Timppa_W

Seuraava kertomus on osaksi totta, osaksi fiktiota ja aika paljon on siltä väliltä, mutta mennäänpä asiaan:

---------------------------------------------------

Kello alkoi lähestyi neljää yöllä ja bileet alkoivat olla lopuillaan, ihmiset olivat lähteneet jo aikoja sitten baarin tai olivat pikkuhiljaa poistumassa kotiin. Itse asuin eri paikkakunnalla, vaikkakaan en kovin kaukana. Kaverini olivat kuitenkin kertoneet että bilepaikalle voisi jäädä yöksi, mutta nyt näytti siltä että olisin ainoa joka niin tekisi. Itse asiassa en laittanut sitä ollenkaan pahakseni, sillä bileiden järjestäjä Sanna, ei ollut ollenkaan hassumpi tapaus, ja meillä oli ollut jonkinlaista peliä bileiden aikana. Pikkuhiljaa vieraat siis lähtivät kunnes olimme lopulta kahdestaan. Sanna joka oli vielä itsekkin aika kännissä poistui vessaan tekemään ilta askareita ja pyysi minua hakemaan tyynyn ja peiton yläkerrasta, voisin nukkua yön sohvalla. Niinpä kompuroin yläkertaan, en itse asiassa ollut juonut kovinkaan paljon, mutta tarpeeksi että olin valmis nukahtamaan siihen paikkaan varsinkin kun olin herännyt edellisenä aamuna varsin aikaisin. Niinpä istahdin Sannan parisängylle joka tuntui varsin mukavalta, laskeuduin puoliksi makaamaan sängyn päällee ja suljin silmäni hetkeksi, päässäni pyöri...

- Herätys, et sä siihen voi jäädä nukkumaan.

Säpsähdin, pahus... olin torkahtanut Sannan sängylle.

- Tuo sohva ei nyt ole kovin mukava, mutta kun en sua sen paremmin tunne niin saat luvan nukkua siellä, Sanna virnisti.

Juuh, eipä mitään, vastasin ja yritin nousta sängyltä. Se kelpaa ihan hyvin.

- Mulla on vain huonoja kokemuksia yö vieraista, joten pidän oven mielelläni lukossa, kyllähän sä tiedät... Ei mitään henkilö kohtaista.

Ymmärrän ymmärrän, vakuutin ja hamuilin tyynyä sängyltä mukaani.

- Tai no... Sanna katseli minua hieman outo ilme naamallaan, hän oli selvästi vielä hieman hiprakassa.

- Yhdellä tavalla sä voisit nukkua täällä, mutta en oo varma suostutko sä taas siihen

Olin hieman ymmällään mitä Sanna mahtoi tarkoittaa...

- Kun kaverit antoi mulle viime synttäreiksi lahjaksi tällaiset, Sanna hieman virnisti ja avasi yöpöydän laatikon ja veti sieltä esiin käsiraudat.

- Jos sä suostut nukkumaan näiden kanssa niin saat nukkua täällä, Sanna hymyili hieman ujosti ja punastui.

- Ihan sitä varten ettet yritä kähmiä mua sitten yön aikana, kuten yksi edellinen vieras yritti...

Olin hetken sanaton, en oikein tiennyt mitä sanoa, täytyy myöntää että pidin ajatusta varsin kiehtovana, enkä oikein tiennyt oliko Sanna nyt tosissaan syystä miksi hän ne käsiraudat minulle halusi. Lopulta yritin vain mahdollisimman viileästi todeta että on sekin varmasti parempi vaihtoehto kuin tuo liian lyhyt sohva.

- Okei, mä käyn hakemassa herätys kellon, ota sä vasen puoli sängystä

Istahdin sängyn reunalle ja aloin ottamaan sukkia pois, en oikein tiennyt kuinka paljoa riisua, lopulta päätin ottaa kaiken pois paitsi alushousut ja livahdin sänkyyn peiton alle jottei Sanna huomaisi että housuissani pullotti jo aika tavalla.

Pian Sanna tuli huoneeseen, hän oli ilmeisesti kanssa riisunut toisessa huoneessa ja tuli nyt sisään kylpytakki päällä, herätyskelloa jonka hän oli sanonut hakevansa ei kuitenkaan näkynyt missään.

- Jaahas, mä laitan nämä nyt sitten sulle, Sanna totesi ja otti raudat toiselta yöpöydältä. Nyökkäsin hänelle ja ojensin käteni peiton alta. Sanna kiinnitti raudat nopeasti toisen ranteeni ympärille.

- Mene mahallesi ja anna toinen käsi

Olin hieman toivonut että Sanna olisi tyytynyt kahlitsemaan käteni sängyn päätyyn tai eteen, kädet selän takana yöstä taitaisi tulla hieman vähä uninen. Tein kuitenkin niinkuin hän sanoi ja Sanna kiinnitti raudat toiseenkin ranteeseeni.

-Onkos ne liian tiukalla?

- Ei, mutta jos sä viitsit painaa ne pienet napit niistä vielä pohjaan, niin ne ei kiristy jos makaan niiden päällä

- Ah, juu... Sanna hymyili hieman ja painoi takalukitus napit pohjaan kummastakin puolesta.

- No niin?

Kokeilin liikuttaa käsiäni, raudat olivat vähän tiukalla, mutta päätin olla sanomatta asiasta mitään, nyökkäsin vain ja totesin etteivät ne kiristä. Sanna siirtyi takaisin omalle puolellensa otti kylpytakin pois päältään ja livahti nopeasti peiton alle. Päällään hänellä oli mustat pikkuhousut ja rintsikat, päästyään peiton alle hän vilkaisi ensin minua ja kääntyi sitten selin minuun ja otti rintsikat pois. Tämän tehtyään hän veti peiton ylös kaulaan saakka ja kääntyi takaisin minuun päin.

- Ootko varma että saat nukuttua noin?

- Kaipa mun täytyy, sanoin ja hymyilin. Sanna hymyili takaisin.

Juttelimme hetken niitä näitä kunnes Sanna julisti rupeavansa nukkumaan. Itse olin hieman toivonut että hänellä olisi ollut muuta mielessä, mutta ilmeisesti ei, ehkä käsiraudat olivat tosiaankin vain pitääkseen minut aloillani. Mietin hetken oliko hän ehkä odottanut minun tekevän jonkinlaisen aloitteen vai halusiko hän todellakin vain nukkua. Päätin riskeerata ja kokeilla onneani, Livautin jalkani peiton alta hänen peittonsa alle, ja hipaisin hieman hänen pohjettaan, tunsin kuinka hän säpsähti hieman, mutta ei sanonut mitään. Tästä rohjenneena, juoksutin jalkaani hieman ylemmäs.

- Hei! eikös me sovittu ettei mitään hipelöintiä?

- Sori... Ei ollut tarkoitus ajattelin vaan...

- Jos sä jatkat tota niin saat nukkua siellä alakerrassa sohvalla noissa käsiraudoissa, Sanna ei kuulostanut oikeasti kovin vihaiselta, hänen poskensa punottivat vielä hieman, ehkä viinan takia ja hän oli enemmänkin huvittuneen kuin suuttuneen näköinen.

- Okei, mä en tee sitä enää toiste, tee mitä täytyy jos et usko...

Sanna oli hetken hiljaa

- Mitä sä tarkoitat?

- Tarkoitan vaan etten tee sitä toiste

Sanna vaihtoi kylkeä ja makasi hetken paikallaan, sitten hän sieppasi kylpytakin sängyn vierestä, nousi, laittoi sen päälleen ja poistui sipsuttavin askelin huoneesta. Mietin mitä hän oikein meinasi, olinko sittenkin oikeasti suututtanut hänet... Hetken päästä Sanna saapui takaisin, hän tuli huoneeseen hieman epävarmasti mutta hänen tullessaan lähemmäs näin että hänellä oli toisessa kädessään vyyhti joka näytti pyykki narulta ja toisessa ratsupiiska! En tiennyt mitä ajatella, selvästi Sannakin oli hieman hämillään, mutta viina taisi antaa tälläkin kertaa sen tarvittavan rohkeuden.

- Mä köytän nyt sun jalkasikin, ja varoitan sua, jos sä vielä temppuilet, niin mä käytän tätä toistakin

- Ok, ok... Tee mitä sun täytyy. Yritin näyttää tyyneltä ja mahdollisimman välinpitämättömältä, en tosin tiedä kuinka hyvin siinä onnistuin.

Sanna jätti piiskan hänen puoleiselleen yöpöydälle ja siirtyi sängyn jalkopäähän, hän raotti peittoa jalkopäästäni ja alkoi kiertämään pyykkinarua nilkkojeni ympäri, muutaman kierroksen jälkeen hän pyöräytti köyden vielä muutaman kierroksen nilkkojen välistä ja lopulta solmi narun kiinni varsin tiukkaan umpparilla. Tälläkertaa hän ei edes vaivautunut kysymään oliko solminut köyden liian tiukkaan. Hän vain katseli hetken käyttämättä jäänyttä pätkää kunnes päätti köyttää sen kiinni sängyn päätyyn. Hänen hengityksensä tahti oli varsin kiivas ja posket olivat hieman entistäkin punaisemmat.

- Noin, ehkä mä nyt saan nukkua rauhassa, ja muista että mä varoitin sua, jos sä vielä temppuilet niin mä aivan varmasti käytän sitä piiskaa !

- Lupaan lupaan, ihan oikeasti, en tee mitään. Yritin liikuttaa köytettyjä jalkojani, mutta Sanna oli tehnyt varsin hyvää työtä ja köydet olivat tiukalla. Sanna seurasi hetken kuinka kiemurtelin parempaan asentoon ennenkuin palasi taas omalle puolelleen, otti kylpytakin pois ja livahti peiton alle.

Mitä seuraavaksi? Makasin nyt Sannan vieressä, joka oli selkä minuunpäin ja olin varsin hyvin köytettynä, itse asiassa, en oikein tiennyt kuinka olisin häntä pystynyt ahdistelemaan vaikka olisin halunnutkin. Ja vaikka sidotuksi tuleminen oli ollut varsin kiihottavaa, en ollut varma halusinko testata hänen piiskaansa. Makasin hetken kiltisti paikallani, mutta köytettynä tällä tavalla nukkumisesta oli turha edes haaveilla, niinpä päätin ottaa seuraavan askeleen, syteen taikka saveen. Niinpä aloitin pikkuhiljaa hivuttautumaan Sannaan päin, se oli hieman hankalaa, varsinkin kun jalkoihini sidottu naru oli kiinni sängyn päädyssä, ja käsiraudat estivät minua olemasta kunnolla selälläni. Onnistuin kuitenkin pääsemään varsin lähelle ennenkun hän pomppasi sängystä ylös, unohtaen kylpytakkinsa tällä kertaa.

- Mitä sä oikein yrität?! Etkö sä kuullut mitä mä sanoin?

- Ei ei, mä vaan korjasin asentoa, näitten käsirautojen kanssa on hankala olla

- Niin varmaan...! Sari rauhoittui hieman ja huomasi itsekkin unohtaneensa kylpytakin, hän ei kuitenkaan kumartunut pomimaan sitä vaan tyytyi suojamaan tissejään hieman toisella kädellä. Vaikka itse tiesin mitä luultavammin olisi odotettavissa, en voinut kuin nauttia näystä.

- Kymmenen iskua. Sanna totesi.

- Mähän lupasin että mä tekisin sen, mutta sä et kuunnellut !

Sanna sieppasi ratsupiiskan nopeasti yöpödältä ja sivalsi saman tien.

- Ai perkele... Piiska todellakin kirpaisi, ja Sanna ei todellakaan ollut säästellyt voiman kanssa. Sanna kohotti piiskan seuraavaa iskua varten mutta päättikin ensin vetää loputkin peitosta pois päältäni, sitten hän teki nopean ranne liikkeen ja toinen isku osui suoraan pakaroille, ja sattui vieläkin enemmän kuin ensimmäinen, tässä vaiheessa en ollut enää ollenkaan varma olinko toiminut kovinkaan järkevästi, ajattelin mitä minun oikein pitäisi tehdä että saisin hänet lopettamaan jos iskut sattuisivat näin kovin. Yritin suojata takapuoltani hieman käsilläni.

- Kädet pois edestä, mä annan yhden lisä iskun joka kerrasta kun ne on tiellä !

Nostin käsiäni vastentahtoisesti hieman ylemmäs ja heti kun olin tämän tehnyt antoi Sanna kolmannen iskun. Purin hampaitani yhteen ja keskityin vain laskemaan.

Neljäs...
Viides... Nyt takapuoleni oli jo kipeä edellisistä iskuista ja uudet tuntuivat entistä pahemmilta.
Kuudes...
Seitsämäs...
Kahdeksas...
Yhdeksäs... Ai vittu! Ilmeisesti Sanna ei ollut tyytyväinen edellisten vaikutukseen ja lisäsi voimaa entisestään tähän iskuun, en ollut enää pystynyt olemaan hiljaa. Mutta lähes saman tien...
Kymmenen... Viimeinen isku oli yhtä voimakas kuin yhdeksäs, purin hampaita yhteen ja odotin että kipu lievenisi. Mutta mitä vielä
Yksitoista... Ai perkele, Hei, etkö sä sanonut kymmenen?!
Kaksitoista...

Sanna ei sanonut mitään, takapuoltani kirveli ja olin aivan varma että ratsupiiska oli myös jättänyt jälkiä takapuoleeni, ainakin iskut olivat sattuneet niin kovin. Vaihdoin asentoa ja yritin saada takapuoleni
patjaa vasten, jos ei muuta niin suojautuakseni mahdollisesti vielä tulevilta iskuilta. Tämä tosin varmisti sen että Sanna ei voinut olla huomaamatta valtavaa seisokkiani. Huomasin selvästi mihin Sannan katse pysähtyi, ja jos hänellä oli aikaisemmin ollut epäilyksiä siitä kuinka tähän kaikkeen suhtauduin, ne olivat nyt poissa. En voinut siinä sidottuna ja avuttomana muuta miettiä kuin että oliko tämä hyvä vai huono asia.

---------------------------------------------------

Toivoisin palautetta ja mahdollisia yhteydenottoja ( Myönnettäköön että olen hieman laiska, joten saatan tarvita motivaatiota ;) ) osoitteeseen: Timppa_W@hotmail.com