butterfly

Jo ihan näin aluksi minun on pakko sanoa että tämä on totisinta totta vaikka kuulostaakin sadulta:)

Aloitetaanpa..

Oli ihan tavallinen perjantai iltapäivä. Olin juuri menossa kotiin. Edessä oli viikonloppu ilman mitään suunnitelmia ja ajattelin viettää rauhaisan koti illan vaahtokylvyn, musiikkiin ja hyvän kirjan kera. Aluksi oli suunnitelmissa viettää parhaan kaverini, Einin synttäribileitä, mutta ne peruuntuivat Einin ollessa kipeä jo toista viikkoa putkeen. Kotona upottauduin ensitöikseni kylpyyn ja olin siellä ainakin tunnin.

Sitten rentouduttuani tarpeeksi nousin kylvystä, otin ammeesta tulpan auki ja huuhtelin itseni vaahdosta. Juuri kun olin kuivannut itseni pyyhkeeseen ja kietoutunut kylpytakkiin, kännykkäni soi. Soittaja oli Eini. "Moi Eini! Mikä on olo?" Vastasin puhelimeen. Vastaukseksi sain: "Aivan kauhea...Anni! ....siun täytyy tulla tänne! Se tappaa miut...pian!...." sitten kuului vain kauhean kovaa kolinaa ja huutoa ja lyömisen ääni. "Eini! Eini!" huusin vielä puhelimeen mutta vastausta ei tullut. Hätäännyin kauttaaltaan ja meni tovi ennen kuin tajusin mitä piti tehdä. Otin vaatekaapistani ensimmäiset vaatteet päälleni mitkä käteen sattui, puin ne päälleni, nappasin avaimeni, kännykkäni ja rahapussini. Hyppäsin autooni ja ajoin Einin luo.

Ajomatkaan meni noi puolisen tuntia. Einin koti (on nykyisin meidän molempien koti) on kauniilla maatilalla, joka oli maatilamatkailu kohde. Täällä oli ennen kymmenen hevosta, poni, aasi ja vaikka mitä eläimiä mitä kotieläin pihalla voi olla. kun silloin kaarsin Einin kotipihaan, kauniin ison vaalean rakennuksen ulko-ovi oli auki. Sisälle asti kuului huutoa, Einin huutoa ja itkua. Ja isänsä karjumista. Jo silloin tajusin että jotain todella pahaa on tapahtunut ja hälytin poliisit paikalle. Sen jälkeen hiivin sisälle. Eteisen kautta olohuoneeseen. Näky oli kauhistuttava...Siellä oli 2 isoa lihaksikasta miestä joista toisen tunnistin hänen isäkseen. Hänellä ei ollut yllään mitään. Hänen kaverillaan ol ruoska ja nahka housut ja hän piti kiinni kainaloiden alta Einiä samalla kun einin isä pani Einiä. He olivat repineet Einiltä kaikki vaatteet pois päältä ja lyöneet. Lisäksi häntä lyötiin ruoskalla. Syvimmän vihan tunne, mitä olin koskaan tuntenut, valtasi kehoni. En edes yrittänyt estää itseäni kun kaikin voimin hyökkäsin heidän kimppuunsa ja yritin irrottaa heidän otettaan Einistä, joka oli jo liian heikko vastustaakseen heitä.

Yritys epäonnistui ja löysin itseni huoneen toisesta laidasta. Päähän sattui tajuttomasti, sillä se osui täysillä seinään. Vaikka olin pyörtymäisilläni, jatkoin yrittämistä. Olin näppäileväni uudestaan poliisin numeroa kunnes Einin isä huomasi aikeeni. Hän huusi kaverilleen "Hei! Hiljennetään nyt toi pentu kun ei tästä oo enää mihinkään" he mätkäisivät Einin maahan, Eini voihkaisi kivusta. He hyökkäsivät minun kimppuuni. Yritin paeta, turhaan. He saivat minut jo olohuoneen ovella kiinni ja isänsä kaveri lukitsi minut otteellaan kainaloiden alta ja isänsä rupesi repimää vaatteitani päältäni. Huusin, potkin, ja riuhdoin niin paljon kuin suinkin jaksoin. Mutta en päässyt irti. Einin isä löi minua ja taju oli jo lähellä lähtemistään.. Hän ei kerinnyt repiä alusvaatteitani ennen kuin 2 nais ja 3 mies poliisia tuli paikalle. Jo pelkästään poliisien näkeminen sai miehet irrottamaan otteensa minusta. Mätkähdin lattialle kuin mikäkin räsynukke. Miehet yrittivät paeta, mutta eivät päässeet pitkälle kun mies poliisit saivat heidät kiinni. Naispoliisit tutkivat rikospaikan, olohuoneen. Eini makasi kuolleen näköisenä keskellä olohuoneen lattiaa. Näky särki sydäntäni entisestään.

Vaikka kehooni sattui paljon. pakottauduin ylös ja menin Einin luo. Rukoilin koko ajan että hän vielä hengittäisi. Polvistuin Einin viereen. Luojan kiitos, hän hengitti. Itki ja hengitti. Käänsin hänet selälleen jota hän saisi paremmin happea.

"Eini, minä tässä, Anni. Kuuletko?" Sanoin samalla kun pidin hänen kättään sylissään. "joo" Eini vain sanoi ja itki. Sitten nais poliisit tulivat siihen ja pyysivät että saisivat ottaa muutaman valokuvan todistus aineistoksi. Kysyivät myös paljon kysymyksiä ja annoimme lausuntomme. sen jälkeen toinen heistä haki pyytämäni aamutakin Einille Einin huoneesta. Minä sitten autoin Einin istumaan lattialla ja halasin häntä. Hän painoi päänsä rintaani vasten ja itki edelleen. Yritin rauhoitella Einiä niin hyvin kun vain pystyin. Samalla sisälläni oli suuri tunne kuohu vihaa. Miten hänen isänsä saattoi tehdä tämän Einille? Eikö jo riittänyt että Eini oli juuri vähän aikaa sitten toipunut äitinsä kuolemasta, jonka jälkeen isänsä oli ratkennut ryyppäämään ja nyt seonnut lopullisesti ja jonka seurauksena heidän kotieläinpiha yrityksensä meni konkurssiin ja kaikki eläimet jouduttiin myymään? Eini on ihanin ihminen jonka olen tuntenut päiväkodista asti. Hän on herkkä ja ihana, ajattelee aina kaikkia muitakin ihmisiä, miksi siis joku teki hänelle tällaista?

Nuo ajatukset pyörivät mielessäni. Kunnes toinen poliisi nainen tuo Einin aamu takin ja autan Einin jaloilleen. Eini on erittäin heikko ja minuun nojaten autan hänelle takin päälle. Poliisit sanoivat olevansa valmiit ja tarjosivat kyytiä sairaalaan. Sanoin heille, että minä vien Einin, heti kun hän on vähän rauhallisempi ja energisempi. Kun poliisit olivat lähteneet, Eini takertui minuun nyt hieman lujemmin. Hän ei enää jaksanut itkeä. Minä halasin häntä niin hellästi kuin osasin. Eini painoi päänsä rintaani vasten. Kuulin hänen sanovan:" Kiitos, kun oot olemassa juuri siinä." Nuo sanat lämmittivät sydäntäni. ...ikävä kyllä en nyt ehdi kertomaan koko tarinaa..joten jatkoa seuraa myöhemmin. Kenties jo huomenna, jos kerkiän kirjoittamaan. Toivomus kuitenkin olisi että ette lähettäisi palautetta kun vasta sitten kun olen ehtinyt kirjoittaa koko jutun. -kiitos-