Harjoittelija

Viikon mittainen poikaleiri oli päättynyt olympialaisineen, lipunryöstöineen ja iltanuotioineen. Aika kypsä olin, kun siivosin paikkoja ja tein loppuraporttia. Tästä on kymmenen, kaksitoista vuotta, ja se oli ensimmäisiä vastuullisia leirejäni. Hieman liiankin vakavasti otin. Vakanssini oli harjoittelija, seminaarityö opistossa vielä pahasti kesken.

Onneksi seuraväkeä oli jäänyt avuksi, Miettisen pariskunta. Rouva imuroi sisätilat ja tiskasi keittiössä. Minä nostelin miehen kanssa pöydät ja tuolit suojaan. Yhtä ja toista muutakin piti tehdä, kääntää vene nurin rannassa, lukita airot, ja sen sellaista.

- Aja perässä, niin pistetään sauna lämpiämään, Miettiset sanoivat.

Minun teki jo mieli kotiin, kämpille, mutta eihän siellä kukaan odottanut. Ei ollut vakituista tyttöystävää. Sanoin sen Miettisillekin, ja niin lähdettiin. Miettiset Taunuksellaan edellä, minä silloisella kesäautollani perässä.

Miettiset olivat tasaisen leppoisa, keski-ikäinen pariskunta. Mies oli ehkä viidenkymmenen, rouva nuoremman oloinen, tummasilmäinen ja eloisa. Sellaisten varassa ovat seurat ja järjestöt pyörineet. Mies ei laske talkootunteja, rouva huolehtii kahvinkeitosta ja virvokkeista, tarkistaa kassan.

Kahvit mekin juotiin, ja juteltiin. Miettisellä oli ollut kaivinkone, nyt hän ajoi sitä renkinä. Niin hän kertoi, kun kierrettiin ulkoapäin talo. Se oli pikkuinen, söpö rintamamiestalo, kuin linnun pönttö. Sisällä kehuin rouvan kukkia, kuten asiaan kuului. Niitä oli alakerta täynnä. Kalustus oli puunväristä, ja tyyliin kuuluvat rappuset veivät yläkertaan.

Piirongin päällä oli lasten ylioppilaskuvat, jotka rouva ohimennen esitteli.

Pian sauna lämpeni pihassa, ja menimme sinne kaikki kolme. Olin sen jo aavistanut, ollut hyvilläni. Saunomiseen liittyy aina jotain hyvin luottamuksellista ja lähentävää.

Vastakin oli. Sillä oli kylvetty jo aikaisemmin, ja isäntä hautoi, huuhteli ja pehmitti sen huolellisesti. Rouva oli yhtä kova löylyjen ottaja kuin miehensäkin. Vasta huiski vuoron perään, ja välillä käytiin penkillä, saunan seinustalla vilvoittelemassa.

Kotikaljaakin ilmestyi. Rouva haki sitä keittiöstä pyyhkeeseen kietoutuneena. Naapurissa, pensasaidan takana nökötti samanlainen rattoisa omakotitalo.

Suihkua ei saunassa ollut, vaan pesuvesi tehtiin suureen muoviseen paljuun. Miettinen sekoitti vettä, me rouvan kanssa istuttiin lauteilla. Rouva oli kunnallisessa päiväkodissa keittäjänä, mutta kesällä päiväkoti oli suljettuna. Rouva kertoili sitä siinä lauteiden nurkassa, reidet huolettomasti levällään. Ei oikein kehdannut katsoa.

Miettinen nousi rouvansa viereen, ja tämä levitti vielä enemmän haaruaan. Täällä ei näemmä peitellä, ajattelin. Päinvastoin. Niinpä vilkaisin rohkeammin, ja rouva palkitsi sen oitis hymyllä.

Siirryin vuorollani pesulle, ja rouva tuli viereeni jakkaralle istumaan.

- Pienihän tämä sauna on, rouva sanoi. - Mutta hyvin tänne on sovittu lastenkin kanssa.

Niitä taisi olla kolme, kuvista päätellen. Miettinen oli vetäytynyt penkille, saunan seinustalle tupakalle. Juteltiin siinä kaikenlaista rouvan kanssa, ja rouva katseli minua samalla rauhallisesti päästä varpaisiin. Hieman se häiritsi, mutta samalla huvitti, oli aiheuttaa reaktiota, jonka kylmällä vedellä karkotin.

Käveltiin pyyhkeet ympärillä sisään. Pukeuduin ja tein lähtöä, mutta rouva sanoi tarjoavansa pientä suolaista. Sitä löytyi jääkaapista, paria lajia juustoa, alle voileipäkeksiä.

Rouva oli nykäissyt ylleen lyhyen ja leveän yöpaidan. Lyhyt ja leveä hän oli itsekin, huokui saunan jälkeistä punoitustaan. Miettinen oli mennyt kuistille tupakalle, ryki ja hyräili siellä itsekseen.

- Tule käymään yläkerrassa, rouva sanoi kesken kaiken.

Hieman yllätyin, mutta menin kumminkin. Rouva nousi rappuja edellä, minä perässä. Ne olivat ahtaat, jyrkät portaat, ja niiden päässä oli lasten huoneet, yksi talon molemmissa päissä. Katto kaartui tai pitäisikö sanoa taittui, eikä huone ollut muutenkaan täyskorkea. Ikkuna antoi pihaan, seinustalla oli laveri ja sen yläpuolella filmitähtien ja urheilijoiden kuvia. Tunnistin niistä muutaman.

- Istu, rouva sanoi, ja minä kävin laverin reunalle.

Rouva pisti oven kiinni takanaan ja riisui saman tien yöpaitansa. Hän jäi ilkialastomana seisomaan keskelle lattiaa.

- Olenko minä sinusta viehättävä, rouva kysyi. Minä sanoin hänen olevan. Totta puhuin. Ihan henki oli salpautua.

Rinnat riippuivat painavina ja kiihottavina, lantionseutu oli runsas. Vatsassa oli vino, punertava arpi, jonka olin huomannut jo saunassa. Senkin olin huomannut, että karvoitus oli tumma ja läpitunkematon, tihentyi peittämään sen kaikkein tärkeimmän.

- Minä en ole saanut kullia pitkään aikaan, rouva sanoi pehmeästi ja katsoi suoraan silmiin.

- Jaa, mutisin pala kurkussa. En tiennyt uskoako korviini ja silmiini.

- Miettisestä ei oikein ole, rouva jatkoi ja otti tukevamman haara-asennon. - Voitaisiinko?

Mitä siinä pitäisi tehdä? Minä tuijotin, vieläkään tajuamatta loppuun asti. Tuijotin sitä synkkää pehkoa ja erotin ruskeat, poimukkaat huulet. Oikein poimukkaat. Heltta nöpötti, vilautti punaista lakkiaan.

Minulla oli viikon rankka leiri takana, se rentouttava saunominen ja rouvan intiimi reisien levitys.

- Entäs Miettinen, minä kysyin. Ääneni tuli kuin jostain verhon takaa.

- Kyllä Miettinen tietää, rouva kuittasi.

Oltiin lastenhuoneessa, rouvan silmät paloivat. Rouvalla oli kainalokarvat, senkin olin pannut merkille saunassa. Tuntui kireältä housuissa.

Ojensin vaistomaisesti käteni ja hivelin lantion kaarta.

- Koita vaan kunnolla, rouva pyysi, ja minä koitin. Tunnustelin yhdellä pyyhkäisyllä karvaisen poimun. Liukasta oli välissä. Rouva vie käteni uudelleen karvoilleen, ja tunsin saunanjälkeisen ihon, pimpan puhtaanhikisen tuoksun. Myös kielo tuoksui. Rouva oli pirskottanut hajuvettä korviensa taakse.

Nousin seisomaan ja aloin riisua. Ei minulla paljon riisuttavaa ollut, ja rouva seurasi uteliaana, kuten saunassa.

- Hui, rouva henkäisi, kun elin ponnahti esiin. Terska oli paisunut paljaaksi. Kurkkinut se oli jo saunassa.

Käytiin sille matalalle puunväriselle laverille. Huonekin oli puunvärinen, maalaamattomalle puulle ja vintille tuoksuva. Rouva oli vetäissyt peitteen sivuun, ja sen alta paljastui vaalea lakana, jossa oli pieniä sinisiä kukkia.

Sellaiset yksityiskohdat jäävät kuin valokuvassa mieleen. Seinässä oli lyhyttä, oksaista paneelia, kahta lajiakin vielä ja varmaan raakkia. Ajattelin, että Miettinen oli ne naulannut.

- Ollaan vähän aikaa näin, rouva sanoi, ja niin me oltiin. Rouva oli silmät kiinni, kokosi itseään. Olin kuulevinani alakerrasta Miettisen yskäisyn, mutta saattoi se olla kuvitteluakin. Ovi oli kiinni. Sitä saunomistakin tuli taas mieleen, vastanlehdet rouvan iholla, rintojen keinahtelu ja leveät reidet.

Rouva aukaisi silmänsä ja ohjasi käteni vaolleen. Se oli entistä märempi.

- Sitä on miehet kehuneet, rouva sanoi ja katsoi vakavana.

- Sen uskon, minä sanoin.

Rouvan kylki oli tulikuuma ja tissi pehmeä. Hyväilin varoen kumpua, ja rouva kohotti itseään kättäni vasten.

- Sinä voisit jo aloittaa, rouva sanoi ja katsoi pyörein silmin.

Niin kierähdin päälle ja hidastellen, tuuma tuumalta työnnyin rouvan lämpimään liukkauteen. Olin mielettömän herkkänä, ja niin oli rouvakin. Hän voihki, vastaili liikkeisiini ja hoki, kuinka hyvä olin. Rouvalla oli heleä, naisellisen korkea ääni. Niin kuin naisilla ennen oli.

Minä tuuppailin varovasti, ja rouva imeytyi minuun koko vartalollaan. Hän oli heittänyt päänsä sivuun ja kaula hohti punaisena. Rinnassakin oli teräviä läikkiä.

Kun kukkaroni koskettivat rouvan pakaroita, rouva hätkähti kuin sähköiskun saaneena. - Voi kun tätä kestäisi, hän henkäisi. Silmät olivat kiinni, hampaat paljaina. Käsi oli kiertynyt kaulalleni.

Siinäpä se, kun kestäisi. Ruutini oli peräti kuivaa. Rouva oli levittänyt reitensä, nojasin mättääseen eikä minulla ollut valinnan varaa. Kalu oli paisunut äärimmilleen, sykki tulikuumana kuin ahjossa. Olin pelkkää jäykkää penistä.

- Minä nussin nyt rajusti, mutta se ei kestä kauaa, ilmoitin karheasti ja kuuluvasti.

- Tehdään niin, rouva helähti vastaan kuin kulkunen.

Niin tehtiin. Hain jaloille tukea laverin päädystä, rouva nosti pilluaan ylemmäs, ja niin minä tulin holtittomasti ja täysin voimin.

Laveri kolisi seinään, rako tyrski ja lotisi, ja rouva huusi. Niin huusin minäkin, kun siemen ryöpsähti. Sitä purkautui paksusti ja pitkään.

Maattiin toisiimme kietoutuneina, ja rouva yritti pitää minua sisällään. Kun luiskahdin ulos, tuntui kuin koko sänky lainehtisi.

Rouva kuivasi vakoaan yöpaitaan ja sanoi, että olin ollut mahtava. Hän pitää siitä, kun miehissä on intohimoa.

Puin ylleni, ja palattiin alakertaan. Rouva laskeutui sinne ilkosillaan, yöpaita myttynä kädessään. Kyllä Miettinen meitä mulkaisi, minua ja rouvaansa, mutta ei sanonut mitään. Minä en oikein tiennyt, miten olla ja mitä sanoa. En sanonut mitään minäkään.

Rouva meni jääkaapille ja kaatoi laseihimme kotikaljaa. Hän kaatoi miehelleen, sitten itselleen ja lopulta minulle, jäi itse pöydän ääreen seisaalleen juomaan.

Yhtään ei rouva ujostellut sotkuista, karvaista rakoaan. Pikemminkin päinvastoin. Jokaisesta pikku liikkeestä värisevälle reidelle norui kiiltävää, tahmaista limaa.

Pyyhkeeseen kietoutuen rouva meni pihan poikki saunaan pesulle, ja minä aloin tehdä lopultakin lähtöä. Pitkä ajomatka oli edessä. Miettinen tuli perässä autolle ja kysyi, olinko pahoittanut mieleni. Että heillä emäntä on tuommoinen.

- Ei se mitään, taisin sanoa, tai jotain muuta yhtä typerää. Puolivälissä matkaa pysäytin pientareelle ja mietin pitkään, pitäisikö minun kääntyä takaisin.