Asia

Setä kutsui Adalmiinan luokseen ja tehtyään askareensa hän juoksi nopeasti isoon tupaan. Setä istui tuolissaan pöydän vieressä portto Iida sylissään. Adalmiina arvasi että nyt oli jotain pahasti vialla.

Setä nuhteli häntä kuinka hän oli eilen saunassa jättänyt Iidan varjoonsa ja nyt Adalmiina saisi siitä rangaistuksen, Adalmiina polvistui lattialle ja alkoi rukoilla setäänsä olemaan armollinen ja hän ottaisi mieluusti vastaan raipan iskut mieluummin kuin minkään muun. Niitä setä oli armollisesti jakanut niin palvelusväelle, Adalmiinalle kuin portto Iidallekin.

Sedän ääni jylisi tuvassa kun hän sanoi että Adalmiinan iho ei enää sietäisi yhtään arpea ja oli ajateltava että josko hän joskus jollekin miehelle kelpaisi niin ei saisi valmiiksi olla jo arpinen. Mies voi sitten itse antaa raippaa vaimolleen niin paljon kuin sieti.

Adalmiinan jalat alkoivat tutista sillä hän ei yhtään voinut aavistaa mitä setä mahtaisi hänelle antaa palkaksi siitä että oli eilen miehiä saunassa pessyt. Sitten setä alkoi puhua siitä miten Adalmiina laitettaisiin sotilaiden tuvan pöydälle kiinni ja miehet saisivat häntä hyväkseen käyttää. ja samalla Adalmiina vajosi lattian rakoon ja portto IIda nauraa hekotti makeasti meinaten samalla tukehtua porsaan kylkiluuhun jota oli juuri ahmimassa suuhunsa niin että rasva tuhrasi koko hänen suunsa ympärystän ja valui alas valkeille rinnoille.

Rangaistus laitettiin heti käyntiin. Adalmiina käskettiin pöydälle mahalleen makaamaan, hänen hameensa nostettiin ylös ja pää roikkui yli pöydän. Setä tuli perästä vielä varoittamaan että edelleenkään pyhimpään ei saisi koskea. Adalmiina makasi pöydällä täristen kun kuuli miesten alkavan riisua verkaimiaan ja setä käänsi kylmästi selkänsä lähtien takaisin tupaan portto Iidan rintojen ja reisien väliin.

Miesten tuvassa haisi hielle ja virtsalle, ilma oli sakeaa pölystä ja lattiakuopan tulesta nousevasta savusta niin että silmistä alkoi vesi valua jo senkin kitkerästä hajusta että siitä että Adalmiina tiesi mitä kohta tapahtuisi. Tai arveli tietävänsä, sillä eihän hänellä muita paikkoja ollut kuin pyhin ja se mikä vain reiällä näki päivän valon. Sitä reikää miehet varmaan kohta käyttäisivät johonkin. Bengtsson hurja viikinki jonka kanssa setä oli lyöttäytynyt yhteen joillakin tuhansista ryöstely matkoillaan oli ensimmäisenä hänen takanaan. Adalmiinan viereen ilmestyi kippo jossa oli pala sian ihraa. Viikinki otti palan käteensä ja pyöritti sitä Adalmiinan takamuksen reiällä sitten siveli sitä pitkin elimensä vartta ja lätkäisi takaisin kippoon. Viikinki murahti toisia pitelemään Adalmiinasta kiinni ja alkoi tunkea elintään vasten kireää aukkoa, se tuntui aivan järkyttävältä pöydällä makaavasta Adalmiinasta eikä hän pystynyt lainkaan pyristelemään vastaan sillä ainakin kuusi käsiparia piti hänet tiukasti paikoillaan. Adalmiinan kurkusta lähti sellainen vaikerrus ja huuto jota hän ei millään voinut uskoa omaksi äänekseen. Ääni kiisi läpi linnan pihan ja kaikki siellä asuvat portto Iidan ilkikurista olemusta lukuun ottamatta taukosivat askareensa ja jäivät hiljaa seisomaan kunnes isäntä mylvähti ja työ jatkui Adalmiinan huudoista riippumatta. Piiat suputtivat piha maalla ja tekivät ristinmerkkejä jotkut vaikka pakanoita olivatkin.

Bengtsson painoi ja painoi, puski oikein voimalla ja pian reikä antoi myöden ja elin seivästi Adalmiinan pimiän reiän. Bengtsson alkoi vetää elintä takaisin vain työntääkseen sen uudestaan suoleen. Pari työntöä riitti Adalmiinalle ja hän pyörtyi siihen paikkaan vain herätäkseen pian siihen kauheuteen että joku seisoi hänen edessään elin tanassa jylheästi odottaen. Bengtsson oli vieläkin hänen kimpussaan jyhkeällä kalullaan ja veteli suolta ulos elimellään, niin että vesi virtasi Adalmiinan silmistä lähinnä järkytyksestä sillä kipu oli jo hänet turruttanut. Edessä oleva soturi piti elintään Adalmiinan suuta vasten, se haisi vahvalle virtsalle vaikka juuri eilen Adalmiina oli elimen hyvin pessyt. Mies kehotti häntä avaamaan suunsa ja hoitamaan häntä yhtä hyvin kuin eilen oli käsillään tehnyt. Adalmiina ei suostunut aukaisemaan suutaan ja sitten soturi vetäisi hänen hiuksistaan taaksepäin niin kipeästi että oli pakko parkaista. Elin sujahti nopeasti suuhun ja työntyi syvälle kurkkuun. Adalmiina alkoi kakoa ja oksennuksen maku nousi suuhun, mies ei pyristelyistä välittänyt vaan alkoi tempoa elintään pienessä suussa vaikka hampaat välillä kalahtivatkin vasten esinahan pintaa kipeästi, mutta kyllä soturi sen kesti missä muutkin haavat mitä elämän aikana ruumis oli saanut vastaan ottaa.

Siinä Adalmiina makasi eikä muuta voinut, miehet onneksi erittivät nesteensä nopeasti hänen reikiinsä eikä nöyryytys kestänyt kauaa.

Pian Adalmiina makasi yksin soturien tuvan pöydällä miesten lähtiessä keittiöön päin saamaan ruokaa ja juomaan sahtia. Adalmiina vaivoin nousi pöydälle istualleen, takareikää kuumotti ja kirveli sieltä valuvan miesten eritteen vuoksi. Takamus oli täynnä haavaumia ja suu ei meinannut mennä kiinni niin paljon kun leuat olivat kipeytyneet. Hän hyppäsi alas pöydältä ja oikoi hamettaan alas, huomasi katsovansa peiliin eikä tuntenut sieltä takaisin katsovan vieraan ryttyisen huoran naamaa joka tuijotti häneen syyttäen. Syyttäen siksi kun se siellä tiesi miten hänen pyhimpänsä oli alkanut hyväksi käytön aikana supistelemaan ja kostumaan. Adalmiina tiesi että se oli sitä kun portto Iida kiljui hurmiossa sedän seivästäessään häntä. Adalmiina tiesi tehneensä syntiä ja olisi kovasti halunnut päästä ripittäytymään, mutta se ei ollut mahdollista sillä linnan lähellä ei ollut ainuttakaan kirkkoa mitä setä ei olisi ryövännyt ja tappanut pyhät Isät.

Adalmiina äkkäsi lattialla hampun pätkän ja nosti hamettaan, kietoi sen tiukkaan uumansa ympärille niin että sattui. Hän toivoi sen vievän häpeän, kivun ja himon pois. Se saisi olla hänen rippinsä niin kauan kuin hän saisi ripittäytyä papille.

Vaivoin Adalmiina käveli pois tuvasta suoraan navetan oljille makaamaan ja nukahti siihen.

----------------------

Haluatko kuulla lisää?