Kirjailija

Olin päättänyt unohtaa Maaritin, mutta hänen tuoksunsa seurasi minua kotiini. Tunsin sen vielä aamullakin juhlapaidassani. Huumaavan hajuveden tuoksuun sekoittui pisara hikeä - muistin, miten hän oli ratsastanut sylissäni kiihkeästi pelkkään minkkiturkikseen ja korkokenkiin pukeutuneena. Pystyin melkein aistimaan hänen huohotuksensa kaulaani vasten. Sitä muistikuvaa en saanut kadotettua mielestäni.

Maarit oli toisen miehen oma. Hän oli 36-vuotias kahden lapsen äiti, joka eli perhe-elämää Haukilahdessa miehensä Kallen kanssa. Kalle oli kaiken lisäksi vielä työkaverini ja pitkäaikainen ystäväni. Olin tavannut miehelleen suuttuneen Maaritin firman juhlissa, yksi asia oli johtanut toiseen ja lohdutus- ja huolenpitoyritykseni olivat päättyneet kiihkeään rakasteluun. Tiesin, että sen piti jäädä ainoaksi kerraksi.

Emme Kallen kanssa tulleet jutelleeksi sanaakaan juhlien päätöksestä. Kallen tuntien se ei ollut mikään suuri ihme, sillä hän puhui enää harvoin töissä perheestään tai yksityiselämästään. Idearikkaalla miehellä oli pikemminkin aina kiire ja monta rautaa tulessa. Olihan toisaalta myös mahdollista, että Kalle oli saanut sellaisen läksytyksen illan kulusta, että asia oli jäänyt araksi.

Muistoni hiipuivat vähitellen kuten vaatteiden tuoksukin, kunnes Kallen ja Maaritin ajattelu herätti minussa tunnekuohun sijasta vain kujeellista uteliaisuutta siitä, mitä pariskunnalle sittemmin kuului. Sain yllättäen tilaisuuden saada vastauksen mietteisiini seuraavan vuoden toukokuun loppupuolella. Satuin Kallen kanssa samaan pöytään, ja keskustelu kääntyi edessä oleviin kesälomiin, kuten tavallista.

- Oletko miettinyt, miten aiot lomasi viettää?

- Saksassa ajattelin käydä, vastasin. Ihan turistimatkalla vain, ei ollut ajatuksena tuoda sieltä autoa tuliaisena... Reissulta palattuani olisi tarkoitus mökkeillä. - Entäs itse? lisäsin.

- Mitäs nyt perheen kanssa yleensä, Kalle vastasi mietteliäänä. - Ajattelitko siellä Tuusniemen mökillä käydä? hän kysyi.

Naurahdin. - En sentään. Ihan kaveriporukan jatkoksi olin ajatellut tuppautua muualle.

Puheeksi tullut Itä-Suomessa sijaitseva sukuni omistama mökki herätti heti hyviä muistoja, sillä olimme viettäneet siellä ystävieni kanssa monet viikonloput vuosikymmen sitten. Tuntui oudolta ajatella, miten nopeasti aika oli kulunut muututtuamme kiireisiksi. Haikaillessamme menneen ajan perään Kalle nosti yllättäen kissan pöydälle.

- Kuules, Kalle aloitti ja pysähtyi sitten hetkeksi. - Eikös olisi kivaa, jos me menisimme yhdessä sinne mökille sen ollessa tyhjillään? Voisimme jättää Maaritin kanssa lapset isovanhempien hoiviin ja tulla verestämään vanhoja muistoja.

Olin aluksi hieman varautunut ehdotuksesta. - No tuota, ollaankohan me tultu vähän liian vanhoiksi sellaiseen? pohdin. Pelkäsin yhdessäolon olevan vaivautunutta, etenkin salaisuuden painaessa minua ja Maaritia.

Kalle ei ottanut sellaista kuuleviin korviinsa, vaan hän läimäytti minua tuttavallisesti olkapäälle. - Älähän nyt hassuttele! Emme me nyt niin ikäloppuja ole. Kutsutaan vaikka Pasi tai muita vanhoja kavereita mukaan. Siitä tulee kivaa aivan kuten vanhoina aikoina!

Ajatus alkoi kuulostaa entistä houkuttelevammalta, ja hymyilin hieman. - Tiedätkös, siitä voisi todella tulla kivaa, myönsin.

Suurin kysymys oli yhteisestä viikonlopusta sopiminen, koska mökki ei ollut suinkaan aina käytössäni. Juhannuksen jälkeinen viikonloppu sopi kuitenkin hieman yllättäen kaikille, joten pystyimme sopimaan jo käytännön järjestelyistä. Tekisin isäntänä yhteiset ostokset ja järjestelisin mökin perjantai-iltana vieraita varten, ja Kalle ja Maarit saapuisivat lauantai-aamuna tuoden Pasin mukanaan.

Näin tapahtui. Järven rannalla oleva kaksihuoneinen hirsimökki odotti vieraitaan lämmitettyäni tuvan ja pedattuani sängyt. Vieraiden soitettua viimeiseltä huoltoasemalta olin laittanut kahvinkin tulemaan heitä varten. Mökkitien hiekka hohti kuumuutta helteisessä auringossa odottaessani tulijoita saapuvaksi. Työpaikan parkkipaikalta tuttu Volvon citymaasturi saapui paikalle täsmälleen aikataulussa, ja astelin ottamaan vieraita vastaan.

Kättelin ensin kuljettajan eli Kallen, tietysti. Mies vaikutti virkeältä kuin peipponen noustessaan ilmastoidusta autostaan. Hän oli kyennyt luopumaan solmiosta ja laittanut ylleen pikeepaidan ja khaki-housut. Hänen takaa autosta nousi verkkarihousuinen Pasi, joka oli ehtinyt jo virittäytyä mökkitunnelmaan parin kaljan voimin. Iän karttuminen näkyi meistä parhaiten juuri Pasin kasvoilla.

Kätellessäni miehiä Maarit ehti nousta autosta. Hän oli pysähtynyt seuraamaan seurusteluani auton toisella puolella oveen nojaillen. Loin häneen pikaisen vilkaisun kuin kertoakseni tulevani kohta vielä hänenkin luokseen, ja Maarit hymyili minulle vastaukseksi ja kohotti paksusankaiset aurinkolasinsa otsalleen. "Pitkästä aikaa"-keskustelun päätteeksi kiersin auton kuumuutta hohkavan, korkean konepellin ja siirryin vastaanottamaan naisvierastani.

Maaritin sulkiessa auton oven näin hänet kunnolla, ja huulilleni leviävä hymy oli teeskentelemätön. Maarit oli jälleen edustavan näköinen. Hän oli pukeutunut valkoiseen, ylhäältä vartalonmyötäiseen mekkoon, jonka vyötärölle solmittu punainen satiininauha oli sävy sävyyn siron käsilaukun kanssa. Mekon ohuet olkaimet jättivät naisen olkapäät ja käsivarret paljaiksi, mutta nilkkoihin asti ulottuva mekko oli väljempi helmasta ja peitti jalat kokonaan.

"Näytät aivan englantilaiselta seurapiirirouvalta, hattu vain puuttuu", kerroin vieraalleni, ja Maarit soi minulle eloisan hymynsä. Hänen vihreät silmänsä sädehtivät minulle, ja puolihuolimattomasti solmitusta ponnarista karanneet luonnonkiharat hiukset kaartuivat hänen olkapäälleen päätä kallistettaessa. Muistin välähdyksen omaisesti Maaritin upean juhlapuvun firman juhlista, ja olin eksyä ajatuksiini Kallen jo avatessa autonsa takaluukun. "Kiva nähdä sinua", Maarit sanoi ja hipaisi sormillaan kämmenselkääni. Sitten minun pitikin jo kiiruhtaa auttamaan miehiä matkatavaroiden kanssa.

Kahvin ja rahkapiirakan ääressä vaihdoimme ensikuulumiset. Kunhan alkujäykkyydestä päästiin, niin kerrottavaa oli paljon puolin ja toisin. Pariskunnan esikoinen oli aloittamassa esikoulun syksyllä, nuorempi taas oli täyttänyt juuri kolme vuotta. Havahduimme pian omiin juttuihimme ja naureskelimme, miten keskustelun aiheet olivat olleet ennen hieman toiset. Mökki oli kuitenkin säilynyt ennallaan, ja niinpä olivat aktiviteetitkin samat. Veneilimme, grillasimme pallogrillillä makkaraa ja aloimme lämmittämään saunaa.

Perinteistä miehet-naiset saunavuoroja ei tällä kertaa voitu soveltaa, koska Maaritille ei olisi löytynyt seuraa ilman Kallea. Pariskunta saikin saunoa ensimmäisenä, ja tulimme Pasin kanssa perässä rouvan poistuttua. Vanha koulukaverini oli siinä määrin tuiterissa, että hän jäi silminnähden tuijottamaan pyyhkeeseen kääriytyneen Maaritin perään. "Sinusta on vielä tulossa likainen setä", kiusasin häntä. Pasi murahti muttei ollut kiusoittelusta moksiskaan. "No mutta katso nyt sitä naista", mies tokaisi, "sehän on pullistunut juuri oikeista paikoista!" Vilkaisin ystävääni muka paheksuvasti ja virnistin sitten vastaukseksi. Pasi oli kyllä oikeassa, vaikka hän käyttäytyikin siivottomasti.

Verannalla vilvoittelun jälkeen illan ohjelma muuttui entistä rennommaksi tissutteluksi, joka kehnontuneen sään vuoksi tapahtui sisätiloissa. Jos Maarit olikin muistuttanut hienoa rouvaa päivällä, niin illalla muutaman siiderin jälkeen hänen nuorempi, iloluonteinen itsensä tuli jälleen esiin. Sadekelillä mökin ilma uhkasi muuttua painostavaksi, minkä vuoksi vapaalle vaihtanut rouva oli pukeutunut pelkkään keltaiseen, ihonmyötäiseen kesähameeseen. Muutaman kaljan jälkeen katseeni ei voinut olla eksymättä vähän väliä hameen läpi kuultaviin nänneihin, mikä ei varmasti jäänyt Maaritilta huomaamatta. Humalatila toi nimittäin flirttiin taipuvaisesta Maaritista esiin toisen puolen, tämän huomionkipeyden. Maarit nautti selvästi kun sai minun ja Pasin päät kääntymään.

Ilta ei kuitenkaan kuulunut vain Maaritille, sillä halusin toki jutella myös miesten kanssa. Kalle oli hyvällä tuulella ja halusin kuulla hänen omista kuulumisistaan. Uppouduimme keskusteluun veneilystä ja muistelimme sitä aikaa, kun omistimme yhdessä erään vanhan veneen ja kävimme sitä talviviikonloppuisin korjailemassa. Maaritin yrittäessä vaihtaa keskustelunaihetta jälleen itseään kiinnostaviin aiheisiin käänsin tälle kylkeni ja kumarruin enemmän hänen miehensä puoleen kuin osoittaen, että tahdoin jutella käynnissä olevan keskustelun loppuun.

Hiprakassa olevien ihmisten käytös on välillä aika itsekästä. Maarit haki ensin jääkaapista hidastellen uuden siideripullon, ja jäi sitten mielenosoituksellisesti tuhahtaen juomaan sitä yksikseen. Pasi oli käynyt sohvalle lukemaan iltapäivälehteä, minkä takia tästäkään ei ollut seuranpitäjäksi. Olin kuin en olisi ollut huomaavinaankaan tilannetta, koska tahdoin huomioida myös hyvää työtoveriani, jolla oli selvästi puhumisen tarve.

Maaritin mököttävä ilme muuttui äkkiä ovelaksi, ja tämä siirsi tuolinsa takaisin pöydän ääreen minua vastapäätä kuin keskustelusta kiinnostuneena. Tuhmalla rouvalla oli kuitenkin kujeet mielessä. Tunsin yllättäen hänen paljaiden varpaidensa koskettavan jalkaani. Maarit hieroi ensin jalkaterääni jalkojensa välissä, kunnes hän alkoi hyväillä pohjettani sileää säärtään vasten. Samanaikaisesti hänen sormensa hyväilivät huurteisen siideripullon etikettiä härnäävästi ylös ja alas. Kiusaus oli aika tehokasta, koska ynähdin tukahtuneesti ja vedin jalkani tuolini alle. Maarit naurahti tavalla, josta Kalle olisi saattanut arvatakin mitä silmiensä alla tapahtui, mutta ystäväni jatkoi onneksi Haukilahden kotisatamasta puhumistaan. Maarit ei kuitenkaan halunnut vielä lopettaa. Hän nojautui tuolillaan silminnähden taaksepäin, ja tunsin hänen varpaansa polvellani. Kun ne alkoivat hivuttautua reittäni pitkin, en voinut enää pysyä aloillani. Nousin pöydästä, ja kädellä erektiota peitellen tein pikaisen poistumisen pihalle. Mokoman härnärin ilme oli voitonriemuisen näköinen...

Vaikka Maarit rohkaistui entistä enemmän saatuaan minusta yliotteen, olin tarpeeksi selväpäinen pitääkseni näppini irti toisen miehen vaimosta kaksihuoneisessa pikku mökissä. Olin pikemminkin ylikorrekti: kun minun piti päästä ohi tielläni "vahingossa" keikistelevästä neidosta, tartuin naista määrätietoisesti olkavarresta ja kehotin tätä menemään muualle siitä pyllyilemään. Maarit jäi vain kikattamaan jälkeeni. Olisin odottanut ainakin Kallen jo puuttuvan vaimonsa käytökseen, mutta mies taisi tuntea naisensa tavat vanhastaan. Pasi puolestaan osoitti yllättävän hyvää harkintaa jättäessään sanomatta mitä mielessään epäilemättä liikkui...

Hauskanpito sen kun jatkui yön hämärryttyä, mutta menimme sentään nukkumaan ennen aamun kirkastumista. Vauhtiin päässyt Maarit ei olisi halunnut, mutta pitihän hänenkin lopulta hyväksyä asia miesten jo asettautuessa makuulle, Kalle parisängylliseen takahuoneeseen ja minä ja Pasi tuvan puolelle. Makuupaikkani jäi takahuoneen oven viereen, eikä Maarit voinut vastustaa kiusausta kumartua puoleeni ja toivottaa suloisesti hymyillen minulle levollisia unia ennen huoneeseen vetäytymistä.

Hetken kuluttua tuli hiljaista. Takahuoneesta kuului ensin rahinaa ja sitten vaimeita ääniä, ja arvasin jo etukäteen, mitä Maarit yritti. Kuulin Kallen älähtävän ja Maaritin nauravan matalaa kujeellista nauruaan. Nainen oli päättänyt järjestää minulle esityksen. "Ei sun tartte muuta kuin maata selälläsi", kuulin Maaritin houkuttelevan miestään. Kuului vastustelun ääniä ja pientä hihitystä, minkä jälkeen Maarit jatkoi: "Älä nyt oo tylsä, tästähän te miehet aina unelmoitte! Nauti vaan..." Pystyin arvaamaan, mitä takahuoneessa tapahtui, mutta se oli Kallelle liikaa. "Lopeta nyt!" mies sähähti ja kierähti vihaisena peittonsa kera toiselle kyljelleen niin että koko sänky nitkahti. Minua hymyilytti.

Kesämökin ohuet verhot eivät kyenneet pitämään auringonpaistetta ulkona, joten kolinoihin herättyäni unten jatkaminen oli mahdotonta. Metelin aiheuttajaksi osoittautui ensin liikkeelle lähtenyt Pasi, jonka olisin edellisillan jälkeen viimeiseksi arvannut olevan liikkeellä ennen yhdeksää. Jupistuani itsekseni vihaisesti kömmin kuitenkin sängystä pihalle ja lähimmän puun juureen. Aurinko kuumotti jo niskaani, ja sadepilvet olivat tiessään. Oli tulossa kuuma päivä.

Aamutoimien kanssa ei pidetty kiirettä. Päätimme yksimielisesti, että tilanteeseen ehdottomasti sopivinta ruokaa oli metripitsa, joten laitoimme pakasteen uuniin lämpenemään. Auringon lämmittäessä mökkiä sisälläkin alkoi tulla kuuma, jolloin kävimme miehissä pulahtamassa järveen aivan naturistityyliin. Kaivoimme Mölkyn ja muut ulkopelit esiin ja haimme kylmästä hieman pelijuomaa.

Lupaavasti alkanut ulkoilmapäivä sai kuitenkin uuden käänteen, kun Kalle ja Pasi linnoittautuivat takaisin mökkiin päivän kuumimpana hetkenä. Formulat! Räikkönen oli starttaamassa kolmosruudusta, ja kisat oli ilman muuta nähtävä alusta lähtien. Maarit oli suorastaan myrkyn nielleen näköinen miesten päättäessä palata sisälle, mutta asiasta ei näemmä auttanut käydä keskusteluita.

Vaikka miesväki kokoontuikin telkkarin ympärille, Maarit päätti itse jäädä ottamaan aurinkoa. Hän vaihtoi bikinit ylleen ja asettui sitten makuulleen lepotuolille. Siinäpä oli minulla isäntänä tasapainottelemista vieraiden kanssa. Katsoin miesseurassa kisojen jännittävän lähdön, mutta tilanteen vakiinnuttua päätin lähteä pitämään rouvalle seuraa.

Maarit makaili selällään lepotuolissa silmät suljettuina, mutta hän avasi silmänsä ja hymyili minulle kuullessaan askeleeni. Hän oli pukeutunut muodikkaisiin vihreisiin kolmiobikineihin, jotka istuivat hyvin hänen yllään. Perheenäiti oli itse asiassa oikein muodokas. Rouva ei ehkä ollut ehtinyt saada juuri yhtään aurinkoa, mutta hän oli muuten pysynyt ihailtavan solakassa kunnossa. Annoin katseeni vaeltaa lakatuista varpaankynsistä päälaelle asti ja hymyilin hänelle takaisin. "Kumma, ettei tänne ole enempää tunkua", naurahdin ystävällisesti ja istuin hänen viereensä.

Pääsimme juttelemaan ensimmäistä kertaa rauhassa kahden kesken. Olivathan Kalle ja Pasi toki kivenheiton päässä avonaisen ikkunan toisella puolen, mutta saimme olla keskenämme. Juttelimme kuin läheiset ystävät. Maarit tuntui suhteellisen tyytyväiseltä elämäänsä, eikä hän katunut perheen perustamista tai kaivannut paluuta juurettomaan sinkkuelämään. Kallenkin kanssa heillä meni ihan hyvin, vaikka suhde oli väkisinkin arkipäiväistynyt. Välillä rouvan teki mieli irrottautua perheenäidin roolista.

Jutellessamme Maaritin kehonkieli muuttui levottomammaksi, ja hetken kuluttua aurinkoa ottava nainen alkoi levittää aurinkovoidetta käsivarsillensa. Pidin sitä merkkinä ajatusten vaeltelusta ja ehdotin meneväni katsomaan, miten sisällä pärjätään. Ajatus ei ollut kuitenkaan naisen mieleen, sillä hän laski kätensä nopeasti polvelleni ja soi minulle parhaan anelevan hymynsä. "Etkö hieroisi ensin aurinkovoidetta selkääni?" hän kysyi vihjaavasti ja kääntyi sitten vatsalleen.

Aurinkovoidetta selkään muka! Hymähdin pyynnön korniudelle, mutta tahdoin silti leikkiä mukana. Puristin kämmenilleni ison nokareen voidetta ja aloin levittää sitä yläselälle. Maarit risti kätensä leuan alle ja ynähti tyytyväisenä hieroessani voidetta kämmenpohjilla lapaluiden väliin. Sormenpäideni puristellessa hänen olkapäitään tunsin jännittyneisyyden laukeavan. "Sinulla on hellät kädet", nainen myhäili tyytyväisenä, kun hyväilin puristavasti hänen hiusten piilossa ollutta niskaansa.

Palvoin käsilläni naisen kaunista kehoa, joka aivan janosi kosketustani. Pysähdyin hetkeksi ottaakseni lisää aurinkovoidetta ja aloin levittää sitä hänen kyljilleen, mukaillen hänen kehonsa kaaria. Maaritin auringon lämmittävä iho tuntui kiinteältä pehmeydestä huolimatta ja tajusin, miten hyvää huolta tuo upea aikuinen nainen oli pitänyt itsestään. Tunnustelin hänen kylkiluitaan ja sitten livautin sormeni hieman vatsankin puolelle noustessani ylöspäin hänen keskivartaloaan. Maarit kohotti kehoaan aivan vaistomaisesti antaakseen käsilleni tilaa tutkia itseään.

En pysähtynyt käsieni saapuessa hänen muodokkaille rinnoillensa. Hyväilin sormenpäilläni tissien pehmeää lihaa kuin eksyneenä ja livautin sormeni bikinien yläosan sisäpuolellekin. Maarit veti yllättyneesti henkeä, mutta juuri kun hän alkoi tottua tilanteeseen, siirsinkin käteni levittämään uutta voidetta hänen alaselälleen. Virnistin itsekseni tuntiessani rouvan liioitellun rentoutuneisuuden kadonneen ja korvautuneen rauhattomuudella. Leikissä ei todellakaan ollut kyse mistään auringolta suojautumisesta. Vilkaisin mökkiin päin varmuuden vuoksi, mutta elämä siellä oli selvästi jähmettynyt kisaselostuksen ympärille.

Pyörittelin kämmenpohjillani voidetta Maaritin alaselälle. Bikinien alaosa nousi harmittavasti juuri sen verran lantion päälle, etten voinut hyväillä takamuksen muotoja kunnolla, mutta hipaisin tuon tuosta ohimennen naisen pakaroitakin. Se sai rauhattoman naisen levittämään jalkojaan leveämmälle ja kohottamaan itseään uudelleen tuolistaan. "Levitätkö jaloillekin?" Maarit henkäisi kysymyksen.

Otin pyyhkeen ja pyyhin sormeni yksitellen puhtaiksi katsellessani lähestulkoon peppu pystyssä edessäni makaavaa härnäriä. "Voi, enemmänkin!" hymähdin itsekseni. Kaikkeen ei lupaa kysellä. Kurottauduin peittämään naisen suun äkisti vasemmalla kämmenelläni, ettei tämä huutaisi, ja työnsin oikean käteni uikkarien haarakiilan alle Maaritin lämpimälle ja turvonneelle pillulle. Kaksi sormeani upposi liukkaasti hänen sisälleen ja koukistelin niitä ihastellen naisen pehmeyttä ja märkyyttä. "Rouva on tainnut kävellä pöksyt märkänä jo pitkään", kiusoittelin häntä kastaessani peukalonkärjenkin kosteaan vakoon. Aloin pyöritellä sitä hänen klitoriksellaan koukistellessani sormia hänen sisällään.

Maarit alkoi tietysti ynistä ja rimpuilla kättäni vasten, mutta minun ei tarvinnut erityisemmin pidellä häntä paikoillaan. Painauduin hänen selkäänsä vasten ja kuiskasin rouvan olevan parempi vain nauttia tilaamastaan kohtelusta. Maaritin posket punertuivat ja hänen vastarintansa oli heikkoa. En halunnut räjähdysherkkään tilanteeseen lisäelementtejä, vaan vein liukkaat etu- ja keskisormeni Maaritin klitorikselle ja aloin hieroa voimakkaasti kiihottunutta naista rajummin. "Tuu mulle, laukee mulle" kuiskutin hänen korvaansa, eikä minun tarvinnut jatkaa pitkään, ennen kuin tunsin hänen kehonsa vavahtelevan ja värisevän.

Pysyimme hetken aikaa liikkumatta, kunnes uskaltauduin nostamaan varovasti käteni Maaritin suun edestä. Kohottauduin pystympään hänen vierellään. "Nyt täytyy palata sisään, siellä taitaa kohta tulla ensimmäinen varikkopysähdys", totesin hänelle virnistäen. Maarit loi minuun äkämystyneen katseen. "Senkin paskiainen", hän murahti. Hän ei voinut kuitenkaan pidätellä närkästynyttä hymyään.

Sisällä mökissä ei mikään viitannut siihen, että luvattomiin touhuihimme olisi kiinnitetty mitään huomiota. Varikkopysähdykset olivat tosiaan parhaassa vauhdissa, vaikkeivät formulakisat jaksaneet minua tippaakaan kiinnostaa. Ikkunasta seurasin, kun Maarit tuokion päästä kävi pulahtamassa järvessä vaitonaisena. Sitten hän palasi ottamaan aurinkoa kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.

Tullessamme lähetyksen päätyttyä ulos löysimme rouvan lukemasta kirjaa samassa aurinkotuolissa, johon olin hänet jättänytkin. Kallen omatunto taisi kolkutella, sillä mies tiedusteli varsin varovasti vaimonsa vointia. Maarit laski kirjan rinnalleen ja totesi makealla äänellä, ettei hänestä tarvinnut huolehtia, koska olin pitänyt hänelle jo seuraa. Se oli aika ovelasti sanottu, sillä tiesin Kallen luulevan Maaritin piikittelevän häntä yhä firman juhlasta, jossa rouva oli joutunut unohdetuksi. Pasi puolestaan tulkitsi tapansa mukaisesti kommentin täysin kaksimielisesti ja alkoi tyrkkiä minua kyynärpäällä virnuillen. Tyrkkäsin Pasia hieman ärtyneesti takaisin ainoana, joka tajusi piikittelyn kaikki merkitykset. Kalle meni vaikean oloiseksi, mutta hänen vaimonsa ei sentään piinannut miestä pidempään vaan nousi ylös ja kertoi odotelleensa jo seuraa krokettiin.

Keskikesän päivä oli jumalaisen kaunis ja ehdimme jatkaa sen viettoa ulkona viilenevään iltaan asti. Maarit käyttäytyi melko säyseästi ja sopuisasti, mikä oikeastaan huolestutti minua. En voinut uskoa hänen nielleen ylpeyttään, vaan juuri liian ystävällinen käytös sai minut epäilemään naisella olevan jotain ovelaa mielessään.

Sain kokea Maaritin revanssin vielä samana iltana, kun Kalle ja Pasi innostuivat lähtemään tyynellä ilmalla yökalaan. Itse jäin makailemaan yksin sohvalle Maaritin saattaessa miehiä matkaan venerannassa. Oli mukavaa kuunnella hämärtyneessä talossa iskelmäradiota ja olla ihan jouten. Sitten kun alkoi tapahtua, kaikki tapahtui nopeasti. Yhtäkkiä tunsin Maaritin kiipeävän päälleni ja älähdin ääneen yllätyksestä. Kun avasin silmäni, nainen oli jo istumassa hajareisin vatsallani. Hän oli upea näky keltaisessa kesämekossaan, ja samalla hengenvedolla tajusin, että hän istui housutta vasten paljasta ihoani.

Jos mieleenne nousee nyt kuva avuttomasta neitokaisesta, niin olette väärässä. Maarit oli vihastunut ja aggressiivinen. "Senkin rontti, luuletko voivasi tehdä mulle mitä vaan?" hän sähisi ja jatkoi: "Kyllä mäkin osaan!" Nainen kouraisi kyrpäni käteensä ja nykäisi sen esiin alushousuista. Ote oli kovakourainen, ja ynisin hänen rakennekynsiensä puristaessa kipeästi pallejani. Maarit naurahti ja pumppasi kädellään mulkkuani pidemmäksi. "Just noin, pysy ihan liikkumatta. Meillä on keskeneräisiä asioita." Minä olin kilttiä poikaa, yllätetty sohvalta ja nopeasti alistettu, enkä edes yrittänyt tehdä vastarintaa.

Tässä vaiheessa pornoelokuvissa domina kai pukee päälleen panovyön ja laittaa kauniin pojan kerjäämään, mutta Maaritin ajatukset olivat huomattavasti suorasukaisemmat ja käytännönläheisemmät. Hän kohotti takapuoltaan, linjasi sen jäykän kyrpäni kanssa ja laski painonsa päälleni. Kaikki ei osunut kohdalleen kerralla ja ynähdin kivusta kyrpäni painuessa luonnottomaan kulmaan. Maaritilla oli hauskaa. Seuraavalla yrityksellä hän asetteli kyrvän huolellisemmin kohdalleen, ja vaikka ensityöntyminen tuosta asennosta on aina hankalaa, niin pienellä hakemisella kulma osui oikeaan. Nainen laskeutui ahnaasti päälleni ja voihkaisi itsekin pillunsa levitessä kangelleni.

Eihän halutonta miestä voi todellisuudessa tähän tapaan raiskata, mutta Maarit ainakin yritti. Hän painautui aivan kumaraan kehoani vasten ja hinkkasi häpykieltään kyrpäni juurta ja karvoitustani vasten. Noustessaan välillä pystyyn ja kaareuttaessaan selkänsä Maarit antoi käsiensä painon levätä olkapäilläni ja rintakehälläni ja hänen pitkät kyntensä raapivat naarmuja ihooni. "Hemmetti mikä kyrpä, muhkea iso kyrpä", Maarit huohotti naidessaan minua. Katsoin häntä silmiin ja sihahdin: "Nussi sitä kunnolla, senkin narttu!"

Samassa Maarit kumartui puoleeni ja puri huultani. Kietaisin kyljilläni pysyneet käteni hänen selkänsä ympäri ja suutelin ahnaasti takaisin. Sähisimme ja vaihtelimme näykkäisyjä, mutta sitten suudelmat kävivät ahnaammiksi ja vakavammiksi kieltemme löytäessä toisensa. Puristelin tyrkyllä olevia rintoja ohuen mekkokankaan lävitse ja hain nännejä sormiini. Loppu alkoi mennä villiksi. Yritin muuttaa asentoa, mutta Maarit puristi reitensä kylkiäni vasten niin tiukasti, etten päässyt alkua pidemmälle. Läimäytin hänen takapuoltaan ja älähdin haluavani vastata hänen nussintaan, ja Maarit hellittikin sen verran otettaan, että sain kohotettua takapuoleni maasta ja tarjottua Maaritille entistä paremman asennon. Loppu oli villiä ähellystä, suudelmia, naarmuja ja silkkaa nautintoa, ja voisin vaikka vannoa, että laukesimme samanaikaisesti huutaen.

Makasimme sohvalla päällekkäin hiljaa huohottaen, Maarit puoliksi kainalooni kellahtaneena siinä määrin kuin sohvalla oli siihen tilaa. Silittelin hänen hiuksiaan hengityksiemme tasaantuessa, ja kokeilin suudella häntä varovasti. Suukosta ei ollut kiire karkuun, vaan Maarit laski kätensä rintakehälleni. Hymyilimme. "Tähän voisi olla ihana jäädä", Maarit kuiskasi. Vedin häntä lähemmäksi itseäni ja kysyin: "Mikset sitten jää?"

Maarit jäi. Lepäsimme toistemme sylissä, minä silitellen hänen lantionsa kaarta, ja ennen kuin huomasimmekaan, torkahdimme hetkeksi sohvalle. Se ei ollut aivan niin vaarallista kuin olisi voinut kuvitella, sillä Maarit oli varmuuden vuoksi lukinnut mökin oven sisään tullessaan. Olimme vihdoin saaneet toisemme edes hetkeksi, ja olin niin onnellinen, että sanat olivat juuttua kurkkuuni. "Mä olen kaivannut tätä jo vuosia", kuiskasin liikutuksen vallassa. Kun Maarit käänsi katseeni minuun takaisin, hän hymyili, mutta hänen silmänsä olivat kostuneet. "Älä sano enempää", Maarit kuiskasi takaisin.

Miehillä meni sen verran myöhään, että siistiydyimme, laitoimme pienen tulen saunaan pesuveden lämmittämiseksi ja ehdimme vielä pelata korttiakin. Kalle ja Pasi olivat hyvällä tuulella, ja Pasi lähti jopa perkaamaan kaloja saman tien, ettei tehtävä jäisi aamuun. Aamulla herätys oli nimittäin aikainen, koska Kallen täytyi ehtiä vierailemaan työpaikallaan maanantain aikana. Samasta syystä alkoholiakaan ei enää illalla nautittu kummemmin.

Aamulla oli arki koittanut. Kaikki aistivat sen olevan ilmassa, ja Maaritkin painautui miehensä kylkeen aamukahvipöydässä kuten kuuluukin. Tavaroiden haalimisessa kasaan oli jälleen yhtä kova hälinä kuin aina, vaikka vakuuttelin kovasti, että unohtuneet tavarat löytäisivät kyllä tiensä omistajilleen. Se sai Maaritin hymyilemään ovelasti. "Tai sitten ne odottavat täällä seuraavaa kertaa", hän totesi.

Hyvästelin vieraat matkaan autojen parkkipaikalla, enkä malttanut olla painamatta suukkoa naisvieraani huulille. Kalle tuskin siitä pahastui, ja arvelin Pasinkin osaavan pitää mölyt mahassaan paluumatkan ajan. Silti mökissä tuntui yksinäiseltä jo heti sisään palattuani. Aloin pakata omia tavaroitani ja siistiä mökkiä seuraavia asukkeja varten.

Saunan pukuhuoneen penkin alta löysin pienen, siististi taitellun nyytin. Siinä olivat vihreiden bikinien alaosa sekä aurinkovoidepullo.