For Dreaming-87

- Nella hei, voitsä kirjottaa viel nää puhtaaks? Kiitti!

Marianne heittää eteeni pinon papereita, joissa on jos jonkinlaista töherrystä, yliviivauksia ja nuolia sinne tänne. Huokaisen voipuneesti ja vilkaisen kelloa. Puoli kuusi, olen ollut ylitöissä ja lähes

kaksi tuntia ja vielä perjantai-iltana. Eipä sillä, että minua ketään kotona odottaisikaan. En silti voi peittää ärtymystä äänessäni kun vastaan myöntävästi.

- Pitääkö näitten olla tänään valmiita? kysyn ja paiskaan uuden pinon paperia tulostimeen.

- Noh. . . Sori tää kyllä tuli vähän myöhään, Marianne virnistää anteeksipyytävästi. Tunnen leppyväni, en pysty olemaan kauaa vihainen niin ihanalle persoonalle kuin Marianne.

- Jos sä vaan mitenkä ehdit ja jaksat, Marianne jatkaa ja kääntyy tuijottamaan ikkunasta ulos. Minä puolestani tuijotan silmäkulmastani Mariannea samalla kun sormeni naputtavat näppäimistöllä kiivaaseen tahtiin.

Ihailin kaikkea Mariannessa. Hän oli kaunis, pitkä ja hoikka, muodokas ja hyvin pukeutuva. Ja itsevarma ja jännittävä. Niin toista maata kuin minä, joka olin lyhyt, tavallisen näköinen: vaaleat suorat hiukset, ok-vartalo. Pidän itseäni kohtuullisen näköisenä niin kauan, kunnes joku Mariannen kaltainen astuu näköpiiriin. Silloin tunnen latistuvani mitättömäksi harmaavarpuseksi, eikä itsetuntoani paranna yhtään se että miesrintamalla on ollut jonkin aikaa täysin hiljaista. Mutta olin kateellinen tai en, Mariannesta ei kerta kaikkiaan voinut olla pitämättä.

Kuulen auton äänen ja vilkaisen uteliaana ulos ikkunasta. Ketä tähän aikaan tuli vielä toimistolle? Janne - niinpä tietysti. Mariannen täydellinen uusi poikaystävä, turha varmaan sanoa että he ovat hulluina toisiinsa, ja Janne kohtelee Mariannea kuin kuningatarta. Ovi kolahtaa, ja hetkeä myöhemmin Janne tulee ovensuuhun, hymyilee ihanasti ja sulkee Mariannen syliinsä upottaen sormensa tämän tummanruskeisiin, pitkiin hiuksiin. Lakkaan kirjoittamasta ja katson lumoutuneena suutelevaa paria, jonka molemmat osapuolet suorastaan tihkuvat seksiä.

Marianne painautuu tiiviimmin kiinni Janneen, ja miehen kädet vaeltavat alemmaksi Mariannen vartalolla, toisen käden hyväillessä kylkeä ja toisen laskeutuessa puristamaan tiukkaa peppua ohuen hameen läpi. Miksei minulla voinut olla sellaista miestä kuin Janne? Janne oli hyväkoppainen, tummahiuksinen, komea, hyväkäytöksinen. Jokaisen äidin toivevävy, mutta makuuhuoneessa varmasti varsinainen tiikeri.

- Moikka vaan, Nellahan sä olit? Janne sanoo ja katsoo suoraan minuun suklaasilmillään.

Mariannekin kääntyy ympäri ja pyyhkii hymyillen huulipunaa suupielistään. Käännän katseeni takaisin tietokoneen ruutuun hämilläni, ja tunnen kuinka kuumotus alkaa levitä kasvoilleni. Että pitikin tuijottaa kuin en olisi ennen miestä nähnyt, tai suutelevaa paria.

- Joo, moi, mutisen ja alan selata muka kiireisenä ja keskittyneenä pöydällä olevia papereita.

- Mä pääsen lähteen ihan kohta, Nella tekee noi valmiiks niin mä saan sit ne mukaan. Mä keitän sulle vaik kahvia, Marianne sanoo, tarttuu miestään kädestä, ja johdattaa hänet ulos huoneesta.

Jatkan kirjoittamista, mutta ajatukseni vaeltavat jossain ihan muualla. Kuvittelen Mariannen ja Jannen Mariannen hienoon kotiin, makuuhuoneeseen piehtaroimaan silkkilakanoissa. Janne varmasti osaisi kiihottaa naisen hulluuden partaalle. Kuvittelen hänen riisuvan Mariannea, koskettelevan häntä taitavilla sormillaan, kääntävän hänet lihaksikkailla käsillään. . . ja kuvittelen itseni Mariannen paikalle. Suutun itselleni kuvitelmistani. Typerä, kateellinen ja puutteessa oleva ämmä! Tulostan paperit, nousen tuolilta ja lähden päättäväisesti kahvihuonetta kohti. Nyt pääsisin kotiin, enkä soisi koko viikonloppuna ajatustakaan Mariannelle ja Jannelle!

Avaan kahvihuoneen oven sanoakseni, että hommat olivat tehty ja lähtisin kotiin. Sanat kuolevat huulilleni kun kahvihuoneen näky paljastuu silmieni eteen: Janne istuu sohvalla ylävartalo paljaana ja katse Mariannessa joka on hajareisin miehen sylissä, hame vyötärölle nousseena. Marianne hengittää katkonaisesti suu raollaan ja nojaa nautinnollisesti päätään taaksepäin kun Jannen kädet liukuvat Mariannen reisiä pitkin hitaasti ylös, pikkuhousujen rajalle asti. Sano jotain tai häivy, komennan itseäni mutta en pysty liikahtamaankaan. Janne laskee hitaasti Mariannen topin olkaimet ja laskee paitaa ja rintaliivejä alas, koskettelee täyteläisiä rintoja ja painaa suunsa toiselle nännille.

Marianne ynisee ja painaa Jannen päätä toisella kädellä tiukemmin itseään vasten, siirtää kätensä Jannen farkkujen etumukselle, vapauttaa täydessä komeudessaan seisovan kalun ja siirtää Jannen toisen käden jalkoväliinsä.

Janne siirtää kätensä pikkuhousujen sivusta tunnustelemaan Mariannen kosteutta. En pysty kääntämään katsettani, vaan hengitystä pidättäen nojaan ovensuuhun ja tunnen kostuvani. Yhtäkkiä Janne kääntää päätänsä ja katsoo suoraan ovelle, suoraan minuun. Säikähdän, en keksi mitään sanottavaa puolustukseksi, vaan käännyn kannoillani ja menen puolijuoksua vaatekaapeille posket punasta hehkuen. Äärettömän noloa, miten voisin enää ikinä tulla töihin? Otan takkini kaapista ja jätän yhä kädessäni olevat paperit Mariannen lokeroon, kai hän ne sieltä löytäisi.

- Nella hei, kuulen takaani miehen äänen. Voi ei, ajattelen mielessäni. Olisi vaan antanut olla! En pysty kohtaamaan Jannen katsetta. Entä jos kävelisin vaan miehen ohi ulko-ovelle ja häipyisin, yrittäisin toipua viikonlopun aikana ja tulisin maanantaina töihin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut? Janne estää aikeeni tarttumalla käsivarteen.

- Oliko hyvä show? Mä huomasin heti sut ku tulit siihen ovelle, en vaan viittiny keskeyttää, Janne naurahtaa. Tunnen kuinka kyyneleet alkavat poltella silmäluomieni takana. Miksi Jannen piti vielä kiertää veistä haavassa? Jos olisin ollut kuka tahansa muu, joku edes hiukan Mariannen kaltainen, olisin kuitannut koko jutun naurulla ja heittänyt jotain, että ette sitten malttaneet odottaa kotiin asti.

Mutta koska en ollut mitään sinne päinkään, seisoin nolostuneena, ja itkua niellen ja odotin tuomiotani. Potkuja, esimerkiksi.

- Hei älä nyt, en mä pahalla tarkottanu, Janne sanoo pehmeästi ja nostaa kädellään leukaani, pakottaen minut katsomaan suoraan silmiinsä. - Ja Marianne ei huomannu sua ennenku lähit siitä, se miettii tuolla nyt hädissään että mitä sä siitä oikein ajattelet. Se aattelee et sä pidät sitä jonain kiimasena seksihulluna mikä paneskelee kaiket päivät työpaikallansa.

- Joo, varmaan Marianne miettii tosi paljon et mitä mieltä mä siitä oon, naurahdan katkerasti.

Taatusti Marianne oli huomannut, että himoitsin hänen miestään, ehkä koko show oli tosiaan tarkoitettu minun nähtäväkseni, että pahoittaisin mieleni ja saisin tuntea olevani ei-kukaan, ikisinkku luuseri.

- Itse asiassa. . . Janne aloittaa ja painaa huulensa pehmeästi suutani vasten. Henkäisen ja yritän astua taaksepäin, mutta Janne tulee perässä, painaa minut hellästi seinää vasten ja imeskelee varovasti huuliani, lipaisee kieltäni ja silittää toisella kädellä hiuksiani. En voi itselleni mitään, vastaansuudelmaan ja suljen silmäni. Jannen vartalo tuntuu ihanalta omaani vasten, hänen tuoksunsa on huumaava ja meinaan räjähtää kappaleiksi tuntiessani hänen huulensa siirtyvän korvalleni, kaulalleni, olkapäälleni. . . Siitä oli niin kauan kun olin viimeksi saanut. . .

- Lopeta, Marianne voi nähdä. . . ja muutenki, saan sanottua ja työnnän Jannen kauemmaksi.

- Itse asiassa Marianne on puhunu susta mulle. Se on sanonu että sä olet kaunis, suloinen ja ihana, se pitää sua hyvänä työntekijänä ja hienona ihmisenä, Janne jatkaa lauseensa loppuun. - Ja se on sanonu myös että meidän pitäis tutustua toisiimme! Joten ei tässä nyt oo mitään hätää, tuu tänne.

Janne vetää minut perässäni tyhjään huoneeseen, nostaa pöydälle istumaan ja jatkaa suutelemista samalla kun hänen kätensä tekevät varmoin ottein tutkimusmatkaa vartalollani. Istun paikallani täysin liikkumattomana enkä mahda mitään pienelle vaikerrukselle, joka purkautuu huuliltani. Sama se sitten, vaikka Marianne yllättäisikin meidät, Jannehan tässä oli vähintään yhtä syyllinen kuin minäkin.

Janne riisuu paitani, antaa huuliensa vaeltaa rinnoilleni ja nuolee minua kiusoittelevasti rintaliivien läpi samalla kun hänen kätensä taitavasti löytävät tiensä housujeni napin ja vetoketjun ohi läpimärille pikkuhousuilleni. Janne työntää minut makaamaan pöydälle ja riisuu housuni. Kunhan vaan Marianne ei tulisi. . . Meinaan kirkaista nautinnosta kun tunnen hänen lämpimän kielensä kostealla ja paisuneella klitoriksellani. Janne nuolee vakoani pitkin vedoin, imien ja näykkien välillä helmeäni. Hengitykseni kiihtyy ja nautinnon aallot kulkevat valtavina kehossani. . . Tunnen orgasmin olevan lähellä, ja painan häpyäni Jannen suuta vasten.

- Älä vaan lopeta, voihkaisen. Samassa Janne nostaa päänsä jalkovälistäni ja vilkaisee ovelle.

Sydämeni jättää yhden lyönnin väliin ja ponkaisen pystyyn. Marianne seisoo ovella, kasvot peruslukemilla.

- Minä. . . tuota, alan änkyttää. Jannea ei näytä hermostuttavan, hänen kätensä silittelee yhä vasenta reittäni ja hän hymyilee Mariannelle huolettoman poikamaisesti.

- Ei mitään, jatkakaa vaan, Marianne sanoo. Janne avaa housunsa ja tarttuu olkapäihini, laskeakseen minut takaisin makaamaan pöydälle. Vastustelen ja säikähdän, kun Marianne astuu minua kohti.

- Jatkakaa vaan, nyt on mun vuoro katsella, Marianne kuiskaa hymyillen ja suutelee minua nopeasti suoraan suulle ja siirtyy istumaan tuolille katse tiiviisti minussa ja Jannessa. Janne työntää minut makaamaan, asettuu päälleni ja työntyy hitaasti suoraan sisälleni. Voihkaisen nautinnosta enkä voi keskittyä enää mihinkään muuhun kuin ihanaan tunteeseen, jonka Janne saa aikaiseksi liikkuessaan sisälläni, rytmikkäästi aina pohjalle asti ja takaisin ulos. Kohotan käteni hyväilemään Jannen selkää,

piirtelemään selkälihaksien ääriviivoja ja koskettelemaan pehmeitä, kihartuvia niskahiuksia. Tuntuu niin hyvältä. . .

Suljen silmäni ja nostan jalkani ylös. Janne ottaa lantiostani kiinni molemmilla käsillä painaen minua joka työnnöllä lähemmäksi. Hetken päästä tunnen kädet rinnoillani, sormet hieromassa ja nipistelemässä nännejäni ja tajuan käsien olevan Mariannen. Huohotan ja voihkin, otan vastaan kosketuksia ympäri vartaloani, jotka vaikuttavat sähköiskujen lailla. Janne nousee päältäni ja nostaa minut seisomaan selin itseensä ja työntyy takaapäin sisääni. Nojaan käsilläni pöytään, näen Mariannen laskeutuvan kyykkyyn eteeni ja tunnen hänen kielensä klitoriksellani.

Janne rakastelee minua yhä rajummin ja Marianne nuolee kiivaammin, kieli kiemurtelee kaikkialla vaossani. . . Räjähdän valtavaan orgasmiin, joka jatkuu ja jatkuu, saaden minut huutamaan ja näkemään tähtiä. Rojahdan puoliksi pöydän päälle, kuulen Jannen huohottavan ja tunnen hänen purkautuvan sisälleni.

- Huh huh. Kylläpä helpotti, Janne sanoo ja pyyhkäisee otsatukkaansa sivuun silmien edestä.

Tunnen tarvetta selittää Mariannelle jotain. . . että en tarkoittanut ajautua tällaiseen tilanteeseen.

Marianne arvaa ajatukseni.

- Mun fantasia on ollut jo pitkään vietellä sut kolmanneksi meidän leikkeihin. En mä kyllä ikinä ajatellut toteuttaa sitä, Marianne nauraa ja laittaa kätensä vyötärölleni. - Sä oot ihanan kaunis ja seksikäs. Toivottavasti me ei mitenkä nyt järkytetty sua.

- Ette järkyttäny, vastaan ja katselen ujosti Mariannen upeaa vartaloa. Marianne ei kiusaannu tippaakaan katseeni alla vaan tuntuu kiihottuvan entisestään. Marianne vetää minua lähemmäksi itseään kysyvästi. Päätän kerrankin antaa tunteen enkä järjen viedä ja alan silitellä, tunnustella ja kosketella naisen vartaloa käsilläni, painan huuleni Mariannen huulille, suutelen ja näykin huulia, kaulaa. . . Marianne vastaa kosketuksiin, se tuntuu kevyemmältä ja herkemmältä kuin miehen kosketus ja. . . erilaiselta. Paremmalta vai huonommalta, sitä en osaa päättää.

Vilkaisen sivusilmällä Jannea joka vuorostaan istui tuolilla katselemassa kahden naisen välistä leikkiä, kalu jälleen valmistautumassa tositoimiin. Annan huulieni kevyesti vaeltaa Mariannen rinnoilla ja tunnustelen niitä käsilläni. Janne alkaa tyydyttämään itseään ja siirtyy pian Mariannen taakse ja painautuu tähän kiinni. Marianne ohjaa malttamattomana Jannen kalun sisäänsä ja alkaa heti voihkia hiljaa.

- Pane kovempaa, Marianne huohottaa ja kiemurtelee nautinnosta Jannen otteessa. Mieleni tekee maistaa Mariannea, mietin uskaltaisinko. . . Päätän kokeilla.

Kumarrun Mariannen eteen ja lipaisen varovasti kostean, lyhyeksi trimmatun karvoituksen läpi liukkaita ja paisuneita häpyhuulia ja tunnen Mariannen värähtelevän suutani vasten. Hän ohjailee kevyesti päätäni pitäen kiinni poninhännästäni, ja nuolen yhä innokkaammin, nuolen niin kuin haluaisin itseäni nuoltavan. Mariannen huokailuista päättelen olevani oikeilla jäljillä joten jatkan imemistä ja suutelemista, ottaen hetken päästä sormet avuksi.

- Mä tuun. . . ihanaa jatka, just sillai, Marianne kirahtaa enkä tiedä puhuiko hän minulle vai Jannelle, mutta kumpikin jatkaa vielä sittenkin kun Marianne huutaen saavuttaa huippunsa.

Janne pitää naistaan pystyssä ja hoitaa homman loppuun omalta osaltaan, minä siirryn penkille lepäämään ja oikomaan puutuneita jalkojani. Kukaan ei sano mitään muutamaan minuuttiin, pian Marianne tulee viereeni istumaan.

- Sanoiks mä sulle jo tänään, että oot ihana? Marianne kysyy ja heittää minulle lentosuukon. En ole yhtään nolostunut enkä kadu tekojani, vaan vastaan Mariannen hymyyn ja katson sitten lattialla silmät ummessa makaavaa Jannea.

- Tosta ei oo kyllä varmaan vähään aikaan mihinkään, Marianne kiusoittelee ja heittää lattialla olevat stringinsä Jannea päin.

- Onhan teillä toisenne, jatkakaa vaan kaikessa rauhassa älkääkä antako mun häiritä, senkin nymfomaanit, Janne mutisee ja kääntää kylkeä.

- No katotaan kuin kauan sä maltat pitää näppis erossa meistä. Mä haen meille sitä kahvia, toivottavasti ei haittaa että sillä saattaa olla jo hieman ikää. Marianne nousee seisomaan ja poistuu huoneesta. Suljen silmäni ja jään odottamaan tulevaa avoimin ja rohkein mielin. Minulla on sellainen tunne, että oppisin tänään vielä paljon uutta.

Palautetta saa lähtettää!