Niinaope

Ammattikoulu oli jo hiljentynyt perjantai-iltapäivänä ja keväinen helle hehkui luokan ikkunasta sisään. Äsken vielä meteli oli ollut melkoinen ja nyt tuntui kuin aika olisi pysähtynyt - mutta vain viikonlopuksi. Ajatukset kylmästä suihkusta ja terassista hiipivät mieleeni mutta ei, ne oli tällä kertaa tukahdutettava vielä hetkeksi.

Kävi melkein Jukkaa sääliksi. Kirjoittaminen ei ollut lukiossakaan ollut hänen lajinsa, mutta nyt hänen oli saatava jotakin paperille ettei kevättodistus näyttäisi pahalta. Muut olivat palauttaneet paperinsa jo ajat sitten ja tuntikin oli jo päättynyt, mutta annoin Jukan istua - kun hän selvästi halusi yrittää vielä. Hänessä oli jotain aitoa, josta olin pitänyt koko lukuvuoden ajan. Ja ne hänen silmänsä - ne olivat ehkä kauneimmat koskaan näkemäni! Luulen, ettei hänkään inhonnut minua, vaikka "kiusasinkin" häntä vaatimalla paljon, suoraan sanoen, olin ollut näkevinäni selvää flirttiä hänen katseissaan ja hymyissään. Tosin hän ei ollut sillä luokalla ainoa...

Olin niin ajatuksissani, että säpsähdin suorastaan kun Jukka toi paperinsa minulle.

"No hyvä, sopiiko, että luen tämän nyt heti niin sinun ei tarvitse odottaa palautetta ensi viikkoon?", sanoin.

"Niin, no okei, tai kyllä sen ehtii ensi viikollakin", sanoi Jukka hiukan epävarmalla äänellä.

"Jos nyt kuitenkin luen, en halua viedä kotiin mitään
viikonlopuksi, olen tällä viikolla korjannut jo kymmeniä tekstejä ja niskani on tosi kipeä.", valitin, vaikka hymyilinkin.

"Voin hieroa jos tarvii?", ehdotti Jukka yllättäen.

Sekunnin ajan ajattelin vastata: "Kiitos, mutta ei tarvitse, ei se nyt niin kipeä ole." Jokin sisälläni sai minut kuitenkin sanomaan: "Kiitos, se olisi kovin ystävällistä, luen samalla tekstisi jooko."

Jukan sormet alkoivat hieroa hartioitani - varovasti - olivathan ne Opettajan hartiat!

"Aih, onpa siellä taas kipeitä paikkoja! Sinusta on tultava isona hieroja!", sanoin hymyillen.

"Niih", vastasi Jukka jännittyneellä äänellä.

Aloin lukea ja yllätyin huomatessani että hän oli kirjoittanut aiheesta "Love" - ja monta sivua!

Toisella sivulla kiitin jo Luojaani ettei hän nähnyt kuinka punastuin hänen tekstistään! Nyt ymmärsin, miksi hän ei välttämättä halunnut minun lukevan tätä heti! Vaikka Jukan "Love" näytti olevan pelkkää seksiä, oli siinä kuitenkin jotain hyvin söpöä ja viatonta. Mietin, mistä ihmeestä hän nämäkin asiat tietää - no ei varmaan mistään!

Teksti lumosi minut niin, että loppuun päästyäni unohduin syvälle mietteisiini, enkä oikein tajunnutkaan että kallistin päätäni taakse ja sivulle, Jukkaa vasten ja huokaisin äänettömästi. Havahduin taas todellisuuteen ja pelästyin oikein - missä olinkaan ja mitä tekemässä. Hengitykseni oli jo kiihtynyt mutta en todellakaan halunnut Jukan huomaavan sellaista! Tuon pojan sormet tuntuivat niin hyviltä.

Tunsin, että Jukka katseli avonaista kaula-aukkoani. En ollut koskaan erityisesti piilotellut mielestäni upeita rintojani, minusta oli kutkuttavaa, kun näin niiden keräävän katseita koulussa, ei vähiten opehuoneessa!

Yritin piilottaa kiihottumiseni parhaani mukaan, eihän tällaista voi tapahtua! Mutta en enää voinut itselleni mitään. Annoin pääni nojata Jukan vatsaan ja hän vain jatkoi hieromista - tuntui jo, että hän ei tiennyt mitä tässä oikein tekisi mutta lopettaakaan ei voisi!

"Tuntuu ihanalta", kuulin itseni kuiskaavan hiljaa.

En kestänyt enää. Tiesin, että Jukan kädet halusivat muutakin kuin hartioitani. Otin hänen oikeasta kädestään kiinni ja asetin sen oikealle rinnalleni varovasti. Ensin hän ei uskaltanut liikauttaakaan sitä. Luonto vei kuitenkin voiton ujoudesta ja hänen kämmenensä muotoutui rintani kaarelle ja alkoi arasti puristella ja kohotella sitä.

Jukka rohkaistui ja otti toisenkin rintani hyväilyynsä.

Suljin vain silmät ja nautin. Nännini nöpöttivät jo aivan kovina ja Jukan puristelu vain voimistui. Minun oli vaikea istua paikallani. Jukankin hengitys oli kiihtynyt. Ei voinut olla totta mutta halusin että tuo poika - kaikista luokan pojista - suutelee minua - nyt heti! Taivutin pääni taakse ja raotin huuliani kutsuvasti. En uskaltanut avata silmiäni. Yhtäkkiä tunsin Jukan huulet omiani vasten. Ne hyväilivät toisiaan kauan, pienen ikuisuuden. Hän silitti hiuksiani hellemmin kuin kukaan on koskaan silittänyt!

Sitten kuuulin itseni sanovan:

"Jukka, me emme saa tehdä tällaista..."

"Ei niin", vastasi Jukka vähän hätääntyneenä. "Mun pitää mennä", hän jatkoi ja alkoi pakata kynää ja kumia laukkuunsa.

"Moikka", hän sanoi kävellessään nopeasti kohti ovea.

"Jukka!" sanoin, ennen kuin hän ehti avata oven.

"Ei se ollut sinun vikasi...", hymyilin lähes huomaamattomasti, samalla tunnustaen, että tunsin itsekin häntä kohtaan jotain, eikä tuo ihana poika saanut ajatella että tämä tapahtui vasten tahtoani.

"Ok", Jukka vastasi hymyillen ujosti.

"Jukka...", kuulin taas itseni sanovan...

"Et saanut palautetta aineestasi lainkaan... haluaisitko tulla huomenna illalla käymään ja juttelemaan asiasta, ja kevättodistuksestasi?"

Näin hetken Jukan silmien suurenevan kuin kysyäkseen: "Oletko tosissasi?"

"Ok!", vastasi Jukka ja sulki oven. Kuuntelin hänen askeltensa etääntymistä tyhjällä kaikuvalla käytävällä ja kuulin Omatuntoni sanovan: "Mitä ihmettä sinä Niina oikein teet??". Vastasin "Suu kiinni".

Kello läheni jo neljää ja perjantain ruuhka alkoi olla pahimmillaan. Kävellessäni lyhyttä kotimatkaani paahteista katua pitkin, muistin, ettei Jukka kysynyt missä asun... no, tiesinhän minä, että hän tietää...