä on, täytän kyllä toiveesi." Hän tarttui Prinsessaa kädestä ja kuljetti tämän suuren pöydän ääreen. "Sinun tarvitsee vain rentoutua ja antaa minun huolehtia asioista." Milla alkoi avata Prinsessan puvun nappeja. "Ensiksi sinun täytyy riisua itsesi alastomaksi ja lsakeutua makaamaan tuolla pöydälle."

Prinsessa tunsi olonsa hyvin kiusaantuneeksi riisuutuessaan vanhemman naisen edessä. Hänellä oli jatkuvasti sellainen olo, että jokin sellin asukkaista tulisi oviaukolle katsomaan häntä. Entä, jos pimeydessä jokin nytkin katselisi heitä? Prinsessa värähti.

Prinsessa asettui vastentahtoisesti pöydälle makaamaan. Noita otti lattialta köyden ja kietoi sitä muutaman kierroksen Prinsessan ympärille. Pöydän pinta tuntui viileältä Prinsessan selkää vasten, ja hamppuköydet hankasivat ikävästi hänen ihoaan. Noita katseli työnsä jälkiä tyytyväisenä. Hän kuljetti kättään Prinsessan vartalolla tavalla, mikä sai Prinsessan ihon nousemaan kananlihalle.

Prinsessan oli vaikea sietää noidan hyväilyä. Hänestä vaikutti, että noita nautti hänen tukalasta tilanteestaan. "Onko tämä kaikki tosiaan tarpeellista?" hän kysyi lopulta. Milla virnisti. "Ei ole", tämä tunnusti ja jatkoi: "Mä vain nautin nähdessäni sut siinä tilassa."

Prinsessa riuhtoi köysiä vastaan. "Saatanan lutka, päästä mut heti irti!" Noita nauroi ja seurasi Prinsessan rimpuilua. "Noh, noh tyttö... Rauhoituhan nyt, niin mä aloitan taikomisen oikeasti."

Noita jauhoi ja sekoitti pienessä astiassa tuntemattomia yrttejä keskenään ja yhdisti jauheen lepakon vereen. Veri muuttui paksuksi ja sameaksi. Noita kastoi sormensa siihen ja piirsi sormenpäällään muinaisia taikariimuja Prinsessan paljaalle vatsalle. Hän riisui myös paitansa ja piirsi itselleen samat merkit. Sitten hän tarttui Prinsessaa kädestä. "Nyt meidän täytyy yhdessä hokea samaa loitsua, joka liittää meidät yhteen. Ymmärrätkö?" noita kysyi. Prinsessa oli yhä kiusaantuneen oloinen, mutta nyökkäsi. Noita alkoi hokea mantraa, johon Prinsessa pian yhtyi.

Prinsessa tunsi huoneen alkavan heilua silmissään ja sydämensä tykyttävän. Hän tunsi keskiruumiistaan lähtevän kuumotuksen leviävän koko kehoonsa. Hänen rintakehäänsä painoi jokin, ja hänen huulensa tuntuivat lyijynraskailta. Hänen sanansa puuroutuivat, mutta hän jatkoi mantran hokemista. Oli kuin Millan ääni olisi pitänyt hänet tajuissaan. Hän keskittyi siihen ja loitsun hokemiseen.

Noita lopetti loitsimisen ja irrotti otteensa Prinsessan kädestä. Huoneen pyörintä vaimeni Prinsessan silmissä noidan irrottaessa köydet, jotka pitivät häntä aloillaan. Prinsessa nousi istumaan. Hänellä oli hieman epätodellinen, irrallinen olo, kuin hän olisi nähnyt unta. Hän rapsutti itseään. Hänen kätensä liikkui kuin sillä olisi ollut oma tahto. Noita hymyili ja auttoi Prinsessan alas pöydältä. "Nyt voit mennä lumoamaan Prinssin", noita kertoi. "Älä huolehdi, olen mukanasi loppuun asti, lapsonen."

---

Prinssi loikoili rauhassa vierashuoneessaan. Aamun rauha oli rikkomaton, eikä hän päässyt joka aamu nauttimaan mahdollisuudesta makoilla pehmeässä sängyssä. Hänellä oli pelkät alushousut jalassaan, ja hän oli laittanut kätensä niskan taakse. Vielä hetki, niin hän ryhtyisi aamupesulle.

Prinssi ei ollut päättänyt, minne hän jatkaisi matkaa. Hän oli vastentahtoisesti tehnyt päätöksen, että hänen olisi kuitenkin lähdettävä liikkeelle viipymättä kauempaa. Hänen edellisiltainen seikkailunsa Prinsessan kanssa oli ollut erehdys. Prinssi hymyili. Erehdys, jota hän ei koskaan unohtaisi. Hänen olisi tehnyt mieli jäädä, tehnyt mieli tutustua Prinsessaan paremmin, mutta hän oli käytöksellään tehnyt ne mahdollisuudet tyhjäksi. Prinssi heilautti jalkansa sängyn laidalle aikeissa nousta viimein ylös.

Samassa oveen koputettiin. Ovessa ei ollut varsinaista lukkoa, pelkästään salpa, ja Prinssi kävi avaamassa oven. Hän sätkähti nähdessään oven takana Prinsessan. "H-huomenta", Prinssi sanoi pahaa aavistaen. Prinsessan silmissä oli vaarallinen katse, jota Prinssi ei ollut nähnyt aiemmin. Oliko tämä päättänyt järjestää hänet vaikeuksiin?

Prinsessa työnsi Prinssiä taaksepäin ja sulki oven perässään. Hän sanoi: "Minä olen tullut jatkamaan sitä, mitä me eilen aloitettiin." Prinsessa avasi viittansa. Prinssi veti henkeä nähdessään, ettei Prinsessalla ollut ollenkaan vaatteita sen alla. Prinssiä hävetti tuntea alkavansa heti jäykistyä housuissaan.

Milla hieroi linnan vankityrmässä itseään häpeämättömästi. Hän kykeni aistimaan Prinsessan kiihkon ja unenomaisella, alitajuisella tavalla jopa näkemään Prinssin Prinsessan silmien lävitse. He jakoivat tämän kanssa yhteiset aistimukset ja yhteisen kiihotuksen. Noita sihahti nautinnosta, jonka hän tiesi tytönkin tuntevan. Hän hieroi rintojaan. "Hyvä, ori, näytä mulle mitä sulta löytyy", noita mutisi itsekseen.

Prinsessa kohotti kätensä suurille rinnoilleen, ja puristi niitä yhteen kuin toistaen Millan liikkeet. Hän astui sitten ällistyneen Prinssin eteen ja työnsi kätensä tämän housuihin, alkaen runkata tämän kovettuvaa kullia kädessään. Prinssi naurahti hieman hölmistyneenä. Nyt häntä vuorostaan vietiin. Prinsessa kävi suutelemaan Prinssiä ja painoi suuret, paljaat rintansa Prinssin karvaista rintakehää vasten. Prinssi tunsi Prinsessan lantion hierovan kovaa kulliansa. Hän irrottautui suudelmasta. "Sinäpäs kiimaisella päällä tänään olet", Prinssi sanoi ja nosti naaraan syliinsä.

Milla vääntelehti patjallaan. Hän pystyi miltei tuntemaan Prinssin vahvat käsivarret ympärillään ja tämän jököttävän kyrvän itseään vasten. Hän nuolaisi huuliaan ja hänen suunsa kääntyi hymyyn. Kaikki eteni suunnitelmien mukaan. "Nussi sitä, tyttö, se haluu sua", noita kannusti.

Prinssi ja Prinsessa kieriskelivät sängyllä. Prinssi näykki ja nuoli Prinsessan täyteläisiä rintoja kuin pikkupoika. Hän luuli Prinsessan riimuja hennatatuoinniksi ja yritti suudella niitä, mutta Prinsessa työnsi Prinssin pään sivuun. Prinssi kierähti Prinsessan taakse ja tarttui tämän takapuoleen. Prinsessa vilkaisi kujeilevasti Prinssiä olkapäänsä ylitse ja puhalsi kiharat hiukset pois silmiensä edestä. "Ei, Jaakko", Prinsessa sanoi. "Nyt minä käytän sinua."

Prinsessa käänsi Prinssin selälleen ja asettui hajareisin istumaan tämän vatsan päälle. Hän hankasi märkää tussuaan Prinssin lantiota vasten. "Miten sä voit olla noin märkä", Prinssi lähes kuiskasi. Prinsessa kohottautui ylemmäksi ja asetti Prinssin mulkun kuumaa häpyänsä vasten.

Prinsessa ja Milla parkaisivat yhtäaikaa Prinsessan lävistäessä itsensä Prinssin pystyssä seisovaa kyrpää vasten. Prinsessa antoi sen tunkeutua hitaasti syvälle. Prinssi tarttui hänen lantioonsa kuin tukeakseen häntä. Prinsessa kohottautui ylemmäksi ja päästi itsensä putoamaan taas Prinssiä vasten. Milla kiemurteli patjallaan ja myhäili sekä voihki tyytyväisenä. "Hemmetti", noita sanoi itsekseen ja jatkoi kuin olisi ollut itse nussittavana: "Nussi mun himokasta vittua." Toisaalla Prinsessa kävi samoja tunteita lävitse. Hän oli sulkenut silmänsä ja hän toisteli Millan sanoja. "Mä en oo saanut aikoihin näin isoa ja suonikasta kyrpää oikein kunnolla." Prinssin silmät tuijottivat pyöreinä nymfiä, joka käytti häntä hyväkseen.

Noita hieroi itseään rajusti samalla kun Prinsessa nussi Prinssiään. Heidän vuorottaiset ynähtelynsä muuttuivat yhtämittaiseksi vaikerrukseksi. Prinssi koki joutuneensa lähes sivustakatsojan rooliin Prinsessan alla tämän tyydyttäessä itseään. Prinsessa vaihtoi kulmaa etukenoon Prinssin päällä ja laski kätensä Prinssin rintakehälle. Prinsessan kynnet raapivat Prinssiä. Prinssi tunsi rintakehässään kummaa kuumotusta, joka levisi myös hänen nivusalueelle. Prinsessa piehtaroi orgasminsa lähestyessä, noita samaten. Millan kädet puristuivat nyrkkiin. "Nyt!" hän huusi, ja Prinsessan selkä kaareutui. Prinsessa kirkui avoimesti orgasminsa kourissa ja Prinssi tunsi polttavan tunteen, kuin häneen olisi tunkeutunut jokin. Noita värisi saman nautinnollisen orgasmin riepotellessa häntä, ja hän nauroi. Hän oli onnistunut... ja hänet oli tyydytetty.

Prinsessa kierähti hikisenä Prinssin viereen. Hän nauroi onnellisesti. Hän oli kyennyt myös tuntemaan lumouksen siirtymisen Prinssiin. Hän tunsi noidan loitsun vaikutuksen heikkenevän, ja hän pyyhki peitolla jo osittain laimenneita riimumerkkejä vatsastaan. Nyt Prinssi olisi hänen vallassaan.

Pariskunnan ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun ovelta kuului kirkaisu. He kummatkin kääntyivät kummissaan katsomaan. Jasmine seisoi naama kalpeana oviaukossa. Prinsessa näki, miten inhotuksen tunteet saivat tämän kasvot irvistämään. "Prinsessa..." Jasmine sanoi ääni väristen. Sitten tämän ääni nousi lähes kimitykseksi. "Mä kerron vanhemmillesi!" tämä huusi, lähtien mielenosoituksellisesti juoksemaan pois.

Prinsessa vilkaisi Prinssiä, joka näytti ilmeettömältä. 'Voi vittu', Prinsessa ajatteli epänaisellisesti. Tästä tulisi vielä kosolti harmia... ja kesken parhaan hetken.

Prinsessa vilkaisi Prinssiä. Tämä ei ollut vielä saanut, ja tällä seisoi yhä. "Mietitään tuota äskeistä joskus myöhemmin", Prinsessa sanoi hymyillen. Hän otti uudelleen kiinni Prinssin peniksestä.

---

Prinsessa lopetti syömisen. Hänen silmänsä säkenöivät vanhempiensa edessä. "Enkä mene!" hän kieltäytyi. Hänen vanhempansa olivat lähettäneet lounaan ajaksi kaiken palvelusväen hetkeksi pois ruokasalista, jotta he voisivat puhua yksityisesti perheen kesken. "Kyllähän sinä menet!" kuningas suuttui ja jatkoi vaahtoamistaan: "Miten sinä voit häpäistä koko hovin noin karkeasti? Ensiksi sinut löydetään vieraan prinssin sängystä kuin kenet tahansa sisäkön, ja sitten sinä vielä väität, ettei tämä kelpaa sinulle? Kiittämätön nulikka!"

"Mutta enhän minä edes tunne häntä! En minä tahdo mennä pikaiseen avioon hänen kanssaan!" Prinsessa hangoitteli vastaan. Hänen äitinsä puuttui keskusteluun, ennen kuin kuningas ehti jatkaa. Kuningatar totesi: "Älä ota sitä niin raskaasti. Niin kuin olen kertonut, olinhan minäkin jo naimisissa isäsi kanssa sinun ikäisenäsi. Kyllä sinä nopeasti pääset eroon romanttisista hömpötyksistäsi."

Prinsessa nousi vihaisesti pöydästä. "Vai romanttisista hömpötyksistä! Te ette kumpikaan ymmärrä yhtään mistään mitään!" hän huusi temperamenttisesti ja potkaisi pöydän jalkaa niin, että astiat tärähtivät. Hän marssi ovet paukkuen huoneesta.

Hänen vanhempansa jäivät katselemaan toisiaan. "Mikäs sille nyt tuli?" kuningas kysyi kuningattarelta. Kuningattareen kasvoilla käväisi pieni häpeän varjo, mikä jäi kuninkaalta kuitenkin huomaamatta. "Älä siitä välitä, tuo nyt on sellaista nuoren tytön mökötystä."

---

Prinsessa marssi suoraan takaisin Prinssin huoneeseen ja syöksähti Prinssin syliin. Hän alkoi itkeä tämän rintakehää vasten. Prinssi kietoessa kätensä Prinsessan ympäri tämän niiskutus muuttui avoimeksi volinaksi. Prinssi heltyi heti ja alkoi lohduttelemaan Prinsessaa. Tämä niiskutti: "Vanhemmat vaativat, että me mennään avioon."

Prinssi silitteli Prinsessan hiuksia. Miehen kasvoille tuli hellä ilme. Prinssi näytti vähän mietteliäältä, kuin olisi pohtinut, miten sanansa asettaisi. "Noh, kyllä kaikki järjestyy", hän lohdutti. "Me voidaan tehdä just niinkuin sä tahdot", Prinssi kertoi ja lisäsi: "Mä rakastan sua."

Prinsessa parkaisi ja pyristeli irti Prinssin otteesta, yrittäen lähteä pakenemaan huoneesta. Prinssi oli kuitenkin nopeampi ja ehti tarttua Prinsessaa kädestä kiinni. "Päästä!" tämä huusi. Prinssi empi hetken, mutta totteli sitten. Prinsessa syöksähti ovelle, mutta pysähtyi siihen seisomaan. Hän jäi itkemään selkä Prinssiä vasten. Prinssi ei uskaltanut liikahtaakaan.

Prinsessa itki sydäntäsärkevästi, kunnes hän oli niin turtana, ettei tuntenut enää mitään. Hänen kääntyessään ympäri hänen silmänsä ja koko kasvonsa punoittivat ja olivat turvonneet. "Sinä sanot noin vain siksi, että sinut on lumottu", Prinsessa totesi yhtä huolitellulla kielenkäytöllä kuin aina ja jatkoi: "Noita auttoi minua siinä, mutta nyt en halua sitä enää. Minä haluan, että sinulla on vapaa tahto."

Prinssi meni hetkeksi ilmeettömäksi. Hän ei tosiaankaan tiennyt, mitä sanoa. Hän oli luullut tunteitaan Prinsessaa kohtaan aidoiksi ja vilpittömiksi... Tämä oli valloittanut hänen sydämensä kauneudellaan ja temperamenttisella luonteeltaan. Nuoren tytön kuoren sisältä oli paljastunut kiihkeä nainen, joka ei kumarrellut ketään. Oliko kaikki se tunne valetta?

Prinsessa sanoi: "Tule, mennään purkamaan se." Siihen Prinssin oli helppo yhtyä, vaikka hän yhä miettikin tunteitaan. Hän vyötti miekkansa ja seurasi Prinsessaa pihalle.

---

Prinsessa johdatti Prinssin alas portaita linnan niljakkaisiin tunneleihin. Prinssi piti kättään miekan kahvalla varmuuden varalle. Hän oli käynyt ennenkin tälläisissä paikoissa, muttei hän pitänyt niistä. Hän ei toivonut joutuvansa kuninkaana lähettämään ketään tälläiseen loukkoon, mutta hän ymmärsi, ettei hänellä välttämättä olisi aina valinnanvaraa.

Prinssi ja Prinsessa löysivät noidan samasta paikkaa, mihin Prinsessa oli tämän jättänytkin. Milla hymyili heille. "Kas, nuoripari saapuu. Me olemmekin tainneet prinssin kanssa jo tutustua." Prinssi katsoi kummastelevasti aavistuksen verran punastuvaa Prinsessaa, mutta tämä ei tahtonut antaa noidalle henkistä yliotetta. "Senkin noita!" Prinsessa syytti, sanomatta mitään kovin originellia. "Sinä sait minut näyttämään aivan lutkalta. Se ei kuulunut sopimukseen!"

Milla naurahti ilkeästi ja käveli Prinsessan viereen. "Itse sinä itsestäsi lutkan teit", noita sanoi. "Ja sait prinssin omaksesi, juuri niinkuin halusitkin, joten ei sinulla pitäisi olla mitään valittamista. Ihan olet äitiisi tullut!"

Prinsessan teki mieli käydä noidan kurkkuun kiinni. Hän haki sanoja, joilla itseään ilmaisisi. Noita hymyili ilkeää hymyään ja selitti: "Saat olla komean prinssisi kanssa ikuisesti, juuri niin kuin toivoitkin. Taika, joka häneen siirtyi, ei ollut mikään lumous, vaan se teki hänen siemenistään erityisen hedelmällisiä. Siemenistä, jotka ennuskivet juuri nytkin kertovat olevan sisälläsi. Olet tuleva raskaaksi, aivan kuin äitisikin." Noita yritti silittää jälleen Prinsessan poskea, mutta Prinsessa löi tämän käden syrjään. Noita jatkoi: "Ympyrä on sulkeutunut... Ensin saatoin äidin raskaaksi, ja nyt tyttären. Eikä isäsi edes tiedä, minkä salaisuuden äitisi jakaa kanssani."

Prinssi oli kuullut tarpeeksi. Hän veti miekkansa huotrastaan ja huusi: "Helvetin sekasikiö, minä leikkaan oman kohtusi auki!" Noita perääntyi, mutta Prinsessa syöksyi heidän väliinsä. "Väistä tieltä, minä tapan tuon huoran!" Prinssi vaati, mutta Prinsessa ei tehnyt tietä, vaan huusi: "Jaakko. Jaakko. JAAKKO!" Prinsessa jatkoi hiljaisemmalla äänellä: "Ei nyt. Ei tällä tavalla. Sen aika tulee vielä." Prinsessa tarttui vastaan hangoittelevaa Prinssiä kädestä ja talutti tämän ulos.

Pihalla Prinsessa pysähtyi ja päästi Prinssistä irti. "Mikset antanut minun tehdä hänestä selvää?" tämä kysyi. Prinsessa huokaisi ja piteli otsaansa. "Nyt minua alkaa vituttamaan tämä koko touhu", Prinsessa totesi. "Vie minut kauas pois täältä!"

Prinssi totteli. Satuloidessaan omaa, harjattua ja hyvin hoidettua ratsuaan häntä alkoi jo hymyilyttämään. Ainakin he olivat yhdessä ja heidän väliset tunteensa olivat aitoja. Sekin oli jo jotain.

---

Prinssi nosti Prinsessan satulaan ja he karauttivat kenenkään estämättä ulos Vaarahovin pihasta. Hän antoi hevosensa laukata, kunnes tiheä metsä oli peittänyt koko linnan kauas taakseen. Vasta silloin hän pysähtyi antamaan hevosensa levätä ja nosti Prinsessan alas satulasta. He alkoivat heti suudella toisiaan. "Näytätkö nyt minulle ne Sumumetsän mustat järvet sekä Kaihokallioiden putoukset?" Prinsessa kysyi hymyillen. Prinssi hymyili takaisin sylissään olevalle naiselle. "Näytän, eikä meidän tarvitse tulla koskaan takaisin, jos et halua. Me tulemme hyvin toimeen minunkin kruununperimälläni." He pitivät toisiaan tiukassa syleilyssä.

Prinssi auttoi Prinsessansa takaisin satulaan ja hyppäsi itse perään. Hänen ratsunsa alkoi hölkötellä hitaasti tietä pitkin. Hän kietoi kätensä rakastettunsa ympäri, tarvitsematta huolehtia hetkeen ohjista. He suutelivat uudelleen. Prinssin kasvoille tuli mietteliäs ilme. "Rakas... Entäs sitten se, mitä noita sanoi yhteisestä lapsestamme? Miten se vaikuttaa meidän suunnitelmiimme?"

Prinsessa hymyili leveästi. Hän katsoi Prinssiä kujeellisesti ja naurahti. "Noita ei ottanut ihan kaikkea huomioon. Hänhän hedelmöitti siemenesi ja näki sinun lauenneen ne minuun, mutta hän ei enää ollut sängyssä kanssamme sen sattuessa." Prinssi tajusi nyt, mitä Prinsessa vihjasi, ja alkoi itsekin hymyillä. Prinsessa sanoi itsestäänselvyyden kuitenkin vielä ääneen: "Ethän sinä niitä siemeniäsi minun kohtuuni ruiskinut."

kirjailija@hotmail.com