-ika

En minäkään ihan märkäkorva poikanen ole, mutta rouva oli jo yli kolmenkymmenen. Hänellä oli jonkinlainen työnjohtajan, järjestelijän asema kesätyöpaikassani. Kumpikaan meistä ei tupakoinut, joten vetäydyimme aina siksi aikaa omaan porukkaamme.

Tulimme juttuun, ja asia eteni niin, että hän eräänä päivänä kiersi kätensä takaapäin ympärilleni ja painoi rintakumpareensa selkääni vasten.

Seuraavana päivänä tein saman hänelle.

Huomasin, että hän piti siitä. Läheisyydestä, ja käsistä ympärillään.

Se oli vielä leikkiä. Astetta vakavammaksi se muuttui, kun rouva tarjosi huulensa suudeltavaksi. Sitten hän ehdotti tapaamista työpaikan ulkopuolella.

Minä olen vakaasti ja onnellisesti naimisissa. Tuore isäkin olen. Poikamme täyttää tammikuussa kaksi vuotta. Miksi siis lähdin tällaiseen?

Rouva oli minua vanhempi, kypsempi ja kokeneempi. Ties vaikka jotain oppisin. Olinhan, olen edelleen opiskelija, tosin valmistumassa juuri ammattiin.

Kesätyöpaikassani tein joskus myös iltavuoron. Nuorena jaksaa, niinhän sanotaan. Olin ollut illan poissa ennenkin, joten vaimo ei epäillyt. Minä olin hermona senkin edestä.

Rouva oli ehdottanut tapaamista kotonaan. Hänellä oli aviomies ja kaksi peruskouluikäistä lasta.

Mies ei ollut kotona. Hänellä oli matkatöitä silloin tällöin.

Kauan se odottaminen kesti, kauemmin kuin rouva oli arvellut. Sitten ilmestyi merkki ikkunaan. Lapset olivat nukahtaneet.

Varmana siitä, että naapurit huomasivat, livahdin sisään.

Rouva oli aamutakissa, grogilasit käsissään, häät helisten. Maisteltiin ne keittiössä ja katseltiin toisiamme silmiin. Olisin katsellut pitempäänkin, mutta rouva avasi aamutakin ja vei käteni rinnoilleen.

Ne olivat pehmeät ja pyöreät, niin kuin rouvakin. Nännit tuntuivat ohuen kankaan läpi. Alempaa silmänurkkaani sattuivat paljaat reidet.

Yöpaita oli lyhyt, aviomiehen ostama, ajattelin. Aviomies kummitteli mielessä, vaikka hän toisessa läänissä olikin. Tai mistä sen tietää.

Rouva pudotti aamutakkinsa ja nosti viettelevästi yöpaitansa helmoja. Hän oli leveälanteinen ja reitevä. Vakovillat olivat tuuheat.

Rouva oli blondi, mutta ei aito. Hän hymyili ja sanoi, että minäkin voisin riisuutua.

Hän sanoi sen jotenkin kotoisasti. Kotonaan hän olikin, ja jotenkin toisen oloinen kuin työpaikalla. Ilman kenkiä hän oli minua selvästi lyhyempi.

Rouva oli naimisissa, ja minäkin olin, mutta yritin karkottaa sen mielestäni. Arvatkaapa onnistuiko.

Kesäyön valo oli hämyisä, rouva ilkosillaan ja minulla roikkui vetelänä.

Kyllä se siitä, ajattelin, kun siirryimme käsi kädessä makuuhuoneeseen.

Sänky oli avattu ja sen päällä oli taitettuna valkoinen froteepyyhe. Rouva levitti sen allemme.

Minulta oli henki salpautua.

Kävimme vuoteelle, ja rouva antoi ymmärtää, että kaikki mikä oli hänen, oli myös minun.

Hyväilin vatsaa ja rintoja, ja vähitellen uskaltauduin myös liukkaille, vaarallisille paikoille. Rouva oli märkä kuin kalapussin pohja. Semmoisen sanonnan olin joskus isommilta pojilta kuullut, murrosiässä.

Ensimmäistä kertaa, itse asiassa, tapasin sellaisen.

Heillä on ehkäisy kunnossa, rouva kuiskutti. Vaikka oikeastaan hänen pitäisi olla raskaana, kolmas lapsi jo hankittuna, mutta ei ole varaa, kun on asuntolaina.

Rouva tarkoitti, että voisin olla luonnollisesti. Niin kuin mies on.

Me vaimon kanssa käytämme kumia.

Se paljaus säväytti, kaikkinainen paljaus. Meillä ei ollut kuin sormukset. Olin huomannut ne rouvankin sormessa. Yöpöydän päällä oli vihkikuva, jossa nuori, hehkeä pari.

Hehkeä rouva oli nytkin, ja minulla vain yksi ajatus. Antaisin munaa.

Vaan ei seissyt.

Kierähdin rouvan päälle, rouvakin auttoi, ja nyt minulta vasta lerpahtikin.

Se oli se jännitys, pelko, ja rouvan voimakas vietti. Rouva oli sanonut, että hänellä on kausia, että oma mies ei riitä. Siitä päättelin, että en ollut ensimmäinen. Näissä puuhissa oli ollut muitakin.

Se minut lopullisesti lannisti. Enhän minä ole mieskään. Miehellä pitää olla adrenaliinia veressä, minulla oli pelkohormonia.

Kyllä minä sen ymmärsin, ymmärsi rouvakin. Se on ihan luonnollista, rouva hyrisi Miehelle käy helposti noin. Mutta annetaan sen olla rauhassa. Hänkään ei koske.

Niin juteltiin muita asioita, rouva otti äidillisen otteen, eikä se yhtään helpottanut häpeääni.

Rouvakin sanoi kokevansa tunnontuskia. Oli se pariskunnan hääkuva siinä pöydällä, ja rouva sanoi aina jälkeenpäin katuvansa. Katui, koska hänen miehensä ne aavisti, jonkun tiesikin, ja kärsi. Totta kai.

Mutta hän ei voi sille mitään, rouva jatkoi. Hän oli nostanut raskaan jalkansa päälleni, ja heinät kutittivat. Silmät välähtivät olkapääni vierestä.

Sitäkin rouva sanoi ujostelevansa, että olin niin nuori. Olenhan minä ikäistäni nuoremman näköinen. Se, että olin naimisissa, ei rouvaa häirinnyt. Miehet käyvät vieraissa joka tapauksessa, hän sanoi. Yrittävät aina.

Aina häntäkin on yritetty. Hän ilmeisesti antaa sellaista viestiä.

Hän on oppinut sen ehkä äidiltään, rouva kehräsi. Hänen äitinsä oli elänyt sota-ajan. Miehet oli poissa, niitä kaatui ja lomien välit oli pitkiä. Niinpä miehiltä ei haluttu kieltää mitään.

Sitähän naisetkin halusivat, rouva jatkoi ja leikitteli hiuksillani. Hän on omaksunut ajatuksen, että miestä pitää palkita, kun tämä osoittaa huomiota. Ei se ihan feminismiä ole, rouva naurahti, mutta niin hän sen kokee. Lämpimiä tunteita.

Rouva sanoi olevansa parempi äiti ja puoliso itse asiassa, kun sai välillä kokea lämpimiä tunteita. Hän löysi aina jonkun uuden puolen itsestään.

Aviomiehen tulisi se hyväksyä ja ottaa rikkautena, rouva sanoi ja kohotti päätään.

On hän katunutkin, kun on jäänyt kiinni ja nähnyt miehensä nöyryytettynä. Mutta toisaalta se on heidän suhdettaan myös parantanut. Mies kävi kuumana, kun tajusi, että vieras uros oli nainut hänen pilluunsa, rouva kuiski korvaani.

Annatko sinä aina ilman kondomia, kysyin ja hieroin rouvan niskaa.

En aina, mutta mielelläni, rouva vastasi. Hän kääntyi vatsalleen vieressäni, ja vein käteni hänen selkäänsä ja siitä pikku hiljaa pakaroille. Ne olivat pyöreät ja muodokkaat.

Tuntuu hyvältä, rouva sanoi.

Minustakin tuntui, mutta ei sieltä. Ei yhtään tuntoa, vaikka välillä vähän orasti. Heti kun tulin tietoiseksi, tunne katosi.

Hieroin pakaroita, ja rouva sanoi, että ne ovat hänen herkkä paikkansa. Tuntuu kivalta, kun pakaroiden alta koitetaan.

Minä koitin.

Oletko sinä saanut paljon miehiltä, kysyin, ja rouva myönsi saaneensa. Vaikka ei minkään näköinen, hän lisäsi ja katsoi veitikkamaisesti minuun.

Sinä olet oikein uhkea ja seksikäs, sanoin, ja rouva katsoi vielä veikeämmin. Pala nousi kurkkuuni.

Oltiin pariskunnan aviovuoteessa, ja se samalla kertaa kiihotti ja hämmensi minua. Lastenhuoneesta kuului ääniä, unissa puhumista, ja äiti kuunteli pää koholla. Se vasta viehättävää oli.

Hänestä tämä ei ole vallan moraalitonta, nainen kääntyi taas puoleeni. Väärin olisi, jos ihminen ei kuuntelisi omia tunteitaan ja ruumistaan.

Mietin antaisinko oman vaimoni kuunnella ruumistaan. Se ei tuntunut hyvältä ajatukselta.

Mutta tälle rouvalle se sopi. Hän nousi polviensa varaan, painoi minut tyynyä vasten ja suikkasi kevyen suukon.

Annas kun katselen, rouva sanoi ja katseli, tarkasteli päästä varpaisiin, tai ainakin melkein.

Lämmittihän se, rouvan lämmin katse. Vaikka en minä mikään hunk ole. Hieman häiritsi, että olin siinä kohteena. Minä olin se, joka oli isketty.

Rouva käänsi penikseni hellästi vatsan päälle ja antoi suukon sillekin. Se on niin suloinen, rouva sanoi.

Ja tarkoituksenmukainen, hän jatkoi. Kuin luotu heitä naisia varten.

Huokaisin.

Ja onhan sillä siitettykin, nainen hymyili koko hammasrivillään. Laitettu lapsi.

Huokaisin taas. Vahinkohan se oli, vaikka tavallaan odotettu. Kumit oli unohdettu ostaa kai tarkoituksella.

Rouva oli käynyt kahareisin päälleni, ja tarrasin riippuviin daisareihin. Häpykarvat kutittivat, ja tiesin, että niiden peitossa höyrysi kuuma, miestä kaipaava lovi. Kullin herkku.

Rouvakin vaistosi jotain. Minulla oli alkanut jurristua. Hengessä olin jo luopunut.

Kiihottaisiko sinua tulla takaapäin, rouva kysyi hiustensa alta. Kesäyön valo siivilöityi pitsiverhojen lävitse, ja rouvan vaalea iho hehkui. Hän ei ollut uimarantaihmisiä.

Kiihottaisi, sanoin, tai pikemminkin nielaisin. Niin kuiva oli suu. Rouva käännähti ketterästi nelinkontin, leveään haara-asentoon. Karvainen, turpea halkio törrötti.

Henkeä pidättäen vein terskan varovasti aukolle ja uitin puolijäykkää elintä kynnyksen paremmalle puolelle.

Sehän onnistuu, rouva henkäisi. Päästään kastamaan.

Kiikun, kaakun vielä oli, ja annoin olla. Hieroin rouvan upeata selkää ja kupeita, puristin välillä niskasta. Rouva äännähteli, oli altis ja hyväksyvä.

Mikä poikamainen riemu, voitte arvata. Se oli yhtä synnillistä kuin viatonta, hyvän ja pahan tuolla puolen.

Iskin rouvan miehelle silmää. Hän katseli meitä yöpöydän kuvasta.

Älä ole milläsikään, sanoin mielessäni. Ei tässä sinua häpäistä, eikä tehdä vääryyttä. Tämä ei ole keneltäkään pois, niin kuin rouvasi sanoo. Sinun rouvasi. Hän on tässä minuun yhtyneenä, kiinni lihastaan.

Paisuva elimeni tunsi saman samettisen kolon kuin aviomieskin. Minulla koveni ja samalla herkistyi.

Herrajumala, rouva inisi ja teki muutaman imaisevan, haukkaavan liikkeen. Älä, sanoin ja tartuin naista lantiosta, pysäytin.

Toisen käteni hivutin vatsan alle ja tunnustelin reidet ja pullean, vaimollisen mättään.

Olin tyveä myöten isännän laarissa. Isäntä itse hymyili kuvassa. Juntin viikset ja keikarin kaulukset, panin merkille. Leveät hartiat.

Minä kohta suihkutan, sanoin ääneen, ja se oli tarkoitettu yhtä paljon rouvalle kuin hänen miehelleen. En ollut pitkään aikaan pystynyt liikkumaan, en koko aikana. Lähettäjän lippu oli ylhäällä.

Suihkuta vaan, rouva ähkäisi, ja näin kuinka hän värähti. Suihkuta syvälle!

Tunsin puristukset. Emättimen ahnaan puraisun kalun varteen, kivesten hyökkäämisen kiinni siittimen juureen.

Tuli se riemullinen kouristus. Kolme, neljä rajua syöksyä, sitten rauhallisempaa pulputusta. Rouvankin hartiat tärisivät.

Rouva kääntyi, ojensi kätensä ilakoivin, rentoutunein ilmein ja silmät sikkarassa.

Saitko hyvin pimpua, hän kujersi.