Kuski

Yksi mehevimpiä juttuja, joita pitkän autoilijaurani aikana on sattunut, on viimekesäinen pikkupimu, jonka olin nähnyt moneen otteeseen kaupungilla. Tyttö oli useimmiten poikakaverinsa kanssa, mutta joskus hän näytti tulevan yksin milloin mistäkin.

Olen ihan varma, että hän kerran nousi marketin parkkipaikalla autosta jonkun ihan muun kuin poikakaverinsa kyydistä. Luulin ensin, että autossa istuu vain hattupäinen vanha herra, kunnes tytön pää nousi sylistä ja hän nousi autosta, eikä mennyt markettiin.

Toisen kerran hän tuli eräältä rakennustyömaalta sunnuntaina ja samassa hänen perässään tuli joku vanha äijä joka lähti eri suuntaan. Ukko laitteli lompakkoa taskuunsa.

Kerran sitten yövuorossa tuli kyytiini porukka, jossa oli tuo herkkuperseinen namipala. Ja mikä parasta hän jäi kyytiini, kun kaverit jäivät aikaisemmin pois.

Tyttö suorastaan tyrkytti itseään ja vihjaili, ettei ole muka rahaa millä maksaisi kyydin. Lipoi huuliaan humalassa ja hymyili takapenkiltä peiliin.

Olikein oli tytöllä lämmin suu ja antoi päätään antaumuksella. Ei sitä suostutella tarvinnut. Otti vastaan mitä annettiin. Pitkään perusteellisesti ja hartaasti. Toiset osaa jo nuorena, toiset ei koskaan.

Kävin sitä jo seuraavalla viikolla joka päivä sen kotonakin astumassa aamu kahdeksalta. Pillu oli aina tiukka ja liukas. Oli se kihloissa, mutta silloin ei ollut muita kotona.