Asia

Päivä oli jo korkealla kun Adalmiina viimein heräsi. Hän ei sitä tiennyt mutta piika ja sedän aseenkantaja olivat häntä useasti käyneet tönimässä ylös. Paikkoja kolotti, reikä oli painunut jo umpeen, huulet olivat aivan rohtuneet ja suunpielet rikki. Noustessaan ylös Adalmiina ähkäisi tuntiessaan uumaa kiertävän hamppuköyden kiristävän ihoaan. Adalmiinaa heikotti, silti hän otti köyden päistä kiinni veti ilmaa keuhkoihinsa ja kiristi köyttä lisää.

Sitten hän uskalsi hieman raottaa navetan ovia, missään ei ollut ristin sielua. Rohkeasti hän asteli pihan läpi ulkohuoneeseen ja istahti reiälle. Virtsa suihkusi ja osa lensi pimeälle reiälle asti saaden Adalmiinan kasvot vääntäytymään polttelevasta kivusta. Alkujärkytyksen mentyä se ei enää tuntunut miltään. Takapäätä pakotti ja iso hätä halusi tulla ulos mutta Adalmiina yritti pidätellä. Viimein pieraisun saattelemana reikä aukesi ja Adalmiina kiljahti, tuntui kuin suolta olisi vedetty ulos taas; kyyneleet pursuivat hänen silmistään ja häntä hävetti, hienot neidot eivät pieraisseet eivät edes reiällä. Sitten hän muisti että hänestä näkyi enää hienon neidon varjo. Suolen tyhjennettyä Adalmiina oikoi hameensa alas, sitoi hiuksensa liinalla ja pyörähti sisään keittiöön. Piiat tuijottivat häntä silmät seljällään säälien. Adalmiina ei jaksanut välittää katseista vaan alkoi tehdä päivän töitään, setä oli jo kauan odottanut mausteviiniään ja se oli nyt tehtävä kivusta huolimatta.

Kun mausteviini oli kuumaa kaasi Adalmiina sen hopeiseen pikariin, pikariin jonka hän oli perinyt vanhemmiltaan; kuten myös ison ryijyn joka nyt koristi sedän ja portto Iidan sänkyä, setä oli ne ottanut maksuksi siitä että oli hänet ottanut taakoikseen. Adalmiina asetti pikarin puulautaselle ja alkoi nousemaan portaita ison tuvan ovelle.

Hän astui sisään tupaan ja asteli pöydän ääreen ja asetti mausteviinipikarin setänsä eteen. Sedän katse lipui häntä pitkin, sitten hän nappasi pöydän vierestä puisen kepin ja käski Adalmiinaa pyllistämään. Setä uhosi siitä miten mausteviinin olisi pitänyt olla hänen edessään jo aamulla, ja vaikka mitä olisi edellisenä iltana tapahtunut, mausteviini pitää saada ajallaan. Setä iski kepillä 10kertaa Adalmiinan takamuksille ja lupasi antaa lisää jollei Adalmiina nyt tottelisi. Adalmiina niiasi ja sedän käskystä jäi huoneen nurkkaan seisomaan, kun ruokaa kannettiin sisään.

Adalmiina hieroi vapisevin sormin hellää takapuoltaan ja pyyhki kyyneliään hameen helmaansa. Soturit kolistelivat porstuassa ja saapuivat hekin syömään isoon tupaan, eivät kuitenkaan pöytään vaan jäivät lavitsoille seinän viereen istumaan ja piiat kantoivat heille puurolautasia joiden päälle oli leikattu iso pala aamulla teurastetusta ja hyvin avotulella paistetusta porsaasta. Adalmiina haisteli ilmaa nälkäisenä, mutta hän ei varmaan saisi tänään mitään syödäkseen. Soturit huomasivat hänet ja varsinkin Bengtsson katseli häntä kiimaisena ja levitti ilmaan hurjia juttuja Adalmiinan reiästä ja kuinka sitä oli ihralla ja makkaralla voideltu.

Setä otti yhtäkkiä puheekseen Adalmiinan edellispäiväisen rangaistuksen ja kyseli kuka oli ollut ensimmäinen. Bengtsson nousi ylös lavitsalta, pyyhki kämmenselkäänsä rasvat parrastaan ja astui sedän eteen ja ilmoitti itsensä olleen ensimmäinen. Siinä miehet sitten puhuivat Adalmiinasta kuin hän ei itse olisi ollut tuvassa. Bengtsson kertoi kuinka Adalmiina oli ensin hieman estellyt, mutta sitten taipunut kohtaloonsa ja ottanut kumpaakin reikään kaikki mitä miehillä oli ollut antaa. Setä oli hyvillään että miehet olivat opettaneet Adalmiinaa. Setä muistutti äkisti häntä siitä että enää ei mausteviini saisi myöhästyä vaikka mikä olisi. Adalmiina niiasi ja lähti tuvasta. Keittiössä emäntä katsoi Adalmiinan surkeaa olemusta ja antoi hänelle lihalientä ja leipää, vaivoin Adalmiina istui nurkkaan lihapölkyn päälle hörppimään ateriaansa. Syötyään hän lähti takaisin navettaan ja kääriytyi olkien keskelle nukkumaan.

Kesken Adalmiinan unien joku repi häntä pystyyn, mutta niin tokkurainen kuin hän oli ei pystynyt vastustelemaan vaan kädet saivat häntä raahata pihan poikki. Keskellä pihaa oli puutapeista t -malliin pystytetty raippausteline, mihin piiat nojasivat isännän lyödessä. Siihen nyt joku Adalmiinaa sitoi. Sitoi ranteet niin että Adalmiina jäi roikkumaan polvet tuskin maahan osuen, kasvot päin solvaajaa. Yhtäkkiä Adalmiinan kasvoille lensi kiulullinen vettä ja hän heräsi ja avasi silmänsä ja tuijotti portto-Iidan kiukusta loistavia silmiä pimeässä illassa. Portto-Iida sitoi Adalmiinan suun rätillä niin ettei kukaan huulisi huutoja. Adalmiina yritti sätkiä jalkojaan ilmassa mutta ei päässyt hievahtamaankaan niin lujasti oli hänet puuhun sidottu. Portto-Iida vain naureskeli ja alkoi puhua miten soturit saisivat häntä taas käyttää tyhjennysastianaan. Setä ei tietäisi järjestelystä mitään mutta Iida lupasi että parempi tämä kuin talonpoikien huoraksi joutuminen. Iida astui lähemmäs ja veti Adalmiinan verka paidan puoliksi keskeltä niin että hennot maidonvalkeat rinnat työntyivät esiin sen kätköistä. Iida nosti hänen hamettaan ja huomasi alla köyden puristamassa Adalmiinan uumaa ja naurahti pilkallisesti neidon katumisyrityksille. Hameen helman hän tunki köyden ja uuman väliin niin että Adalmiinan mahassa alkoi pyöriä. Siinä Adalmiina roikkui odottamassa koitostaan.

Soturit tulivat nauraen tuvastaan pihalle, useimmilla ei ollut mitään päällä ja elimet sojottivat jo valmiina taistoon. Adalmiina sulki silmänsä, hän ei pystyisi kohtaamaan omaa häpäistystään uudestaan. Bengtsson tuli Adalmiinan eteen ja työnsi elintään vasten huulia, suu aukesi ja elin työnteli sisällä osuen hampaisiin ja syvälle nieluun, Adalmiina alkoi kakoa. Suussa pyörivä virtsan makuinen elin joka alkoi syöstä liemiään ja uumaa painava naru saivat aikaan sen että Adalmiinan kurkusta alkoi pulputa ja oksennuksen saattelemana elin tuli ulos suusta. Bentsson ja hänen kyrpänsä olivat yltä päältä oksennuksessa. Bengtsson kiroili ja toiset soturit nauroivat. Hän lähti kiukkuisena pesemään itseään. Toiset soturit eivät uskaltautuneet Adalmiinaa sen lähemmäksi kuin vetelivät elimiensä nahkaa hieman aikaa edestakaisin ja tyhjensivät pussinsa Adalmiinan maidonvalkeille rinnoille, päivettyneelle kasvoille ja hameen alta pilkottavalle häpykummulle. Adalmiina valui eritteitä ja oksennusta. Siihen he hänet jättivät, kukaan ei vaivautunut tulla irrottamaan.

Ennen kuin aamu seuraava päivänä sarasti, piika kävi Adalmiinan siteistä irrottamassa ja pesi hänet. Talutti navetan oljille nukkumaan.

------------------------------

Miten Adalmiinan käy? Haluatko tietää...