mics

Olen pohjiani myöten paljastelija, ekshibitionisti. Tuo viimeksi mainittu sana tuntuu paremmalta, se ei kuullosta onnettoman pervolta vaan siinä on muutakin sisällä. Kerron nyt kesäisistä päivistä, niistä ihanuuden ajoista, joita olen kokenut matkan varrella. Eräänä kesäisenä päivänä otin fillarin alleni ja lähdin polkemaan, tiesin ennalta paikat, joissa voisin toteuttaa itseäni. Saavuin syrjäiselle uimapaikalle, joka sillä hetkellä oli tyhjillään. Riisuuduin ja asetuin istumaan laiturille. Kauaakaan ei mennyt kun näin puiden seassa jonkun lähestyvän, hyvin pian huomasin sen olevan naishenkilö rattaiden kanssa. Teen aina nämä paljasteluni niin, että se vaikuttaa sattumalta eikä suunnitellulta teolta.

Nousin ylös ja tiesin, että hän näkee minun olevan alasti, tunsin sitä hyvää oloa, joka minut aina valtaa näissä tilanteissa. Laskeuduin portaita veteen ja uin muutaman kierroksen, odotin, että tuo nainen pääsee rannalle asti, jolloin nousisin vedestä hänen katsellessaan. Hän tuli rantaan ja riisui päällysvaatteensa, hänellä oli alla bikinit. Aioin nousta vedestä ja huomasin, että hänen katseensa naulautui minuun, tiesin, että hän tietää minun olevan alasti, aloin nousta hyvin hitaasti portaita pitkin, hänen silmänsä katselivat vartaloani kun sentti sentiltä nousin ylöspäin, pysähdyin hetkeksi ennen kuin näyttäisin kaiken, hän katsahti minua silmiin ja niissä näkyi halu katsoa, nousin ylös ja tuo nainen vain katsoi minun vartaloani, pukeuduin hänen katsellessa ja poistuin... Aioin mennä seuraavaan paikkaa, jossa vilautella.

Nyt joku ajattelee, että on ajan kysymys milloin haluan näiltä naisilta muutakin, voin sanoa että ei ole! Paljastelu on ainoa intohimoni, olen samalla perfektionisti etsin täydellistä tilannetta, täydellistä intohimon tunnetta siinä katseessa, joka minua katselee. Koska olen perfektionisti tuota täydellistä tilannetta ei tule koskaan ja se ajaa minua eteenpäin sekä se tunne, joka minulle tuosta tulee. Olen narsisti myönnän, mutta en edes halua parantua, tunne on niin voimakas!