Konttoristi

Olen tämän tarinan joskus näille palstoille kirjoittanut. En vaan muista minne. Kun nimimerkki ”Matti” äsken tänne saman oloisen tapauksen kuvaili, otsikolla ”Vaimo seuralaiseksi”, jossa esiintyi tanskalainen liikemies, tulivat omat tuntemukset taas elävästi mieleen.

Eivät ne olleet yhtään haalistuneet, eikä ihmettely, että sellaista tosiaan tapahtuu. Niinpä kaikkien kiireiden keskellä täytyi ryhtyä kirjoittamaan tätä ylös vielä kerran.

Ihan pakko oli, niin kuin silloinkin, alun perin. Mikä se sellainen pakko on? En tiedä tarkkaan itsekään. Enkä tiedä, saanko siitä nytkään otetta. Ne, jotka eivät tällaista outoa puolta itsessään tunnista, älkööt vaivautuko lukemaan. Jotka muistavat tämän joskus lukeneensa, harkitkoon kannattaako toistaa. Ne, joita tällaiseen elämänmuotoon kurkistaminen ja itsensä tunnistaminen sen riveillä tai rivien välissä kiinnostaa, voivat tästä ehkä jotain kostua.

Nimimerkki ”Matin” tanskalaisen liikemiehen asemesta meillä on ruotsalainen tuttu, firman ulkomainen vähemmistöosakas, jonka tehtäviin ja vastuuseen kuuluu muutaman päivän työskentely myös Suomessa pari, kolme kertaa vuodessa. Aikaisemmin vierailuja oli useammin ja ne kestivät pitempään.

Göran on firman osakkaan, työtoverini nimi, ja vaikka nimi on miehekäs, mies itse on mitä kohteliain ja hienotunteisin. Ässäkin liudentuu niin pehmeästi kuin ruotsalaiselta vain voi. ”Management by perkele” olisi hänestä niin kaukana kuin olla voi.

Se alkoi hotellikuolemasta, niin kuin kerroin. Matkatyö on raskasta muutenkin. Niinpä vaimon kanssa kutsuimme Göran asumaan meille. Siitä on monia etuja, laskeskelin. Saatoimme venyttää työpäivää mukavasti saunan lauteilla ja keittiön pöydän ääressä, jossa pitkään on puitu suunnitelmia ja syntyjä syviä. Merkkasimme nämä ylityötunneiksi. Oluet, makkarat ja salaatit ostin firman piikkiin.

Virkisti se kotielämääkin. Lapset saivat seurattavaa, olivat vieraskoreita, ja vaimolle tuli pikanttia jännitystä elämään. Vieras mies saman katon alla, vieras ja samalla tuttu, se viritti sopivasti tunnelmaa.

Göran oli huomaavainen, toi tuliaisia. Videolta katsottiin Niskasen ”Maa on syntinen laulu”, ja Göran kertoi vastineeksi Bergmanista. Hän oli kuulunut elokuvakerhoon ja osasi valottaa aiheita myös esiripun takaa. Saimme kuulla synnintunnosta, rimpuilusta yhteiskuntaa vastaan, isäkapinasta.

Voi sanoa, että se kolahti, niin kuin Göraniin puolestaan Niskasen elokuva.

Muutenkin tunnelma lämpeni, ilmassa väreili, mitenkä sitä nyt kuvailisi. Vaimon punastumiset, vaivihkaiset katseet, joita sattumalta huomasin. Yhteenkuuluvuuden tunne, kun Göranin kanssa kaksistaan istuttiin lauteilla. Halusi sanoa jotain tärkeää, hyvin henkilökohtaista, mutta ei vaan löytänyt sanoja.

Niin sitten kävi, kuten kerroin. Yhtenä iltana, kun lapset olivat nukahtaneet ja vieras vetäytynyt huoneeseensa, sanoin vaimolle, että nyt menet ja kysyt, onko Göranilla vielä toivomuksia.

Vaimo katsoi pitkään. Minä sanoin, että menet sinne alasti.

Vaimo katsoi vielä pitempään. Voin sanoa, että yllätyin itsekin, kun hän tosiaan meni, veti oven kiinni perässään. Ei hän alasti mennyt, mutta meni.

Ja kyllä Göran yskän ymmärsi. Kaksi kertaa hän yskäisi, se selvisi myöhemmin.

Göran on naimisissa tahollaan, ja tämä on meille yhteinen pieni perhesalaisuus. Niin olemme sen sopineet. Ruotsalaisille ovat sopimukset tärkeitä, niitä sorvaillaan pitkään ja monelta puolelta. Mies tarvitsee matkatöissä paineiden purkajaa, ja mikä siihen paremmin sopisi kuin kotoisa, perhemäinen elämä, johon kuuluu myös naisen lämmin syli.

Se on ehkä rankan kuuloista, mutta käytännössä pidämme matalaa profiilia. Vaimo vetäytyy vierashuoneeseen Göranin kanssa, ja vaimon toivomuksesta ovi pysyy tahdikkaasti kiinni. Se on heidän kahdenkeskinen juttunsa.

Nimimerkki ”Matti” on sen nähnyt, minä en. Göranin erektion olen nähnyt, enkä sitä enää kavahda. Hän oli kerrankin tullut Ruotsista, ja oliko se jonkin kolmannen maan kautta. Hänen työkuvaansa kuuluu kiertäminen. Taisi tulla Puolasta sillä erää.

Istuimme lauteilla. Vaimo oli käynyt ensin lasten kanssa, ja nyt olivat lapsetkin saaneet vesillä läträämisestä kyllikseen. Göran on lukenut, paljon matkustellut mies, ollut mukana kehitysyhteistyössä nuorempana. Hän sai vaimonkin liittymään Amnestyyn ja adoptoimaan pari mielipidevankia.

Se on minusta kannatettava asia.

Maailman tapahtumista jutellaan siinä Göranin kanssa, työasioistakin muutamalla sanalla, että päästään niistä eroon. Göran on vaalea, sinisilmäinen, ja hampaat ovat virheettömät. Urheilutausta näkyy kropassa. Hän on pelannut jääpalloa juniorisarjoissa, käynyt pohjoisen pelimatkoilla Haaparannassa ja sitä kautta kerran Suomenkin puolella.

Siitä tulee taas puheeksi elokuvat. Herrajumala, Göran huokaa Marita Viitamäestä. Olisiko vaimossa jotain samaa? Pieni ja tumma hän on, käy jumppaamassa saadakseen takaisin ampiaisvyötärönsä. Reidet ovat pehmeät ja värähtelevät jokaisella askeleella. Pyllyssä on pikkuiset hymykuopat, tiedättehän.

Siinä hiipii, valuu jäseniin se tunne. Ensin sitä ujostelin. Mutta kotonahan me olemme. Myös Göran on kuin kotonaan, huokuu tyytyväisyyttä ja hyvänolon tunnetta.

Minäkin annan huokua.

Yläkerrassa on vaimo. Minulle vaimo, Göranille sukupuolikumppani. Vaimo on kypsynyt ja vapautunut estoistaan vasta avioliiton myötä. Tyypillinen perhetyttö hän oli alun perin, siivo ja säädyllinen. Ylioppilastutkinto, kansanopisto sen päälle, niiltä jäljiltä hänet tapasin. Mutta turvatussa ympäristössä, kotona vieraan kanssa varsinkin vaimo mieluusti karistaa itsestään turhanpäiväisen siveyden. Niin minä sen tulkitsen.

Selvästi rohkeampi, äänekkäämpi vaimosta on tullut, ja orgasmit ovat parantuneet. Vaimo on sen minulle itse kertonut, tunnustanut saavansa joskus jo Göranin työntyessä.

Niin kuin hänen viimekertaisella käynnillään, lokakuussa. Lapset olivat ilahtuneita Göran-sedän tulosta, pikku tuliaisistaan, eivät malttaneet nukkua, saaneet unta, vaan kömpivät takaisin juuri kun vaimo oli valmistautumassa ihan toiseen rooliin.

Ei auttanut vaimon kuin sonnustautua takaisin äidiksi. Tämmöisiä tilanteita syntyy, ja minä pidän niitä elämän rikkautena.

Me Göranin kanssa pelattiin sillä aikaa keittiössä korttia. Göran ehdotti, että pelataan vaimosta. Voittaja saisi hänet yksinoikeudella, toinen joutuisi katsomaan vesi kielellä vierestä.

Leikkipuhetta se oli, mutta kiehtoi ajatuksena. Kynttilöitä paloi parvekkeen kaiteella syysillassa. Vaimo oli ne sinne sytytellyt.

Kaikesta näkee, että vaimoni on hyvä äiti, Göran sanoo. Ruotsalainen mies huomaa sellaiset asiat, osaa pukea ne sanoiksi. Istuttiin keittiössä, lamppu riippui matalalla pöydän yläpuolella ja valaisi kasvot. Mikään ei häirinnyt.

Göran usein kysyy, häiritseekö tämä tai häiritseekö tuo. Häiritseekö suutelu, esimerkiksi? Ei, minä vastasin. Kun olette kahden kesken, se on teidän juttunne.

Äiti lukee lapsille satua, Göran istuu keittiössä. Göran on setä, ja se tarkoittaa, että hänellä on kikkeli. Niin vaimo sitä kutsuu, tuolla vähän hassulla perhenimellä, on opettanut sen Göranillekin. Kylpytakki on auki, ja jääkaapilla käydessäni näen, että Göranin elin lepää rentona ja raskaana reiden päällä.

Göran ei ujostele, ja alussa se oli minusta kiusallista, jos suoraan sanon. Joskus tuntui, että en kestäisi enää minuuttiakaan. Mutta onhan se miehen luontainen varustus. Meidän ylpeytemme, kuten Göran sanoo.

Mitäs olinkaan kertomassa? Niin, kun vaimo viimein tuli, hän oli riisunut valmiiksi yöpaitansa. Tuli meidän miesten luo ja näki yllättyneet, ilahtuneet ilmeemme. Ne hän halusikin nähdä. Eikä siinä kaikki. Hän tarttui oitis siihen miehiseen ihmeeseen, joka Göranin jalkojen välistä nousee, tarttui siihen, kohotti ja antoi pienen, viattoman suukon sen sametinpehmeään päähän.

Tämä tarina nyt poukkoilee, mutta antaa poukkoilla. En olisi muutama vuosi sitten osannut kuvitellakaan mitään tällaista. Miten sen edes kuvaisin? Eikä nyt ole kyse pakkoruotsista, jota olen mielessäni kiittänyt. Vanhaa pohjaa sentään oli, ja saatan jotain Göranillekin sanoa. Tarkoitan syvempiä tunteita, sitä pakkoa, josta alussa mainitsin. Jokin vie, ja minä annan viedä. Tunnen välillä häpeää, syyllisyyttä, ja kiihotun siitäkin.

Se tunne on vatsan pohjassa, ja se on yhtä aikaa pelottava ja houkuttava. Kun ollaan saunassa esimerkiksi, vaimo yläkerrassa laittaa lapsia iltapalalle ja nukkumaan. Melkein kuulen korvissani heidän äänensä. Ehkä Görankin kuulee.

Vilkaisemme toisiimme. En tiedä, mitä Göran näkee, mitä kokee, mutta itse en yhtään karttele ajatusta, että hän kohta raapaisee. Se kuuluu täysipainoiseen aikuiseen elämään. Miehellä on pallit. Ne keikkuvat siellä omia aikojaan, kikkeli vaappuu iloisesti. Miksei sitä työnnetä sinne, minne nainenkin sen haluaa: lemmenrakoon.

Se on vaimon tuttu rako, ja Göran pitelee sitä kovin. Olen kuullut sängyn tasaisen, rytmikkään jyminän ja vaimon kiihtyvän, kimeäksi käyvän voihkeen.

Vaimo siellä jo odottaa, tai on vielä kiinni lapsissa. He ovat saunoneet, punoittavat terveesti. Vaimolla on yöpaitansa, se jossa on ohuet olkaimet ja pitsinen helmus. Sen alla Göranille hiljalleen kostuu ja turpoaa valmista.

Sitä Göran jo ajattelee, kuinkas muuten, ja tunnen synkkää riemua voidessani tarjota vieraalle parasta mitä isäntä voi talossaan tarjota: pillun.

Tunne on jollakin tapaa samanlainen kuin lapsena, kun tajusi oppineensa ajamaan pyörällä. Tai kun oppi luistelemaan. Huikaisee.

Göran on kertonut, kuinka monilla luonnonkansoilla on ollut vapaita sukupuolikäytäntöjä. Päällikkö saattoi luovuttaa muukalaisella kylän sulokkaimman neidon. Sillä vierasta lepytettiin, torjuttiin mahdolliset pahat aikeet ja luotiin ystävyyssuhteita.

Vähän niin kuin meillä, sanoin. Göran kertoi tarinaa vaimolle ja minulle. Istuimme keittiön pöydän ääressä ja odottelimme lasten äänien hiljenemistä huoneessaan.

Joillakin Intian valtameren saarilla esimerkiksi meneteltiin niin, Göran jatkoi. Sanoiko hän Lakkadiiveilla vai Madagaskarilla. Siellä suunnilla seilanneet merirosvot joka tapauksessa tiesivät sen hyvin. Naiset kilpailivat pääsystä tällaiseen tilapäiseen avioliittoon.

Ja jos vieras arvosti kypsempää, Göran iski silmää, tarjolla oli ehtoisia emäntiä.

Joskus vieras jätti jälkeen geeninsä, mutta se teki vain hyvää heimolle. Siitä vaimo oli samaa mieltä.

Göranilla on vahvat, valkoiset hampaat, sanoinkos jo. Ruotsalaisilla on. Esinahkaakin on paksusti. On erikoista kuvitella, kuinka intiimisti vaimo sen kokee. Ja kivesten muksahtelun pakaroillaan.

Vaimolla on ehkäisy, joten Göran laskee siittiönsä vapaasti emättimeen. Siitä on sovittu meidän kolmen kesken. Nyt olemme Göranin kanssa pukuhuoneessa, viileät, vasta-avatut oluttölkit käsissämme, ja minulla alkaa vääjäämättä seistä.

Se on nolo tilanne, mutta en sitä peittele. Tunnen kuinka puna kohoaa poskilleni, häpeän puna, mutta Göran on herrasmies. Hän sanoo vallan hyvin ymmärtävänsä, että miehenä kiihotun ajatuksesta, että hän kohta nai vihittyä puolisoani. Sehän on niin kiellettyä kuin olla voi.

Kerron, että olemme vaimon kanssa pidättyneet viikonlopusta saakka. Göran nyökkää hyväksyvästi, tarttuu minua niskasta ja puristaa leikkisästi kuin koiranpentua. Hän arvostaa sellaista lahjaa ja ystävyyden elettä. Sehän tarkoittaa, että vaimo yläkerrassa kaipaa jo miestä, haluaa heittäytyä, hurmioitua, tulla otetuksi.

Göran veisi hänet hurmioon, täyttäisi pörheällä kyrvällään. Se paisuu siellä vielä lisää, voimistuu, ja mies kuiskii, houkuttaa naista yhtymään sauvaansa, ja kun hetki lyö, lyö syvälle ja säälittä.

Olen minä sen kuullut. Göran nussii, ja vaimo voihkii, vollottaa, tuntee vieraan uroksen syöpsähdykset. Sitten maataan ehtyneinä, toisiinsa rauenneina, halaillaan, suukotellaan ja ollaan hetken aikaa puolisoita.

Kyllä minä hyväksyn, että Göran on kiihkeä. Hän saa vierasta, ja siinä on se outouden, uutuuden, synninkin sävähdys. Göran käyttää toisen vaimoa, ja se herättää aivan erityiset panohalut, hän on tunnustanut. Mikäpä salaisuus se meille olisi.

Vaimolla on aikuisen, kokeneen, synnyttäneen naisen luja vittu. Saa sitä käyttää, körmyttää edestä ja takaa niin että nainen holtittomana vapisee ja huutaa.

Jotkut naiset huutavat äitiä. Niin vaimo kertoo omankin äitinsä huutaneen. Hän kuuli sen tyttönä, keskellä yötä, eikä lainkaan tajunnut, mistä oli kysymys. Nyt aikuisena hän tietää. Isä oli asialla.

Vaimon valkoinen yöpaita vilahtaa portaiden päässä, samoin silmänvalkuaiset, kun nousemme yläkertaan. Göran nousee edellä, minä perässä, ja olemme molemmat ilkosillamme. Vaimo silmää vaistomaisesti sinne, missä Göran on eniten miestä. Sitä hän jo on, tatti paisuneena.

Valot on himmennetty, lapset huoneessaan, joten kierrän vaimon taakse ja tartun yöpaidan helmaan. Vaimo nostaa kätensä, ja niin paljastan vaimoni. Paljastan pehmeästi laskeutuvat tissit, pyöreän masun, reidet ja sen mikä pilkottaa niiden välistä, tussukan.

Se on saanut olla rauhassa, pyhittyä. Nyt se herää, liukastuu, raottuu toivottamaan tervetulleeksi halukkaan miehisen miehen.

Göran vie sinne varovasti kätensä, haroo, tunnustelee koko halkion mitalta. Vaimo on keskittynyt kuuntelemaan tuntemusta.

Ole sitten kiltti Göranille, kuiskaan vaimolle, ja tämä väläyttää vienon hymynsä.

Va sade du, Göran kysyy ja katsoo silmät pyöreinä. Snäll? Ja, ja, ja. Jag förstår.

Kyllä Göran ymmärtää. Vaimo saa olla kiltti, Göran yskäistä.

Vaimo ottaa Görania kädestä. Hän on Göranin nainen, ujo mutta antautuva. Göranilla terhentelee tahtovana.

Vi gå nu och älska, Göran ilmoittaa. Göran on kotoisin Nässjöstä, Keski-Ruotsista, ja ässät suhisevat viettelevän liukkaina, puoliavoimet yyt seksikkään notkeina.

Panen kateellisena merkille Göranin lihaksikkaat pakarat ja luistelijan vankat reidet. Niillä painetaan kroppaan vauhtia. Göranin suupielessä on arpi. Se tuli poikasena jääpallosta, luonnonjäillä pelatessa.

Suomalaiselle miehelle olisin mustasukkainen, Göranille en. Mikähän siinä on? Olen riemuissani, kun himokas gootti pääsee maistamaan altista suomalaista lemmenlihaa.

Edusta ylpeänä, huikkaan vaimolle, ja vaimo vilkaisee olkansa yli. Hän kyllä edustaa, uskokaa pois. Hän edustaa Suomea, perhettään, naissukupuolta. Luontaisilla kyvyillään hän auttaa Görania nousemaan kiimaan, yllyttää niin kuin nainen miestä yllyttää, ikiaikaisin konstein, kuiskii hempeitä ja puristaa elimellään kaikin voimin munaa.

Ei ole saanut sitä viikkoon.

Vaimo auttaa miestä joka solullaan ja laukeaa siemensyöksyyn, huutaa äitiä.

Tällaisen jutun yritin aikanaan kirjoittaa. Nyt tuntuu, että onnistuin paremmin.