Aleksi

Kevät on merkillistä aikaa, toisaalta väistyvän talven aika herättää toiveita jostain uudesta ja toisaalta mikään ei oikein tunnu miltään, alakulo etsii polkuaan mielen sopukoissa.

Tällaisissa tunnelmissa olin työmatkalla kaukana Helsingistä, pikkukaupungissa. Velvollisuudet oli hoidettu ja alkuvuodesta tehty kuntoilulupaus vaati lenkille. En viitsinyt vaihtaa lenkkivaatteita, päätin lähteä pienelle kävelylle, katselemaan vähän ympärilleni. Nahkapusakka ja farkut eivät oikein tuntuneet sopivalta hölkkäasulta, niinpä vain kuljeskelin katsellen mitä eteen sattui.

Elokuvateatteri, irkkubaari, pizzeria, ihan niin kuin joka paikassa muuallakin. Pysähdyin katselemaan vähän erikoisemman näköistä rakennusta. Näytti olevan paikallinen kulttuurikeskus. Sen arkkitehtuuri herätti mielenkiintoni, ikään kuin se olisi kutsunut ohikulkijaa, houkutellut kurkistamaan sisälle. Tilavassa aulassa kuljeskeli muutama ihminen, tulivat ja menivät. Aulassa oli taidenäyttelyn mainos. Valokuvanäyttely. Kiinnostuin.

Kuvat olivat mustavalkoisia. Pidin näkemästäni. Pysähdyin suurikokoisen kuvan eteen. Upea miesvartalo, kertoiko asento vihjeellisesti miehen odotuksista? Alastoman miehen penis oli hieman koholla, kädet lepäsivät reisillä, hän istui. Katse kertoi miehen toiveesta, tulisipa joku ja koskettaisi niskaani, sivelisi sormillaan selkäni kaarta ja antaisi käsiensä etsiä elämän minusta! Mistäkö sen tiesin - tunnelmasta, silmien kutsuvasta kosteudesta.

Seisoin kuvan edessä ja tunsin penikseni liikahtavan. Ehkä sydämeni lyönnit tihenivät, aistin selvästi eroottisen heräämisen nautinnon.

Vilkaisin ympärilleni, salissa käveli muutama näyttelyvieras. Yksi niistä oli Hän. Katseeni viipyi hetken Hänessä, rekisteröi havaitsemansa. Penikseni värähti uudelleen. Kävelin huomaamattomasti näyttelyaulan toiseen päähän. Kaunista nähtävää, ajatuksia herättäviä hetkiä kameran tulkitsemina.

Hän pysähtyi alastoman miehen eteen. Astui lähemmäs kuvaa, vilkaisi nopeasti ympärilleen. Huomasiko hän minut?

Poistuin näyttelysalista kahvion puolelle. Hain kupillisen teetä ja kävelin pöytään, siitä oli näkymä joelle. Hetken kuluttua kahvioon tulvahti joukko nuoria, pöydät täyttyivät.

Hän seisoi kahvikuppi kädessään pöytäni vieressä. Kysyi, oliko tässä tilaa. Oli.

Katselimme joelle. Keskustelimme maisemasta. Upea. Puhe kääntyi valokuviin. Sitten, aivan yllättäen, Hän alkoi kertoa siitä, miten oli näyttelyn kokenut. "Hassua, mutta kun katsoin sitä alastoman miehen kuvaa, minussa alkoi tapahtua jotain. Voitko kuvitella, täysi stondis keskellä kirkasta päivää, keskellä näyttelyaulaa ja keskellä uteliaita katseita. Täyti tulla vähän rauhoittumaan". Minulle taisi käydä samoin, totesin lievästi hämmentyneenä.

Istuimme vaiti jonkin aikaa, katseemme kohtasivat ikään kuin vahingossa, lievä hymy kummallakin. Joen pyörteen kohdalla kohtasimme, virtaava vesi vangitsi molempien katseen. Tunsin kevyen hipaisun reidelläni, käsi pysähtyi jalkojeni väliin. Penikseni tunsi sormien puristuksen. Väreet kulkivat vartalossani. Annoin silmieni pysähtyä Hänen silmiinsä. Hänen ajatuksensa, minun ajatukseni etsivät toisiaan. Löysivät yhteyden.

Hän nousi ja sanoi: "Lähdetään"!

Ehdotin, että menemme hotellilleni. Avasin huoneeni oven. Se oli siellä, alastoman miehen kuva. Penis hieman koholla, kädet reisillä. Näimme sen kumpikin huoneen hämäryydessä.

Alastomat miehet liukuivat toisiinsa. Kädet etsivät vartaloiden kaaria. Sormet painuivat pehmeiden lihasten avaamiin syvyyksiin. Hän minussa, minä Hänessä. Intohimon väreet kulkivat läpi vartaloiden. Penikset löysivät toisensa, paineen lämpö levisi suonissa. Tule, haluan sinut itseeni! Hän tuli - viipyi, keinui, herätti minussa liekin. Vartalot puristuivat hehkuun. Kaksi tulivuorta purki laavansa - kaksi kevättä syttyi kukkaan!