Dark Ofelia

Kannattaa käydä lukemassa osa 1 ennen kuin jatkat tästä.

Kiitos kaikille kommenttia lähettäneille! Monet kysyivätkin onnistuiko tamman siemennys, sillä jostain syystä ensimmäisestä osasta jäi pois viimeinen lause: ”Mies häipyi pimeään yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, enkä tänäkään päivänä voi kuin arvella kuka jätti jotain pysyvää elämääni..?!”

Syy miksi kirjoitan tähän jatko-osan on erikoisien sattumuksien summa. Kun lähes vuosi sitten kirjoitin tuota muistelmaa menneiden vuosien työpaikastani ravitallilla, en olisi arvannutkaan, että siihen tulisi puolen vuoden päästä jatkoa näin tosielämässä. Ensimmäisen osan tapahtuma-aikoina olin siis noin 19-vuotias ja nyt lähentelen kolmenkympin rajaa.

Palataanpa ajassa takaisin vuoden 2006 loppupuolelle. Edelleen pyörin raviurheilun parissa ja tulossa oli jokavuotinen Ravigaala (siellä palkitaan vuoden parhaat menestyjät niin hevoset kuin ihmisetkin), ja tarkoitus oli minunkin olla siellä paikalla perinteitä noudattaen.

Valmistauduimme ystävieni kanssa iltaan jo hyvissä ajoin. Pojan olin saanut mummille hoitoon koko viikonlopuksi, joten vauhti oli kova jo laittautumisvaiheessa. Miesrintamalla oli ollut kovin hiljaista viime kuukausien ajan, joten odotuksia ei tältäkään illalta ollut. Tarkoitus oli vaan huitaista hyvät humalat ja pitää hauskaa.

Kyllä niitä kiinnostuneita ja tanssittajia riittikin, myös kuuluisampia. Väkeä oli tosi paljon eikä ehtinyt oikein rekisteröimäänkään keitä kaikkia paikalla olikaan. Vaikkei odotuksia ollutkaan, niin jossain vaiheessa mieleen pyrki ajatus panoseuran löytymisestä (kiitos humalatilan)! Menevän näköisenä naisena oli mahdollisuus iskeä vaikka kenet.

Olinkin jo valinnut uhriksi erään raviohjastajista, jonka kanssa sävelet olivatkin jo selvät. Miehellä kun oli varattuna hotellihuone. Kiimaisena kiehnäsin hänen kainalossa ja odottelin milloin juhlat alkaisivat olla aamun puolella ja olisi sopivaa lähteä testaamaan tätä uutta tapausta. Hyväilin miestä aina kun tilaisuus salli ja etumus tuntuikin olevan kovana.

Kaverini olivat hävinneet ihmisvilinään, joten ilmoitin miehelle, että lähden etsimään heitä ja ilmoittamaan etten tule heidän kanssaan samalla kyydillä.

Kävellessäni portaita alas, tunsin kuinka joku tarttui käteeni ja veti minut mukaansa ilman etten hämärässä ehtinyt viejää tunnistaa.

Pysähdyttyämme johonkin juhlatilasta syrjässä olevaan huoneeseen (joka paljastui myöhemmin siivouskomeroksi), tajusin että viejä oli sama mies, treenari, jolla olin ollut kymmenisen vuotta sitten töissä! Mies ei sanonut mitään, veti housunsa alas ja painoi minut lattialle ja ohjasi kullinsa huulilleni. Vanhasta muistista aloin heti totella ja ottaa suihin. Olin aivan märkä. Se muisto/fantasia siitä yhdestä mahtavasta illasta, joka oli pyörinyt mielessäni jo vuosia ja josta viime kesänä kirjoitin oli palanut todellisesti elämääni.

Nuolin, imin ja voihkin kiimaisena, pyysin häntä naimaan minua samalla lailla kuin silloin astutuspukilla. Ja mies käänsi minut kontalleen ja työnsi suuren kalunsa minuun ja alkoi naida. Laukesimme yhtä aikaa ja lysähdimme istumaan huoneen seinustaa vasten.

Aikamme huilattua äärimmäisessä hiljaisuudessa mies kysyi ihmetellen: ”mitä tarkoitit sillä astutuspukilla naimisesta?”

Ennen kuin edes aloitin vastaamaan, tajusin, että lapseni isä olikin joku muu kuin se mies, jonka oletin sen ilman muuta olevan. Pahimman järkytyksen jälkeen kerroin treenarille siitä illasta. Mies alkoi nauraa niin, että vedet valuivat silmistä, kunnes sanoi: ”En se minä ollut, voit kiittää siitä varmaan silloista apuvalmentajaa..”

Voi hyvä luoja, ravitallilla ei ollut silloin töissä treenarin lisäksi kuin se mustalaispoika..

Juttelimme vielä jonkin aikaa kuulumisista, treenari oli vain käymässä Suomessa ja palaisi viikon alussa takaisin ulkomaille vaimonsa luo, joka oli sekin jo vaihtunut pariin otteeseen vuosien saatossa.

Kuulumiset vaihdettuamme palasin takaisin ohjastajan kainaloon, pillu edelleen märkänä ja muutenkin spermaa valuvana. Annoin vielä hyvät kyydit tälle kuuluisalle ohjastajallekin, vaikka ajatukset olivat muualla.

Vasta seuraavana päivänä aloin miettimään lapseni isän kohtaloa.

Jos joku romanimies tunnistaa tästä jutusta itsensä niin voisi ottaa yhteyttä, sukunimi on pysynyt tällä tytöllä samana!