Eikä poika enää

Pyöräilen hajamielisesti töihin. Satunnaiset ajatukset risteilevät päässä vain hävitäkseen ja vaihtuakseen taas joiksikin muiksi. Pitäs kunnostaa yhtä konetta. Viikonloppuna, kun ei muulloin ole ollut muka aikaa. Korkeassa talossa on tosin mukava käydä kun sieltä näkee koko Helsingin yli. Hakaniemen tori ei ole pyöräilijälle tarkoitettu – olen siellä nyt silti. Kaikenlaisia ihmisiä. Näin kesällä pää kääntyilee. Hymyjä. Rusketusta, läpikuultavia, arvailuja ohjailevia vaateparsia. Vanha koulututtu! Ihan varmasti.. Häntä on nyt pakko moikata, pitää mennä moikkausetäisyydelle ennen kuin ehtii tien yli. Muutaman kerran olen nähnyt tämän ihastukseni - josta en varmaan koskaan pääse yli - siten, ettei hän tiedä minun olevan millään tavoin läsnä. Vaikka hän on kovin iloluonteinen ihminen ainakin minun seurassani, hän on yleensä näin kauempaa tarkkaillessa aina alakuloinen. En ole koskaan ehtinyt pohtia tuota sen pidempään.

Moikkaan. Hän vähän etsii moikkaajaa ja huomaa minut. Ja ilostuu silmin nähden. Uppoudun heti kuulumisien vaihdossa keskusteluun, joka on minulle aina ollut jotenkin niin täydellistä elämistä. Etten ehkä ole huomannut siinä tilassa koskaan vajavuuttani.. ja siksi silmittömästi aina ihastun. Ihastun siis itseeni kun hän peittää minulta virheeni.

Hän on niin herkkä ja kaunis ja kesämekossaan, reppu selässä. Olen kuin uudesti syntynyt, minulle tulee hyviä ideoita mieleen liukuhihnalta. Keksin, että lähdettäisiin paikalle, joka on yllättävän lähellä ja josta näkyy yllättävän kauas. Hänellä on aikaa ja hän tulee mielellään mukaan.

Talutan pyörää hänen vierellään. Hymyilevät kasvot, hiuksia heittävää tuulta mereltä.. Tämä on oikea kesä. Selitän, miten olen aina halunnut näyttää tätä paikkaa jollekulle, sieltä näkee kaupungin laajuuden, ymmärtää jotain sen sykkeestä.

Mennään hissiin. Hissin hiljaisuus.. Mies arvioi varmasti aina naisen povea, lantion kaarta.. Ennen hissin pysähdystä mietin, että uimahallissa nähdessäni hän oli kiinteä, täyteläinen. Ihanat rinnat, peppu. Toisella kertaa paljon laihempi – tosin talvivaatteissa arvioituna. Nyt taas ihanan suloinen joka tavalla. Ehkä tämän takia hississä on hiljaisia, vaivautuneita hetkiä. Kun matkustajat miettivät, miltä muut hississä olevat tuntuisivat.

Perillä, ennen viimeistä ovea toimistoon. Peitän hänen silmät käsilläni. Vähän kömpelösti, muta sitten sujuvammin ohjaan hänet näköalatoimistoon. Vien ikkunalle, lasken käteni. Koko kaupunki on allamme. Hän hymyilee, ehkä vähitellen ymmärtää miksi toin hänet katsomaan tuota maisemaa. Tai ainakin minä ymmärrän miksi toin. Itseni takia. Itselleni on hienoa nähdä kaupunki, johon olen tullut opiskelemaan ja joka on vähitellen muuttunut tututummaksi. Yleensä siitä näkyy vain pala, nyt kaikki kerrallaan. Mutta hänelle tämä on vain meluisa paikka, jonne vie vain hölmöt tai tylsät työasiat. Se näkyi ehkä hänen silmistään – ja minunkin. Minulla hehku, pieni pettymys hänen ei kaivatun voimakkaaseen reaktioon.

Hän näytti silti todella kauniilta. Hän oli kosketusetäisyyden päässä – jää oli rikottu silmien peittämisessä. Nostin hänen repun selästään – suurieleisesti, hitaasti. Hartioita koskettaen, selkää hipaisten. Miten hän tuntuikaan naiselliselta. Sirolta, pehmeältä, kuulaalta. Tiedän, etten vain osaa sanoin mitenkään kuvata.

Minusta on tullut täällä vähän aikuisempi, en ollut enää niin pikkupoika, joka palvoi naisia vain kauempaa. Häntä en ollut juuri ennen koskettanut, hyvä kun halannut tai tanssinut – eikä mitään taka-ajatuksia. Tilanne vähän pysäytti. Tajusin, että minä näen niin monta pientä ihmeellistä ja jännää asiasta ikkunasta ja hän oli siitä kuitenkin niin etäällä. Voisin hengästyksiin asti selittää hänelle – siis itselleni – miksi yksityiskohdat minua viehätti. Mutta se olisi ollut vain selitystä, joka häviää hyvästien jälkeen – hän oli vain junamatkalla. Hänen koti ja elämä – todellisuus – oli jossain muualla. Hänen kehonsa vastasi kuitenkin minun kosketukseen. Vain sen verran, etten ollut sellaista koskaan aiemmin hänessä huomannut. Ja se sai minut näille ajatuksen urille. En tiedä miksi juuri nyt huomasin, ehkä nyt oli vain niin hiljaista, ehkä tunnen huomattavasti paremmin naisen reaktioita kuin silloin. Silloin kun seppä tiesi kyllä haluavansa takoa muttei tiennyt edes miten tuli sytytetään. Nyt siihen oli kuitenkin ainekset.

Olen aina ajatellut, että aina olen tavoitellut hänen kohdallaan rakkautta – totaalisen vilpittömästi. Nyt en pysty erottamaan vilpitöntä rakkautta ja narsistisuutta. Tiedän – joka vielä tätä lukee tietää, etteivät toisistaan juuri poikkeakaan – että tämä on itsestään selvää. Mutta tämähän on kasvutarina, jolla on oikeutta olla naiivi.

En tiedä mitä hän pyörittelee mielessään, lasken repun käsistäni. En voi olla koskematta häneen – jäänkin jo sulettua. Lasken käteni aivan luonnollisesti hänen hartioilleen. Tulen lähemmäs. Hän ei torju, ei sano mitään. Hänen hengityksessään vaikuttaa vielä ulkoilma – aavistuksen omainen hengähdys kuin rappusten juoksun jälkeen kaikilla. Siirrän kädet hänen vatsan alleen, hän koskettaa sormiani hentoisilla käsillään. Hän ei torju minua! Mikä purkaus se on mielessä kun sen tajuaa!! Ennen ensimmäistä kertaa luulee, että tällaista on ensimmäisellä kerralla. Minä taas tiedän, että tältä se tuntuu kun saa kokea täyttymyksen – sen oikean kanssa. Hyväksyntä, nuoren naisen tuoksu ja lantion läheisyys saa housuissani aikaan täyden erektion, välittömästi. Pieni hyväily häneltä, puristan ja sivelen kädellä hänen vatsaansa. Painun vähän hänen peppua vasten. Ooh! Näin hyvää en osannut odottaa!! Hän herää vähän tilanteessa, minäkin. Puristan vähän lisää, hän ei rimpuile, on vain vähän elottomampi, aavistuksen torjuvampi. Minulla on veret kaikissa päissä. Minua ei pysäytä enää mikään. Huumassa alan hyväillä häntä, pidän häntä otteessa samalla. Lantioni jo painautuu hänen peppuunsa vasten.

Lantion rytmi saa minut estottomaksi. Suutelen häntä poskelle, kaulalle – niin herkästi kuin vain voi. Hän värähtää – hänen on pakko. Mitä tiedän, luulen tietäväni, kenenkään naisen fysiikka ei voi sitä vastustaa. Selvästi hänellä on sisällä jotain vastaan. Mutta se on vain pientä vastarintaa. Hamuan hänen huulia. Hän antaa sen tapahtua, suudelma.. toinen. Nostan kädet täyteläiselle povelle. Se on lämmin, kimmoisa. Luotiin sitten läheisyys, kiihoke tai ihana naisen povi ensin..

Pökin häntä takaa jo aivan tositoimet mielessä. Hänen vaalea ihonsa on punehtunut, hän on selvästi kiimassa. Kouraisen jalkojen välistä, hellästi, mutta päättäväisesti. Hän kieltää minua nimelläni, mutta jatkan. Tiedän, että siitä tulee meidän yhteisen tanssin retoriikka. Keskisormeni painaa haaroihin vähän voimakkaammin kuin muut sormet. Jään painamaan ja vähän pyöritän. Herkkä kohta, kuinka ihanasti hän reagoigaan omaan haluunsa. Hänellä on varmasti jotain periaatteessa vastaan, poikakavereita tai sen sellaista. Muttei hän vierasta kiimaansa, pelästy sitä niin kuin joskus käy.. Ehkä hän on ylhäällä, näkee maan allansa ja kokee hallitsevan sitä.

Pujotan kättä kesäleningin alle. Hän painaa helmaa, päättäväisesti. Mutta retoriikalla ei ole voimaa, jos sitä ei käytetä. Jos hän vain leikkisi pidättyvää, ei se olisi retoriikan mukaista. Niinpä hän estelee. Mutta olen tällä kertaa täysin tilanteen herra.. Otan hänen kummankin rinnan yli hyvän halausotteen toisella kädellä ja työnnän toisen hameen alle takaa. Ei hän pysty vastustelemaan – järjellä eikä halulla tai millään.

Reidet ovat ihmeelliset. Leningin verhoamat pakarat lupaavat vieläkin enemmän. On vaikea päättää, mikä on naisen paras kohta – se voisi olla myös jossain kapenevan lantion lähellä. Se taitaa olla koko nainen. Hame nousee. Kosketan häntä jalkojen välistä takaa. Alushousut ovat kuumat ja kosteat – häntä taitaa vähän hävettääkin se. En ainakaan keksi muuta syytä, miksi hän vähän vastustelee sitä että levitän hänen jalkojaan.

Minua jo pakottaa. Elämäni ihastus katsoo tuijottavin silmin edessäni ulos ikkunasta, hänen leninkinsä on käsissäni. Toinen käteni hyväilee auttamattomasti. Kaikki housut lähtevät – lennätän ne. Hänen järki alkaa taas varoittaa kun tajuaa minun alastoman kullini pakaraansa vasten. Pidän hänen käsiään loitolla, painan häntä vähän alas eteen niin että hänen emätin kääntyy lantion mukana esiin. Hän sanoo jotain ehkäisystä. Vastaan rauhoittavasti, kuin tärkeänkin toimituksen lomasta, että hoidossa on. Työnnän siitintäni jalkojen väliin.

Hän värähtää kun tuntee sen huulilla. Vastarinta vähenee ja hän alkaa rentouttaa itseään, siittimeni alkaa kyntämään hänen vakoaa – alkuperäiseltä maalaiselta sallinette kuvastoni. Uskomattoman tiukka. Hän hallitsee tilannetta omalta kannaltaan lihaksillaan. Ei siis mikään neitsytteini, vaan oman nautintonsa tunteva kaunis nuori nainen.

Pääsen nainnin vauhtiin, nyt otan tämän elämäni rakkauden fantasian röyhkeästi korahdellen. Otan tunnustellen otteen hänen vartalostaan liikkeen tehostamiseksi. Hänellä on vielä liivit, eihän se sovi kun astun tätä luomakunnan kuningatarta. Irrotan hakasen helposti kuin unessa ja vapautan hänen täyteläiset kummut. Täytyy oikein pysähtyä kourimaan niitä, niin ihanat ne ovat. Sitten painan häntä selästä ja tisseistä, olen huipulla – käsittämättömän pitkään. Hän ääntelee jo hurjasti.. Laukean. Sperma työntyy syvään, ihanaan naiseen, aivan siihen kohdun luo..

-Uuuh.., nousen hänen päältä hymyillen ja pyyhin hikeä. Hänkin vähän horjahtaa ja naurahtaa tilannetta. Minun suvunjatkoväline on vielä täysin kovana. Näen nyt hänet edestä, hyväilen hellästi kyljistä, kasvoista. Katsomme tiiviisti silmiin, hän kääntää katseen alas. Minulla on machoa penetraatiosta, kuiskaan nuole. Hän kumartuu, minä olen pöytää vasten. Hän koskettaa varovaisesti liukasta ja kiiltelevää elintäni. Seisokki ei vain tällä kertaa hävinnyt. Nyt mietin, että onkohan se täydellisen kanssa ihan aina noin. Jaksaa kuinka ja kuinka koska kiihotus on niin läpikotainen, jokaisella henkisellä ja fyysisellä tasolla yhtä aikaa. Hän haluaa tyydyttää minua vielä suullaan.. Otan hänen rintansa käsiini, silitän nännejä, kosketan vähän klitorista. Omaksi ilokseni vain. Häntä selvästi kiinnostaa päästää minut erektiosta, imeä minusta sperman. Tuntuu, että se tuo asetelma kiihottaa. Jos suihinottaessa alkaa miettiä, että kuinka innokas suihinottaja oikeasti on, homma ei toimi. Mutta nyt laukean, kuin varkain huipulle päässeenä. Hän hymyilee minulle.

Fantasioin tästä. Silloin ei tarvinnut jälkikäteen miettiä, ostaako hän katumuspillerit.