Pohjan tähti

“Laiva on tulossa“, Enaannaq huikkasi kiihdyksissään naistentalon oviaukosta. Olimme siellä neulomassa nahkajalkineita miehillemme. Jätin oitis luuneulan ja suonilangan ja riensin törmälle katsomaan.

Totta se oli. Pieni, pullea purjealus oli kiinnittymässä jäätikön reunaan. Laivoja harvoin uskaltautui näin ylös pohjoiseen hylkeen ja sarvivalaan pyyntiin. Nyt sääolot olivat kuitenkin sallineet rohkealle kapteenille jäiden väliin puikkelehtimisen.

Amaqua-ukko valjasti koirat ja lähti ottamaan selvää tulijoista. Puheensorina ja kiihtymys rannalla kohosivat, kun valjakko jälleen erottui jäällä. Amaqua oli kylänvanhin. Hänen tehtävänään oli pitää huolta asioista miesten ollessa pitkillä, vaarallisilla pyyntiretkillään.

Katselimme valjakon saapumista ja arvuuttelimme uutisia. Enaannaq hypähteli jännityksestä ja Mequeek imetti mietteliäänä nuorimpaansa. Hän oli nostanut anorakkinsa helman, ja poika imi nautiskellen silmät ummessa. Sitten poika taas viipersi takaisin muiden lasten joukkoon. Minä en oikein tiennyt mitä ajatella. En ollut koskaan käynyt laivassa.

Keräännyimme tiiviiseen piiriin kylänvanhimman ympärille. Tämä katseli arvioiden joukkoaan ja ilmoitti sitten juhlavasti päätöksensä. “Naiset voivat lähteä laivalle.“

Se aiheutti juoksua ja hälinää. Kuka kävi vaihtamassa parhaat turkishousut jalkaansa, kuka koristautui mitenkin Amaqua-ukon antaessa ohjeitaan. Lähteminen koski minuakin. Minut oli vastikään kosittu ja olin muuttanut mieheni rakentamaan majaan.

Amaqua komensi mukaan hampaattoman Niliqli-eukon, joka osasi tanskaa ja vähän muitakin etelän ihmisten kieliä. Eukko oli nuoruudessaan asunut kauppa-asemalla ja tunsi tavat.

Eukon lisäksi meitä läksi matkaan kolme naista. Lapsia jäi vahtimaan Iakkain, joka oli viimeisillään raskaana, sekä kylän toinen nuorikko, Ilaanna, jolle sattui naisten syy. Heitä ilmiselvästi harmitti seikkailun ja lahjojen lipuminen sivu suun.

Nuorena vaimona minua totta kai arvelutti. En ollut vieraillut laivoissa, eikä mieheni ollut nuliaqatie. Hän ei ollut ottanut minua vielä mukaansa pyyntiin jäätikölle, jossa vaimo usein jaettiin luotetun ystävän, nuliaqatien, kanssa.

Naiset olivat hilpeällä tuulella ja vilkuilivat minuun. “Oikein naurattaa“, Enaannaq korotti ääntään. “He ovat isoja, rotevia miehiä, rotevia sieltäkin.“ Mequeek hörähteli ja Niliqli-eukko siristeli silmiään. He tiesivät kokemattomuuteni.

“Kuinkas kauan teidän miehenne ovat olleet pyynnissä“, Amaqua-ukkokin heitteli kompiaan. “Taitaa jo olla naisellista kutinaa varpaiden välissä?“

Eihän sille voinut kuin nauraa. Kutinaa oli, ja odotusta, mutta ennen kaikkea jännitystä. Tuttujen naisten mukanaolo helpotti. Lyhyt ja lihava Mequeek oli kuin itse rauhallisuus. Kokeneella, itsevarmalla Enaannaqilla oli jo toinen aviomies menossa.

Amaqua-ukko hoputti läähättäviä koiria. Ukon tehtävänä oli sopia lahjojen jaosta, ja häneen luotettiin. Hän osasi odottaa kaikessa rauhassa niin kuin pyyntimies ainakin, antaa merimiesten korottaa tarjouksia. Laivat olivat kuukausia retkillään ja niiden miehistö hullaantunut naisiin. Eskimomiehet tiesivät sen ja veivät usein vaimonsa ilahduttamaan laivan väkeä.

Kaupankäynti ja muu seurustelu oli jännittävää, kun tulijoiden kieltä ei kunnolla osattu.

Laivan vierellä jo oltiin. Merimiehet olivat reippaita, pitkiä ja leveitä kuin jääkarhut. He auttoivat meidät laivaan huojuvia nuoratikkaita myöten. Ei ihme, että olin pyörällä päästäni siinä pistävien silmien keskellä. Hiljaiseksi oli mennyt myös Enaannaq. Mequeek oli tarrannut minua kädestä, ja minä puristin vastaan.

Niliqli-eukko puhui, ja merimiehet puhuivat. Laivan kansilaatikolle ladottiin teetä, tupakkaa ja parsinneuloja, pohjoisen valuuttaa. Amaqua-ukko seurasi ilmeettömänä. Hän saisi osuutensa, niin kuin eukkokin. Niliqli puhui välillä minusta, ja kaikki katsoivat, purskahtivat hyväntahtoiseen nauruun. Me eskimot olemme nauravaista kansaa, joten hymyilin vastaan. Uskalsin jo katsella miesten parrakkaita, tuulen ahavoittamia kasvoja, laivaakin vilkuilla.

Sitten oli asiat sovittu. “Tytöt alas“, Niliqli komensi ja lähti menemään edellä. Laskeuduimme jyrkkiä, pelottavia portaita ja pujottelimme hämärän käytävän läpi öljylampulla valaistuun kajuuttaan. Lavereita oli yltympäri, ilma lämmintä ja monista tuoksuista sakeaa.

“Minä kerään lahjanne“, eukko selitti meille. ”Te voitte miellyttää miehiä kaikessa rauhassa.“

Laivan päällikkö oli pitkä, punapartainen merimies. Hän täytti puolet huoneesta leveällä virnistyksellään ja pitkillä käsivarsillaan. Hän ajoi enimmät miehet käytävään.

Enaannaqilla ei ollut housuja jalassaan, huomasin, ja minäkin riisuin. Aioin olla naista siinä missä muutkin. Ojensin turkishousuni eukon haltuun, ja saman tien yltäni nykäistiin myös anorakki. Ovella kurkittiin kaulat pitkällä.

“Miehet tietävät, että olet täällä ensi kertaa“, Niliqli-eukko kuiskutti minulle. “Kerroin, että olet meidän kylän keväisiä morsiamia.“

Päällikkö oli pudottanut roimahousunsa ja nykäissyt paidanhelman solmuun. Hänen sinipäinen jäsenensä kiikkui vankkana silmieni alla, osoitteli suoraan minuun. Olin istahtanut lavitsan reunalle, mutta mies nykäisi minut pystyyn ja työnsi kätensä vatsani alle. Levitin jalkojani iloisena, että se oli hän. Jotenkin pidin miehen sinisistä, ystävällisinä tuikkivista silmistä. Hän saisi olla ensimmäinen. Oikein kelpo mies hän olikin.

Mies valutti tummasta pullosta öljyä kämmeneensä ja rasvasi minut huolellisesti raostani. Mies voiteli myös itsensä, iski silmää ja jutteli. Sanoja en ymmärtänyt, mutta äänensävystä pidin. Ja hyvin se sujui. Hän tuli rauhallisen varmasti ja ennen kuin huomasinkaan, hän työnteli jo täydeltä terältä. Levitin jalkojani ja autoin. Täydeltä tuntui, oikein huikaisevalta.

Mies murahteli ja alkoi tosissaan nauttia. Hän työnsi huulensa törölleen ja puhalsi kuin laumaansa puolustava mursu. Sitten tunsin miehen lämpimät nesteet. Väsyi siinä kuin eskimokin, ajattelin huojentuneena. Samalla lailla maitia ryöpsähti.

Myös Enaannaqilla oli rakastaja. Mustapartainen, takkutukkainen mies möyri hänen päällään selkä kyyryssä kuin viimeistä päivää. Enaannaq virnisti minulle laveriltaan pyöreällä, kiiltävällä naamallaan. Jalat heiluivat ilmassa ja tissit kainaloissa.

Viereeni oli asettunut siloposkinen laivapoika, joka tutki minua kuin ihmettä. Pidin hänestäkin. Minun ikiäni suurin piirtein. Silmät suurina poika suli minuun. Niliqli-eukko oli katsellut vierestä valppaana ja kävi taputtamassa minua hyväksyvästi.

Väkeviä miehiä he olivat kaikki. Yksi oli totinen, toinen löi leikiksi tovereitaan naurattaen. Joku puristi niin että henki ei tahtonut kulkea, käänsi jalat sivulle ja taittoi kaksin kerroin. Mutta nopeasti pökertyivät miehet kiihkoonsa toinen toisensa jälkeen, kuka huudon kanssa, kuka kuin kala henkeä haukkoen. Tuskin oli edellinen saanut vedettyä housut jalkaansa, kun seuraava jo työnsi häntä sivuun pullea elin kourassaan.

Enaannaq voihki miehille lemmekkäästi, ja minäkin uskalsin antaa silmien mennä nurin. Pääni takaa kuului Mequeekin syviä urahduksia. Hän kävi välillä ämpärillä pissalla. Hänelläkään ei ollut mitään yllään, ja maitoa valui hänen suurista rinnoistaan, kun miehet niitä puristelivat ja imivät.

Niliqli-eukko kävi kehaisemassa minua, välittämässä miesten kiitoksia. Innostin heitä kuulemma kovasti, ja jotkut halusivat kokeilla suloni vielä uudestaan. Eukko kysyi olisinko suopea ja tyydyttävätkö tarjotut lahjat. Lupauduin jatkamaan, ja päällikkö riisui itsensä alastomaksi. Hän oli kanssani niin kuin vaimon kanssa ollaan, pitkään ja hartaasti. Siinä koin syvän hurmion minäkin, ja mustapartaisen, Enaannaqia lempineen takkutukan kanssa toisen vielä rajumman. Hän halusi tulla takaapäin kuin koira.


Sitten sanoin Niliqli-eukolle, etten jaksa enää. Muut naiset olivat jo lopettaneet ja odottivat kärsimättöminä, kun kyykistelin pesuvadin päällä ja siistin itseäni. Turvoksissa olin, ja reidet niin puuduksissa, että hädin tuskin pystyin nousemaan rappuja. Mutta lahjat olivat runsaat ja merimiehet kiittelivät oivallisesta rakastelusta. Olin kuulemma miehelle hyvä, sillä he arvostivat nuoria, vielä synnyttämättömiä naisia.

Se herätti närää Enaannaqissa, ja syystäkin. Minusta hän oli ollut meistä reippain ja lemmekkäin, varmasti miehelle paras. Sanoin sen hänelle reessä. Että turha meidän naisten on keskenämme äksyillä. Samaa merimiesten mälliä oli pimpsat täynnä kaikilla.

“Kyllä aviomiehesi ilahtuu palattuaan“, Enaannaq töni minua jo leppyneemmin. “Riemastuu, kun huomaa, että vittua on venytetty ja sinusta tehty täällä sillä aikaa nainen.“