meryl25

Mikä olenkaan sinulle nyt niin pitkän ajan jälkeen kun tapaamme taas ruuhkaisessa metrossa tai Helsingin yössä? Luulen että monet asiat ovat muuttuneet sinä aikana kun emme ole nähneet toisiamme, kuulleet tai vieläkään ajatelleet toisiamme kovinkaan paljon. Niin kuin ihmisestä yleensä ajatellaan. Nyt on kesä ja tulit mieleeni kuin salama kirkkaalta taivaalta kun näin sinut rannalla kävelemässä. Yksin.

Siinä kävelit, hitaasti ja mietiskellen kuin pohtien elämääkin suurempia ratkaisuja mieltäsi painaviin kysymyksiin. En säälisi tuollaista professoressaa joka haluaa tehdä asioista hankalia, niinkuin ne eivät jo olisi sitä, pohtimalla ja pohtimalla. Halusin huutaa korvaasi "Lopeta jo filosofointi!" ja sen jälkeen halata surusi pois. Näin mitä tarvitsit koska tunsin sinut. Vaikka muut ehkä eivät.

Säpsähdit kovasti kun olin irrottanut sinut halauksesta. Et ollut odottanut tälläistä, minua tai sitäkään että kävelit rannalla. Olit yllättynyt myös omista askeleistasi. Halusit kuitenkin hymyillä minulle ja puhua.

Puhuimme koko yön. Välillä joimme viiniä ja puhuimme lisää. Viinan avulla pystyit avautumaan vaikka se teki sinua myös joskus etäiseksi. Minulle et enää ollut etäinen. Olit puhunut itsesi sydämeeni ja se oli paljon. Halusin sua niin paljon. Tässä rannalla, tyhjien viinipullojen vieressä. Mutta vielä ei ollut sen aika. Niin että se siitä seksistä sitten. Parempaa oli tulossa. Haluaarakastellaparemmallaajalla.fi :)