Arska

Eletään 60-lukua maalla, Etelä-Suomessa. Se on aikaa jolloin vielä on vallitsevina pöllyävät soratiet ja pelloilla sarkaojat. Lehmät ovat kesäisin laitumilla jossa ne useissa tapauksissa lypsetäänkin.

Asustelen yksikseni pientilaani. Peltoa muutama hehtaari, samoin metsää. Talokin on metsän sisässä vaikka matkaa varsinaiselle kylän päätielle ei ole kun puolisen kilometriä.

Tilani ei ole oikein ns. elinkelpoinen pienuudestaan johtuen ja niin joudun käymään töissä ulkopuolella. Siellä, syvällä maaseudulla ei ole paljon muita mahdollisuuksia lisäansion hankintaan kuin tehdä aputöitä kylän suuremmissa taloissa.

Oli alkukesä, heinänteon aika ja työvoimaa taloissa tarvittiin.

Pääsin mutkien kautta töihin kylätien loppupäässä olevaan aika suureenkin taloon. Talossa oli paljon lehmiä ja mullikoita ja niin heinääkin tarvittiin paljon talven mittaan.

Tilaa hoitivat naiset. He olivat kolme sisarusta, talo oli jäänyt perinnössä heille. Veljeä en ainakaan tiennyt heillä olevan eikä kukaan sisaruksista ollut miestäkään ottanut. Tämä hiukan kylällä ihmetyttikin ja helposti tarinoitakin syntyi. En niitä enempää noteerannut, ainahan kylällä juttuja liikkui ja tuossahan oli hyvää lähtökohtaa. Vielä kun olivat muutenkin enemmän omissaan viihtyviä.

Tilanpitohan onnistui aivan hyvin maalaisnaisilta jotka pienestä asti olivat tottuneet navetassa ja pelloilla touhuamaan. Kesän mittaan he kyllä käyttivät vaihtelevasti ulkopuolista työvoimaa kiireaikoina.

Tällaiseen taloon siis. Ja suunnilleen tuon verran etukäteen tiesin.

Varustauduin sovittuna aamuna työhaalareihin, rukkasiin ym. tarpeelliseen. Tarkemmin ei oltu etukäteen määritelty mitä töihini kuuluisi.

Tuli portille sovittuun aikaan, jotenkin jännittikin. Olinhan mies ja talossa vain kolme naista, aika minun ikäisiänikin.

Pihalle tultuani, aloitti koira kovan haukunnan. Se oli kyllä ketjussa joten uskaltauduin jatkamaan talon ulko-ovea kohti.

”Hei, sinä tulit”, kuului takaani. Yksi sisaruksista oli huomannut tuloni, hän oli ollut puutarhaa kitkemässä.

”Niinhän me sovittiin”, sanoin epävarman tapaisesti. Kättelin kömpelösti. Nainen taas näytti itsevarmalta, oikein hyväryhtiseltä ja riskiltä maalaisihmiseltä. Puristi kättä lujalla otteella. Ja sitäkään ei mies voinut olla panematta merkille että nainen oli varsin runsasmuotoinen, tumma. Päällään hänellä oli työtakin tapainen, nauha vyötetty sopivannäköisesti rintojen alta paljastaen samalla muotoja muutenkin niin että perä oli suht leveä ja tukeva. ”Hyvää suomalaista maatiaisrotua”, ajattelin mielessäni. Näkymä oli kyllä juuri sopiva. Olen nimittäin aina ollut heikkona just tuollaisiin naisiin, maatiainen itsekin.

”Mennäänpä sisään, saat tutustua siskoihini”, nainen sanoi.

Menimme sisään ja siellä leipomahommissa oli toiset siskokset. Kädet taikinaisina ei kätelty mutta iloisen tuntuisina tervehdittiin ja pyydettiin istumaan. Samalla tunsin miten he arvioivasti katsoivat minua. Ajattelin että nyt arvioidaan kuinka hyvältä työmieheltä näytän.

Nämä toisetkin sisarukset olivat samanmuotoisia ja samaa näköäkin oli. Tosin olivat vaaleampia nämä toiset. ja toinen leipureista jopa tukevansorttinen. Tissit hyllähtelivät essun alla kun hän liikkui ja pyörähteli keittiössä. Puseron napit olivat jonkin matkaa auki niin että massiivisten rintojen yläosat näkyivät.

Joimme kahvit. Ulkona ollut oli Marjatta, tukevin ja iloisin oli Tarja ja kolmas, vaalein ja ujonsorttisin oli Merja.

”Aluksi lähdemme hakemaan pellolta heiniä kun on näin hyvä pouta. Huomiseksi on luvattu sadetta, silloin saat mennä navettaan. Lantakasaa nyt ainakin pitää siirtää ja kun lehmät on ulkona, pitää siivota muutenkin”, sanoi Marjatta sen tuntuisesti että hän vähän niin kuin pomo talossa.

”Voit jäädä yöksi, turhaan kuljet edestakaisin. Tuolla piharakennuksessa on kesähuone”, jatkoi Marjatta melkein käskevällä äänellä. Tunsin olevani jotenkin kolmen vahvan naisen haltuun ottama nyt enkä voinut kun nyökätä myöntyvästi.

Tarja haki kuppeja pöydästä kun vielä siinä istuin ja kurkottaessaan hänen pehmeä kylkensä nojasi hetken olkapäähäni. Täytyy sanoa että varähti haalareissa.

Jonkinlainen selittämätön jännitys alkoi nousta. Vaistosin jotain pinnan alla...