Arska

Sovittiin kolmen päivän työrupeamasta nyt ja lisää myöhemmin kun tarvitaan. Varmaan samalla jonkinlainen koeaika, ajattelin ja pidempään en nyt omilta töiltä olisi ehtinytkään.

Palkkakin sovittiin ja olin siihen tyytyväinen.

Heinähommat menivät meiltä tottuneesti ja ripeästi ja naiset työn lomassa loivat puolisalaa ainakin omasta mielestäni hyväksyvän suuntaisia katsahduksia minuun.

Kuten sanoin, nämä olivat juuri sennäköisiä naisia kun naisen maalaispojasta pitää ollakin. Silmä karkasi välillä Tarjan muotoihin ja kun hän kurkotti heiniä kärryihin mekon helma nousi paljastaen tukevat voimakkaat reidet melkoisen ylös ja myös mahtavat rinnat kiristivät mekon yläosan. Kertakaikkisen uhkea näky! Merja haravoi, Marjatta ajoi traktoria, minä otin kärryillä vastaan, tuntu melkein idylliseltä. Välillä tyhjennettiin latoon.

Kyllä on pakko sanoa että ajatukset lähtivät laukkaamaan poikamiehen mielessä. Enhän naisen kanssa ollut ollut kohta pariin vuoteen ja sekin nyt oli vain semmonen aika mitätön juttu. Olin ujo poika mutta himot tottavie hyrräsivät vahvana kuten voi kuvitella. Sitä pärjää itsensä kanssa kun ei ole paljon virikkeitä mutta nyt oli äkkiä ja paljon.

Joimme kahvia pellon reunalla ja kotikaljaa oli myös. Täytyi katsella alaviistoon, tunsin taas otteessa olemisen tunteen ja erityisesti Tarjan muodot, ne tyrmäsivät.

Heinähommat tulivat tehdyksi. Oli todella kuuma ja toivoin että Marjatta ei komentaisi minua enää lantalaan ja navettaan.

”Taitaa olla tämän päivän työt tehty. Menehän ajoissa nukkumaan, huomenna hommat vasta sitten toden teolla alkavat. Oletko kertonut jollekin missä olet?” ”Kellepä minä”, vastasin mutta ihmettelin niin paljon kysymystä että kysyin olisiko pitänyt.

”Ei ei kun juuri näin on hyvä”, Marjatta sanoi nopeasti. ”Harmia sitä vaan tulisi, sinä olet nyt se meidän työmies”

Eipä vastaus paljon valaissut, päinvastoin.

”Käydään katsomassa navettaa, sitten saat tehdä omiasi ja mennä ajoissa nukkumaan. Sinulla on huomenna rankka päivä. Me kyllä hoidamme lehmät”.

Navetassa oli yksi lehmä ja kolme mullia. Vasikoitakin, vähän eri ikäisiä oli karsinoissa. Muut olivat ulkona ja ne lypsettiin siellä.

Navetassa oli jykevä betoninen parsi, kytkyt lojuivat lattialla tyhjillä paikoilla. Sitten oli karjakeittiö ja jonkinlainen etutila jossa seinillä suuret määrät köysiä ja erilaisia kettinkejä ja kahleita niin kuin navetoissa yleensäkin.

”Huomenna sitten tutustut tähän paikkaan perin pohjin”, Tarja sanoi ja tuli samalla ihan lähelleni.

No ei siinä muuta, vetäydyin kortteeriini ja kyllä oli pakko tyhjentää paineet ennen nukkumaanmenoa. Kulli oli kivikovana hetkessä, laukesin saman tien ja nukahdin myös.

Tuli seuraava aamu. Päivä oli pilvinen, sadetta enteilevä Naiset olivat tyytyväisiä kun oli heinät saatu katon alle. Kahvipöydässä heillä kävi iloinen keskustelu ja minulta kysyttiin miten oli työmiestä nukuttanut. Vastasin että hyvinpä tuota. Tarja kaatoi minulle lisää kahvia ja tuntui että hän kyllä härnäsi minua. Yllään hänellä oli lähinnä yöpaita jonka päälle oli kietaistu esiliina niin että rintojen yläosat olivat laajalti näkyvissä ja kahvia kaataessaan osuivat tietysti juuri silmäni korkeudelle.

No siitä selvittiin, olin vaikeana enkä paljon puhunut.

”Sitten töihin”, komensi Marjatta. ”Tulen näyttämään mitä teet” ja niin lähdimme kahden navettaan.

Työt olivat tuttuja enkä siinä paljon opastusta tarvinnut. Rupesin lantalaa tyhjentämään ja oikeastaan helpotti kun pääsin vähän purkamaan energiaa kunnon työhön ja ajatuksia muualle.

Pian olinkin saanut jo suurimman osan tehdyksi, niin innolla hommailin. Traktorin kuormaajalla tyhjensin isommat ja sitten olin juuri lähdössä kyselemään lisäohjeita kun kuulinkin naisten ääniä. ”No hyvä, tulivatpa sopivasti ja juotavakin kelpaisi”, ajattelin.

He juttelivat jotain hiljaa keskenään ja lähestyivät ovea joka aukeni hitaasti mutta määrätietoisesti.

”Olen tässä tyhjentänyt tuon”…, hiljenin kun huomasin että nyt ei ole ihan tavallinen tilanne.

Tarja ja Marjatta tulivat sisään, Marjatalla oli köysivyyhti olalla, navettamekot molemmilla päällä. Heillä oli määrätietoiset liikkeet ja ilmeet kun he rupesivat lähestymään nurkkaani jossa olin. Yleensä puheliaat naiset eivät nyt sanoneet sanaakaan.

Siinä vaiheessa tunsin epämääräistä uhkaa, heidän käytöksestään näin että nyt minulle tehdään ja tapahtuu jotain. Pakenemaan en päässyt, naiset lähestyivät kahta puolta. Sitten Marjatta otti jo köyttä olalta..

Muistan miten minuun nopeasti tartuttiin molemmin puolin, käteni väännettiin voimalla selän taakse ja saman tien tukeva köysi kiertyi ranteisiini. Vaikka käteni oli näin vangittu, yritin vielä tapella vastaan mutta Tarja otti tukevalla otteella pääni kainaloonsa ja työnsi peukalonsa ja etusormensa sieraimiini ja puristi kynsillä niin lujaa ja samalla vielä väänsi nenääni niin että vesi valui silmistä ja pyörrytti. Tajusin sitten miten housuni vedettiin alas, Marjatta kouraisi pallini tukevasti otteeseensa ja minua vietiin kun sonnia. Se oli kun karjan kiinniotto- ja taltutustilanne.

Minulta pääsi karjaisu, olin avuton kädet selän taakse sidottuna, pää Tarjan kainalossa, pallit Marjatan kourassa lujassa puristuksessa ja olin nyt kuljetettavana navettaa kohti.

Minut vietiin sisälle, kaadettiin paskaiselle lattialle ja raahattiin tyhjään parteen. Tottuneesti Tarja nosti lattialta paksut kettingit ja kytki ne kaulaani kun sonnille ikään. Se poikkeus oli että hän kaivoi navettamekon taskusta kookkaan munalukon jolla lukitsi ketjun vaikka käteni olivatkin sidottuna selän taakse.

Silloin pelkäsin oikeasti mutta jälkeenpäin muistan kun Tarja piti päätäni kainalossaan, tuhti tissi nojasi poskeani vasten ja tunsin hänen kainalonsa kirpeän hien hajun.

Mutta niin voimakkaita ja varmaotteisia naiset olivat että avuton olin ja nyt olin parteen kytkettynä lehmän viereen. Parsi oli paksua betonia johon ketjujen kiinnityslenkit oli upotettu joten siinä olin täysin naisten armoilla. Ja tiesin että jotain heillä oli mielessä…

”Laitetaan sitten paremmin, kyllä se nyt ensin noin pysyy”, sanoi Marjatta asiallisen tuntuisesti niin kuin olisi vain elukkaa kiinni laitettu.

”Mitä te teette minulle…” yritin kysyä mutta nyt minua ei puhuteltukaan enää kun tasavertaista ihmistä:

”Hiljennä se”, sähähti Tarja ja muitta mutkitta Marjatta tempaisi jostain köydenpätkän ja sivalsi heti voimalla perseelleni.

Temmoin jä vääntelehdin ketjussani. Lyönti oli todella kova ja sattui hirveästi. Niin oli ilmeisesti tarkoituskin.

Tuli uusi lyönti, toinen ja kolmas ja lisää. Karjuin tuskasta ja vääntelehdin mutta mihinkään en päässyt. Onneksi se sitten loppui, oli aivan hiestä märkä ja tärisin. Perseeni oli kuin tulessa.

”Eiköhän mullikka opi vielä tavoille”, Marjatta totesi tyynesti ja molemmat häipyivät navetasta oven kolahtaessa kiinni heidän perässään. Olin paksujen betoniseinien sisällä, kukaan ei kuulisi huutojani…