Markus

Ovi kolahtaa kun olen avaamassa kellarista löytynyttä pahvilaatikkoa.

–Moi?

–Moido. Eteisestä vastaa vaimea, vähän varuillaan oleva ääni. Äänessä kuultaa jotain vapaaksi haluavaa kahlitsematonta villiyttä, ja samalla nuhteettoman kuuliaista, ulkomaailmasta itseään vahvemmalta taholta vastakaikua etsivää nöyryyttä.

Riisuu takin, ripustaa naulaan. Oven saranan narahdus ja aika lähtee käyntiin. Aikaa on kaksi minuuttia. Jatkan puuhia laatikon luona, puhelen epäoleellisuuksia päivän lehdestä. Kuluu minuutti, kaksi. Stop. Käännyn katsomaan.


Auki rullatulla futonilla on kontillaan hoikka tyttö, yllä mustat kapeareunaiset stay-upit, silmillä musta nauha, ei muuta. Sillä hilkulla, melkein tuuman leveät. Ehkä niitä ei saa kapeampina, menköön. Molemmat olkapäät futonissa, ristiselkä kaarella, jousi pohjassa. Reidet vähän etukenossa. Reisien välistä vatsa työntää katseelle alttiiksi suloisen kummun. Siinä on tyttö ottavan näköisenä. Kädet selän takana, ranteet vastakkain. Valmiina teipattavaksi. Katselen päältä näyttämättä tyytyväisyyttäni.

- Kuka tuli?

- Nana.

- Toitko mitään?

- Lelusi.

- Niin? Pitääkö koulu alkaa alusta?

- Toin lelusi... että leikkisit sillä. Että tekisit sille mitä haluat.

- Ok. Paikka.


Uppoan ajatuksiin ja pengon laatikkoa. Ajaudun jotenkin niihin tunnelmiin, kun tyttö makaa suojattomana ja valmiina edessä. Pikku naaras kiipelissä, oman kiimansa ajamana. Miten hienoa tuntea se vastus, minkä se seinämillään tuottaa, ja miten mukavaa murtaa se vastus omalla vastineellaan. Viedä sykkivä valtikka luolan suulle, painaa huulille, kohdata se vastahakoinen suudelma ja työntää sitä edellään kuin tyhjää pahvilaatikkoa maalatulla betonilattialla. Tunkeutua läpi, lämpimään vatsaan. Ja tehdä sama uudelleen kerran, kaksi, kolme. Ei siitä vastuksesta jää ilmaan muuta kuin tytön inahdus tai rikkimennyt laulu.

Tehdä samalla tiettäväksi katseella että kuule neiti, tämän leikin voitan minä ja sinä jäät kakkoseksi. Sinä sulat vartaani ympärille mitä enemmän yrität puristaa. Minä työnnän lihasi syrjään ja vastustuksesi historiaan. Sinussa on kaivo josta minä pumppaan ja otan siitä mitä tahdon.

Seurata silmistä miten se sen matkan kokee, minkä ensimmäinen työntö ottaa aikaa. Ensin niissä on viileä välinpitämätön katse, tilanteen herra. Mutta panoa vaativan elimen liukuessa sisään välähtää silmissä pelästyneen kauriin katse, kun se yllätetään juomapaikalta. Se hätääntyy ja pinkaisee pakoon, mutta törmää takana odottaneeseen petoon ja on kiinni lähtemättömästi, saman tien paisti sen hampaissa. Ja lopulta se antautumaan joutuvan, loukkaantuneen pikkutytön suuttunut ja syyttävä katse, kun tukki kylpee jo syvällä vatsassa. Onneksi se muutamalla lisätyönnöllä muuttuu pikkunartun kiimaksi. Ja minun leikkikalunartussa on tuo kaikki. Onnenpeikko.

- Tulepa tänne, täällä on koristeita. Ajattelin että tehdään joulukuusi. Saat auttaa. Saat katsoa sitten kun on valmista.

Hapuilet luokseni. Availen pahvilippaista nauhoja, kultaa, hopeaa, punaista. Punon nauhasta vyön ja sidon sen vyötäröllesi. Pukee hyvin. Tämän varaan tulee kaikki muu. Mittaan nauhoja sopiviksi ja katkon niitä muutaman valmiiksi, alle kymmenen riittää. Ensimmäinen kiinnitetään taakse keskelle ja se laskeutuu nätisti lattian rajaan. Sivuille tulee kahdet, ehkä kolmet. Eteen keskelle ei laiteta mitään, vaan yhdet tai kahdet kummankin reiden päälle.

Joulukuuseni näyttää aika hyvältä, tuo mieleen hula hula -saarten naiset palmunlehtimekoissaan. Tai hämähäkkinaisen. Alaosaan lisätään vielä nauhat nilkkojen ympärille. Yläosa on valmis ilman mitään. Kaivan laatikkoa, käpyjä, tähtiä, monenlaista roinaa. Mutta hylkään ajatukset. Noita ei voi koristella millään, niissä on jo koristeet. Ei torttua tortun päälle. Tästä on tultava täydellinen ja raikas.

- Anna kädet. Näistä tehdään latva. Sidon ranteet narulla joka on pujotettu katossa olevan lenkin läpi. Vedän köydestä ja latva kohoaa pystyyn. Hieno tuli. Köysi kiinni reiteen.

Palloja... Tällainen tarvitaan. Liian pieniä. Tuo hopeinen.

- Leikitään arvaa-mikä-tämä-on leikkiä. Avaapa suuta. Isommalle. Vielä. Noin. Hyvä tyttö.

Ennen kuin hahmotat mitään olen saattanut pallon sisään, ja se muljahtaa hampaiden yli ja jää jumiin niiden taakse. Sattui sopivan kokoinen, venyttää leuat eikä mahdu enää sisään ei ulos. Sitä tuskin saa pois ilman pihtejä. Kanta ja muovirenksu törröttävät keskeltä rivosti kuin liskon kieli. Huulet on kuin neekerin, joka on nielaissut liian suuren pusun. Yläosa on nyt koristeltu. Hopeisen suun kaveriksi painan vielä tuubista helakanpunaista, pyöreä täplä keskelle otsaa. Valmis.

Nyt kun katsoo kauempaa, jokin ei kuulu kuvioon. Kumpuasi verhoava sinänsä nätti pöheikkö ei synkkaa muiden koristeiden kanssa. Ei tehdä kompromisseja. Haen partavaahdon, ravistelen pulloa. Pursuava ääni saattelee vaahtoa ihollesi, samalla tajuat mitä on tapahtumassa. Vartesi jäykistyy ja ampiaisen surinaa muistuttava ääni kuuluu nenästäsi. Mutta tämä ampiainen ei pistä. Sen siivet on sidottu ja pistin otettu pois. Saa heiluttaa peräänsä ihan rauhassa. Et sillä löydä mitään pistettävää. Päinvastoin saat itse kohta piikistä. Rimpuilu laantuu vähitellen kun käteni on tehnyt työn. Nuolaisen sileää kumpua ja tajuat vastarinnan turhaksi.

- Älä välitä. Keksit sitten kotona selitykset itse. Kyllä sä keksit, fiksu tyttö.

Tuttu paksu tuoksu leviää ilmaan ja kertoo valehtelematta: pikku pillu on tullut kiimaan. Sitä taisi kuitenkin kiihottaa odottamaton parturissa käynti, jolle ei oltu varattu aikaa. Se katselee maailmaa suojattomana, kuin näyttämölle koulun aamunavausta pitämään komennettu pikkutyttö. Kätken sen lohduksi huulteni väliin ja se painautuukin suuta vasten kuin turvaa etsien, kiitollisena kun tulin pelastamaan muiden katseilta. Vien kielen klitoriksen alapuolelle, ja kutitan sitä altapäin samalla lailla kuin teen sinulle isommassa mittakaavassa, kumpaakin tyttöä nuollaan näyttämöllä yhtaikaa. Ei kestä kauaa, kun alat keikuttaa lantiotasi suutani vasten ja tarjota kielelleni haluamiasi paikkoja, välillä nautin katseella jokaisesta herkkuperseen pyörähdyksestä, miten se hamuaa lanteillaan ja etsii kosteaa suudelmaani, kuin yrittäen heittäytyä sijoiltaan upottautuakseen, muttei pääse alustastaan. Päinvastoin minä irrotan kun hengityksesi käy raskaaksi. Tiedän milloin se on tulossa ja osaan lopettaa ajoissa. Pidättelen orgasmin partaalla päästämättä putoamaan. Odotan. Kun olet tasaantunut, avaan vakosi ja auraan koko kielen leveydellä, täyteläisesti, taas odotan. Jatkan kun olet luopumassa kosketuksen toivosta ja tökin kielellä huvikumpua kuin sokea kepillään kunnes se herää uudelleen. Vikiset, mutta minä vien.

Kiristän köyttä ja se vetää sinut varpaillesi päkiöiden varaan. Sidon köyden uuteen asentoon. Lattialla lojuu vielä pora, jolla kattolenkin kiilapultti on kiinnitetty ennen tuloasi, vaihdan 16millisen 8 millin puuterään ja otan iskun pois. –Varopa varpaita nyt.

Pari senttiä syvä reikä lattialautaan jalkojesi väliin, siihen puutappi.

Kävin aamulla metsästä tuoreen, vajaan metrin mittaisen, pihkalta tuoksuvan kuusenrangon. Tyvestä seitsemän senttiä, latvasta neljä. Kuorin vartta paljaaksi, vuolin pään puolipyöreäksi. Pihkan tuoksu täyttää vielä huoneen. Myös kuusen pohjaan tulee reikä.

Olet kuunnellut epäuskoisen näköisenä touhujani. Päätän rohkaista sinua, ja muutenkin pallohuulesi näyttävät kutsuvilta. En ole ennen suudellut tuollaista liskoa. Sen kieli työntyy kitaani, kun nuolen pehmeitä huuliasi pallon ympärillä. Asetan kuusen lattiassa olevaan tappiin ja nostan toisen jalkasi ilmaan. Riiput enää yhden päkiän varassa, hyvä tasapaino tytöllä. Kuoren alla oleva nila on saippuaa liukkaampaa. Autan vielä sen verran että ohjaan puujalan paikoilleen ja painovoima hoitaa loput. Tunnet viileän kosketuksen pepullasi ja ihmettelet mitä hittoa touhuan. Silloin päästän jalkasi laskemaan alas. Mutta jalan painosta seipään pää painuu sulkijalihakseen. Senttikin riittää... et pääse siitä enää millään pois. Päätän pitkän suudelman tähän ja otan siteen silmiltäsi. Jäät päkiöillesi ja sipsutat uuden jalkasi ympärillä kuin ballerina. Huomaat että se on turhaa, ei löydy tietä ulos. Turha heiluminen johti vain siihen että lisää vartta painui sisään, etkä saa siitä takaisin enää senttiäkään. Niska taipuu taakse kun yrität nostaa itsesi pois, mutta kädet ovat jo puutuneet tunnottomiksi eikä niissä ole voimaa. - Älä välitä, lohdutan. –Ei se satu kuin hetken. Vartin päästä olet uus ihminen. Höllään köyttä sen verran että velttona roikkumalla tipahtaa kantapäille, ja solmin sen takaisin kiinni. Jalka antaa joulukuuselleni takaapäin lisätukea ja haluan etupuolen kuitenkin omaan käyttöön. Kokonaisuudesta tulee lujempi.

Menen keittiöön katsomaan mitä olet tuonut. Pieni kuohuviinipullo, kertakäyttökamera. Avaan kuohuviinin. Katselen lintuja ulkona. Mihin minä jäin? Siihen tyttöön. Ristiselkä kertoo montako kertaa. Kerran, kerran kolmessa sekunnissa, kerran viidessä sekunnissa. Kymmenen sekunnin tauko, kerran sekunnissa, kaksi kertaa sekunnissa. Kaikki vauhdiltaan täyteläisiä ja joustavanmeheviä liikeratoja, joiden jokainen vaihe on osa jakamatonta naisenottamistapahtuman kiertokulkua. Jousi antaa alussa hitaasti. Vauhti kiihtyy kohti puoliväliä ja on nopeimmillaan puolimatkassa kun ensimmäiset 10 senttiä juoksee sisälle. Ja alkaa taas hidastua kunnes pohjassa nopeus on nollassa, mutta vain lyhyen hetken. Se hetki kuitenkin käytännössä tuntuu hetkeä pidemmältä. Samalla lailla loppuvaiheessa vauhdin koetaan kasvavan, vaikka se itse asiassa on jo kääntynyt laskemaan. Ihminen on sillä lailla ennakoiva ja hidas. Menee syklit sekaisin. Unohdun vertailemaan liikeradan samankaltaisuutta höyrykoneen varren kanssa. Vauhdin jakautuminen johtuu ympyränkaaresta. Varsi on kytketty kiekkoon, ja kiekon keskipisteessä on reikä ja akseli. Kun kiekko pyörii ja vie vartta ympyränkaarella, siitä syntyy tuollainen vauhdinjakauma, joka hidastuu kohti nollaa muttei milloinkaan käväise aivan seisauksissa. Siinä vauhdissa on jotain maagista imua. Zut zuf. Sen jokaisen vaiheen voi mieltää. Se tekee työtä ja kantaa kuormia.

Havahdun että kuohuviini on lopussa ja haluan käytäntöä tylsän teorian päälle. Hyvin riiputettua pehmeää lihaa. Mennään katsomaan. Joulukuusi on painunut kantapäille ja seisoo nyt tukevasti jalat maassa. Roikkuu köydessä kädet yhdessä sen verran koukussa, että pää lepää niiden varassa. Vapautan kädet ja ne valahtavat alas. Tartun pihdeillä pallon kantaan ja keinuttelen sen ulos. Hieron olkavarsia, veri lähtee liikkeelle. Silmäkulmat härmääntyneet, niistä valuu tummat pienet meikkipurot. Silmistäsi ei löydy ketään. Siinä on ihminen mutten ole varma kuka. Tältä on luulot menneet aivan pois. Kohentelen ja hoivaan sinua kuin sammuvaa hiillosta. Nostan voimattomat kätesi kaulalleni, suoristan ryhtiäsi, liike saa seivästetyn lantiosi vihlomaan ja kyyneleet purkautuvat olkapäälleni. Eikö näin? Nostan sinut tapista olkapäälleni. Taitut kuin sanomalehti, valahdat futonille kuin veltto viltti. Mikä on? Tästähän puhuttiin, täyteläisyydestä, hyvin valmistetusta ja raukeasta. Alat olla kypsä nautittavaksi. Selälleen. Jalat koukkuun ja levälleen. Kaikki toimii pehmeästi, kuin ei olisi luita ollenkaan. Käyn polvilleni eteesi, käännän lantiosi kyljelleen ja nostan toisen polvitaipeesi olkapäälleni. Vihdoin tartun halusta sykkivään kaluuni, kiedon kourani sen juureen, ja vien sen häpyhuultesi väliin kuin irtoesineen, kuin se olisi jonkun muun.

Ajattelen höyryveturin rautapyörää ja kiertokampea, miten se vie voiman seuraavalle pyörälle. Miten se lähtee käyntiin hitaasti. Haen liikerataa. Kampi vetäytyy ja taipuu ylös, kiertää alas ja alkaa painua sisään, tavoittaa pohjan ja alkaa taipua taas ylös. Kokeilen toiseen suuntaan. Rautapyörä pyörii, minulla on sen kiertokampi ja eläydyn sen rytmiin, vajoan sen transsiin. Juna liikkuu ja mäntä alkaa painaa sisään jatkuvalla syötöllä ja jalkovälisi ottaa kaiken vastaan, sillä ei ole enää muuta mahdollisuutta. Mäntä paisuu vielä kokoa saadessaan pillusi suudelmaa, kovenee raudaksi ja tiedän että minun on jaksettava vielä muutama minuutti jos meinaan saada, vaikka ottaisi voimille. Tiedän että kun pääsee lähelle, adrenaliini tulee avuksi, antaa ruiskeen selkäruotoon, ja tulee mukava tunne kun on jo tehnyt kaikkensa mutta yhtäkkiä voimat tuplaantuvat; polvet, reidet, lantio ja selkä muuttuvat yhdeksi jouseksi eikä väsymys enää tunnu. Se jyskyttää nyt täysillä, on vain liikkeen suloinen jatkuvuus ja syttyy varma tieto siitä, että se on tulossa. Katson jalkoväliäsi, miten sitä lävistetään kyrvällä, miten pillusi imee sitä, ja miten painan vasten sen tyttömäistä solakkuutta. Nautin katsella kireälle auki taitettua, kuumankosteaksi taottua herkkupyllyä, lämmin aalto alkaa kerääntyä sisälläni ja matkata pitkin selkää, se on jo päällä, joku jossain on painanut liipaisinta ja tunnen kuinka syvältä minusta virta lähtee liikkeelle ...

kiimassa painan pohjaan lanneliikkeet kun laava jo vuotaa... jokin kiihdyttää ja linkoaa sen paineella matkaan ja annan sen purkaa... tuohon masuun... kaiken... vaivan.. .palkan... keskelle... herkkua... omaa... lelutyttöä... keskelle sen liukkaasta laavasta täyttyvää lämmintä pillua... Ja se ottaa... Se tykkää siitä miten täytän sen spermalla ja miten kirnuan sitä senkin jälkeen, vasten sen rakkauden liukasta hedelmää, kun se on jo väsynyt, kun olen itsekin jo väsy... ja lastini täyttämä maljasi vuotaa yli... laavaa pulppuaa pillustasi paaluni tieltä joka työnnöllä ja valuu lakanoille, pitkin jalkoväliäsi, hyväillen peppuvakoasi, viilentäen ihoasi... selkärankani nauttii vielä... ajaa pehmenevää tukkia hitaasti solassasi... ajaa kohisevan kosken jälkeen raukeasti seestyvällä joella... vaikka olen jo nukahtaa... Käsivarteni ympärilläsi kehräät syvällä sylissäni, nukuttaudut souteluuni, jäämme sisäkkäin.