Just a woman

On 1800- luvun loppu, kun minä, itsellinen nainen kiiruhdan kiireisen työpäivän jälkeen kotia kohti. Isäni on kuollut ja allekirjoittanut minulle luvan työskennellä itse, niin ettei minun tarvitse mennä naimisin elättääkseni itseni. Olen juuri täyttänyt kaksikymmentä vuotta, ja minulla on ollut oma ompelijan puoti jo melkein kaksi vuotta.

Ilta on jo pimentynyt, kun etenen ripeästi pimeällä kadulla. Missään ei näy liikettä, kaikki ovat jo vetäytyneet kotiensa lämpöön perheineen. Tunnen kateuden kipakan vihlaisun sisimmässäni, vaikka saankin näin elää itsenäisesti, tunnen joskus oloni todella yksinäiseksi pienessä asunnossani.

Yhtäkkiä näen kaksi tummanpuhuvaa miestä edessäni kadulla, he etenevät minua kohti, ja tunnen heidän katseensa vartalollani. Heidän ehtiessään lähemmäksi, tunnistan ainakin toisen heistä, vaikka kasvot ovatkin melkein kokonaan varjossa. Hän on usein ollut oman ompelijan puotini lähettyvillä norkoilemassa.

Kiedon ulkoviittaani tiukemmin ylleni. Tumman viinipunainen mekkoni raskas helma hidastaa hieman kulkuani. Korsetista puhumattakaan. Jatkan matkaani kuitenkin ripeästi, kunnes huomaan miesten pysähtyneen noin kymmenen metrin päähän minusta. Hidastan askeleitani, mutta en silti uskalla pysähtyä ja näyttää pelkoani, joka kumpuaa sisältäni.

Varmaan he ovat aivan tavallisella iltalenkillä, vaikka kello onkin jo paljon. En itsekään usein enää näin myöhään liiku ulkona, mutta tänään minun oli pakko ommella eräs tilaus valmiiksi huomista varten.

Kun olen miesten kohdalla, toinen heistä astuu eteeni estäen kulkuni. Pysähdyn äkisti ja katsahdan kipakasti miestä kasvoihin. En kuitenkaan näe mitään tunteita hänen silmissään, ja intensiivisen pelottava katse hävittää vastalauseeni.

"Etkö tiedä ettei tuollaisten nuorten naisten pitäisi liikkua yksin tähän aikaan?, kuulen matalan, melkein eläimen murinaa muistuttavan kysymyksen. Lähden perääntymään kauhusta jäykkänä, mutta nopeasti kysymyksen esittänyt mies on jo takanani. Hän tarttuu käsivarsiini pihtimäisellä otteella.

"Älähän karkaa, meillä on sinulle paljon parempaa käyttöä", hän murisee korvaani.

Yritän hädissäni huutaa apua, mutta ennen kuin saan ääntäni ilmoille, on edessäni oleva mies jo ehtinyt luokseni ja painanut suuren kätensä suulleni. Suurimmasta järkytyksestä toivuttuani yritän rimpuilla miesten otteesta. Mutta satutan vain itseäni, kun ote käsivarsistani kiristyy.

Yritän kaikin tavoin päästä vapaaksi, mutta ilman tulosta. minulla ei oli mitään mahdollisuutta kahta vahvempaa miestä vastaan. Yritän rukoilla heitä päästämään minut vapaaksi, mutta he eivät kiinnitä aneluuni mitään huomiota.

Poveni kohoilee korsetin pakottamana rasituksesta, kun taistelen kaikin voimin ylivaltaa vastaan. Muistan kuinka äiti aina neuvoi minua, olemaan näyttämättä tunteitani ja siten heikkouttani. Ja olisinkin halunnut noudattaa äitini neuvoa, mutta yksi kyynel karkaa silmäkulmastani, kun tunnen kouristavan kauhun täyttävän sisimpääni.

Miehen raahaavat minut vastarinnastani välittämättä kapealle kujalle, jossa hevoskärryt jo odottavat. He nostavat minut sisälle katettuihin vaunuihin, sitovat ensin ranteeni, ja sitten myös nilkkani tiukasti paksulla köydellä estäen liikkumiseni lähes täysin.

Miehet puhuvat hiljaa keskenään, kuin minua ei olisikaan. Kärryt nytkähtävät liikkeelle, ja olen tipahtaa kapealta penkiltä. Nilkat ja ranteet sidottuina saan kuitenkin tasapainoni pysymään. Tajuan nyt ettei vastarinnasta ole mitään hyötyä, mutta en aio luovuttaa. Kuuntelen miesten puhetta ja saan muutamista hiljaa murahdetuista sanoista selvää.

He puhuvat huutokaupasta. Ihmishuutokaupasta. Jäykistyn kauhusta. Muistan taannoin lukemiani lehti-juttuja kadonneista naisista, joita ei koskaan enää löydetty. Poliisi epäili tuolloin salaisia järjestöjä, jotka kauppaavat naisia rikkaiden miesten omaisuudeksi. Eivät kai he minua meinaa myydä kenellekään itseriittoiselle pöhöttyneelle sialle.

Vainut pysähtyvät yllättäen, ja ovet avataan. Näen vilauksen pimeästä kujasta ja avonaisesta ovesta, ennen kuin päähäni vedetään yllättäen tumma huppu, joka estää näkemiseni täysin. Nilkkani vapautetaan ja vahvat kädet tarttuvat minuun pakottaen minut laskeutumaan sokkona ulos vaunuista. Yritän rimpuilla irti pakottavista otteista, saankin hetkeksi käsivarteni irti. En pääse kuin muutamia askeleita, kun käsivarteeni tartutaan uudestaan. Suustani purkautuu tukahtunut kirahdus.

Tunnen vartalollani katseita, vaikka en miehiä voi nähdäkään. Eteen sidotut käsivarteni kohottavat rintoja vieläkin enemmän esille. Ulkoviittani on auennut jo aikaa sitten ja jättää näin paljaaksi kohoilevan poveni ja kapean vyötäröni.

Kuulen uusia mies ääniä, ne puhuvat hinnasta. Minun hinnastaniko? "Tässä neidossa löytyy temperamenttia, ja neitsytkin se varmaan on", kuulen matalan miesäänen kehuvan. "Ulkonäköä vaikka muille jakaa. Joku mies saa tästä ensiluokkaisen leikkikalun, kun vähän kouluttaa", ääni jatkaa. En tiedä mitä ajatella. He puhuvat minusta niin alentuvaan sävyyn.

Miehet sopivat hinnasta ja minut pakotetaan sisälle. Ovi paiskataan perässäni kiinni. Huppu vedetään päästäni, ja sokaistun hetkeksi. Käytävässä, jossa olemme, on valaistus, ja näen joka puolella suljettuja ovia. Minut pakotetaan kävelemään eteenpäin, ja vaikka haraankin vastaan miehet kuljettavat minut käytävän päähän ja siitä suuren salin näyttämölle. Yritän rimpuilla pakoon nähdessäni salin täynnä miehiä.

Minut viedään lavan keskelle, ja käteni sidotaan uudestaan suuren pylvään taakse, niin että käteni on taivutettu taakse. Kun miehet ovat sitomassa ranteitani, potkaisen yllättäen toista miehistä säären ja hän huudahtaa tuskasta. Näen hänen silmiinsä syttyvän raivon, kun hän tarttuu leikaani pakottaen kasvoni ylös. Puristan silmäni kauhuissani kiinni. Hän kohottaa kätensä kovaan iskuun, mutta toinen mies tarttuu hänen käteensä kieltävästi. Mies muistuttaa rahasta, joka on kohta heidän, jos hän vain ei tärvele pääpottia. Mies hillitsee itsensä.

Kohta lavalle astuu tyylikkäästi pukeutunut mies, hän aloittaa tervehtimällä yleisöä. "Toivottavasti kaikilla on ollut mukavaa tähän mennessä. Nyt on illan kohokohdan aika." Yleisöstä kuuluu muutamia härskejä kommentteja.

Katson kauhuissani ympärilleni. Katseeni osuu huoneen nurkkaan, jossa istuu synkän oloinen mustiin pukeutunut mies. Hänen kasvonsa ovat varjoissa, mutta melkein mustat silmät näkyvät selvästi. Mies on nuori, arvelen hänen olevan 25 vuoden tienoilla. Hän on erillään muista ja jotenkin hänen olemuksensa herättää kunnioitusta. Toivon, ettei tuo mies ainakaan halua minua.

Äsken puhunut mies astuu luokseni. Hänellä on kädessään pitkä keppi. Yritän potkaista miestä. Hän kohottaa keppiään uhkaavasti, ja tajuan olla yrittämättä sitä uudelleen. Hän astuu takaisin luokseni. "Temperamenttia löytyy, tässä on nainen, joka tarvitsee hieman opastusta tavoille, mutta sehän ei herroille ole ongelma." Katsomosta kuuluu naurahduksia. "Neitsyt lihaa ja ulkonäköä vaikka muille jakaa." mies jatkaa.

Kepillään hän kohottaa pukuni helmaa, yritän saada pukuni alas, mutta hän tietää mitä tekee. Hän kohottaa helmani ylös asti paljastaen hyvinmuodostuneen sääreni ja reiteni. Nyyhkäys karkaa huuliltani.

"nyt on aika huutaa", mies yllyttää päästäen helmani tipahtamaan takaisin alas. "Huutakaa, ja muistakaa, että eniten tarjoavalle on luvassa neitsyttä." Painan katseeni alas ja toivon tämän olevan vain pahaa unta.

"Lähtöhinta on kaksi tonnia", mies huutaa. Katsomosta alkaa sadella tarjouksia. Suurin osa miehistä on juuri sellaisia, kuin kuvittelinkin. Pöhöttyneitä, ja niin täynnä itseään. Tunnen kauhun alta nousevan vihan, joka alkaa pulputa. Kuinka kukaan voi tehdä näin toiselle ihmiselle.

Hinta on noussut huimaksi ja tarjoukset alkavat hiipua. Voitolla on punakka, kaljuuntunut lihava mies. Meklari huutaa jo ensimmäiseen, kun takanurkan synkkä mies nostaa tarjousta suoraan muutamalla tonnilla. Nielaisen tyhjää. Ja äsken lietsoman vihani valuu pois.

Meklari näyttää odottavan uutta tarjousta, mutta uusia tarjouksia ei enää tule. Tunnen kylmien väreiden kulkevan selkäpiissäni, kun tummiin pukeutunut mies mittailee minua katseellaan. Meklari toteaa tarjouksen hyväksytyksi, ja että voittaja voi tulla hakemaan omaisuutensa illan päätteeksi.

Palautetta ja ideoita jatkolle saa lähettää. Muita tarinoitani: Hotellin ylin kerros(1-3)