Anton

Koska omistan pakettiauton, jouduin auttamaan äitini työkaveria hänen muutossaan. Kyseinen rouva on 46-vuotias, itse olen vasta 24.

Asunto oli jo melkein tyhjä. Ihailin Saaran iän myötä korostunutta naisellisuutta. Aivan kuin hän olisi pukeutunut hieman liian huolitellusti muuttopuuhiin. Taisin jäädä kiinni hänen rintojensa vilkuilusta, mutta hän ei sanonut siitä mitään, hymyili vain vienosti. Hän nosteli esineitä alas keittiön kaapin ylimmiltä hyllyiltä. Kiiruhdin auttamaan häntä huomatessani että osa tavaroista oli vaarassa pudota lattialle. Vartaloni kosketti hänen vartaloaan, kun kurotuin ylintä hyllyä kohti. Hänen läheisyytensä tuntui yllätyksekseni kiihottavalta.

Lopulta oli tyhjennettävänä enää vaatehuone. Nostin kaksi pahvilaatikkoa kantoon. Päällimmäinen laatikko oli auki, ja hämmästyksekseni näin sen olevan täynnä s/m-roinaa eli remmejä, kahleita, suukapuloita ja sen sellaista. Menin hämilleni ja päätin poistua äkkiä huoneesta ennen kuin Saara huomaisi minun sinne mennenkään, mutta Saara seisoi jo huoneen ovella. Hän astui lähemmäs ja nosti laatikosta punaisen suupallon ja tokaisi: "Tää sopis sulle hyvin." Olin sanaton. "Sopis hyvin yhteen ton sun punasen naaman kanssa", hän jatkoi. Mumisin jotain epäselvää. "Eiks sua muka koskaan oo piiskattu?" hän kysyi. Vastasin kieltävästi. Hän innostui: "Sitten tää pallo tuliskin ihan tarpeeseen, hiljentäis sut. Ensikertalaiset pitää aina niin kovaa ääntä. Ne ei oo tullu ajatelleeks että piiskaaminen sattuu ihan oikeesti." "Haluaisitko sä sitten antaa mulle piiska, miks?" sain kysyttyä. "Mä haluaisin susta orjan, ja orjia mä aina kuritan, osaksi ihan omaksi huvikseni ja osaksi siksi että orjan koulutus vaatii paljon piiskaa. Mä tykkään nöyristä orjista, sellasista jotka eivät mukise vastaan ja ovat ripeitä toimissaan. Sellaisen orjan kouluttaminen vaatii säälimätöntä piiskan käyttöä. Ei naapurit kyllä kuulis sun valitusta vaikket suupalloa käyttäiskään, mä tykkään ite vaan enemmän hiljaisista orjista. Sitä paitsi sä näyttäisit tosi söpöltä tällainen punainen pallo suussa, polvillas mun edessä, alastomana." "Sitäkö sä haluisit?!" kysäisin hölmistyneenä. Saaran ei enää hymyillyt. "Kuules poika, minä tykkäisin jos sinä teitittelisit minua. Eihän me niin hyvin tunneta muutenkaan, ja minä olen sinua paljon vanhempi. Osoita vähän kunnioitusta." Painoin katseeni alas. Sydämeni hakkasi. "Anteeksi, Rouva", sanoin hiljaa. Näistä sanoista Saara tykkäsi. "Hyvä poika! Osaathan sinä puhutella naisia kauniisti. Nyt mä joudun kuitenkin tukkimaan sun suun tällä pallolla." Avasin suun kiltisti, kun hän asetti pallon suuhuni. Remmi kiristyi pääni ympärille. "Kuten mä sanoin, mä tykkään hiljaisista orjista", hän naurahti, "Nyt vie ne laatikot sinne autoon." En osannut muuta kuin totella. Hän asui sen verran syrjässä, ettei tarvinnut pelätä että kukaan näkisi minua ulkona.

Tulin takaisin sisälle. Saara nojasi seinään eteisessä. Kädessään hänellä oli rottinkikeppi. "Sä selvästikin kiihotut orjana toimimisesta", hän sanoi, "Mä otan sut koekäyttöön. Sun äiti ei tietenkään saa tietää tästä. Mä tulen käytämään sua, miten nyt sanois, kokonaisvaltaisesti. Käykö tää sulle, haluatko sä olla mun orja?" Nyökkäsin myöntävästi. Saaran naamalle nousi tyytyväinen hymy. "Sitten mä annankin sulle heti piiskaa, koska sä et selvästikään oo koskaan saanut kunnollista kurinpalautusta. Mä haluan tehdä heti selväksi että kuka oiken määrää." Tämän sanottuaan hän ohjasi minut olohuoneeseen. Huoneessa ei ollut enää mitään muuta kuin iso ruokapöytä. Hän käski minun kumartua pöydän päälle. "Housuja ei tarvitse laskea alas, saat pitää ne näin ensimmäisellä kerralla vielä jalassa." Asento tuntui nolottavalta. Kaluni seisoi silti housuisssa kovana. Saara laski kepin takapuoltani vasten. Keppi liikkuin pyllylläni kuin sopivaa kohtaa etsien. Saaran painoi toisella kädellään minua hellästi pöytää vasten, kuin taatakseen etten nouse ylös. Kuului vain viuhahdus, ja keppi oli iskeytynyt kirpakasti pyllyäni vasten osuen juuri samaan kohtaan josta oli irronnut. Yllätyin iskun voimakkuutta ja olin nousemassa heti ylös, mutta Saara esti aikeeni. "Pysy alhaalla nyt! Sun pitää oppia ihan ekaks pysymään paikallas, jos lupaa ei anneta liikkua, vai pitääkö sut heti sitoa aloilles?" Kun olin taas kiltisti pöytää vasten painautunut, Rouvani antoi minulle vielä kymmenisen kepiniskua. Osumien äänet kaikuivat terävästi tyhjässä huoneessa. Kaikki iskut osuivat hieman eri kohtiin ja sattuivat toinen toistaan enemmän, mutta kestin ne kuitenkin kunnioitettavan hyvin. Onneksi olin saanut pitää housut jalassa.

Muutto sujui sutjakasti tämän välikohtauksen jälkeen. Saara antoi minulle käskyn tulla käymään luonaan tulevana sunnuntaina. Hänellä olisi kuulemma paljon käyttöä minulle silloin. Illalla kotona koko tapaus tuntui epätodelliselta. Keppi oli jättänyt takapuoleeni pienet punaiset viirut.