Ruskolilja

Tarina on minun mielikuvituksen tuotostani ja eikä yksikään hahmo perustu tosielämääni. Toivottavasti nautitte!

Ensimmäinen osa: "Toinen elämä"

Ikkunan räystääseen lentää hajanaisia sadepisaroita pienten tuulenpuuskien kannattelemina. Pisaroiden aiheuttama metallinen ääni räystääseen osuessa pitää nuoren miehen hereillä. Hän tuijottaa tyhjyyteen, kuten hän on tuijottanut jo kolme varttia eikä ole saanut enää unta. Katse siirtyy vanhaan digitaaliseen herätyskelloon. Punaiset numerot kertovat päivän olevan jo aikaisessa aamussa. Ulkona on silti yhä hämärää paksujen sadepilvien tähden. Mies vetää syvään henkeen ja nousee sängyllään heittäen peiton syrjään, jääden istumaan reunalle. Syvä haukotus, sekaisten hiusten sekoittelua ja raapimista, sekä tyhjä mulkaisu jalkojen alla olevaan mattoon. Olisi vielä aikaista nousta ylös, mutta paikallaan oleminen sängyssä, valveilla ollessa, tuntuu miehestä sietämättömältä. Sängystä noustuaan mies käy laittamassa kahvinkeittimen päälle, sulkeutuu hetkeksi kylpyhuoneeseen ja hoitaa aamutoimensa.

Puolen tunnin päästä ovi avautuu ja mies astelee ulos kosteasta, kuumaan höyryyn täyttyneestä kylpyhuoneesta. Hän kuivailee vielä hiuksiaan ja vartaloaan sieltä täältä. Mies on melko hyvässä kunnossa. Kiinteä, hoikka ja pitkä vartalo on sopivasti muotoutunut lihaksiltaan ja saanut miehen näyttämään ryhdikkäältä, aktiiviselta henkilöltä. Mies pukee ylleen rennot kotivaatteensa ja siirtyy keittiöön juomaan aamukahviaan. Radio menee matkalla päälle tottuneella kädenliikkeellä, heti ovenkarmin jälkeen keittiössä. Positiivinen, hyvän tuulen musiikki herättää jo enemmän kuin kymmenen kuppia miehen sysimustaa kofeiinipommia.

Hetken päästä kännykän soittoääni pärähtää ja mies kävelee puhelimensa luo.
"Huomenta Tuomas," mies vastaa kännykkään.
"Huomenta, mites se eilinen meni?" Puhelimen toisesta päästä kuuluu suht’ saman ikäisen miehen ääni.
"Siinähän tuo, venähti vähän pitkäksi. Kun pääsin kotiin, en tehny muuta kun mennyt nukkumaan."
"Niin tietysti, tais olla vähän stressaava päivä. Mutta hei, lähtisitkö liikenteeseen tänään? Me lähdetään tossa parin tunnin päästä." Mies katsoo ulos ikkunasta keittiössään ja huokaa.
"En taida nyt ehkä lähteä. Pitää ottaa tää päivä rennosti kun huomenna tehtävä taas töitä kotona."
"Tule nyt, meitä lähtee hyvä porukka. Sauli, minä, Teiskanen ja se uus nuori tyyppi." Miehen silmät säpsähtää tämän kuullessaan.
"Siis Emppu? Emppu on tulossa kans, vai..?"
Mies langan päässä naurahtaa hiljaa.
"Kyllä, Emppukin lupas tulla."
"No mä voisin ehkä lähtee ainakin kattomaan mikä meininki..." Mies vastaa.

Itsensä valmiiksi saatuaan mies laittaa kengät nopeasti jalkaan ja astelee ovesta ulos. Hänestä ei kuulu vähään aikaan mitään, moneen tuntiin. Asunto jää yksin hiljaisuuteen kaikessa yltäkylläisyydessään. Asunto on kookkaan ja tilavan tuntuinen. Uudeltakin kaikki näyttää tai sitten sitä ollaan vain ahkerasti remontoitu. Ympärillä on paljon kauniita, kalliita huonekaluja sekä muita kodin sisustuksen materiaaleja. Makuuhuone on melko pieni, mutta hoitaa asiansa mallikkaasti pitäen sisällään runsaan, tilavan vaatekaapin sekä reilun kokoisen sängyn. Lisäksi on keittiö sekä kylpyhuone - kummatkin sisustukseltaan näyttäviä tiloja runsaiden yksityiskohtien kera. Huoneistossa on lisäksi työhuone joka on vastoin muita, täysin sekaisin. Papereita lojuu ympäriinsä solkenaan ja tilava työpöytä on täynnä atk-laitteistoa.

Viimein ulko-ovi käy monien tuntien jälkeen, päivän ollessa jo illan puolella. Mies heittää tavaransa huolimattomasti lattialle ja riisuu kenkänsä. Hän on selkeästi syvällä ajatuksissaan. Mies kääntyy nopeasti peilikaapistosta poispäin ja lyö seinään kuuluvalla äänellä, samalla huutaen ulos purkautuvaa kiukkua, kirosanojen kera. Miehen silmät punoittavat ja kiiltelevät kosteudesta. Hän nielee itkuaan kurkusta alas kivusta välittämättä ja taistelee vääristyviä kasvojaan vastaan. Lopulta hän saa itsensä hillittyä ja astelee kylpyhuoneeseen. Hän pesee itsensä pikaisesti ja astelee sitten jälleen höyryävästä kylpyhuoneesta ulos pyyhe ympärillä. Nyt selkeästi jo paremmalla tuulella, mies menee peilin eteen eteisessä. Peili on yhtä pitkä kuin mies itse ja toimii samalla kiskoilla toimivana ovena eteisen vaatekaapille. Miehen kasvot vaeltavat omalla vartalollaan peilin kautta tutkiessaan itseään. Jokaista lihasta, muotoa ja kulmaa. Hän jännittää vartaloaan ja ikään kuin poseeraa hieman. Mutta hänestä näkee ettei hän ole kovin tyytyväinen, vaikka hän on huoltanut itseään hyvin.

"27. heinäkuuta 2007

Hei taas. En ole kirjoittanut sinulle vähään aikaan ja olen pahoillani siitä. Luulen, että se johtuu tästä kiireestä mitä ei pääse millään pakoon.

Tänään oli jälleen sellainen päivä kun ajattelen elämääni ja seuraan sitä syrjästä viattoman sivustakatsojan tavoin. En pidä itsestäni. En pidä siitä millaiseksi olen tullut, ja mihin suuntaan olen menossa. Tuntuu siltä että valitsin vuosia sitten jonkin väärän tien tultuani risteykseen elämässäni. Tuntuu siltä että olen mennyt jo pitkään väärää tietä, enkä tiedä miten päästä enää takaisin. Minusta tuntuu että en oikein tunne itseäni ja jos olisin ollut aikanaan joku toinen, en tahtoisi edes tuntea tätä henkilöä joka olen, saati olla hänen lähellään. Näin Hänet taas tänään. Vaikka hän on nuori, hän on puoleensa vetävä ja mukavaa seuraa. Itse asiassa aina kun juttelen hänen kanssaan, tuntuu siltä kuin olisin taas löytänyt itseni. Hänen seurassaan tunnen eläväni. Ehkä haluaisin elää toista elämää."

Mies huokaa syvään ja laittaa päiväkirjansa kiinni, asettaen kuulakärkikynänsä sen viereen siististi. Hän menee jääkaapille ja kaivaa sieltä sihahtavan, terävän äänen päästävän tölkkisiiderin. Hetken päästä mies on olohuoneessaan hifi-laitteidensa ympäröimänä. Hän rakastaa vinyylejä. Mies laittaa musiikin soimaan ja pehmeä, savuinen melodia täydellisillä audio-asetuksilla täyttää olohuoneen. Sohvalle istuuduttuaan mies jää seuraamaan televisiota ilman ääniä. Sieltä tulee jokin kevyt pehmopornoelokuva, jota hän jää seuraamaan vajaassa mielentilassa. Väsymys alkaa painaa päivän päätteeksi siiderin avustuksella. Musiikki muuttuu hiljalleen vaimeaksi äänimassaksi. Mies laittaa tyhjän siideritölkin lattialle ja menee pitkäkseen sohvalle. Luomet painavat silmät kiinni ja mies menettää tajunsa.

Luomet ummessa, vielä sekavassa tilassa unen ja valveilla olon välillä, hän kuuntelee ääniä ja odottaa kellonsa soivan. Ja kello soi. Kello soi kuten pieni, viisariherätyskello korkealla, kimittävällä äänellä. Hänen kellonsa ei soi näin...
Silmät raottuvat hiljaa ja avautuvat maailmalle. On liian valoisaa. Sitten hän vetää syvään henkeen ja ponkaisee itsensä käsiensä varaan. Olo tuntuu oudon kevyeltä. Silmät tarkkailevat huonetta, jossa hän ei ole koskaan edes ollut: pienehkö huone värikkäillä seinillä. Selkeästi toisessa kerroksessa, puutalossa. Valo tulvii sisään ja hohkaa valkeilla pinnoilla kirkkaasti. Hän huomaa olevansa itse keskellä pitkäkarvaista, vaaleaa mattoa. Takana on pieni, valkorunkoinen sänky, jonka peitto on puoliksi myös lattialla.

*Olenko tippunut sängystä yön aikana? Missä minä edes olen..??* Hän ajattelee. Raskas hengitys painaa rintakehää. Käsi hakeutuu rinnalle ja siinä samassa ihminen pelästyy itseään.
*Minulla on... on... on...* Kädet tunnustelevat rintakehää.
*Minulla on naisen...* Hän nousee ylös ja katsoo itseään epähuomiossa kokovartalopeilistä, huoneen kulmassa. Peilistä katsoo takaisin aivan shokissa, silmät pyöreinä oleva tyttö, ei kahtakymmentä vuotta nähnyt. Tytöllä on ruskeat, syvät silmät sekä edestä olkapäille ja takaa keskiselkään asti pitkät ruskeat hiukset. Tyttö vie hentoja käsiään vartalollaan ja tuntee naiselliseksi muodostuneen lantionsa. Kädet hiertävät taakse ja tuntevat kimmoisat pystypakarat.
*Minä... olin mies aikaisemmin. Olinhan? Onko tämä unta? Pakko olla.* Lisää koskettelua ja tutkiskelua.
*Minä olen tyttö... miksi? Miten tämä on mahdollista* Tyttö katselee hetken ympärilleen ja vilkuilee kotoisan tuntuista huonetta arasti.
*Olen joku toinen... tai jonkun toisen vartalossa!* Tyttö miettii miten reagoisi hetkeen. Kädet menevät jälleen rinnoille. Tällä kertaa hän hieroo
niitä rohkeammin. Ne tuntuvat nuorilta. Ne ovat melko herkät ja tuntevat käsien kosketuksen nopeasti.
*Ei tämä ole mahdollista. Voiko näin tapahtua?* Tyttö katsahtaa itseään uudelleen peilistä ja vasta nyt tajuaa mitä hänellä on yllään.
Vaaleanpunainen, haaleaksi kulunut toppi joka toimii selkeästi yöpaitana. Toppi jää aavistuksen lyhyeksi ja jättää tytön hoikan alavatsan näkyviin. Jalkoja koskettaa pehmeä, viileä silkki. Tytöllä on jaloissaan tummansiniset pyjamahousut, hieman
suuret ja löysät. Vyötärö valuu niistä koko ajan alas. Tyttö katsoo alas ja näkee että niiden
vyötärönauha on auki ja on yleensä ollut solmittuna, jotta housut pysyisivät jaloissa. Hän on juuri aikeissa solmia ne, kunnes hänelle tulee mieleen ajatus. Tyttö virnuilee itsekseen ja laskee hiljaa pienen kätensä housuihinsa.
*Ooohh... Tota.. mmh. Minulla ei todella ole värkkiäni.* Tyttö huokaisee hiljaa huomaamattaan koska koskettelu aiheuttaa hänelle selkeästi jonkinlaisia sähköisiä virtauksia.
*Tämä on itse asiassa ihan hauskaa. Täytyy ottaa sitten kaikki ilo irti tästä unesta.*

Tyttö käy sängylleen, rentoutuu ja vie käden alas housujensa sisään. Sormet löytävät pian häpyhuulet ja painautuvat yhä syvemmälle. *O-ooh... Onko nainen tosiaan NÄIN herkkä??*
Sileä klitoris on ihanaa tutkia. Sähköiset virrat kulkeutuvat suoraan päästä varpaisiin värisevin aalloin. Käsi menee yhä alemmas ja hieroo hiljaa pyörivin liikkein kohti sisäänmenoa. Miten hyvältä se tuntuukaan... Toinen käsi eksyy topin alapuolelta sileälle, kiinteälle rinnalle, jonka nänni tuntuu ihanan isolta aikaisempaan verrattuna. Masturbointi tuntuu kerta kaikkiaan uskomattomalta. Se tuntuu melkein siltä, kuin rakastelisi jotain toista. Hän päästää vahingossa pienen inahduksen. Vartalon jokainen lihas jäykistyy ja rentoutuu uudestaan ja uudestaan. Sormi alhaalla pyörii sisäänmenon ympärillä ja välillä klitoriksella. Kosteutta on nyt kukan jokaisella pinnalla ja klitoris tuntuu entistä paremmalta. Tyttö hengittää jo hyvin raskaasti, rintakehä kohoillen villisti. Toinenkin käsi menee alas tekemään yhteistyötä ja hieroo klitorista, toisen käden sormen upotessa hiljaa syvänteisiin, varovasti ja hiljaa. Pyöreät rinnat rutistuvat käsivarsien väliin ja tekee työskentelystä ahdasta. Sydän takoo ja on hengitettävä yhä voimakkaammin. Tyttö antaa sen tapahtua vapaasti. Hän nauttii sydämensä kyllyydestä. Hän tuntee olonsa seksikkääksi ja pikkuhiljaa jopa naiselliseksi. Se saa hänet käymään yhä enemmän kierroksilla. Lopulta tunne käy niin voimakkaaksi että jotain tapahtuu. Jotain, jota tyttö suorastaan pelästyy. Inahtelut käyvät äänekkäämmäksi kun jokin valtaisa kihelmöinti täyttää koko vartalon. Alapäässä sykkii villisti ja toisaalta tyttö tietää heti mitä on tapahtumassa. Hän saa orgasmin, joka on räjäyttää hänen tajuntansa.

Uupumus alkaa unettaa tyttöä ja tämä melkein vaipuu tajuttomuuteen. Tyttö ajattelee, että nyt on aika herätä. Uni päättyy ja kaikki palaa normaaliksi. Luomet painautuvat kiinni. Hetken on ihan hiljaista. Digitaalinen kello pärähtää ja havahduttaa hereille unisimmankin sielun. Tuota ääntä sitten vihasi yli kaiken.

Aurinko on siirtynyt ja huone näyttää hämärämmältä.
*Oliko kaikki unta? Olin tosiaan unessa muuttunut nuoreksi tytöksi. Olin muuten todella kaunis ja vielä suloinen... ihan kiihottaa vielä ajatella sitä unta. Mutta nyt on aika nousta jo ylös ja ryhtyä töihin.*

Jalat hakeutuvat istuma-asentoon.
*Tämä ei ole mahdollista...* Tyttö katselee alas, kohti itseään ja pulleat rinnat ovat yhä paikalla. Hän nousee ylös ja samassa hänen huoneen oveen koputetaan hajamielisesti, kun sitä jo samalla aukaistaan. Oven takaa kuuluu ääni: "Huomenta, kulta. Nyt voisit viimeistään nousta ylös. Kakkosherätys tuli jo!" Ääni kuulostaa lempeältä naisen ääneltä. Ovi aukeaa ja sisään kurkistaa varhaisessa neljässäkymmenessä oleva nainen, jonka vaaleat kutrit hipovat niskaa. Naisen hymy on hieman väsynyt, mutta valloittava ja onnellinen. Vaalea puna huulilla korostaa niiden tuhtia muotoa. Hänen silmänsä on melko samankaltaiset kuin tytöllä, tummat ja syvät.

"M-minä tulen... kohta.. äiti?" Tyttö sanoo varoen. Kai se hänen äitinsä on. Nainen hymähtää säyseästi, seksikkääseen tyyliin. "Ihana että voit kutsua minua jo äidiksi, mutta sinun ei tarvitse painostaa itseä. Olen sinun äitisi sitten kun sinusta siltä tuntuu. Voit kutsua minua vielä Paulaksi, jos sinusta tuntuu siltä Kati." *Kati? Sekö oli tytön- tai siis minun nimeni? Ja minulla on äitipuoli?* Tyttö nyökkäsi Paulalle vastauksesi, varovaisen hymyn kera. "Laitoin teeveden jo tulemaan, tule pian." Paula sanoo vielä ja lähtee sitten oviaukolta, jättäen sen raolleen ja kapuaa äänen perusteella puurappuset alas.

Kaikenlaiset ajatukset pyörii tytön päässä. Olisiko hän ikuisesti tässä vartalossa? Vaiko vain tämän päivän? Kertooko hän kaiken tämän talon väelle ja sanoo että tässä on käynyt suuri väärinkäsitys. Se saattaisi tosin vain järkyttää ihmisiä, eikä varmaan monikaan uskoisi edes sitä. Ehkä hän on toistaiseksi nyt mukana ja toivoo että pääsisi jotenkin jyvälle tyttönä olemisesta. Ylös noustessaan ja kävellessään hieman edes takaisin, tyttö huomaa että häneltä sujuu luonnostaan keveä, naisellinen liikehdintä. Se tuntuu hieman oudolta, mutta toisaalta taas hyvin luontevalta. Alapäätä kutittaa yhä aikaisemmasta touhusta ja tyttö päättää käydä nopeasti viruttautumassa suihkussa. Tyttö hipsii huoneestaan ja katselee oven suusta vasemmalle ja oikealle. Oikealla on portaat alas ja vasemmalla kaksi ovea, toinen on selkeästi wc tai kylpyhuone.

Ilman pidempää harkintaa, tyttö säntää ovesta ja huomaa päätyneensä kylpyhuoneeseen. Oven lukittuaan hän vetää topin päältään ja katselee hieman rintojaan. Kädet menevät rintojen alle ja nostelevat niitä kevyesti, hieroen samalla. *Aika kivat. Itse asiassa nämähän on melko kookkaat. Ilmeisesti c-kuppi, kai.* Sitten hän antaa sormenpäiden piirrellä hoikkaa vatsan seutua. Sormet tuntevat pienen, lihaksikkaan vatsan ja navan. Tyttö vetää housut alas ja näkee viimein sen, mitä oli epäillyt. Hänellä on pienet, violetit stringit jaloissaan. Tyttö lähestulkoon naureskelee hämmentävää tilannetta ja kokeilee leveää lantiotaan. Hän vetää pikkupöksyt alas ja kävelee suihkukoppiin. Kuuma vesi valuu pitkin hoikkaa vartaloa. Tyttö vie kätensä ylös ja kiinteät rinnat näyttävät entistäkin ryhdikkäämmiltä. Vesipisarat valuvat pulleiden rintojen pinnalta tavalla, jolla hän ei ole ikinä aikaisemmin kokenut. Tyttö pesee itsensä huolellisesti, olettaen että on saanut itsensä puhtaaksi. Jotenkin tätä uutta vartaloa on tavallista vaikeampi pestä, johtuen ehkä siitä että siihen ei ole vielä tottunut. Suihkuhana sammuu ja tyttö on vetämässä pyyhettä lantion ympäri, kunnes muistaa että hänen on kiedottava se kainaloiden alta. Tuhahduksen saattelemana tyttö asettelee pyyhkeen peittäen rintansa ja kävelee ulos. Hän menee huoneeseensa ja heittää pyyhkeen oveen kuivumaan.

Tyttö pitää luonnostaan toista kättään rintojen edessä, kumartuen lipastolle. Ei ylimmäinen, mutta toisesta laatikosta löytyy pikkuhousut. Hän valitsee hetken mietittyään mustat stringit ja valmistautuu vetämään ne ylleen. Ensin toinen jalka ja sitten toinen. Tyttö lähtee vetämään pikkuhousuja ylös, selkä aavistuksen kaarella. Pikkuhousut asettuvat yllättävän helposti, vaikka pepussa tuntuu hieman hassulta, kun sitä ei peitä mikään. Sitten tyttö valitsee mustat rintaliivit ja hetken niiden kanssa tapeltuaan, saa ne istumaan rinnoilta. Sitten tyttö ottaa tuolin päällä olevat farkut käteensä ja katselee niitä hieman oudoksuen, nenä nyrpeänä.
*Voiko näihin todella mahtua???* Sitten tyttö aloittaa niiden pukemisen ja saa vedettyä nekin jalkaan ilman suurempaa tuskaa. Matalat, vaaleansiniset, ihonmyötäiset farkut jäävät reilusti alas lantion seudulta ja ne tuntuvat oudoilta, vaikka istuvatkin hyvin. Musta, leveä, nahkainen vyö himmeänkromisella soljella menee kiinni.
*Tällä tytöllä tuntuu olevan satatuhatta toppia, mutta kaikki liian lyhyitä.* Tyttö miettii vetäessään tummansinisen, t-paita mallisen, ihomyötäisen topin ylleen, jonka alahelma jää alta kymmenen sentin päähän navasta.
*No, onhan tällä tytöllä ollut vatsaa, mitä esitelläkin joten saapa kai luvan kelvata* Tyttö pohtii ja tiirailee itseään peilistä. Hän kääntyy ja vilkaisee olan yli peilistä.
*Peppu muotoutui farkkuihin ihan täydellisesti*, tyttö miettii itsekseen hymyillen. Sitten hän huomaa pöydällä pienen kirjan. Hän menee lähemmäs ja huomaa sen olevan päiväkirja. Tyttö istuutuu pöydän ääreen ja avaa sen viimeisiltä sivuilta.

"27.7.

Tein sen taas. Tein oharit parhaalle kaverilleni ja missasin sille tärkeen jutun. Olen minäkin frendi.
Välillä kyl vihaan ihan oikeesti itteeni. En edes näe itteäni enää yhtään kauniina. Todennäköisesti ei muutkaan. Yritän melkein väkisin herättää huomioo eikä sekään melkeen ikinä auta ja toisinaan siitä ei tuu ku harmia. Ennen olin ihan kiva kaikkien mielest ilman esitystäkin. Ois kiva taas olla vaihteeks se ihminen, josta pidetään ilman että tarvii olla niin pinnallinen. Ehkä ois kiva jos vois vaihteeks olla ihan jossain toisessa elämässä..."

Tyttö laittaa kirjan kiinni ja jää katsomaan tyhjyyteen.
*Mitä viime yönä tapahtui?!*

Jatkuu…

Hei! Kiitos että luit pienen tarinan alkuni. Nyt jos voin pyytää, olisin kiitollinen kaikista kommenteista. Lisää on kyllä tulossa, mikäli halutaan.