Klerkki

3(3) Joulukuvaelma

Jalomielisyyden puuskassa isäntä harrastaa joskus hyväntekeväisyyttä. Niin kuin tässä taannoin, kun Roseline oli hölmöillyt keittiössä joulun alla ja rikkonut posliinia. Isännän kuului antaa hänelle opetus. Ajankohdasta johtuen isäntä päätti yhdistää rangaistuksen pieneen lahjaan yhteisömme kaikkein vähäosaisimmille.

Aatonaattona lähdettiin, isäntä, minä ja Roseline. Orjatyttö ei aavistanut mitään. Isäntä oli hänet haukkunut, hieman kovistellut näönkin vuoksi. Tyttö oli katsonut silmät suurina.

Vaikka eihän Roseline mikään tyttönen ollut. Reippaana orjavaimona hän oli jo tekaissut pari potraa käkkäräpäätä miehelleen. Hieman sääliksi kävi Roselinea. Hän on mukava tyttö, ehkä hieman kömpelö.

Piirikunnan vankilassa oltiin valmiita. Viisi, kuusi tilallista oli kutsuttu, samoin piirilääkäri, herastuomari ja joku muukin seudun silmäätekevä. Sheriffi otti meidän tyrmän pihalla vastaan.

- Lerkki valmistelee tytön, isäntä antoi määräyksensä. Klerkkihän minä olen, kynäniekka, vastaan tilan kirjanpidosta ja juridisesta puolesta.

Vein Roselinen keittiön rapusta sisään. Tyttö pälyili ympärilleen, säikähti, kun komensin hänet riisuutumaan. Käskyä oli todentamassa pari uteliasta vartijaa, jotka tuijottivat Roselinea julkein silmin.

- Ei, ei semmoista, massa, tyttö voihkaisi käsi suun edessä.

- Mitäs tämä nyt on olevinaan, murahdin. - Vähän pojille vilautat.

- Ei saa tehdä semmoista, massa, tyttö väänteli käsiään, pyöritteli silmiään. - Minä olen naimisissakin.

- Ei täällä naimisiin mennä, naurahdin. - Vähän suot hellyyttä. Ne on ihan tavallisia poikia, kaipaavat viihdykettä. Kyllähän sinä kaksilahkeiset tunnet.

Vartijat virnistelivät. Tyttö yritti heittäytyä polvilleen eteeni, mutta vedin hänet pystyyn. Harmitti se tilanne minuakin. Mutta minä olen vaan töissä. Minkäs minä isännän käskyille voin.

- Vauhtia nyt, korotin ääntäni. - Vai pitääkö hakea piiska.

Naisen silmät tähtäsivät minuun suurina ja avoimina, mutta toteltava oli. Roseline oli vankkaselkäinen muija, peltotöissä karaistunut. Kyllä hän kestäisi. Täyteläisinä riippuivat rinnat, panin merkille, kun tyttö riisui mekkonsa ja aluspaitansa. Puuvillaiset alushousut tekivät tenää, mutta lähtivät nekin, ja tomeran vatsan alta paljastui kähäräinen mätäs. Siihen ei orjanaisilla itsellään ollut minkäänlaisia oikeuksia. Ei nuorilla, kauniinpuoleisilla varsinkaan.

- Onhan sinua ennenkin sipaistu, kevensin tilannetta ja ojensin mukaan varaamani pullon. Siinä oli maissiöljyä, verratonta moniin tarkoituksiin. - Paras voidella leikillinen paikka perin juurin.

Tyttö otti epäröiden pullon, levitti varovasti yhdellä sormella.

- Pistä vaan reilusti, vartijat kehottivat silmät kiiluen. - Siellä on pojilla höyryt korkealla lasissa.

- Eikä me tänne iäksi jäädä, lohdutin Roselinea. - Hoidetaan homma, niin päästään kotiin.

Vein Roselinen osastolle. Sitä oli järjestelty, suurimman sellin lattialle nostettu paksu, meriruohoinen matrassi. Sen ympärille, seinän vierustoille oli asettunut yleisö, kymmenkunta arvokasta herraa mustissa takeissaan, liiveissään ja tärkätyissä paidoissaan. Piirilääkärin kalju paistoi, silmälasit välähtelivät.

Vangit hihkuivat ja tömistelivät Roselinen nähdessään.

- Hiljaa, komensin. Minun tehtäväni oli johtaa seremonia.

Viisi miestä, laskin nopeasti. Neljä mustaa ja yksi valkoinen lurjus, jonka tunsin. Härkä-William irvisti tapansa mukaan mällin keltaamilla hampaillaan, sylkäistä roiskautti hermostuksissaan oljille. Hän oli Aatamin puvussa niin kuin muutkin vangit. Sellin oven suussa, jakkaralla oli vesisaavi ja sen vieressä märkä saippua. Odotellessa oli peseydytty.

Käskin vangit jonoon, ja kuuliaisesti he asettuivat, piirikunnan paatuneimmat kelmit. Taisi olla tuhopolttaja, yksi monimurhaajakin joukossa.

- Pienikin rike, niin heppu takaisin selliin, sanoin matalalla äänellä, vaikka kyllä se muutenkin tiedettiin. Vallat oli minulla. Sen näki miesten katseista.

Tarkastin vangit yksitellen. Jokaisella pullisteli, rimpuili omia aikojaan, silmät kiiluivat päässä. Tunnelma oli sakea, odottava kuin pääsiäisyön messussa ennen ihmettä.

Jonon kärkeen nostin nuoren, miellyttäväpiirteisen pojan. Hän saisi avata pellit. Napakasti hänellä jöpöttikin. Seuraavaksi määräsin arpinaamaisen, laihan juipin, joka piti kaksin käsin kiinni kalustaan. Terskan nupu vilahteli, kun mies veteli esinahkaa hitaasti edestakaisin. Mies taisi istua pitkää kakkua. Eräällä mustalla rohjakkeella oli muhkurainen, paksu jööti. Hän sai olla orjista viimeinen.

- Tämä on väärin, Härkä-William jupisi jonon hännillä. - Minä joudun aika liukkaille.

- Näin on parempi, vastasin. - Tulee musta mukula, jos sattuu ryynit jyvälle.

Se herätti naurahduksia yleisön joukossa. Roselinen silmät seisoivat päässä. Hän piti käsiään syvällä reisiensä välissä, polvia tiukasti yhdessä.

- Tyttö tarjoaa kierroksen juhlan kunniaksi, korotin ääntäni, ja yleisö taputti kuin solistille konsertissa. - Hän on Roseline, meidän tilan ykköstyttöjä, esittelin.

- Jokainen saa maistaa kerran ja omaan tahtiin. Ensimmäinen konna pukille, ja kaikessa rauhassa sitten.

Roseline oli kyyristynyt matrassin päähän, koukistanut jalat alleen. Päättäväisesti poika veti hänet esiin nilkoista, ja tyttö päästi pojan päälleen, piti käsiään suojana rintojensa edessä. Hetken sovittelu ja nopea, kiihkeä homma kuin puukon pisto. Roseline puristi silmänsä kiinni, kun nuorukainen päästi ähkien kutunsa.

- Sehän kävi kuin luonnossa, kehaisin. Minun tehtäväni oli kuuluttaa. - Suit sait sai tyttö ensimmäiset siittiöt.

Taputuksia ja hyvä-huutoja. Tämä oli toista kuin ainainen flyygeli pimputus sunnuntaisilla iltapäiväkahveilla.

Laiha, pitkäselkäinen arpinaama väänsi Roselinen nilkoista kaksin kerroin, ja nainen haukkoi henkeään, puristi matrassia, kun kölli pökki häneen siemenensä.

- Sinne painui kiisselit torttuun, ja tyttökin pääsi jo lämpenemään, kuulutin.

Roseline vilkuili kauhuissaan, kuinka harmaa, niljainen hupailuaine pulpahti hänen halkiostaan.

Vuoroon asettui kalju, leveäsuinen miekkonen, pyöreä kuin kanuunan kuula. Miehellä oli paksu niska, reidet kuin pölkyt, ja hän nytkytti pitkään ja hartaasti hampaat irvessä. Mies haki jaloilleen tukea, tikkasi, piti taukoa ja tikkasi uudestaan, puristeli välillä ahnaasti rintoja.

- Tässä onkin virkeä rakastelija, innostin. - Taitaa jäädä aviomies kotona kakkoseksi.

Viimeisellä mustalla ryökäleellä oli kammottava kapistus, mutta niin painui sekin Roselinen vaahtoiseen vakoon. Lotina oli melkoinen reisien lätkyessä tytön märkää takapuolta vasten. Lihaksikas selkä antoi pontta, kun mies junttasi koko painollaan.

Kumeasti karjahdellen mies purkautui, jäi pitkäksi aikaa naisen päälle makaamaan.

- Se oli hevosen potku, ihastelin. - Taisi tulla taikinaakin koko annos. Olisi vaan aika otollinen, niin leivottaisiin joulupulla.

Naurahduksia. Roseline oli aika siivossa ja tarvitsi hengähdystauon. Käskin nostaa vesisaavin lähemmäksi, ja tyttö kyykistyi sen päällä peseytymään.

Aika turvoksissa tyttö oli, ja vielä oli vuorossa valkoinen vanki. Hän oli tunnettu rähjäri ja pyssysankari.

- Nyt saat laukoa molemmilla kiveksillä. Tyttö on hyvässä rasvassa, joten eiköhän panna kuti piippuun.

Härkä-William irvisteli happamasti. Mutta reippaasti, silmät tapilla laski hänkin liemensä samaan reikään, johon mustat oriit olivat tyhjentäneet synkeät sukukalunsa.

Niin oli joulunalusaikaa juhlistettu piirikunnan vankilassa. Vangit palasivat selleihinsä, me isännän ja Roselinen kanssa kotiin. Isäntä kiitti Roselinea mukanaolosta ja kysyi, miten voisimme tämmöisen lainaamisen hänelle ja hänen miehelleen korvata.

Eihän Roseline-rukka sitä tiennyt.

- Mitäpä jos antaisimme teille mökin niin kuin kantaperheelle ainakin, isäntä suunnitteli.

- Kiitos, massa, Roseline ähkäisi ja vilkuili meitä suurilla silmillään. Se oli sentään jotakin.

Niin palautimme Roselinen miehelleen kokemusta rikkaampana. Ja kyllä typykkä alkoi tiinehtiä, tiedä sitten tyrmänkö hiivoista vai kotoisasta hyvänäpidosta. Aikanaan Roseline pyöräytti pulskan, pikimustan pojanvenkaleen, joka asiaa tuntevalta tilan väeltä sai lempinimekseen Papa Noel.