Mikko Mono

Syksy ja jalkapallokauden loppu lähestyivät, ja FC Palloklubin pomomiehillä oli ankaran miettimisen paikka. Joukkue pärjäsi hyvin ja taisteli sarjan voitosta, mutta vieraspelit sujuivat jatkuvasti kehnosti. Syykin siihen oli selvä: Jari, joukkueen paras maalintekijä, jätti vieraspelit jatkuvasti väliin, kuulemma tyttöystävänsä Minnan vaatimuksesta. Näin ei kuitenkaan voinut jatkua, koska FC Palloklubi tarvitsi maaleja ja voittoja myös vieraskentillä pysyäkseen sarjan kärjessä. Lopulta seuran pomot päätyivät ratkaisuun.

- Pena, jospa sinä hoitaisit tämän asian? Käy vaikka puhumassa tytölle vähän järkeä kun meillä on seuraavat treenit. Kyllä hän varmasti ymmärtää asian.

Pena oli FC Palloklubin joukkueenjohtaja, jo 52 vuoden ikään ehtinyt mies, ja todellinen luottohenkilö jolla oli tapana löytää ratkaisu niin suuriin kuin pieniinkin ongelmiin jalkapallojoukkueen arjessa. Tällainen tilanne oli kuitenkin Penallekin uusi. Tunnollisena miehenä hän kuitenkin otti tehtävän vastaan. Seuraavana tiistaina Jari olisi harjoitusten takia yhteensä pari tuntia kotoa poissa ja silloin Penan oli tarkoitus käydä Minnaa jututtamassa. Jarille tästä ei tietenkään kerrottu mitään.

Tiistai koitti. Pena oli pukeutunut siististi ja suuntasi kukkakaupan kautta Jarin ja Minnan asunnolle. Hän laski että Jari oli juuri lähtenyt treeneihin, joten aikaa olisi varmasti tarpeeksi. Pena soitti ovikelloa ja pyyhki hermostuneena hikeä otsaltaan. Ties minkälainen riivinrauta tämä Minna oikein on, ja pystyyköhän sen kanssa edes puhumaan, Pena mietti.

Oven avasi 24-vuotias, vaalea ja kauniskasvoinen nainen, joka katseli Penaa kysyvästi suurilla ruskeilla silmillään.

- Päivää, minä olen Pentti Virtanen, FC Palloklubin joukkueenjohtaja. Saisinko vaivata neitiä hetken verran?

- Ahaa, sinä olet varmaankin se Pena josta Jari on kertonut. Käy sisään vain, vastasi tyttö hymyillen.

Pena huokaisi hiljaa helpotuksesta ja astui sisään. Sisällä hän ojensi Minnalle suuren ruusukimpun.

- Tämä olisi vähän niinkuin neidille osoituksena siitä, että hyvällä tahdolla ollaan liikkeellä... Pena

muotoili hiukan kömpelösti. - Voi ihanaa, onpa kauniita ruusuja. Kiitos paljon! vastasi Minna ilahtuneena. - Ei Jari minulle koskaan mitään kukkia tuo. Ja kutsu minua vain Minnaksi.

Pena kiroili hiukan itsekseen. Mokomakin Jari, eikö hän tosiaankaan noinkaan pientä huomaavaisuutta voinut naiselleen osoittaa? Pena itse oli lähinnä elämänkoulun käynyt mies, ei hänelle missään mitään etikettiä ollut opetettu, mutta kyllä hän kuitenkin ymmärsi käytöstavat ja osasi olla naisille kohtelias. Ehkä Jarillakin olisi vähemmän kireää kotona, jos ottaisi Minnan paremmin huomioon...

Pena asteli Minnan perässä olohuoneeseen. Se ei ollut mikään epämieluisa tehtävä, sillä Minna oli varsin herkullinen näky tiukoissa farkuissaan. Tyttö keikutti kookasta, mutta kiinteää ja hyvämuotoista takapuoltaan mukavasti. Minnan istuessa sohvalle Pena havaitsi että tyttö oli hiukan pyöreä muutenkin, mutta juuri oikeista paikoista. Reidet olivat täyteläiset ja tytön mahtavat rinnat saivat hänen puseronsa pullottamaan todella katseen vangitsevalla tavalla.

Pena hillitsi kuitenkin mielensä, istuutui nojatuolille Minnaa vastapäätä, ja kävi asiaan. Hän selvitti juurta jaksain FC Palloklubin tilanteen ja teki selväksi, että Jaria todella kaivattaisiin loppukauden ratkaisupeleihin myös vieraskentillä. Minna kuunteli hiljaa, huokaisi ja myönsi, että hän tosiaankin oli ollut hankala Jarille.

- Se nyt on vähän ollut sellaista... meillä ei viime aikoina ole mennyt kovinkaan hyvin. Ollut ihan

turhia riitoja typeristä asioista... ja Jari on muutenkin poissa aika paljon. Olen tuntenut itseni kovin yksinäiseksi enkä siksi ole halunnut päästää Jaria vierasmatkoille... ja sitten siitä on tullut lisää riitaa, Minna kertoi. Hän vaikutti nyt kovin murheelliselta ja silmäkulmassa vilahti pieni kyynel.

Pena huomasi tämän ja tuli sohvalle Minnan vierelle. Hän pyyhki nenäliinalla tytön silmäkulman kuivaksi, asetti kätensä Minnan olkapäälle ja lohdutti. - Soo soo, ainahan näitä riitoja tulee kun nuori lempi leiskuu. Kyllä se tästä varmasti paremmaksi muuttuu... Minna painautui Penan kainaloon ja sanoi hiljaa: - En minä oikein usko siihen, eikä se lempikään oikein enää leisku. Eilenkin taas riideltiin ja Jari haukkui minua...

Sitten Minna kohottautui pystympään asentoon, katsoi Penaa silmiin ja kysyi: - Sano Pena minulle suoraan, olenko minä lihava? Pena ei muuta voinut kuin vastata: - Sinä Minna olet todella kaunis, uhkea ja naisellinen nainen, oikea ilo miehen silmälle. Tämän Pena sanoi niin vilpittömästi ettei asiasta epäilystä ollut, ja miksi olisikaan? Mahtavan peräsimen ja pulleat purjeet omaava Minna todellakin oli nainen juuri Penan makuun.

Nyt Minna hymyili taas. - Minä vähän huomasinkin sinun katseestasi, että taidat tykätä hiukan rehevistä tytöistä. Ja minä taas tykkään vanhemmista herrasmiehistä... Minna sanoi, otti Penan käden ja laski sen farkkujen verhoamalle reidelleen. Pena hyväili Minnan täyteläistä reittä, edeten vähitellen ylös- ja sisäänpäin... ja pian Pena huomasi että hänellä itselläänkin alkoi housuissa kuumottaa. Hän tavoitteli Minnan huulia omillaan ja pian he jo suutelivat kiihkeästi, hyväillen toisiaan yhä rohkeammin.

Yksi asia johti toiseen eikä aikaakaan, kun molemmat olivat alastomina Minnan ja Jarin parisängyssä. Pena hyväili Minnan mahtavia rintoja, suuteli isoja nännejä ja nuoli laajaa nännipihaa. Minna voihkaisi nautinnosta ja runkkasi Penan kookasta kalua kohti täyttä toimintakuntoa. Pian Pena makasi sängyllä selällään ja Minna ratsasti päällä, valtavat tissit heiluen ja karvattomaksi ajeltu pillu täynnä Penan kyrpää. Pena kirjaimellisesti pani parastaan, antaen Minnalle kaikkensa, hyväillen samalla sormillaan tytön klitorista. Minna ehti saada kaksi mahtavaa orgasmia ennen kuin Penan sykkivä kalu syöski spermalastinsa tytön kosteankiimaisen posliinipillun perukoille.

Minna ja Pena makasivat sängyllä vielä pitkään nautinnon huipun jälkeenkin, toisiaan hyväillen ja suudellen. - Se oli ihanaa, sanoi Minna ja suorastaan kehräsi onnesta. - No eipä minullakaan valittamista ole, myhäili Pena puolestaan. Harvemmin tämänikäinen vanhapoika saa nauttia noin upeasta naisesta kuin sinä, Minna.

Vähitellen oli kuitenkin pakko nousta sängystä ja pukeutua, koska Jari olisi kotona ennen pitkää. Pena totesi vielä Minnan pukeutuessa: - Onpas muuten syntisen upeat nuo rintaliivisi, hän kehui Minnan punaista pitsiunelmaa. Minna siihen hymähti: - Ajattele että tästäkin Jarin kanssa riideltiin. Minä en kuulemma olisi saanut tuhlata sataa euroa rintsikoihin. Mutta kun on G-kupin rinnat kuten minulla, ei kauniita liivejä saa halvalla mistään, tyttö tuhahti.

Pena oli jo siirtymässä kohti eteistä mutta muisti sitten: - Niin, olihan minulla jotain asiaakin... eli miten olikaan Jarin ja vierasreissujen kanssa? Kyllä me sitä poikaa edelleen tarvittaisiin.

Minna hymyili ilkikurisesti ja katsoi Penaa silmiin. - Kyllähän minä Jarin tästä lähtien matkoille päästän... mutta yhdellä ehdolla.

- No mikäs se ehto on? kysyi Pena.

- Se, että joku mukava herrasmies tulee pitämään minulle seuraa, ettei tarvitse yksinäisyydessä riutua, vastasi Minna ja iski silmää.

Pena mietti asiaa noin sekunnin ja keksi, että hän varmasti löytäisi itselleen sijaisen joukkueenjohtajan tehtäviin vierasmatkoille. Joten Minnan ehdotukseen oli helppo suostua.

Nämä asiat tapahtuivat reilu vuosi sitten, ja nyt voidaan todeta kaiken lopulta kääntyneen parhain päin. Jari oli loppukauden mukana myös FC Palloklubin vieraspeleissä, ja hänen maaleillaan joukkue voitti sarjansa. Jari ei kuitenkaan jatkanut FC Palloklubissa, vaan sai sopimuksen erään liigaseuran kanssa.

Myöskään Jari ja Minna eivät enää pitkään jatkaneet yhdessä, vaan päätyivät eroon. Minna huomasi olevansa "vierasreissusessioiden" jäljiltä raskaana, ja muutti yhteen lapsen isän eli Penan kanssa. Näin ikuinen vanhapoika sai kuin saikin perheen itselleen; seuraavana keväänä Minna nimittäin pyöräytti potrat kaksoispojat maailmaan.

Hiukan siinä toki oli sukulaisille selittämistä, sillä Penan ja Minnan ikäero oli 28 vuotta, mutta se ei onnellista pariskuntaa haitannut. Pena pääsi vielä ilokseen toteamaan, että joukkueenjohtajan tehtävät olivat totta tosiaankin olleet hyvää valmennusta isyyteen. Mitä nyt isot lapset olivat vaihtuneet hiukan pienempiin...