just a woman

Jatkoa tarinalle Toisen omaisuutta:

Monen tunnin seisomisen jälkeen jäseneni alkavat puutua, kun vihdoin meklari ilmoittaa illan päättyneeksi. Helpotukseni vaihtuu kuitenkin nopeasti pelkoon tulevasta. Kuinka minulle kävisi? Mitä mies minusta oikein haluaa?

Minut "voittanut" mies maksaa rahat ja astelee sitten luokseni. Katseeni takertuu jälleen hänen melkein hypnoottiseen katseeseensa. Tunnen itseni saaliiksi, jota hän lähestyy saalistajan notkeudella ja varmuudella. En pääse pakoon vaan painaudun kauhuissani pylvästä vasten yrittäen viimeisillä voimillani pakoon.

Jostain sisältäni kiukku nostaa vielä päätään ja yritän potkaista miestä siinä kuitenkaan onnistumatta. Mies on nopeasti luonani, hän tarttuu leukaani kipeästi pakottaen minut katsomaan ylös kasvoihinsa. Hän kumartuu puoleeni ja sihahtaa korvaani: "Minä omistan sinut tästä hetkestä lähtien, ja tottelet jokaista sanaani, tai tunnet sen nahoissasi." Lisäten vielä: "Tämä ei ole käsky vaan lupaus".

Tunnen kuinka valahdan kasvoiltani valkeaksi, nyt uskoni jo melkein menettäneenä, mutta vain melkein. En voi kuvitellakaan, että joku voisi minua komennella mielensä mukaan, olen tottunut vapaaseen elämään, enkä kyllä nytkään taipuisi miehen tahtoon taistelematta.

Mies on minua paljon vahvempi ja suurempi, ja saakin käteni irrotettua ja sidottua uudelleen selkäni taakse suurempia ponnisteluja. Nyyhkäisen hiljaa, kun köydet kiristyvät uudelleen jo aristaviin ranteisiini. Hän lähtee taluttamaan minua ulos, enkä juurikaan voi vastustella, kun hän pitää tiukasti käsivarsistani kiinni, tunnen kuinka mustelmat purkautuvat iholleni hänen pihtimäisessä otteessaan.

Ulkona näen mustat katetut kärryt, joita vetää kaksi mustaa uljaan näköistä hevosta. Kuskin paikalla istuu myöskin tummiin pukeutunut ajuri. Mies pakottaa minut sisälle, niin rajusti, että kaadun vaunujen lattialle vatsalleni. Yritän kiemurrella ylös, kunnes itsekin vaunuihin noustuaan mies nostaa minut penkille istumaan.

Istuma asentoni on kaikkea muuta kuin mukava. Käteni pakottavat rintani eteen ja selkäni kaarelle. Myös takapuoleni on aivan penkin reunalla. Vaunujen lähdettyä liikkeelle, mies istuu viereeni, aivan kiinni minuun. Yritän perääntyä mutta hän estää kulkuni painamalla minut itsensä ja seinän väliin.

En pysty juurikaan liikkumaan. Mies puhuu nyt ensimmäistä kertaa lähdettyämme liikkeelle sanoessaan minulle, että voin tehdä kaiken helpolla tai vaikealla tavalla, molemmilla vain lopputulos on sama. Hän kohottaa kätensä niskaani, ja värähdän hänen kosketustaan. Nopealla liikkeellä hän toisella kädellään tarttuu mekkoni helmaan ja alkaa kohottaa sitä pikku hiljaa. En voi tehdä muuta kuin puristaa reiteni tiukasti yhteen. Katson hänen kätensä liikettä pysähtynein silmin voimatta vaikuttaa siihen mitenkään.

Hän nostaa helman aina ylös asti ja sivelee reiteni silkkistä ihoa, nopeasti vilkaisen hänen kasvojaan, mutta kadun sitä heti. Näin hänen silmissään oudon välähdyksen, himoa, ei mitään muuta kuin puhdasta himoa. Yhtäkkiä hän tarttuu polveeni melkein kipeällä otteella ja pakottaa reiteni erilleen. Voihkaisen, kun viileä ilma tuntuu jalkovälissäni.

Hän levittää reiteni toisistaan, nostaen toisen jalkani reitensä yli. Yritän kiemurrella irti, mutta ote on pihtimäisen kova. Nyyhkäisen ja nyt en voi enää estää kyyneleitäni, vaan ne valuvat pitkin poskiani. Hiukseni roikkuvat sekaisin naamallani.

Mies sivelee vielä hetken reitteni sisäpintaa, ennen kuin nostaa kättään ylemmäs. Nopeasti hän kohottaa kätensä alushousujeni vyötärölle ja repäisee ne jalastani. Inahdan hieman kovaa repäisyä. Hän vilkaisee nopeasti kasvoihini, mutta kääntää katseensa nopeasti takaisin jalkoväliini.

En mahda itselleni mitään, kun tunnen hänen kätensä herkällä ihollani. Alan tuntea outoa kihelmöintiä alapäässäni. Mies työntää vapaalla kädellään lantiotani vielä hieman eteen, jotta olisin hänelle paremmin esillä. Riuhdon käsiäni irti siteistään, mutta ne eivät anna hitustakaan periksi. Satutan vain itseäni.

"Rauhoita ja nauti, siitä mitä kohta sinulle annan, koska se tulee olemaan tulevaisuudessa harvinaista herkkua", mies murahtaa huultensa välistä kumartuen korvani juureen. "Tai voisiko sanoa palkinto...", hän jatkaa kaksimielisen virnistyksen kera.

Olen vielä täysin kokematon kaiken suhteen, koska eihän tähän aikaan ole soveliasta itselliselle naiselle liehitellä miesten perään. En heti ymmärrä mitä mies sanoillaan tarkoittaa.

Mies vie kätensä häpyhuulilleni, ja painaa sormensa klitorikselleni. Värähdän ja huudahdan yllättyneenä reaktiostani. Mies jatkaa hyväilyään pieni hymynkare huulillaan. Tuntuu etten kestä, yritän painaa reisiä yhteen, estääkseni pääsyn herkimpääni, mutta miehen sormet eivät anna armoa. Hengitykseni kiihtyy huohotukseksi, poveni kohoilee voimakkaan hengitykseni tahdissa.

Toisella kädellään hän sivelee poveni herkkää ihoa, kiertäen kätensä niskani takaa. Hän painaa minut itseään vasten ja puristaa lujasti, niin etten pääse pakoon. Nopeasti hän painaa yhden sormensa sisääni. Kirahdan, se tuntuu venyttävän minua liikaakin. Jännitän kaikki lihakseni. Hän kuitenkin pitää sormensa liikkumatta saaden minut rentoutumaan. Alan tuntea uuden laista mielihyvää, kipu muuttuu ihanaksi venymisen tunteeksi. Hiljalleen hän alkaa jälleen liikuttaa sormeaan tiukassa pillussani. Toisen sormensa hän painaa uudelleen klitorikselleni. Voihkaisen ääneen, en voi itselleni mitään, kun tunnen värinän syttyvän liekkeihin jalkovälissäni. Mies huomaa sen, ja kiihdyttää tahtiaan, kunnes saan elämäni ensimmäisen orgasmin, se tuntuu sormenpäissänikin asti. Lihakseni kouristelevat, ja supistelen miehen sormen ympärillä. Suustani purkautuu pientä vaikerointia.

Mies ottaa kätensä pois. Se on aivan mehujeni peitossa, hän nuolee sormensa puhtaiksi katsoen minua kiihkeästi silmiin. "Enempään ei nyt ole aikaa, mutta perillä meillä on, rakkaani, aikaa", hän sanoo minulle.

Yritän saada hengitykseni tasaantumaan, painan jalkani yhteen miehen irrotettua otteensa polvestani. Olen juuri käpertymässä vainujen nurkkaan, kun ne pysähtyvät äkisti. Ulkoa kuuluu ajurin ääni, se kertoo meidän olevan perillä.

Miehen avatessa ovea, näen suuren kartanon. Sen ympärillä on takorautainen aita, ja kaikki ikkunat ovat himmeän valon valaisemia. Kiviset seinät näyttävät vanhoilta.

Palaute on edelleen tervetullutta, ehdotuksia jatkolle saa myö mielellään lähettää.