Tapio

Kaikenlaisia perversioita sitä ihmisillä on. Tai fetissejä, tai seksuaalisen suuntautumisen erikoisia ilmenemismuotoja. Joku tykkää kumista, joku varpaista, joku jostain muusta. Ei kai näitä pidä mennä kenenkään moittimaan niin kauan kuin mieltymykset eivät tuota konkreettista haittaa muille ihmisille.

Minä tajusin oman fetissini, kun löysin puoliksi sattumalta netistä keskustelupalstan, jossa juoksuhiekkaan, mutaan yms. töhnään vajoamisesta ja mutalammikoissa pelehtimisestä pitävät ihmiset vaihtavat ajatuksia. Onpa olemassa sivustoja, joilla myydään videoita, joissa joku - yleensä tyttö tai nainen - kävelee "vahingossa" juoksuhiekkaan tai mutaan ja vähitellen uppoaa siihen. On sellaisiakin videoita, joissa nätti tyttö riisuutuu alasti tai bikinisilleen ja etsii mutalammikosta syvän kohdan, johon hän alkaa vähitellen upota. Yhdessä tällaisessa pätkässä tyttö saa laskujeni mukaan 18 orgasmia lähes peräkkäin... tai sitten hän on vain taitava näyttelijä.

Minä laitoin noin vuosi sitten viestin tuonne keskustelupalstalle löytääkseni Suomesta asianharrastajia. Täällähän ei tietääkseni juoksuhiekkaa ole, mutta upottavia suoplänttejä kyllä riittää. Ensi alkuun ei viestiini tullut yhtään vastausta, mutta lopulta kuitenkin. Vastaajana oli minua muutaman vuoden nuorempi nainen, nimeltään Päivi (nimi voi olla muutettu tai sitten ei, mitäpä väliä sillä...). Hän kertoi käyvänsä joskus kesähelteillä eräällä suolla seikkailemassa, mutta totesi, että ei ole päässyt nauttimaan harrastuksestä täysin siemauksin, koska onhan selvää, että suohon tai juoksuhiekkaan uppoamiseen liittyy tiettyjä vaaratekijöitä, eikä kukaan kuitenkaan oikeasti halua sinne hukkua.

Päivin kanssa aloitettiin sähköpostikirjeenvaihto ja selvisi, että meillä on samantapaiset intressit: Päivi haluaisi saada omia seikkailujaan kuvatuksi videolle, ja minua kiinnostaisi kuvata itse näitä uppoamisjuttuja. Tietysti on omanlaisensa riski antaa tuntemattoman ihmisen kuvata omia seikkailujaan, joten teimme asiasta kirjallisen sopimuksen ja näytimme myös todelliset henkilötietomme toisillemme. Luottamustahan näissä tarvitaan ja se puoli tuli hoidettua kuntoon. Kesän lähestyessä tapasimme sitten jo ihan livenäkin, ensin eräässä kahvilassa ja myöhemmin vietimme enemmäkinkin aikaa yhdessä keskustellen näistä erikoisista mieltymyksistämme ja suunnitellen kesän kuvaussessioita.

Päivi tiesi muutamankin hyvän paikan, jonne pääsi autolla melko lähelle, mutta jotka olivat sillä tavoin syrjässä, että saisimme touhuta rauhassa. Sopivan helteisen kesäpäivän lähestyessä sovimme sitten tarkemmin, mitä tehtäisiin. Keräsimme tarvittavat varusteet - sekä kuvaamista että pelastamista varten; mukana oli kamerat, riittävästi kasetteja ja ladattuja akkuja, jalusta sekä video- että stillkameralle, sekä muutama eripituinen köysi ja pari sellaista lasten uimaleluina käytettävää vaahtomuovipötköä, jotka tarvittaessa olisivat hyviä kellukkeita.

Suunnitelmamme oli kuvata useampi pätkä, joista ensimmäisessä Päivi olisi täysissä pukeissa, ja lähtisi muka oikaisemaan pienen suolämpäreen halki, ja yllättäen se olisikin sellainen kunnolla upottava paikka, jonne hän vähitellen vajoaisi kokonaan. Vaatetuksena hänellä oli farkut ja valkoinen poolopaita, sekä jalassa lenkkarit. Päivi oli aikamoinen kaunotar: pituutta tuollaiset 175 cm, painoa varmaan jotain 60-70 kg; pitkät tummat hiukset, ja vartaloltaan Oikea Nainen eli ei mikään missinruipelo vaan sellainen nainen, jolla on kauniisti kaartuvat lanteet, pyöreät pakarat ja rinnatkin taisivat olla jotain C- tai D-kokoa. Ja sopivan pehmoiset, että ne keinahtelivat viehättävästi hänen kävellessään. Niin se kuvaussuunnitelma siis... eka otos täysissä pukeissa, sitten seuraavat vähitellen kevyemmissä vaatteissa - joka kertahan kamppeet menisivät likaisiksi, joten ne pitäisi kuitenkin vaihtaa. Toista otosta varten Päivi oli varannut mukaan shortsit ja mustan topin, kolmas oli tarkoitus kuvata bikineissä ja neljänteen hän aikoi lähteä alasti.

Siispä tavarat kyytiin ja menoksi. Ajomatkaa kotoani Päivin luo oli jotain tunnin verran, ja hänen kotoaan vielä puolisen tuntia. Matkalla huomasin, että molempia selvästi jännitti tämä keikka, mutta toisaalta olimme tunteneet toisemme sen verran aikaa, että osasimme tähän suhtautua asiallisesti. Matkalla päätettiin, että kun päästään perille niin ensin vähän nautitaan helteestä ja syödään eväitä; meillä oli patonkia, salaattia, kanankoipia ja mehua sekä kahvia ja keksejä mukana vähintäänkin riittävästi. Alkoholi ei tähän keikkaan kuulunut, mutta oli kyllä ollut puhetta, että kun illalla päästään takaisin Päivin kotiin, jäisin sinne yöksi ja otettaisin urakan loppuunsaattamisen kunniaksi kunnon kännit.

Autolla pääsi melkein perille, puolisen kilometriä piti tavaroita kantaa. Levitimme viltin mukavannäköiseen paikkaan ja kävimme käsiksi eväisiin. Siinä niitä syödessä juteltiin vielä niitä ja näitä, ja lopulta olimme sitten valmiita itse asiaan. Minä rupesin virittelemään kameroita sopiviin paikkoihin - jalustoille löytyi onneksi tukevat paikat, ettei niitä tarvinnut ruveta upottamaan suohon :) Päivi vaihtoi vaatteet ensimmäistä otosta varten ja lähti suonlahdekkeen toiselle puolelle odottamaan merkkiäni, että kaikki olisi valmista.

Sain kamerat valmiiksi ja Päivi oli myös valmiina, joten annoin hänelle merkin että antaa tulla vaan. Kamera käy ja tyttö astelee metsän reunaan sen näköisenä kuin ei ihan tietäisi, mihin pitäisi mennä. Suon reunassa hän vähän epäröi, mutta katsoo sitten suoraan kameraan kuin todetakseen, että siellähän sinä olet, odota hetki niin tulen tästä suoraan yli. Ensimmäisillä askeleilla Päivin jalat uppoavat turpeeseen vain vähän, mutta melko pian hän on lähellä kaikkein pehmeimpiä kohtia. Sitten yhtäkkiä humps! Päivin vasen jalka uppoaa polvea myöten suohon. Päivi laskeutuu kontalleen ja ponnistaa itsensä ylös suosta. Pari askelta eteenpäin, kunnes jalka uppoaa taas - tällä kertaa puolireiteen asti. Nyt ei enää kontalleen asettuminen auta, vaan toinenkin jalka uppoaa, sekin puolireiteen. Tässä kohtaa on nähtävästi todella paksusti pehmeää turvetta, sillä huomaan Päivin vähitellen painuvan syvemmälle, vaikka hän on hetken aikaa aivan liikkumattomana. Päivi koittaa kiemurrella itsensä irti, mutta onnistuu vain uppoamaan syvemmälle. Kohta hän on suossa jo vyötäisiään myöten. Uppoamispaikka näyttää pehmenevän entisestäänkin, ja vettä nousee pinnalle.

Otan välillä kuvia stillkamerallakin, ja kun taas ehdin tarkemmin katsomaan, mitä tapahtuu, huomaan, että Päivi on suossa jo rintojaan myöten. Tilanne selvästi kiihottaa häntä, sillä hän liikuttelee itseään edestakaisin silmät kiinni, voihkii hiljaa ja lopulta näyttää saavan orgasmin... ensin pienen ja kohta isomman. Kiihkoissaan hän kiemurtelee sillä tavoin, että hän on kohta kaulaansa myöten upoksissa... arvelen, että kohta on pelastustoimien aika. Päivikin havahtuu tilanteeseen ja huutaa minut avuksi. Odotan vielä hetken kameran takana saadakseni vangituksi nämä viimeiset hetket, jolloin kiihottuneisuus muuttuu peloksi, mutta en liian kauaa, sillä tarkoitus ei ole kiusata Päiviä.

Heitän hänelle ensin köyden ja sidon sen toisen pään puuhun, jotta hänellä on varmuus siitä, ettei hän voi upota enempää. Sitten heitän hänelle toisen köyden, jonka päähän olen tehnyt valmiiksi lenkin, josta hänen on helppo pitää kiinni. Sen avulla sitten vedän tytön ylös ja autan hänet kuivalle, kantavalle maalle.

Päivi riisuu märät vaatteensa ja kääriytyy pyyhkeeseen kuivatakseen itsensä kunnolla ennen seuraavaa otosta. Hän haluaa nähdä äsken kuvaamani pätkän, joten hän tulee luokseni katsomaan kameran näytöltä, mitä olen saanut talteen. Katsomme otoksen yhdessä ja samalla Päivi nojautuu minua vasten ja antaa pyyhkeen pudota maahan. Huomaan tytön alastomuuden ja käännyn häneen päin. Suutelemme ja koskettelemme toisiamme tavalla, joka voi johtaa vain yhteen lopputulokseen - mutta saan kuitenkin itseni hillittyä ja muistutan Päiviä, että olemme täällä toteuttamassa hänen suofantasioitaan, ja voimme säästää yhdessä peuhaamisen myöhempään ajankohtaan. Onhan meillä ajatuksena viettää yö yhdessä.

Tässä vaiheessa jätän lukijan epätietoisuuden valtaan siitä, mitä tässä vielä tapahtuu... tarina on pitkä jos kerron sen kokonaan. Jään odottamaan palautteitanne ja jos haluatte lukea loput, kirjoitan sen sitten lähiaikoina. Eikä sitten tarvitse laittaa palautteisiin mitään vittuilua perversioista, tiedän sen verran kyllä itsekin.

Kiitos.