Simo Leka

Olen reilu ja rento suomalainen mies. Pidän naisellisista muodoista ja hajuista. Remonttireiska on tyylini. No olen aika iso rakenteeltani, mutta kädentaidot on hallussa. Olin tehnyt koko kevään isoa projektia, sellaista kunnallista jossa on vähän niinkuin naimisissa. Kesäkuun lopussa se kumminkin loppu.

Ajattelin pääseväni rannalle katselemaan typyjä ja oikeasti lähikaupan Mari oli kiikarissa. Maineeni oli levinny liian kauas ja kun kysyttiin saunaremppaan, en osannut sanoa EI. Tilaaja oli tuttu siis ns. perhetuttu. Hanslankariksi saisin perheen nuoren miehen. Muu perhe lähtisi Kanarialle lomailemaan, mutta Mika jäisi kotiin rangaistukseksi. Purkaminen on helppoa ja hauskaa. Hajota ja hallitse tuntui olevan Mikalle mieleistä. Sisällä oli aika kuumaa. Vaikka ei lämmitetty kiuasta, mittari näytti 60 plussaa. Vaatetus väheni aika luonnostaan. Jätelavalle kannettiin kaikkea mitä purettiin seinistä. Juuri kun kottarilla kaadoin koko kuormaa lavalle, sain puutarhaletkulla suihkun niskaan kylmää vettä. Taklasin Mikan nurtsille nauraen. Kierimme pitkin nurmikkoa. Pysähdyksestä iski häpeä molemmille. Minä vanha guppe telmin nuoren pojan kanssa joka voisi olla ikänsä puolesta pojanpoika.

Mika poistui talolle omaan huoneeseen ja minä autotallin kesähuoneeseen. Samalla hetkellä kännyyn tuli tekstari. Ex- ilmoitti menevänsä paikalliseen kuppilaan ja toivovansa etten tulisi sinne. No ei jaksa kiinnostaa mitä se jakorasia duunaa. Kun ei tarvitse ajaa autoa, saa ottaa viunaa. V-käyrä aloitti nousun EXän ilmoituksesta. Kola ja kossu alkoi maistua aika hyvältä. Olin juonut aika monta paukkua ja tuli suolaisen nälkä. Ja eikun kylille päin. Paikallisella tanssilavalla juuri tanssit loppu. En ajatellut mitään mahiksia näihin tanssityttöihin. Pari kaveria taisi lähteä saatolle....... Minä kohdistin nakkikioskille. Kuinka hyvää voi sinappi olla.. Olin kolunnu muutaman metrin (noin 60 metriä on Simpan arvio) perunapellonvierusojaa (nelivedolla) kun Simppa (serkkuni taksikuski) pelasti minut ja kun yritin maksaa kyytiä valkoisilla tennissukilla....

Simppa ulosti minut autostaan liki kotipihallani. Ainut vaan ettei se ollut enää kotini. Suuntasin keikkapaikalle nukkumaan. Saapumiseni pihalle ei ollut mikään suuri gradefinaale. Oikeasti sain avattua puutarhan portin ihan oikeasti ja myös suljin sen. Ja kaaduin sen jälkeen heti selälleen. (Näin on nähtävästi tapahtunut seuraavaksi.) Avattuani silmäni tunsin olevani aivan selvä. Sillä enhän ollut juonut mitään. Myöskään en pitänyt mistään kiinni.. hämmästyttävää oli että pysyin pystyssä ilman tukea.

Hakeuduin puutarhatuolille makuuasentoon. Olin rentouttanut itseäni jo jonkun aikaa rennosti. Havahduin autokatoksen portin narinaan. Ei se ollut kovin hiljainen ääni, oikeasti. Tarkensin katsetta portille... Hoikka runko.. hyvin lyhyt hame...hyvin korkeat korkkarit... Paukun paikka.. iso paukku.. Sanoin MOI! Pelästys.. hame pysähtyy.. minä soperran jotain vähemmän fiksua. Osoitan mukia pöydällä. Muki leijuu käteeni. Haistan hajuveden tuoksun. Tunnen jonkun kovan painuvan huulilleni. Kylmää juomaa valuu kurkkuun. Avaan silmäni ja näen edessäni sysimustat silmät. Mieleeni tulee tosi vanha laulu... Tummat silmät...

Nielen juomaa.. Nostan kättä estääkseni juottoa.. Ensin vain pikaisen...

Tässä vaiheessa taisin sammua, aivan totaalisesti