Mika

Vähän päältä parikymppisenä opiskelijapoikana rahapulassani laitoin lehteen ilmoituksen: "Opiskelija pesee ikkunoita ja siivoaa. Työkokemusta siivousfirmasta, kohtuutaksat." Vastauksia tuli. Enimmäkseen kevätikkunapesuja. Asiakkaat olivat enimmäkseen mummoja. Osa todella ystävällisiä ja seurankipeitä, osa hirveitä niuhoja ja osa siltä väliltä.

Sitten sain aivan toisentyyppisen asiakkaan. Hän oli töölöläinen yksin asuva Kalervo. Hoikka ja snobin oloinen mies noin 45v mies. Kotonakin hänellä oli aina prässihousut ja kaulassa paidan alla silkkiliina. Vaaleat, ohuet hiukset oli suittu huolella. Kalervo oli myös sikäli erilainen asiakas, että hän ei halunnut vain kevätsiivousta, vaan pyysi että kävisin tekemässä perussiivouksen viikoittain. Sehän sopi minulle etenkin kun hän maksoi hyvin.

Siivouspäiväksi sovittiin torstai ja niinpä aloin vierailla säännöllisesti Kalervon luona. Hän oli ystävällinen ja jutusteli niitä näitä. Hän oli kiinnostunut minusta ja taustastani, mutta ei tunkeillut. Kolme, neljä viikkoa meni näin.

Kun taas yhtenä torstaina soitin Kalervon ovikelloa, hän ei tullutkaan tavalliseen tapaan heti avaamaan. Soitin kelloa toistamiseen ennen kuin ovi raottui varovasti ja Kalervo kurkisti varovasti ovenraosta. En nähnyt kuin hämärästi viirun hänen kasvoistaan, mutta sekin näytti jotenkin oudolta. Hän sopersi: "Ai se olit sinä, Mika. Anteeksi että viivyin ... olin kokonaan unohtanut. No tule kuitenkin sisään."

Hän raotti ovea vähän lisää ja likimain kiskaisi minut sisään ja sulki oven nopeasti perässäni. Kun näin Kalervon nyt kokonaan, koin elämäni yllätyksen. Kasvot olivat huolellisesti meikatut, päässä oli musta polkka-tukka peruukki. Korvissa oli nappi-korvakorut ja kaulalla niihin sopivat helmet. Pitkähihainen pusero oli mustaa sifonkia ja sen alta kuulsi musta korsetti tai vastaava. Hame oli kapea ja mustaa nahkaa, samoin kuin korkeakorkoiset yli polven ulottuvat saappaat ja hameen helman ja saappaiden välissä sekä hameen halkiosta näkyivät mustat verkkosukat.

Kalervo sopersi: "Olen todella pahoillani, en muistanut että sinä olit tulossa. Anteeksi että jouduit tämän näkemään ... Minä vain omaksi ilokseni silloin tällöin pukeudun näin. Tarkoitukseni ei ollut mitenkään järkyttää ..."

Kalervon aidon tuntuinen hätääntyminen sai minut tuntemaan sympatiaa ja sanoin: "Eihän tässä mitään vahinkoa ole tapahtunut. Jokainen elää tavallaan. Voin tulla joku toinen kerta siivoamaan. Ei tästä mitään ongelmaa tarvitse tehdä."

Kalervo hymyili ja sanoi: "Kiitos, kun olet noin ihanan ymmärtäväinen. Ei sinun minun puolestani tarvitsisi lähteä, jos et itse koe oloasi kiusalliseksi. Kun olet nyt nähnyt millainen pervertikko olen, niin minun kannaltani vahinko on jo tapahtunut. Mutta jos haluat lähteä, niin ymmärrän. Ja tietenkin maksan tästäkin kerrasta, vaikka et siivoisikaan."

Tilanteessa oli jotain kutkuttavaa. Kalervo näytti pitkävartisine saappaineen ja läpinäkyvine paitoineen aika kinkyltä, mutta hyvällä tavalla. Hän ei ollut ollenkaan suttuinen tai vastenmielinen, vaan kokonaisuus oli erittäin huoliteltu ja jotenkin "laadukas". Minä vastasin: "Siivoamaan minä tänne tulin. Jos sinua ei läsnäoloni häiritse, niin voin minä hoitaa hommani."

Kalervo vastasi: "Kiitos kauheasti. Mukava jos jäisit ja voin minä sinulle ainakin rohkaisuryypyn tarjota että kestät tämän nolon tilanteen. Minulla on keittiössä avattu valkkaripullo ja baarikaappista löytyy vaikka mitä."

Menimme keittiöön ja minä kaadoin itselleni täyden lasin valkkaria ja siemaisin siitä aika nopeasti puolet. Sitten aloin siivoilla aloittaen keittiöstä. Kalervo tilitti: "Olen ollut aina tällainen. Siskon ja äidin alushameita kokeilin jo alakouluikäisenä ja murrosiän myötä homma sai uutta pontta ja uuden luonteen. En ole kokenut itseäni koskaan homoksi. Ensirakkauteni oli tyttö ja naiset kiinnostavat edelleen, vaikka olen käynyt aidan toisellakin puolella. Nykyään näihin pukeutumissessioihin ei liity välttämättä enää mitään seksuaalista. Tuntuu vain hyvältä laittautua ja katsella itseään peilistä. Tämä kuulostaa varmaan todella sairaalta?"

Siivoamisen lomassa vastailin: "Jokaisella meillä on omat omituisuutemme. Mitä se muille kuuluu, mistä sinä nautit, jos et ketään nautinnollasi vahingoita. Kyllä minäkin joskus murrosiän ensikuohuissa kävin isosiskoni vaatekaapilla, mutta se jotenkin jäi."

Puuhastellessani katseeni eksyi tämän tästä Kalervoon, joka istui keittiön pöydän ääressä jalat naisellisesti ristissä ja tuijotti ikkunasta jonnekin kaukaisuuteen. Erityisesti pitkävartiset saappaat olivat säväyttävät. Pyyhin tiskipöytää ja katseeni kulki piikkikoroista verkkosukan peittämään reiteen ja takaisin. Säpsähdin kun huomasin, että Kalervo oli huomannut katseeni. Käänsin sen äkkiä pois. Nyt oli Kalervon vuoro olla ymmärtäväinen: "Katsele vain. Ymmärrän hyvin että herätän kummastusta ja ehkä uteliaisuuttakin. Eihän normaali poika tällaisia missään näe. Oikeastaan mukavaa, että kerrankin joku muukin näkee minut näin. Näiden vaatteiden hankkimiseen ja tälläytymiseen olen kuitenkin käyttänyt paljon vaivaa."

Tyhjensin viinilasini, jonka Kalervo saman tien täytti ja vastasin: "Katselin vain saappaitasi. Tuollaisia ei näe juuri naisillakaan. Aika ... räväkät." Hän katseli niitä itsekin ja silitteli kädellään: "Minusta nämä ovat ihanat. Paras tyttö-hankinta, jonka olen tehnyt. Joskus kun en mitenkään muuten ehdi tai viitsi pukeutua laitan nämä hetkeksi jalkaani ja katselen niitä peilistä. Esimerkiksi joskus aamulla kun ... no ehkä en ala kuvailemaan perverssin ukon toilailuja tämän enempää."

Minua alkoi huolestuttaa. Ajattelin itseäni moisissa saappaissa – muuten alastomana ja tunsin kuinka farkkujeni etumus alkoi kiristää. Otin lisää viiniä, mutta se ennemminkin pahensi tilannetta kuin helpotti. En minä normaali parikymppinen heteropoika voinut kiihottua meikatun keski-ikäisen pervon kanssa jutustelusta. Oliko viinissä jotain pervo-stimulanttia?

Otin imurin esille ja aloin tarmokkaasti imuroida. Imurin melu katkaisi keskustelun ja onnistuin rauhoittumaan ja viemään ajatukseni pois itsestäni ja Kalervosta pelkkiin pitkävartisiin saappaisiin pukeutuneena. Kun lopetin Kalervo kysyi: "Kerroit, että itsekin olet joskus murrosiässä vähän maistanut tätä lajia. Mitä hepeniä sinä kokeilit?" Minä vastasin: "No minulla se jäi aika vähiin. Muistan että joskus kokeilin siskon valkoista kokopitkää alushametta. Se oli aika läpinäkyvä ja silloin tosi ... kiihottava. Nylonsukkia kokeilin myös - sukkahousuista en koskaan innostunut."

Minulla alkoi hommat valmistua ja olin tekemässä lähtöä. Kalervo oli jo korkannut seuraavan viinipullon ja minulla oli kolmas lasi lopuillaan. Tunsin olevani jo hieman päihtynyt. Kalervo jatkoi utelua minun transuilukokeiluistani: "Etkö ole myöhemmin enää kokeillut naisten vaatteita? Voisitko kuvitella että joskus kokeilisit?" Vastasin: "Ei ole ollut mielessä, mutta ei kai koskaan pidä sanoa ei koskaan." Kalervo nauroi ja sanoi leikillään: "Sinähän teet vähän piian hommia. Oletkos varma että niitä ei olisi hauskempi tehdä piianmekossa?" Minäkin nauroin ja sanoin: "Eihän sitä koskaan tiedä." Kalervo kysyi: "Entä jos siitä saisi tuplapalkan?" En ymmärtänyt mihin tämä oli johtamassa ja vastasin huolettomasti: "Minä vaatisin kolminkertaisen."

Kalervo hymyili leveästi ja ojensi hyvin hoidetun kätensä punaisine kynsineen kätelläkseen minua ja sanoi: "No sittenhän meillä on sopimus. Kolminkertainen palkka ja minä hommaan vaatteet." Häkellyksissäni tartuin käteen ja kysyin: "Oletko tosissasi?" Kalervo vastasi: "No aivan varmasti. Tuletko taas ensi torstaina? Lupaan että olen hankkinut siihen mennessä kaiken tarpeellisen. Sovittu?"

Hämmennys, uteliaisuus, humala, kiima ja häpeä myllersivät pikku pääkopassani, mutta suustani tuli vastaus: "No mikä ettei – kolminkertainen palkka."

Vielä illalla nukkumaan mennessäni ihmettelin mitä olin mennyt lupaamaan. Makasin alasti vuoteellani selälläni ja suljin silmäni. Näin mielessäni pitkävartiset saappaat ja niiden alta näkyvän verkkosukkiin verhotun reiden. Aloin leikkimään luunkovana seisovalla kalullani.

Tarina jatkuu pian tällä palstalla...