Angelina..

Kävelen taas sen ohi. Se on moikannu jo monta kertaa, ja mä pari...ehkä kolme viikkoa on kulunut, kun huomasin sen siellä korjaamon ovenpielessä ekan kerran. Jostain syystä mun lenkit on menneet sitä kautta sen jälkeen.

Se nojaa johonkin likaiseen tynnyriin, ja hymyilee. "Tuu kahville"....mä säpsähdän, kun se on ihan liikaa mulle...enhän mä voi, en uskalla, enkä voi. Vinkasen suurin piirtein jotain et en ehdi, aion jatkaa matkaa entistä lujempaa, mut huomaan tekeväni äkkikäännöksen, ja kävelen hitaasti sen luokse.

Jätkä kääntyy, ja kävelee sisälle...seuraan sitä kun tahdoton nukke.

"mä olen näin iltasin yksin täällä, ja olen huomannut, et kävelet aina samaan aikaan ohi, mistä tuut, ja minne oot menossa?" se kysyy,

"ihan vaan kävelyllä käyn" selitän.

Täydellä pöydällä on työkaluja, ja kaikenlaisia purnukoita, mutta myös kahvinkeitin, joka on täynnä mustia sormenjälkiä. Se on täynnä kahvia, joka tuoksuu hyvälle, vastavalmistetulle. Jätkä kaataa sitä kahteen kertakäyttömukiin, ja osottaa nurkassa olevaa pientä jääkaappia, "tuolla on maitoa jos tarvit"......mä kävelen kaapin luo, ja hämmästelen kuinka siisti se on sisäpuolelta, vaikka ulkopuolella ei paljoa valkoista pohjaväriä näy. Joudun kumartumaan alahyllylle ottaakseni maidon, ja kuten hyvin tiedät, olen kiusanhenki, ja pitelemätön teaseri kun näihin tarinoihini astun, teenkin sen kumartelun aika hitaasti, ja harkitusti. Tiedän, että mun perä näyttää ihan ookoolta kireissä farkuissani. Mulla on päällä sellainen musta mokkatakki, josta on vuorikin jo ratkottu pois, et mahtuu mun päälle....takki nousee ylöspäin kun kaadan maitoa lattialla olevaan kuppiini.

"mitäs muuten?" mä kysyn...."mennäänkö käymään tupakalla?"

"hiljasta on iltasin" se sanoo, ja tulee vierelleni, kaivaen työhaalarien taskuja....löytäen sieltä ihan rutussa olevan askin.

Kävellään siihen ovenpieleen jossa se yleensä aina nojailee, ja nojataan molemmin puolin siinä, ja tilanne alkaakin naurattaa...nythän täs on niinku kaks ovenpielessä tsiigaamassa ohi kulkevia ihmisiä...mä jonka pitäis olla kulkenu ohi , ja se alkuperänen.

Me mennään takasin sisälle, ja istutaan sen pöydän ääreen. Jutellaan kaikenlaista. Katson kelloa, ja huomaan sen olevan aika paljon, pitää lähteä. Mut ennenkun se päästää mut menemään, se sanoo et mun pitää kiittää sitä kahvista.....

Nostaa mut siitä tuolista seisomaan, ja vetää lähelleen. Se tuoksuu ihan öljylle, ja tunnen vatsanpohjassa kipeän nipistyksen. Ihana mies, ihana tuoksu...mun pää menee sekasin tämmösestä.

Se työntää mua vartalollaan sivumalle, kunnes nojaan johonkin ihmeen palkkiin, joka on lattiasta kattoon asti. Tulee kireesti kiinni, ja painaa itsensä kokonaan mua vasten, ottaa kiinni hiuksistani, ja suutelee mut melkein tukehduksiin. Sitten yhtäkkiä se vaan päästää mut irti.

Sanoo, se et "ole hyvä" kahvista siis, koska kiitit niin kauniisti. Sen palkin juuressa on iso kasa sidontaliinoja, sellaisia kun käytetään, kun jotain kuormaa kiinnitetään vaikka peräkärryyn. "tuu kokeilemaan näitä, enskerralla kun sulla on aikaa" se sanoo, ja mä siihen et "hei herranjestas".... lähden äkkiä pois sieltä.

Koko viikonlopun se on mun mielessä, öljyltä tuoksuvana, roikottaen käsissään niitä sidontaliinoja. Hädintuskin jaksan odottaa tiistaista lenkki iltaani.....

Lopulta sekin koittaa sentään, ja mun pikku jalat vie mua vaudilla kohti sitä korjaamoa....sydän hakkaa, ja ajatukset ei pysy yhtään kasassa. Kun mä saavun sinne, siellä ei olekaan ketään! Ovi on kiinni, ja kokopaikka ihan hiljanen...tekis mieli kiroilla ääneen...ajattelen et se onkin tullu toisiin ajatuksiin. Sytytän tupakan, ja kiukkusena vedän sen röökin siinä pihassa, ja tumppaan sen kengälläni lujaa polkaisten. Pari päivää kuluu, ja mä olen päättänym et sinne korjaamollepäin en kyllä enää kävele, mutta kuinkas ollakaan, perjantai kun koittaa, mä olen siellä taas....

Se ovi on auki, mut ketään ei näy....mä olen vähän kuin unessa, ja kävelen tosta vain sinne kahvinkeittimelle, joka on taas täynnä tuoretta kahvia....kumarrun ottamaan maitoa puhtaasta jääkaapista. Ja kävelen kupin kanssa sen palkin viereen....koitan sitä kädellä ,se on terästä, ja tuntuu kylmältä.

"senkin pikkuhutsu, et voinut olla tulematta" se sanoo jostain kauempaa huoneesta. " söpö pikkuhutsu, joka tuoksuu himottavalle" ovi kolahtaa kiinni, ja pimeys on ihan sakea, kunnes se sytyttää muutaman kynttilän sinne lattialle...mä huomaan, et niitä on mun jalkojen juuressakin...yks kerrallaan se sytyttää ne.

Se antaa mulle jonkin rievun, ja käskee mua pukeutumaan siihen.....se on jotain hiton lakanakangasta, ja pikkasen sieltä täältä likainen, koska siihen on pyyhitty käsiä. No, koitan sovittaa rievun päälleni...olo on vähän kun janella tarzanissa :) Mun toinen rinta jää armotta kankaan ulkopuolelle, vaikka kuinka sitä koitan käännellä....osa kankaasta ylettyy maahan, ja osa vain vyötärölleni. "housut pois" se sanoo, ja uhoo siinä haalareissaan kädet taskussa.

Mä kun olin ajatellu sitä suudelmaa, ja halua, jonka se herätti, kuvittelin kai saavani jotain ihanaista ja hellää....mut se ei taida onnistua tänään?

Täällä on ihan erilainen fiilis....ne liinat on siinä mun jaloissa, ja teräspalkki kylmänä odottaa mun kuumaa vartaloa joka siihen sidotaan.

Mies työntää mut kiinni selkä palkkia vasten. Kuiskaa se, et "tästä tulee ihanaa, älä pelkää." ja nuolaisee mun kaulaa, samalla, kun ottaa käsistäni lujasti kiinni, ja taivuttaa ne palkin toiselle puolelle. Sitoo niihin liinan, ja kiristää.....tunnen, kuinka rinnat tulee esiin erilailla, kun kädet on lujasti takana kiinni...se on jotenkin naisellinen tunne, ja aiheuttaa mulle nautinnon tuntemuksen. Olen ylpeä siitä, että olen nainen. Tiedän, et tää haalarijätkä haluaa mua ihan hirveesti. Melkein yhtäpaljon, kun mä sitä. Se tulee mun eteen, ja suutelee, ensin huulia, sitten toista rinnanpäätä, sitä joka ei pysyny piilossa, ottaa hampaillaan kiinni napakorusta, ja vetää, se sattuu vähän, ja toisaalta aiheutta mielihyvää. Polvista kiinnipitämällä, se työntää mun jalat auki, ja erilleen. Ottaa sen saman liinanpään, ja kieputtaa nilkkaani. Kiertää toisenpään kiinni viereiseen tolppaan, ja kiristää.... se nuolee mun jalkoja, ja nilkkaa, ottaa kiinni toisesta jalasta, ja suorittaa sille saman jutun, ja kiinnittää lopuksi koko systeemin toisellapuolella mua olevaan tolppaan.....

Se avaa työhaalariaan senverran, et sen rinta tulee näkyville, ja mä huokaisen, sillä, haluan.....

Vaan, mitään en saa tehdä.

Kaksin käsin se ottaa kiinni mun reisiltä, ja sivelee käsillään...voi apua, mua nolottaa, sillä valun jo niin ,että sekin tuntee sen....vaikkei kätensä ole vielä lähelläkään lähdettäni! :)

"tiesin että olet tuollainen, se näkyy päälle tiesitkö?" se kysyy, ja mä en siihen osaa kyllä sanoa mitään.

Jutut on nyt juteltu, ja hän alkaa koskettaa mua hellin käsin, aina kun tuudittaudun nauttimaan hellyydestä, hän ottaakin lujemmin kiinni jostain, kuten rinnastani...ja se kyllä sattuu. Kädet, ja huulet maistelevat mun vartaloa, joka on siinä voimatta mitenkään vaikuttaa tapahtumiin.

Mä nojaan kylmään palkkiin, ja nautin kuumasta. Sen kädet taikoo mut yhdeksi vapisevaksi vartaloksi, joka ei halua muuta kun saada miestä .

Hän vetää haalarin lanteilleen, ja nojaa muhun, ja se tuntuu niin hyvälle, etten pysty kuvailemaan sitä.

"haluisin koskea" sanon, "ei ihan vielä" tulee hiljainen vastaus samantien.

Se menee eteeni polvilleen, ja hautaa kasvonsa mun syliin....pitää käsin reisistäni kiinni, ja tunnen sen kielen...ihan hiljaa, melkein kuin hipaisu, juurikin siellä, mikä sykkii. Yritän kaartaa itseäni lähemmäs...mutta en pääse liikkumaan senttiäkään...."ihanan märkä" se sanoo "naisen pitää olla märkä, ja halukas, sen tuoksusta tietää, et se on valmis, ja sä olet ihan valmis muru"

Se sivelee mun reisiä, ja nilkkoja, ja alkaa maistella mua kun jotain ihanaa ruokaa.

Sen kieli tekee ihmeitä, mulla on silmät kiinni, ja keskityn vain siihen mitä tunnen. Sen sormet on nousseet myös ylemmäs, ja hyväilevät nyt estotta mun kuumuutta.

Se nuolee mua välillä lujaa, ja välillä niin, että juuri ja juuri tunnen sen. Kielenpäällään kiusaa, ja mä olen ihan paisunut sen kosketuksesta...mun sylini sykkii yhtenä halukkaana sykkyränä, ja se tietää, etten tarvii paljoa, että se saa mut laukeamaan....sivelee kädellään mun pakaroitani, ja koskee myös sellaisiin paikkohin, joihin ajattelin, ettei kukaan saa koskea....nyt en pysty kieltämään mitään. Ja se kosketus tuntuu hyvälle, se lopettaa välillä, ja kun jatkaa, olen taas yhtä astetta ylemmällä tasolla...näin se pistää mut kiipeämään kiimaisena ylöspäin, ja vartalo jonka pitäis voida tässävaiheessa kiemurrella, joutuu olemaan vain paikoillaan. Raju yhdistelmä....et pysty liikkumaan, vaikka kaikki sussa vaatii liikettä

Sen kieli, ja kädet saa mut hulluksi, kielenpäällään se nuolee mut taivaaseen. Mä alan vapista, ja se ei anna armoa, vaan jatkaa kunnes tulen vasten sen huulia. Sekin voihkasee tuntiessaan mun sykkeen...ja kosteuden huulillaan.

Valahdan ihan voimattomaksi, ja roikun oikeestaan ihan niiden liinojen varassa siinä. Se kylmä teräspalkki mun selän takana on muuttunut kosteaksi ja kuumaksi.

Solmu kerrallaan, se vapauttaa mun jalat, ja kädet, ja mä valahdan ihan voimattomana siihen maahan sen jalkójen juureen.

"haluisin koskea sua sanon" "vaan en kykene", "haluan vaan". Avaan solmun sen haalarin hihoista, joilla se on kiinni siinä lanteilla, vedän sen haalarit pois, ja samantien jätkän luokseni sinne lattialle. Meen selälleni, ja vedän sen päälleni, ja samantien sisääni syvälle. Nostan jalat sen ympärille, ja käsken sitä naimaan mua lujaa, koska sai mut siihen tilaan, että muu ei riitä. Ja se tekee työtä käskettyä, se sattuu, ja vihloo, ja polttaa samanaikasesti, mun kädet puristaa sitä vyötäröltä, ja vedän sen syvälle sisään. Ollaan tilassa, jossa mikään ei merkitse mitään, on vaan fiilis, et jotain pitää saada aikaan, jonkinlainen järistys. Kauhea jännitys vartaloissa, joka on jotenkin pakko laukaista. Muuten jäis kaarelle.

"nai mua" mä kuiskin..."ota, ja tuu", ja "anna" kilttejä, ja silti niin tuhmia sanoja

Tunnen sen olevan ihan kova ja räjähtämisvalmis, ja niin olen minäkin. Muutama raju työntö, ja mun kynnet tekee pari kuumaa merkkiä sen selkänahkaan. Se taitaa olla sille liikaa, sillä ei enää pysty olemaan, vaan murisee, ja sanoo et "tule muru, mennään nyt jooko"....ja tulee kerran syvään, ja sykkii siellä, ja mä puristun kireenä ja sykkivänä sen sileetä kovuutta vastaan, ja otan jätkästä joka pisaran irti mitä saan.