Toivevävy

Tyypillinen työläisperhe, ajattelin. Isä harvasanainen jurrikka, äiti kuin elohopeaa. Siihen samaan eloisuuteen minä tyttäressä hurmaannuin, estoinen ja moneen kertaa nitistetty opiskelijapoika. “Ei“, “hyi“ ja “voi kamalaa“ ovat minun äitini lauseenalkuja. Meidän suvussamme sulhaset ja morsiamet torjuttiin pitkälle häiden jälkeenkin, täällä anoppi otti heti käsikynkkään, kyseli ja kiinnostui.

Uusi kokemus ei vain huumannut minua, se myös järkytti. Jo ensimmäisellä kotivisiitillä meidät kutsuttiin appivanhempien kanssa saunaan. Se tuntui lihantarkastukselta, intimiteettisuojan väkivaltaiselta purkamiselta. Muut ottivat tilanteen sitäkin rennommin. Tässä perheessä puhuttiin saunassa mukavimmat ja kiperimmät asiat, hierottiin niskamuhkuroita.

Perheen mökillä keikuttiin kesäisin ilman rihman kiertämää. Taas otti anoppi käsipuolesta, uteli kuulumiset ja vei mennessään, pyysi hieromaan hartioitaan. Se tuoreeltaan ujostutti.

Itseäni minä siinä arastelin. Nuoren miehen elin elää omaa elämäänsä, nyökkii ja kääntyilee omaan tahtiin. Mieleen pulpahteli raamatullisia kuvia. “Ja hän paljasti anoppinsa hävyn.“ Kerrankin istuin kuistin reunalla savukalaa silpomassa salaatin sekaan, kun keksin kaiteen alta anopin istumassa vastapäätä. Haarat olivat viattomasti levinneet. Käänsin pääni sivuun. Muutamaa vuotta myöhemmin olisin häikäilemättä tutkinut tuota salaperäistä sopukkaa.

Suku teki kaltaisekseen. Varsinkin lapsen syntymä muutti minua ja paikkaani perheessä. Opin nauttimaan anopista kaikilla mausteilla, kaappaamaan hänet kainalooni minäkin. Nyt vasta uskalsin huomata, että hän tosiaan tykkäsi minusta. Hän ei vain killittänyt iloisesti silmiin, vaan kurkkasi avoimesti myös jalkojeni väliin. Jos miehisyyteni joskus hieman kohentui, sitä tyytyväisemmältä anoppi näytti. Eikä appiukolla ollut mitään tätä kevyttä hakkailua vastaan. Sekin säväytti.

Mitä mulkuilla tehdään, se ei ollut tabu tässä heimossa.

Asuimme toisessa kaupungissa ja kävimme silloin tällöin vierailulla. Kun lapsi oli aika panna nukkumaan, anoppi sijasi vuoteen omaan makuuhuoneeseensa.

“Saatte olla rauhassa“, anoppi kuiskasi minulle ja vaimolle, nikkasi silmää. ”Halia.”

Asiaa pidettiin luonnollisena. Lämmin tunne läikähti vatsanpohjassa kylpytakin alla.

Olin käynyt suihkussa, vaimo oli siellä nyt, pappa meni loikoilemaan. Anoppi hääri vielä keittiössä. Vaimokin tuli siihen, tukka nostettuna, pyyhe kainalossaan. Hän oli alasti, kotonaan, tai saattoi olla veikeässä yöpaidassa. Se oli lyhyt, läpikuultava, pukinkonttitavaraa. Hyvä ettei tussu vilku.

Anoppi katsoi lämpimästi, oli tyytyväinen näkemäänsä. Tiesi, että minäkin olin. Niinpä riisuin kylpytakin, vein sen naulaan ja sanoin anopille hyvää yötä. Ei haitannut, vaikka hän näki uinuvan petoni. Eikä niin uinuvankaan. Terska oli työntymässä esiin. Ei seissyt vielä, mutta lupasi.

Omassa huoneessa nostimme vaimon kanssa patjan lattialle. Minulla oli halut kuin hirvellä, ja siitä oli hyvä nousta laukalle. Vaimo uskalsi antaa myös vanhempiensa katon alla.

Suvun lapset elävät tässä mukana, mökillä varsinkin. Tuskin heille vammaa jää pikku flirtistä. Pikemminkin niin kävi minulle siitä häpeästä ja salailusta, jossa itse kasvoin.

Vaikka sattuuhan sitä vahinkoja hyvässäkin perheessä. Vaimo on kertonut, kuinka hän kerran pikkutyttönä tavoitti aikuiset yhtymästä. Tuttu pariskunta oli kylässä, makuukamariin majoitettuna. Alkovissa, tyttöjen vuoteessa, nukkuivat hänen vanhempansa. Siskoksille itselleen oli tehty peti keittiön pöydän taakse penkeille.

Yöllä tyttö heräsi johonkin epämiellyttävään ja uhkaavaan. Jymisi kuin ukonilmalla. Se tuli kamarista. Sänky jytisi, lakkasi, alkoi taas. Tyttö uskalsi tuskin hengittää, yritti olla kuulematta. Mies ähki ja röhki tavalla, jota tuskin uskoi ihmisen ääneksi. Hänelle tehdään jotain kauheata, tyttö säikähti eikä käsittänyt mitään.

Sitten tuli hiljaista.

Vielä toisen kerran tyttö järkyttyi. Kamarin ovi raottui ja siitä livahti hänen äitinsä, hiipi lattian poikki isän viereen. Mitä he kuiskivat, sitä tyttö ei halunnut kuulla.

Nyt aikuisena haluaisi. Mitä äiti siellä teki? Oliko ”auttamassa”, vai häntäkö siellä äestettiin?

”Vuosikausia torjuin muiston, kun en ymmärtänyt”, vaimo sanoi. ”Nyt se on minulle voimavara. Siitä opin nussimisen riemun.”

Olimme mökillä taas, vaimo odotti toista lastamme. Siksi hän menneitä muisteli, hehkeänä ja mahlaisena. Anoppi oli siellä myös, lapsia paimentamassa. Suvun pienimpiä oli koottu kesälaitumelle.

Olin antanut anopin ihailla sukukalleuksia. Tykkäsin jo huomiosta itsekin, ja mulkku muljahteli raskaana puolitangossa. Lapset leikkivät nurmikolla, mutta otin sen huomioon. Vaimokin kertoo pikkutyttönä nähneensä monen näköisiä ja kokoisia miehenelimiä. Monen kokoisinakin hän niitä näki ja siskonsa kanssa viattomasti ihmetteli. Ei siitä ole haittaa ollut. Päinvastoin, luonnollinen asia luonnollistui, uteliaisuus jäi.

Sitä hän ei huomannut, mutta epäilee muutamista sivulauseista ja naurahduksista, että joidenkin vieraiden kanssa harjoitettiin “ryhmäkopelointia“. Äänen värähdyksestä päättelen, että vaimokin haluaisi kokeilla.

Olin kiimassa, ja anoppikin oli. Näin sen silmien kiillosta. Kun hän kävi patjalle aurinkoa ottamaan, tarjouduin öljyämään selän. Se oli meille jo tuttua. Reippain vedoin, koko kämmenellä voitelin nyt myös takapuolen. Anoppi ynähti ja levitti uhkeat reitensä. Silloin minun täytyi lopettaa, kääntyä selin ja rauhoittaa holtittomasti heittelehtivä kaluni.

Olisin voinut kokeilla anopilta katiskan!

Kuinka kateellinen olinkaan niille edellisen sukupolven miehille, jotka olivat sen tehneet, puskeneet sinne siemenensä. Epäilin, että heitä saattoi olla useita.

Nyt olin siinä vaimon kanssa. Patja oli nykäisty varjoon, vaimon jalat nostettu tyynylle ja minä hieroin nilkkoja. Tiesin, että jotkut pisteet jalkapohjissa vaikuttivat suoraan klitorikseen. Haaroväli olikin turvoksissa, fertiilin pulska ja valutti. “Uhhuhhuh“, vaimo hohkasi selällään, vatsa pystyssä. Minullakin oli pystyssä.

Hiukan häkellyin, kun anoppi istahti viereeni. “Lapset nukahtivat“, hän rauhoitti silmät valppaina, oli huomannut.

“Kylläpä näyttää herkältä”, anoppi naurahti matalasti. ”On minulla ihana vävy.“

Kuin vastapalveluna äskeiselle anoppi tarttui lujilla sormillaan hartioihini. Taivaalliselta tuntui, annoin tuntua. Räpsähdin kananlihalle, kun kädet laskeutuivat alemmas, uhkarohkean alas. Olin polvillani nilkkojen varassa, siitin jäykkänä tutisten. Vaimo oli omissa maailmoissaan. Sävähdys kävi pitkin selkärankaa ja haukoin henkeä. Anoppi oli tarrannut raakeisiini, ropisti niitä varmalla otteella. Rintani oli punaisilla läiskillä ja kalun päästä pulpahteli nestettä. Saisin siemensyöksyn! Tyynylle. Työnsin sen sivuun, tartuin vaimoa polvien alta ja lupsautin loveen.

Yritin vielä miettiä.

Raskauden aikana se tuntui itsestään selvältä, jopa pyhältä. Eikä minulla ollut paluuta. Vaimo odotti edessä, anoppi oli takana kiinni kiveksissä. Vaimoni oli epäillyt äitiään, maistakoon tämä nyt omaa lääkettään. Ei tässä mitään tuhmaa eikä sopimatonta ole, eihän? Suvunjatkaminen kuuluu suvulle.

“Isäntä käy vaolle“, kuulin jonkun sanovan. Se olin minä. Aloin syöttää elintä sisään. Vaimon suu oli auki, mutta ääntä ei tullut. Raaka riemu hulmahti päähän kuin musta säkki.

“Nyt nussitaan!“

Kuka minussa tällaisia ääniä päästelee?

Vetelin pitkää, limaista taakia. Nyt lähti alkuaineet, ei voi mitään. Jähmetyin jalat levällään, pallit liisterissä ja annoin palaa.

“Jumalan pys - - - syt!“

Toivuin vähitellen. Anoppi tuijotti lumoutuneena märkää, turpeaa kaluani.

“Se oli kaunista“, anoppi kuiskasi ja korjasi hiuksiaan korvan taakse.

“Niin“, sanoin. “Se edistää maidon erittymistä.“