confused

En tiedä, onko tää ihan oikeanlainen tarina tälle palstalle, mutta halusin kirjottaa tästä, kun mun ajatukset pyörii vain tässä jutussa.

Olen kohta 19 täyttävä nuori mies. Oon pitäny itteeni ihan normaalina heterona tähän asti. Jonkun verran on kokemuksiakin seksistä tyttöjen kanssa. Oon tykänny.

Viime kesänä tutustuin yhteen tyyppiin. Mä nimitän sitä tässä vaikka Jimiksi. Se on mua pari kolme vuotta vanhempi, se on nyt 22.

Meitä on sellanen kolmen kaverin porukka, jotka käytiin naapurikaupungissa veikkausliigan pelejä kattomassa. Kerran tää Jimi oli kanssa siellä. Yks meistä tunsi hämärästi sen, se oli kai joku kaukanen sukulainen. Se Jimi tuli jutteleen, ja kun se kuuli, et me oltiin bussikyydillä, niin se tarjos meille kyydin kotiin. Se oli itekin ihan innokas futisfani, niin siinä sitte sovittiin, että päästiin jatkossakin sen kyydissä.

Alusta asti musta tuntu että se Jimi oli hyvä tyyppi. Jotenkin vaan meillä jutut osu hyvin yksiin. Huomasin, et ne mun toiset kaverit jotenkin arasteli sitä Jimiä aluksi, mutta mun mielestä oli aina ihan hauska jutella sen kanssa.

Sitten se Jimi ehdotti, et mentäis yhteen vierasmatsiin, ja kyllähän se meille sopi. Siinä matkan aikana joku meistä jotenkin heitti herjaa homoista, jotain ihan viatonta. Oltiin aika hämmästyneitä, kun se Jimi jotenkin tosi jyrkästi sano, että ei tykänny sellasista jutuista. Me tietysti ihmeteltiin, minkä sätkyn se sai, mutta sitte se yhtäkkiä sano, et se oli ite homo, eikä ne meidän jutut ollu siitä yhtään hauskoja.

Sen jälkeen ne mun kaverit alko arasteleen sitä Jimiä vielä enemmän. Kyllä mäkin ensin aina välillä aattelin, että se on homo, mutta sitte se kyllä vähitellen unohtu. Kun ei se siitä kuitenkaan mitenkään päälle näkyny, eikä se sen jutuissakaan tullu esille.

Mä seuraan tosi innokkaasti eurofutista, ja kävi ilmi että niin teki Jimikin. Kun sarjat alko elokuussa, meillä riitti Jimin kanssa juttua niistä. Me asutaan ihan maalla, ja mua on aina harmittanu, kun meille ei oo hankittu satelliittiantennia, mutta Jimillä näky canal plussat ja urheilukanavat. Niinpä se sitten kutsu mut kattomaan pelejä ihan millon vaan mua huvitti.

Vähän arastelin mennä, mutta kun olin kerran käyny, niin sen jälkeen olikin helpompi mennä sen luo. Aloin käymään siellä aika usein. Jotenkin mua kyllä hävetti kertoo kavereillekaan, et kävin sen Jimin luona. Kyllä ne sen tiesi, mutta ei ne tienny, et kävin niin usein.

Ja sitte kerran se Jimi oli jotenkin oudolla päällä. Mä aattelin, et se johtu siitä, että mä kävin siellä liian usein, eikä se kehdannu kieltää. Mutta ei se sitä ollu. Se oli jotenkin vaikean näkönen ja kierteli ja kaarteli, mutta sitten se vihdoin sai sanottua, mikä sitä paino. Se selitti, et sillä oli ollu jotenkin huono päivä, ja että sen teki mieli olla sylikkäin vähän aikaa.

Mä tietysti kieltäydyin heti, mutta Jimi vakuutteli, ettei se tahtonu mitään sen enempää. Jimi on aika hyvä puhumaan. Se vetos siihen, että sain käydä siellä sen luona niitä pelejä kattomassa, ja että mä voisin kiittää siitä sillä lailla. Jotenkin se sai mut tuntemaan itteni syylliseksi. En mä tosiaan ollu mitenkään kiittäny sitä siitä, että ravasin siellä vähän väliä sen rauhaa rikkomassa.

Ja sitte mä päätin suostua, mutta vannotin sitä, että se ei yrittäs mitään. Eikä se yrittäny. Oltiin sen sohvalla jonkun aikaa sylikkäin. Se vaan kieto kätensä mun ympärille ja piteli mua sylissään. Samalla se kerto, minkä takia sillä oli ollu niin huono päivä ja sano, et tuntu hyvältä kun voi puhua jollekin. Sitte se vaan jossain vaiheessa päästi mut menemään, eikä siinä sen enempää tapahtunu.

Seuraavalla kerralla Jimi taas pyysi, et oltais sylikkäin. Mä sanoin ei, ja Jimi näytti tosi pettyneeltä. Se kyseli, et oliko se edellinen kerta ollu musta kovin vastenmielinen. Mä vakuuttelin, et ei se vastenmielistä ollu, mutta se ei vaan ollu mun juttu. Jimi oli ihan surkeena ja sano jotain sellasta, että se oli tuntunut siitä niin hyvälle, ja että nyt se oli pilannu meidän ystävyyden.

Ja nyt tullaan sitten niihin juttuihin, joita mä en itekään oikein ymmärrä. Jotenkin vaan musta alko tuntua, että mitä mä niuhotin yhdestä sylikkäin olosta. Jos se Jimi sitä niin kovasti halus, niin ei kai se maailma siihen kaatunu. Kun ei siinä kuitenkaan ollu kyse mistään lääppimisestä tai sellasesta.

Sen jälkeen ollaan sitten melkein joka kerta pelin jälkeen oltu vähän aikaa sylikkäin. Ja mulle on sinä aikana tapahtunu jotain. Mä oon alkanu tykätä siitä. Musta tuntuu ihan hyvältä olla Jimin sylissä. Siinä aina jutellaan jotain, ja ollaan alettu puhua sellasista isoistakin asioista, joista en koskaan kellekään muulle uskaltanu puhua. Musta on alkanu tuntuu hyvältä sekin, kun Jimi silittelee mun hiuksia tai kasvoja.

Nyt on tilanne sellanen, että jos en oo käyny muutamaan päivään Jimin luona, mulla alkaa olla sitä ikävä. Muutenkin aattelen sitä paljon, ja muistelen, mitä se on tavatessa sanonu. Joskus aattelen, että ihan niin kuin mä olisin jotenkin ihastunut siihen. Jimi on ihan suoraan sanonu, että se on rakastunu minuun. Se tuntu musta mukavalle.

Kerran Jimi kysy, että olenko mä koskaan suudellu ketään poikaa. En tosiaan ole! Sitten se tietysti ehdotti, että suudeltaisiin. En varmaan osaa ees selittää mitä mä siitä aattelin. Toisaalta tuntu, että ei missään tapauksessa. Toisaalta sitten taas tuntu joku sellanen jännitys, että nyt ollaan tekemässä jotain kiellettyä. Aluksi se tuntu kyllä vähän oudolta, mutta kun siihen tottu, niin aloin tykätä siitäkin. Ollaan suudeltu sen jälkeenkin.

Et jotenkin nyt mä oon aika sekaisin siitä, että mikä mä oikeen oon. Olin aina aatellu, että olisin puhtaasti hetero, mutta nyt olen alkanu aattelemaan, että kai mä sitten jotenkin bi olen. Mutta jos mä olisin bi, niin minkä takia mua ei yhtään kiinnosta katella poikia samalla lailla kuin tyttöjä. Ei mua pojat kiihota, ja jos harrastan tumputtamista, niin aina aattelen tyttöjä.

Mut sitten taas kun ollaan Jimin kanssa sylikkäin, mä saatan siinä vähän kiihottua. Ihan tässä vähän aikaa sitten Jimi halus riisua multa paidan pois, ja musta tuntu hyvälle, kun se hyväili mun paljasta rintaa ja vatsaa. Jimi ite oli kiihottunu, ja se ois halunnu edetä loppuun asti. Se hoki jotain, että on aina saanu vaan uneksia mun kaltasista urheilijapojista. Jotenkin mulle tuli sellanen tunne, että olisin halunnu antaa sille sen mitä se halus.

Mutta heti kun se alko käpälöidä mun haaroja, niin mä menin ihan lukkoon. Mun kiihotus laski heti, enkä mä antanu Jimin riisua mun housuja. Sillä on kyllä ihme itsehillintä. Musta tuntuu, et mä en ois enää pystyny vastaavassa tilanteessa lopettamaan. Aika pettyneeltä se kyllä vaikutti.

Viimeks sitte puhuttiin siitä. Jimi pyyteli kovasti anteeksi, että se oli menny liian pitkälle. Musta kyllä tuntu, että munhan se olis pitäny anteeksi pyytää. Mähän ite annoin sen mennä pitkälle, ja sitte viime hetkellä vasta sanoin ei.

Jotain tässä on jota mä en vaan ymmärrä. Jotenkaan mua ei kiihota ajatella miehiä. Ei ees Jimiä. Tuntuu jotenkin likaselle ajatella, että oltais alasti sylikkäin. Enkä mä oikeen pysty ees ajattelemaan seksiä Jimin kanssa. Jos yritän kuvitella, mitä meidän välillä ehkä tapahtuis, jos mä antasin Jimin mennä loppuun asti, niin se ei vaan tunnu luonnolliselta. Ja kuitenkin musta tuntuu, et mä olen ihastunut siihen. Ja musta tuntuu hyvältä olla sylikkäin, ja sen hyväilyt tuntuu hyvältä ja jopa suuteleminen tuntuu hyvältä. Oonko mä ihan outo?

Onkohan joku jaksanu lukee tätä purkausta tänne asti. Olis kiva saada kommentteja, varsinkin jos joku on joskus tuntenu olevansa ees vähän samanlaisessa tilanteessa. Onko kellään mitään vastaavia kokemuksia?