Tom

Olin 18 ja asuin vielä vanhempieni kotona omakotitaloalueella Helsingin ulkopuolella. Vanhempani viettivät koko kesän mökillä ja talo oli yksityiskäytössäni. Talo ja puiden sekä pensaiden reunustama piha olivat suojaiset ja sinne näki oikeastaan vain naapuritalosta, jossa asui eronnut liki kuusikymppinen nainen, Tuija, jonka perheeni ja minä olimme tunteneet vuosia.

Tuo Tuija-täti oli uteliasta lajia. Huoneeni sijaitsi talomme toisessa kerroksessa ja vastapäätä, noin 15 metrin päässä oli Tuijan talon yläkerran ikkunat. Usein huomasin, että Tuija oli vilkuilemassa huoneeseeni, kun pukeuduin tai riisuuduin. En ollut siitä tästä kiinnostuksesta mitenkään loukkaantunut, vaan pidin sitä lähinnä huvittavana. Joskus suihkusta tullessani järjestin hänelle jopa varta vasten katsottavaa ja tulin tahallani huoneeseeni suihkun jälkeen tukaani kuivaten, kylpytakki auki ja puolijäykkänä.

Tuija tarkkaili minua myös pihalla ollessani ja kerran lämpimänä kesäpäivänä menin sopivalle "näköalapaikalle" lepotuoliin aurinkoa ottamaan. Päälleni laitoin hieman pieneksi jääneet piukat urheilushortsit ja hihattoman T-paidan, jonka tosin riisuin samalla kun kävin aurinkotuoliin. Naapurin Tuijalle tuli oitis jotain hyvin tärkeää puuhasteltavaa tonttien välisen aidan vieressä, josta hän näki minut hyvin. Olin varannut lukemiseksi Tekniikan Maailman väliin piilotetun vanhan Playboyn, jotta shortsini pysyisivät edustavasti kireänä. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään aikomusta tai edes fantasiaa, viedä tilannetta kiusoittelua pidemmälle. Vanhaa uteliasta muijaa oli vain hauska paremman tekemisen puutteessa vähän vedättää.

Olin puolitorkuksissa tuolissani kun kuulin Tuijan huhuilevan minulle: "Tom, nukutko sinä. Olen pahoillani että vaivaan, mutta tarvitsisin apua." Tuija seisoi parin metrin päässä pensaiden välissä, pihoja erottavaan aitaan nojaten, yksiosaisen uimapuvun peittämät runsaat rinnat aidan yli vyöryen. Nousin istumaan ja kysyin mikä oli hätänä. Nainen selitti: "Tämä on noloa. Olen varmaankin tulossa vanhaksi, mutta minä olen unohtanut avaimeni sisälle ja lukinnut itseni ulos." Vastasin hymyillen: "Auttaisin mielelläni, mutta en tiedä miten." Tuija pyysi: "Minulla on yksi tuuletusikkuna auki. Minä en siitä pysty kiipeämään sisälle, mutta tuollainen vahva ja notkea nuorukainen saattaisi..." Tuija mittaili puolialastonta vartaloani sen verran intensiivisesti, että minua alkoi punastuttaa. Otin hihattoman T-paitani ja puin sen päälleni ja sanoin: "No aina kannattaa yrittää." Nousin ylös ja kiipesin tontteja erottavan aidan yli ja seurasin Tuijaa talon taakse. Hänellä oli päällään yksiosainen uimapuku ja sen päällä vain lanteille kietaistu iso huivi. En voinut olla ajattelematta että ikäisekseen hänen roppansa oli aika timmissä kunnossa. Vartalo oli täyteläinen, mutta ei lihava, iho tasaisen ruskettunut ja puolipitkät hiukset punaiseksi värjätty, kiharat ja tuuheat.

Ikkuna oli melko kapea ja korkealla, mutta etupihalta haetun puutarhatuolin päältä sisälle kiipeäminen saattaisi onnistua. Pistin tuolin ikkunan alle ja nousin sille seisomaan. Tuija kysyi: "Tarvitsetko tukea?" Ja avuliaasti laittoi toisen kätensä pakaralleni ja toisen paljaalle reidelleni. Mietin, että tältäkö nuorista naisista tuntuu, kun vanhat ukot yrittävät erilaisten tekosyiden varjolla hiplata heitä. Aloin hivuttaa itseäni sisälle. Ikkuna oli niin kapea että minun piti mennä siitä sivuttain. Vedin itseäni hitaasti pää ja kädet edellä ahtaasta ikkuna-aukosta läpi. Kaikki näytti menevän hyvin kunnes juuri kun olin ujuttamassa lantiotani sisäpuolelle tunsin shortsieni jäävän johonkin kiinni. Kun liikuin eteenpäin housuni jäivät paikalleen eikä minulla tietenkään ollut mitään niiden alla.



Kerroin Tuijalle että housuni ovat jossain kiinni ja hän yritti auttaa - tai ainakin sanoi niin. Tunsin kuinka hän nyki housujani ja siinä sivussa kouri "vahingossa" takamustani, josta alkoi olla jo puolet paljaana. Tuija ohjeisti: "Mene vielä vähän enemmän sisäänpäin, yritä kääntyä vatsallesi..." Minä seurasin ohjeita, mutta tunsin housujeni koko ajan valuvan vain alaspäin. Lopulta solahdin ikkunasta sisälle, mutta shortsit jäivät matkalle ja tajusin istuvani naapurin rouvan asunnon lattialla munasillani. Katsoin ikkunalaudalle, mutta shortseja ei näkynyt.

Nousin ja huomasin kauhukseni, että alhaalla pihalla Tuija piteli shortsejani kädessään ja tutkiskeli niitä huolestuneen näköisenä. Hän sanoi: "Voi harmi, naulan kanta repäisi sauman auki. Mutta minä kyllä korjaan nämä. Tule vain päästämään minut sisälle, niin nämä ovat valmiit tuota pikaa." Yritin vastustella: "Ei se haittaa, jos joku sauma on vähän revennyt. Minä voin kyllä pitää niitä. Minä tarvitsen ne. Minulla ei jäänyt mitään housuja." Vastustuksille kuurona Tuijan selkä katosi talon etupuolelle ja hän edelleen tuijotti intensiivisesti shortsieni vaurioita. Minä jäin tyrmistyneenä seisomaan alaruumis paljaana pelkkä hihaton T-paita päälläni ikkunaan. Tuija kolkutteli jo etuovella. Kun en muuta keksinyt, tartuin paitani helmasta kiinni ja venytin sen haarojeni peitoksi ja kipitin etukumarassa avaamaan ulko-oven.

Kun ovi aukesi, Tuija kiitti hymyillen ja taputti poskeani. Yritin selittää, että minulla ei ollut mitään shortsieni alla, jolloin nainen katsahti vain huvittuneesti nyrkkiäni, joka venytti paidanhelmaa kaluni peitoksi ja sanoi: "Teidän nykyajan nuorten piti olla niin estottomia ja vapaamielisiä ja nyt sinä ujostelet tällaista vanhaa naapurin tätiä. Minähän olen perhetuttu ja melkein sukua. Enkä usko että siellä helman alla on mitään, mitä minä en tähän ikään olisi jo nähnyt. Saat housusi heti kun olen ne korjannut." Jäin sanattomaksi.

Tuija meni pieneen työhuoneeseen ja kun en muuta keksinyt menin hänen perässään. Kun paidanhelman hysteerinen venyttäminen alkoi tuntua minustakin typerältä, laskin siitä irti, mutta pidin käteni muka puolihuolimattomasti haarojeni edessä ristissä näkösuojana. Tuija vilkuili minua ja hymyili huvittuneena. Hän avasi kaapin ja osoitti pääni korkeudella olevaa hyllyä ja sanoi: "Voisitko nostaa tuon ompelukoneen pöydälle." Minä yritin ensin vasemmalla kädellä ja sitten oikealla, mutta minun ei auttanut kuin käyttää molempia käsiäni ja paljastaa sukukalleuteni Tuijan uteliaille katseille, joita hän ei edes yrittänyt salata. Tunsin punastuvani, kun Tuijan katse tutkiskeli lantionseutuani minun nostaessa ompelukonetta. Tuija sanoi, että voisin hakea keittiöstä juotavaa, jos minulla on kuuma. Jääkaapissa olisi mehua tai vaikka olutta.

Tuija jäi asentelemaan ompelukonetta ja minä menin keittiöön. Otin mehua ja ajattelin, että housut hän sai minulta pois, mutta humalaan hän ei minua juota. Tilanne oli kerrassaan uskomaton. Seisoskelin kuusikymppisen eronneen naapurinrouvan keittiössä munasillani vain pieni (ja liian lyhyt) paita päälläni. Eikä emäntäni suostunut näkemään tässä mitään ihmeellistä. Harkitsin jo nopeaa pakoa omaan kotiini, mutta samalla tajusin, että minun omat avaimeni olivat shortisien taskussa eli olin jumissa. Minunhan tässä piti kiusoitella tätä vanhaa haaskaa eikä hänen vedättää minua.

"Minulla on jossain ihan samanväristä lankaa, kunhan vain löydän", huuteli Tuija työhuoneesta ja minä vastasin kasvavan epätoivon vallassa: "Ne on vanhat shortsit. Ei se ole niin tarkkaa ei niitä tarvitsisi välttämättä edes korjata. Taitavat olla vähän pienetkin." Tuija pelmahti keittiöön lankarulla kädessään ja minä meinasin tiputtaa mehulasini kun nykäisin toisen käteni haarojeni peitoksi. Annoin sen kuitenkin palata sivulle, koska olihan hän minut jo nähnyt. Hän sanoi minulle: "Älä höpsi. Ne ovat hyvät shortsit ja sinä näytit niissä kerrassaan söpöltä." Sitten hänen katseensa kulki vartaloani nopeasti alas ja takaisin ylös ja hän iski silmää ja lisäsi: "Vaikka vielä söpömpi sinä olet ilman shortseja."

Luulin, että tilanne ei voi enää pahentua, mutta sitten ovikello soi. Äänessäni oli jo epätoivoa, kun pyysin Tuijaa: "Antaisit nyt ne shortsit!" Tuija vastasi hymyillen mutta tiukasti: "Ne on jo kiinni ompelukoneessa eikä niitä ehdi sieltä repimään. Mene istumaan keittiön pöydän ääreen seinän puolelle. Pöytäliinan takaa kukaan ei näe, että sinulla ei ole housuja. Kuka ikinä tulija onkin minä hoidan hänet nopeasti pois."

Minulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin totella ja parkkeerasin paljaan perseeni tuolille keittiön pöydän taakse ja kuuntelin ovelta kantautuvaa keskustelua. Tuija hihkaisi tulijalle: "No mutta Riitta. Hauska nähdä." Toinen naisääni vastasi: "En kai tullut pahaan aikaan. Tulin vain palauttamaan ne dekkarit. Kiitos lainasta vielä kerran." Tuija sanoi iloisesti: "Ei tämä ole ollenkaan paha aika. Haluatko jotain juotavaa, kun on niin kuuma?" Riitaksi kutsutun tulijan vastaus oli juuri se mitä olin pelännytkin. Hän sanoi: "Kiitos. Otan lasillisen mehua mielelläni."

Katsoin alastonta alaruumistani, karvaisia kiveksiäni ja niiden päällä retkottavaa kullia ja odotin kasvavan paniikin vallassa, mitä seuraavaksi tapahtuu.



---



Tarina jatkuu - ehkä?