Lumikki-tyttö

Lähdin viime kesänä mummolaan lomalle. Oli kulunut jo aikaa kun viimeksi olin vieraillut niillä main. Kesäkuu oli puolivälissä ja aurinko paistoi mukavasti.

Silti oli jotenkin haikea olo. Pikkutyttönä sitä aina tultiin tänne äidin ja isän kanssa; saunottiin ja uitiin, laitettiin hyvää ruokaa ja käytiin mummon sukulaisissa. Nyt kaikki oli toisin. Vanhemmat olivat eronneet jo ajat sitten ja moni asia oli muuttunut totaalisesti. Minä en enää ollut pikkutyttö, mutten myöskään tuntenut itseäni aikuiseksi. Mutta minähän olin jo aikuinen, 21-vuotias. Silti kaikki luulivat minua aina murrosikäiseksi, koska minulla on nuoren tytön pyöreät ja punaiset posket; lumivalkea iho; pitkä tumma tukka jolle monet naisetkin ovat antaneet ihailua, ja siro pieni vartalo kuin venuksella Lisäksi olen myös pienikokoinen, en kovin pitkä. Silti syvällä sisimmässäni kävin kovaa kamppailua, ollako aikuinen vai eikö olla. Periaatteessa kaikki oli ok. Oli poikaystävä, opiskelupaikka ja yhteinen asunto. Silti kaikki tuntui niin haljulta. Kai suhteessa oli jotakin vikaa; poikaystävä oli narsistinen ja itseään täynnä monessa asiassa. Tunsin oloni monesti kynnysmatoksi. Hän usein vihjaili siitä miten naisen tehtävä on synnyttää lapsia ja elää miestään varten. Johtuikohan se lestadiolaisista sukulaisista? Nyt halusin vain levätä, lomailla. Bussi pysähtyi matkahuollon kohdalle, jossa mummo odottelikin jo naapurin tädin kanssa. Ajoimme tädin autolla mummon talolle, joka sijaitsee pienessä kylässä. Kylällä kaikki tuntevat toisensa; myös minun tulemiseni tiedettiin. Nykyään kylä on myös kuulu matkailuvaltti, siellä on paljon toimintaa ja mökkikylä, jossa käy paljon turisteja. Kaikin puolin homma kannattaa. Kun saavuimme mummon luo, heitin heti matkakassini olalta ja ihastelin mummon kukkasia pihamaalla. Suloista - ajattelin. Pian rantasauna lämmitetään ja keitetään kunnon kahvit, mikä sen parempaa! Mummo tiedusteli miten opiskelut sujuivat. Sanoin että ihan hyvin. Suhteesta poikaystävääni sanoin, että katsellaan päivä kerrallaan. Oli ilta ja menin rantasaunaan. Mummo katsoi sisällä vanhaa suomifilmiä, joita aina välillä tulee. Makasin lauteella ja annoin jokaisen jäsenen rentoutua. Lopuksi pesin tummat pitkät hiukseni ja istahdin pukuhuoneeseen, jossa on ihana peili. Katsoin saunapuhdasta ihoani ja punoittavia omenaposkiani. Hmm - ajattelin. Olen toden totta aika veikeä tyttö.

Miltähän mahtaisinkaan näyttää kymmenen vuoden kuluttua, jos alkaisin vääntää pienellä somalla vartalollani poikaystävälleni lapsia. Ajatus puistatti minua, loi pelkoa. Jospa hän haluaakin minusta vain kotipiian, jonka sitten myöhemmin hylkää. Jotain outoa hänessä kyllä kieltämättä oli. Ei, minä tahdoin elää vielä, elää ja olla nuori. Omistaa vielä vartaloni itse. Saunasta tultuani ajattelin vetäytyä jo yöpuulle. Minulla oli oma pieni vinttikamari mummon yläkerrassa, jossa oli kauniit pitsisomisteiset verhot ja vanha puinen sänky. Mummon vinttikamarissa oli sitä jotain, siellä nukuin pienenäkin makoisia unia. Vintissä oli pieni komero. Yöpuku päälläni hiivin vinttikomeroon. Vinttikomerossa oli vanhoja naistenlehtiä vuosikymmenien takaa, niitä oli aina mukava selailla. Tällä kertaa käteeni osui vanha regina jostain seitsemänkymmenluvulta. Reginassa oli tarina vanhan miehen ja nuoren tytön rakkaudesta. Itkin liikuttuneena, kun olin lukenut sen. Jotain sellaista minäkin kaipasin, jotain tuollaista juuri. Huomasin hämmästyneenä, että tarina oli saanut minut kostumaan. Pikkuhousuissa oli märkä läikkä. Oli aivan hämmentävää, että tarina vanhemman miehen ja nuoren tytön rakkaudesta oli saanut minut näin kiihottuneeksi.

Sitten tajusin jotain mitä en olisi halunnut myöntää. En kostunut poikaystävästäni, itse asiassa en ollut kostunut pitkiin aikoihin. Hän ei sytyttänyt enää minua. Koskettelin varoen märkää kosteuttani peiton alla. Voi kun saisi oikeaa miestä! Millaistakohan se olisi? en ollut koskaan kokeillut, mutta olin kuullut, että vanhemmat miehet ovat kokeneempia ja taitavampia rakastajia kuin nuoremmat untuvikot. Häpesin ajatuksiani, hyi mitä ajattelinkaan! Nopeasti sammutin yölampun ja suljin silmäni. En halunnut jatkaa syntisiä ajatuksiani. Aamulla mummo oli keittänyt kahvit valmiiksi ja huhuili alakerrasta. -Tullaan ! huudahdin ja juoksin raput ripeästi alas. - Tänään onkin lämmin päivä Jelena, mummo sanoi. - Niin on, tahdon heti lähteä rannalle ottamaan aurinkoa, että saan rusketusta pintaan, tokaisin. - Ota hyvä suojakerroin mukaan, minulla on tuolla vessan hyllyllä, sinähän olet niin vaalea, että helposti palat, mummo hätäili. – En pala, älä turhia huoli, vastasin ja riensin hakemaan voiteen.

Kylä eli voimakkaasti. Ihmisiä oli rannalla rentoutumassa ja yleinen sauna oli kovassa käytössä.

Kahvilat ja kyläkievari houkuttelivat janoisia ihmisiä, joita siellä istui nytkin pilvin pimein.

Rannalla riisuin vaalean kesämekkoni, jonka alla olivat pepitaruutuiset bikinit.. Laskeuduin rantaviltille ja levitin kimmoisaan vaaleaan ihooni aurinkovoidetta. Tällaista kesää olin aina toivonut, oikeaa unelmakesää. Tovin siinä maattuani, tahdoin jo uimaan. Vesi kutsui ihanasti.

Astelin laituria pitkin ja sain osakseni pitkiä katseita. Muutamia rantaleijonia oli näköjään myös liikkeellä. Yhtäkkiä takaani kuului huuto: Varo ettei virta vie! Katsoin säikähtyneenä taakseni.

Noin nelikymppinen mies seisoi takanani laiturilla. – Taisit säikähtää, mies sanoi pilke silmäkulmassa. - Ei mutta kannattaa olla varuillaan, kun näköjään tykkäät uida noin kauas, se on tuo koski tossa lähellä ja tuolla kauempana on pyörteitä. – Joo, pidetään mielessä, sanoin hymyillen.

- Niin minä olen Juha, mies esitteli. – Jelena, sanoin hiukan hämmentyneenä. – Jelena, se on kaunis nimi, mies totesi. - Onko Jelena lomalaisia? kysyi mies. – No tavallaan - Mummolle tulin kesää viettämään. - Vai mummolle tyttö on tullut, mies sanoi, ja silmissä leikki jälleen ilkikurinen pilke.- Mulla on tossa mökkikylässä hirsimökki, oon lomalla täällä joka kesä, kun töiltä vaan ehtii. - Rentoutumassa mäkin olen, tosin opiskeluilta, vastasin. – Mitäs tyttö opiskelee, mies kysäisi. –Teologiaa, sanoin arasti. – Mikäs tytön on saanut teologian pariin? – Usko, vastasin. - Se on hieno asia, mies myönsi. – Entä itse? kysyin. – Olen insinööri, mies sanoi. - Tosin ei se mikään mun haave-ammattini ollut, mutta harvoimpa ne haaveet toteutuu. Miehen silmissä oli jotenkin haikea katse, kun hän sanoi sen, samanlainen katse kuin minullakin oli joskus surullisina hetkinä ollut. - Äsh, sä varmaan pidät mua ihan typeränä keski-ikäisenä ukkona, joka tulee jututtaan nuoria tyttöjä, mies sanoi. Yhtäkkiä minua hymyilytti. - Kuule mun pitää mennä, mummo odottaa syömään, sanoin ja nousin pois vedestä. Kiire, kiire, kiire – ajattelin. Minulla oli todellakin kiire. En edes itsekään ymmärtänyt miksi. Jotenkin vieraan miehen tuleminen siihen yhtäkkiä, ja se pilke silmäkulmassa saivat minut sekaisin, joten juoksin laituria pitkin pois, ja sieppasin rantaviltin kainalooni. – Nähdään! huusi mies perääni.

Kamalaa, kerrassaan aivan hirveää! Mitä minä oikein juoksin karkuun? Mikä minuun oikein oli mennyt siellä rannalla? Mummo virkkasi keinutuolissa, kun tulin sisälle. – No oliko paljon lomalaisia, hän kysyi. – Joitakin, vastasin, ja huomasin että poskiani rupesi kuumottamaan. – Henri muuten soitti ja kysyi sinua, olit unohtanut kännykkäsi tuohon pöydälle, joten vastasin siihen. – Joo, se jäi vahingossa, sanoin, vaikka oikeasti en halunnut ottaa sitä mukaan. Tulin nimenomaan rentoutumaan, en päivystämään puhelinta. Mummo oli tullut jo vanhaksi, se torkahteli yhtenään virkkuukoukkujensa ääreen. – Hei eikö sun kannatais mennä jo nukkumaan, sanoin, kun huomasin, ettei mummo jaksanut virkata enempää. – Aaa, juu, juu, minä tuossa hieman torkahdin, suo se minulle anteeksi; syy vanhuuden. – Ei se mitään, mutta olet virkannut jo koko illan, kyllä se kelpaa sille naapurin tädille, tokaisin. Yöllä makasin vinttikamarin puisessa sängyssä enkä saanut unta. Juha, Juha, Juha.. Hmm..- Maiskuttelin nimeä suussani. Mies oli Juha. Hän oli komeakin; ristiverinen ja vahvatekoinen. Ei, lihava hän ei ollut, ei sinne päinkään! Hän oli pikemminkin voimakas, lihaksikas, vaikka varmasti oli jo nelikymppinen.

Muistin miten mies oli katsonut minua. Katse oli ollut ilkikurinen, mutta toisaalta myös hellä. Ehkä karkasinkin hänen katsettaan.- Henri oli soittanut. En halunnut soittaa takaisin. Mielessä pyöri tuo mies, joka oli katsonut minua niin.... Työnsin käden peitteen alle ja kosketin reiteni sisäpintaa. Annoin käteni vaeltaa kohti herkintäni ja minulta pääsi pieni voihkaisu. Kuinka saatoinkaan olla näin häpeämätön! Kaunis untuvainen vakoni oli aivan turpea ja herkkä. Hieroin sormellani klitoristani ja tunsin limaisen tunteen reisieni välissä. Tämä oli väärin! Väärin. väärin, väärin, väärin! mutta en voinut itselleni mitään. Tämä oli liian kiihottavaa. Voiko nainen kostua näin paljon? ajattelin. Seuraavana päivänä mummo meni naapurin tädin kanssa seurakunnan retkelle. Minulla oli mukava olo – nyt voisin tehdä jotain repäisevää! Tiesin, että illalla oli karaoke. Mainitsin siitä mummolle. Olin usein laulanut sitä kylän pienessä ravintolassa. Päivällä hoidin kuitenkin monia askareita; kastelin mummon pihamaan kukkasia ja laitoin ruoan valmiiksi, kunnes mummo tulee. Mummo ymmärsi että halusin pitää hauskaa; hän tiesi että olen hyvä laulamaan, joten antoi minulle luvan lähteä. Karaoke oli täynnä ihmisiä; olihan perjantai. Juopuneet vanhat ukot nuokkuivat kaljatuoppiensa ääressä. Voi niitäkin ressukoita, samat naamat joka kesä. Kyläläiset olivat minulle tuttuja, olinhan aina kesäisin mummolassa. Istuin pöytään. Ottaisinkohan yhden tuopin – mietin. No, otetaan pois, kyllähän sitä aina yhden voi ottaa. Tilasin pitkän tuopin ja aloin selailemaan karaokevihkoa. Listalla oli monia hyviä lauluja; tangoja, ulkolaisia rock-kappaleita sekä tietysti suomi iskelmää. Hmm... Taidankin valita Taiskan Mombasan – tuumin. Mombasa on ehdottomasti hienoin Taiskan kappale, joten otin sen. Örveltäviä ukkoja oli lauluvuorossa ennen minua, mutta onneksi en joutunut kovin kauaa odottamaan. Pian nimeni sanottiin: Jelena ja Mombasa. Minua ujostutti, mutta ei laulaminen sinänsä, vaan ihmisten arvioivat katseet. Vanhat naiset katselivat minua ivallisesti.

Kateellisia ne vaan on – ajattelin, ja tunsin pientä tyydytystä tilanteesta. ” Jäi Mombasaan, vain päivä elämään”, lauloin. Yhtäkkiä koko ravintola tuli tanssiparketille eteeni tanssimaan. Nekin naiset, jotka olivat luoneet minuun ivallisia katseita, olivat nyt äimänkäkenä. Miehiä tanssi edessäni ja sain paljon silmäniskuja. Minulla oli oikeastaan aika hyvä olla; tunsin että yleisö antoi minulle kannustusta. Sain mielettömät aplodit. Tanssilattia oli niin täynnä, että hyvä kun itse mahduin ihmisten välistä paikoilleni. Mutta kun ohitin ihmiset ja olin tulossa istumapaikalleni, olin kuolla siihen paikkaan. Eikä! Näenkö unta, vai olenko vain humalassa – ajattelin. Siinä hän oli! Mies rannalta – Juha! Omenaposkeni punastuivat aivan kauttaaltaan.- Hei Jelena, mies sanoi, ja hymyili tavalla, joka sai minut lähes pyörryksiin. - Sinähän laulat kuin enkeli Jelena, miksi et ole laulaja? noin lahjakas tyttö! Punastuin taas. – Kiitos, sanoin ujosti. –Kuule tyttö, mä sanon että harva laulaa kuule noin, siis todella harva. Mitä sä otat? Mä tarjoan, mies sanoi.- No tuo siideri, vastasin. -Saamasi pitää, vastasi mies, ja lisäsi perään: Äläkä karkaa mihinkään!- En, lupasin, ja olin onneni kukkuloilla. Mies oli kuullut kun laulan, hän oli kuullut sen. – Mihin tämä vielä johtaa – ajattelin.- Ole hyvä Jelena, mies ojensi siiderin. – Kiitos. - sä olet kaunis tyttö, oikea Lumikki! Voiko tollasia enää ollakaan. – Miten niin? kysyin ihmeissäni. Sä olet harvinaisen kaunis, tuollainen tumma kaunotar, oikea piccolino! Mitä ihmettä! mies sanoi minua lumikkimaiseksi. Pikkuhousuissa alkoi kostumaan. – Mun on pakko mennä pissalle, sanoin, koska pelkäsin punastuvani ja kiihoittuvani liikaa.- Älä karkaa lumikki, mä tahdon tutustua suhun vielä tänään! Kiiruhdin vessaan ja istuin pöntölle. Pikkuhousut olivat kosteat. Olin kiihoittunut miehestä niin paljon! Minä olin ihan hulluna häneen, kun hän puhui noin. Päätin jättää arkuuden ja tutustua mieheen minäkin. Mitä murehtisin jostain Henristä, pojanklopista, joka haluaa minusta vain hyvän lastensynnyttäjän. Palattuani vessasta mies kysyi, haluttaisiko minua lähteä käymään hänen mökillään. Nyt menin jo niin punaiseksi, että muistutin lähes paloautoa, ja mies näki sen. - E een.. . oikein tiedä, kellokin on jo niin paljon ja mummo odottaa, vastasin hehkuen. - Mutta nyt unohdetaan mummot ja pidetään lystiä! mies innostui. - Ja tommosta pakkausta se siellä piilottelee! Yhtäkkiä olin kuin eri tyttö, ja innostuin: Unohdetaan mummot, ja mennään! Mies hymyili ja aavisti varmaan, että olin pienessä huppelissa. Kävelimme tummuvassa illassa miehen mökkikylään. Oli ihanan kesäinen ilta. – Tässä on mun hirsimökki, esitteli mies. - Tää on mun ehdoton rentoutumispaikka, tätä ilman ei tuu kesää. Astuimme kuistilta sisään. Sisällä oli pirttipöytä ja jykevät tuolit. Kaikin puolin siisti mökki. – Tota mulla olis pullo punaviiniä, maistuiskos Jelenalle? mies kysyi.- No mikä ettei, sanoin, koska nyt halusin juhlia tuon ihanan miehen kanssa. Istuimme pirttipöydän ääreen ja joimme hienoista punaviinilaseista.

Pian punkku alkoi kihota päähäni – tunsin sen.- Yhtäkkiä mies katseli minua intesiivisesti silmiin.- Mitä sä katot? kysyin.- Jelena, tätä on vähän vaikea kertoa, toivottavasti et pidä mua typeränä vanhana äijänä, nyt kun kerron tämän. – En, kerro vain, rohkaisin. Mulla on keski-iän kriisi. Paha sellainen. Miten se ilmenee? kysyin. - No, Mä haluaisin olla taas nuori, tuntea miltä tuntuu rakastaa kuin silloin nuorena, silloin, kun kaikki vielä oli hyvin. - Onko sulle tapahtunu jotain? kysyin. – On, on tapahtunut, sanoi mies surullisena. – Tuli avioero. – Voi ei, todella ikävää, se on varmasti ilkeä tilanne, myönsin. – Vaimo jätti minut, ei sanonut syytä, lähti vaan yks kaunis päivä – löys työpaikalta uuden miehen. Miten ihmeessä joku oli voinut jättää noin komean ja ikäisekseen hyvin säilyneen miehen? En tajunnut alkuunkaan. Yhtäkkiä minussa tulvahti sellainen lämpö miestä kohtaan, etten ole ikinä tuntenut mitään vastaavaa. – Älä pelkää, Jumala rakastaa sua, se ei hylkää sua koskaan, sanoin kyyneltippa silmäkulmassani. – Voi kumpa minäkin voisin uskoa tuon saman, vastasi mies. - Mutta ei, mä en kai ole enää nuori, kai se nuoruus ratkas sitte siinä uudessaki äijässä. Silloin mä katsoin miestä ja sanoin: Sä et ole vanha, sä olet just sopiva. Silloin mieheltä valahti kyynel poskelle. Varovasti ojensin käteni pöydän yli, ja silitin hänen poskeaan, ihanaa miehistä poskea. – Pyyhi kyyneleet Juha, sanoin. – Sä muistit mun nimen! mies hämmästyi kyyneltensä lomasta. – Totta kai muistin. Jo heti ensi hetkestä, sanoin hymyillen. – Jelena, älä ajattele, että minä jotenkin.. - Shhh. ollaan ihan rauhassa, ei itketä enää, mä sanoin. Mun omakin elämä on sekaisin, mutta kun mä näin sut siellä rannalla, mä en ole ajatellutkaan ketään muuta sen jälkeen. - Sä et oo tosissas? mies sanoi. – Kyllä mä olen, sä olet ollu mun mielessäni koko ajan. Mies jätti viinilasinsa pöydälle ja tuli viereeni istumaan. – Jelena, sinäkin olet ollut minun mielessäni siitä saakka, kun näin sinut uimassa. Sinä olit niin, niin nuori ja kaunis, ja kun sinä karkasit, minä ajattelin, että tein jotain typerästi. – Et tehnyt, et laisinkaan. Syy miksi lähdin, oli se, että säikähdin omia tunteitani; säikähdin omaa seksuaalisuuttani, sillä herätit minussa poltteen.

Yhtäkkiä mies laski kätensä reidelleni ja siveli sitä hellästi sanoen : Tule Jelena, tule pieni Jelena ja anna minun rakastella sinua. – minä tahtoisin sinua niin. Siinä samassa omenaposkeni lehahtivat punaisiksi ja sydän takoi rajusti rinnassani. – Mennään, sanoin, ja olin täynnä luottamusta, täynnä halua, tuhon nelikymppiseen mieheen. Mies nosti minut käsivarsilleen, kuin morsiamen, joka kannetaan kynnyksen yli. Voi luoja miten vahvat hänen kätensä olivatkaan! Mies laski minut pehmeälle parivuoteelle, ja silitti pitkiä tummia hiuksiani sanoen: Sinä olet kuin sadun lumikki, Oi Jelena, kaikkien miesten unelma. – Voi Juha, ota mut! huudahdin, ja heittäydyin sängylle, kuin haluten antaa hänelle kaiken - Jelena! Jelena! teet miehen hulluksi hän parahti. Mies riisui paitansa kuin hengen hädässä, ja viskasi sen lattialle. Hänellä oli mahtavat hartiat ja jumalainen rintakehä. Olin niin kiimoissani, ettei kukaan voi ymmärtää! – Mun pikkuhousut on ihan märät, Juha, uikutin. Mies riisui farkkunsa ja heitti nekin lattialle rajusti. Miehellä seisoi alushousuissa ja se oli aivan jumalattoman iso! Jelena, anna mun koittaa sun nuorta pimpaa. – Koita sitä, anelin. – koita kuinka märkä se on ja vuotaa vain sulle! Mies repi rajusti pikkuhousuni pois, niin kiimoissaan hän oli. Sitten hän levitti pienet reiteni auki ja haukkoi henkeään. - Jelena, sun pimppi on niin nuori ja kaunis! - Niin on, se on märkä ja turpea, kosketa sitä, kosketa! vaadin. Siinä samassa mies laski päänsä haarojeni väliin, ja kosketti kielellään turvonnutta klitoristani. Aloin valittaa - niin hyvää se teki!- Aiih! aah! mun pimppa on ihan tulessa! – Niin sen pitääkin olla, mies sanoi, ja lirputti kielellä klitoristani. – Mmmh!! Ooh!!! mikä nuoren naisen pimpin tuoksu! Niin puhdas ja viaton! mies vaikeroi. Miehen sanat saivat minut niin hulluksi, että valuin kuin viimeistä päivää. Sen nähtyään mies työnsi sormensa litimärkään pimppiini, ja aloitti villin vatkaamisen sormellaan. Aaahh!! Aiiihh!! Oohhh!! – Tää tekee niin hyvää, liian hyvää, sopersin, ja olin kuin horkassa. – Nyt Mun on pakko saada sun munaa!! huusin kamalassa kiimassa. – Mä annan sulle Jelena!! - Sä tuut saamaan sellasta munaa ettet uskokaan!! mies vakuutti ja kaivoi paksun ja kovan kullinsa alushousuista.

Tartuin kulliin, ja mies ulvahti kuin olisi tehnyt kuolemaa. Niin hyvältä se hänestä tuntui. Mies irroitti käteni kullistaan, ja nosti jalkani olkapäilleen. Mies oli iso ja vahva, minä olin kuin pieni nukke hänen allaan. – Mahtuuko se varmasti sinne? arastelin, kun näin miten paksuksi kulli oli paisunut. - Sano, jos sattuu, en halua satuttaa sinua, mies lupasi. Onneksi olin niin märkä, etten pelännyt sen satuttavan kuitenkaan liikaa. Varoen mies työntyi sentti sentiltä kireään nuoreen pimppiini, joka joutui kovalle koetukselle - niin paksu miehen kulli oli! Aiiihhh!!! Sattuuu!!! kiljahdin kivusta ja nautinnosta. – Älä pelkää pieni, mies huohotti – Mä teen sulle hyvää, sun ei tartte pelätä. – En, en pelkää, tää tekee vaan niin hyvää!! vaikeroin. Lopulta pimppani antoi jo enemmän periksi, ja pian koin vain pelkkää nautintoa; en enää kipua. - Voi luoja Jelena!! Voi luojaahhh!!!! Mies valitti. – Sulla on ihana neitsytpillu!! Kireä nuoren naisen tiukka vittu!! – Nai sitä nuorta neitsytpillua!! Nai Mua Juha!!!! mä oon niin puutteessa!! niin puutteessaaaaaaa!!!! Aijaijai!!!jaijai!!! Oohhh!!! paruin kovaan ääneen. Mies alkoi työnnellä yhä lujemmin ja lujemmin. Saatoin nähdä kauhukseni miten pieni pimppini venyi äärimmilleen, tuon suonikkaan aisan jyystäessä rajusti sisääni. – Kulta pieni älä pelkää! Mun on pakko vetää sua ihan pohjaan!!!!ihan pohjaan asti!!! Mies huusi täydessä tuskassa!!!! - Vetele!!! vetele!!!mun pieni neitsytvittu ihan kipeeks, ihan kipeeks Juhaaa!!! paruin itku kurkussa, koska halusin miehen käyttävän minua kuin juottolan huoraa. – Niin mä vedänkin!!! - Mä vedän sun pienen vittusi Jelena niin kipeeks ettet sä pysty viikkoon kävelemään!!!!! Miehen sanat olivat jo liikaa, ja olin niin herkilläni että aloin hieromaan sormellani villisti klitoristani. Mies nosti lantioni ylemmäs häntä vasten ja kiedoin jalkani hänen kaulaansa. Nyt Jelena mä nain sut puhki!!!!!! - Nai!!!!! Naiiiii!!!! Nai mua ku huoraa!!!!! kuin lumikkilutkaa!!!!!! Huusin ja vatkasin villisti klitoristani. Sänky alkoi huojua ja natista. Mun lumikkimaiset tissini heiluivat naimisen vauhdissa, ja musta tuntui, että mä laukean ihan pian. – Lumikkilutka sä ootkin!!!!! oikein miehen pikku panopuu!!!!!!! just sellanen viaton untuvapimppi, joka haluaa tarjota pikkupilluaan miehen käyttöön!!!! Miehen sanat olivat jo liikaa, enkä voinut itselleni enää mitään.

– Multa tulee pian Juha!!!! Mun orgasmi tulee pian!!! - Multakin, Jelena tulee ihan pian!!! ihan pian!!! Sänky natisi ja heilui kuin viimeistä päivää. Mies puski nyt niin lujaa, että pelkäsin pimpan puolesta. Aiiiiiih!!! OOHH!!!! AIIIIHH!!!!!!!! Mä saan!!!! mä saan Juhaa!!!!!!! Juha mä SAAAANN!!!!!!!!!! Mahla Valui pillusta reisilleni, ja koko kroppani tärisi kauttaaltaan. Aivan mieletön orgasmin aalto pyyhkäisi vartaloni lävitse ja olin kuin tajuton. – Mies puski apinan raivolla pimppiäni, kunnes huusi: Multa tulee pikkunen!!!! multa tulee!!!!!! AAARGHHH!!!! OOOHH!!!! AAAAAHHH!!!!! Mies syöksi spermansa sisälleni ja lysähti päälleni kuin kuollut. – Tuntuu niin hyvältä Jelena, niin taivaalliselta pikkunen!! mies sopersi läkähtyneenä. Silitin hänen hiuksiaan, ja hyväilin hänen selkäänsä. – Juha, sä osaat sen, sanoin posket punoittaen. – Voi luoja Jelena! Voi luoja! en halua herätä koskaan tästä unesta, mies sanoi. – Ei sun tarttekaan, nyt mä pidän susta huolta, lupasin. Makasimme siinä kauan iho ihoa vasten, kunnes olimme nukahtaneet. Vasta aamu-aurinko herätti meidät säteillään. – Jelena, pikkuinen, mies kuiski korvaani.

Avasin uniset silmäni. – Juha, sanoin onnellisena. – Jelena, lähde kanssani ja aloitetaan yhteinen elämä. Minulla on hyvä työ ja iso talo, tule mukaani, tulethan? mies pyysi. Olin kuin ällikällä lyöty. Mukaansa! Mies pyysi minut mukaansa! Olin hetken aivan hiljaa, en tiennyt mitä sanoa, niin hämmästynyt olin. – Eikö tämä ollutkaan sinulle vain pelkkää seksiä? sain lopulta kysytyksi. – Ei tietenkään Jelena! kuinka voit edes ajatella sellaista? mies vastasi kauhistuneena. – Ajattelin, että haluat vain sitä, sanoin. Ei Jelena, en todellakaan. En ole sellainen mies. Vaikka olenkin jo vanha, ja voisin haluta vain nuorta vartaloasi, niin ei se ole silti totta. Ei. Olen rakastunut sinuun. Mies sanoi sen lähes liikuttuneena, ja minun oli vaikea pidättää omia kyyneleitäni. – Voi Juha! Juha! parkaisin ja takerruin hänen kaulaansa. Hän silitteli kauniita tummia hiuksiani niin hellästi, että olisin voinut nukahtaa siihen uudestaan. Mutta en voinut. Havahduin ja vilkaisin kelloani. – Voi ei! Mummo ei tiedä missä olen! kauhistuin. En ollut muistanut enää koko mummoa – hän oli varmasti huolesta sekaisin. – Mun on mentävä käymään mummolla. Se luulee, että oon hävinny tai ties mitä kauheeta, sanoin. – Niin on paraSsta, totesi mies. – Mutta odotan sinua Jelena, tule illalla taas käymään, niin jutellaan. Lupasin tulla.

Olin onneni kukkuloilla. Hyräilin kuin pikkutyttö, kun juoksin mummon talolle päin. Tosin nyt saisin hirveän puhuttelun – ajattelin, ja avasin mummon oven. Kauhukseni mummo ja naapurin täti istuivat yhdessä kahvipöydässä kiukkuisen näköisinä. – Ettäs kehtaat!! Mummo nousi ja raivosi. Anna anteeksi, voin selittää kaiken, minä..... Hiljaa! mummo huusi. Minä tiedän kaiken, sinut on nähty. Mitäh? kummastuin. Silloin naapurin täti loi minuun piikikkään katseen. – Minä tiedän sinusta kaiken, ettäs tuletkin tänne mummoasi nöyryyttämään! Annat huonon maineen mummollesi. Koko kylä on nähnyt sinut!! Silloin suuni jäi auki ja olin kauhusta mykkä. – Pikku huoriksi tuollaisia ennen sanottiin, naapurin täti tuikkasi ivallisesti. Silloin räjähdin. – Ja minähän huoraan kenen kanssa haluan ja milloin haluan!! Älkää te tulko minua määräilemään! Jos elämänsä jättää elämättä käy huonosti, sanoin kiukkuisena ja loukkaantuneena. – Vai huonosti, naapurin täti nappasi – me olemme hurskaita seurakuntalaisia mummosi kanssa, emmekä tarvitse maallisia kotkotuksia! Naapurin täti hörppäsi kahvikuppinsa tyhjäksi ja teki ristinmerkin pöyristyneen näköisenä. – Mummo, sanoin. – Minä jätän Henrin. Olen löytänyt sen oikean. Ja hän, tiedoksi vaan, on minua paljon vanhempi. Mummo katsoi minua alta kulmain. Naapurin täti haukkoi henkeään. – Ole hyvä ja pakkaa tavarasi, tuumasi mummo. En halua pitää sinua täällä enää. Juoksin vinttikamariin ja heitin vaatteeni kassiin. Hyvästi lapsuuden mummola, hyvästi puinen sänky, sanoin, ja vedin vintin oven kiinni. Ja niinhän siinä kävi, että lähdin miehen mukaan. Jätin koko entisen elämäni taakse; Henrin, ystävät, kaiken. Mutta mitä sainkaan tilalle? Sain paljon. Sain Juhan, lapsen ja kauniin kodin. Olisin tehnyt elämäni suurimman virheen, jos olisin antanut kaiken päättyä vain yhteen yöhön. Mietitte varmaan, mitä mummo sanoi myöhemmin. Noh, kun aikaa kului, hän leppyi ja ymmärsi kaiken. Monesti minua ja Juhaa katsotaan ilkeästi, kun kävelemme kesäisin käsi kädessä. Naiset etenkin suovat paheksuvia katseita, mutta miehet ihailevat. Ja suokaa anteeksi, nyt minun on lopetettava, mieheni huhuilee makuuhuoneesta.

Lähdin viime kesänä mummolaan lomalle. Oli kulunut jo aikaa kun viimeksi olin vieraillut niillä main. Kesäkuu oli puolivälissä ja aurinko paistoi mukavasti.

Silti oli jotenkin haikea olo. Pikkutyttönä sitä aina tultiin tänne äidin ja isän kanssa; saunottiin ja uitiin, laitettiin hyvää ruokaa ja käytiin mummon sukulaisissa. Nyt kaikki oli toisin. Vanhemmat olivat eronneet jo ajat sitten ja moni asia oli muuttunut totaalisesti. Minä en enää ollut pikkutyttö, mutten myöskään tuntenut itseäni aikuiseksi. Mutta minähän olin jo aikuinen, 21-vuotias. Silti kaikki luulivat minua aina murrosikäiseksi, koska minulla on nuoren tytön pyöreät ja punaiset posket; lumivalkea iho; pitkä tumma tukka jolle monet naisetkin ovat antaneet ihailua, ja siro pieni vartalo kuin venuksella Lisäksi olen myös pienikokoinen, en kovin pitkä. Silti syvällä sisimmässäni kävin kovaa kamppailua, ollako aikuinen vai eikö olla. Periaatteessa kaikki oli ok. Oli poikaystävä, opiskelupaikka ja yhteinen asunto. Silti kaikki tuntui niin haljulta. Kai suhteessa oli jotakin vikaa; poikaystävä oli narsistinen ja itseään täynnä monessa asiassa.

Tunsin oloni monesti kynnysmatoksi. Hän usein vihjaili siitä miten naisen tehtävä on synnyttää lapsia ja elää miestään varten. Johtuikohan se lestadiolaisista sukulaisista? Nyt halusin vain levätä, lomailla. Bussi pysähtyi matkahuollon kohdalle, jossa mummo odottelikin jo naapurin tädin kanssa. Ajoimme tädin autolla mummon talolle, joka sijaitsee pienessä kylässä. Kylällä kaikki tuntevat toisensa; myös minun tulemiseni tiedettiin. Nykyään kylä on myös kuulu matkailuvaltti, siellä on paljon toimintaa ja mökkikylä, jossa käy paljon turisteja. Kaikin puolin homma kannattaa. Kun saavuimme mummon luo, heitin heti matkakassini olalta ja ihastelin mummon kukkasia pihamaalla. Suloista - ajattelin. Pian rantasauna lämmitetään ja keitetään kunnon kahvit, mikä sen parempaa! Mummo tiedusteli miten opiskelut sujuivat. Sanoin että ihan hyvin. Suhteesta poikaystävääni sanoin, että katsellaan päivä kerrallaan. Oli ilta ja menin rantasaunaan. Mummo katsoi sisällä vanhaa suomifilmiä, joita aina välillä tulee. Makasin lauteella ja annoin jokaisen jäsenen rentoutua. Lopuksi pesin tummat pitkät hiukseni ja istahdin pukuhuoneeseen, jossa on ihana peili. Katsoin saunapuhdasta ihoani ja punoittavia omenaposkiani. Hmm - ajattelin. Olen toden totta aika veikeä tyttö.

Miltähän mahtaisinkaan näyttää kymmenen vuoden kuluttua, jos alkaisin vääntämään pienellä somalla vartalollani poikaystävälleni lapsia. Ajatus puistatti minua, loi pelkoa. Jospa hän haluaakin minusta vain kotipiian, jonka sitten myöhemmin hylkää. Jotain outoa hänessä kyllä kieltämättä oli. Ei, minä tahdoin elää vielä, elää ja olla nuori. Omistaa vielä vartaloni itse. Saunasta tultuani ajattelin vetäytyä jo yöpuulle. Minulla oli oma pieni vinttikamari mummon yläkerrassa, jossa oli kauniit pitsisomisteiset verhot ja vanha puinen sänky. Mummon vinttikamarissa oli sitä jotain, siellä nukuin pienenäkin makoisia unia. Vintissä oli pieni komero. Yöpuku päälläni hiivin vinttikomeroon. Vinttikomerossa oli vanhoja naistenlehtiä vuosikymmenien takaa, niitä oli aina mukava selailla. Tällä kertaa käteeni osui vanha regina jostain seitsemänkymmentä luvulta. Reginassa oli tarina vanhan miehen ja nuoren tytön rakkaudesta. Itkin liikuttuneena, kun olin lukenut sen. Jotain sellaista minäkin kaipasin, jotain tuollaista juuri. Huomasin hämmästyneenä, että tarina oli saanut minut kostumaan. Pikkuhousuissa oli märkä läikkä. Oli aivan hämmentävää, että tarina vanhemman miehen ja nuoren tytön rakkaudesta oli saanut minut näin kiihottuneeksi. Sitten tajusin jotain mitä en olisi halunnut myöntää. En kostunut poikaystävästäni, itse asiassa en ollut kostunut pitkiin aikoihin. Hän ei sytyttänyt enää minua. Koskettelin varoen märkää kosteuttani peiton alla. Voi kun saisi oikeaa miestä! Millaistakohan se olisi? en ollut koskaan kokeillut, mutta olin kuullut, että vanhemmat miehet ovat kokeneempia ja taitavampia rakastajia kuin nuoremmat untuvikot. Häpesin ajatuksiani, hyi mitä ajattelinkaan! Nopeasti sammutin yölampun ja suljin silmäni. En halunnut jatkaa syntisiä ajatuksiani. Aamulla mummo oli keittänyt kahvit valmiiksi ja huhuili alakerrasta. -Tullaan ! huudahdin ja juoksin raput ripeästi alas. - Tänään onkin lämmin päivä Jelena, mummo sanoi. - Niin on, tahdon heti lähteä rannalle ottamaan aurinkoa, että saan rusketusta pintaan,tokaisin. - Ota hyvä suojakerroin mukaan, minulla on tuolla vessan hyllyllä, sinähän olet niin vaalea, että helposti palat, mummo hätäili. – En pala, älä turhia huoli, vastasin ja riensin hakemaan voiteen.

Kylä eli voimakkaasti. Ihmisiä oli rannalla rentoutumassa ja yleinen sauna oli kovassa käytössä.

Kahvilat ja kyläkievari houkuttelivat janoisia ihmisiä, joita siellä istui nytkin pilvin pimein.

Rannalla riisuin vaalean kesämekkoni, jonka alla olivat pepitaruutuiset bikinit.. Laskeuduin rantaviltille ja levitin kimmoisaan vaaleaan ihooni aurinkovoidetta. Tällaista kesää olin aina toivonut, oikeaa unelmakesää. Tovin siinä maattuani, tahdoin jo uimaan. Vesi kutsui ihanasti.

Astelin laituria pitkin ja sain osakseni pitkiä katseita. Muutamia rantaleijonia oli näköjään myös liikkeellä. Yhtäkkiä takaani kuului huuto: Varo ettei virta vie! Katsoin säikähtyneenä taakseni.

Noin nelikymppinen mies seisoi takanani laiturilla. – Taisit säikähtää, mies sanoi pilke silmäkulmassa.- Ei mutta kannataa olla varuillaan, kun näköjään tykkäät uida noin kauas, se on tuo koski tossa lähellä ja tuolla kauempana on pyörteitä. – Joo, pidetään mielessä, sanoin hymyillen.

- Niin minä olen Juha, mies esitteli. – Jelena, sanoin hiukan hämmentyneenä. – Jelena, se on kaunis nimi, mies totesi. - Onko Jelena lomalaisia? kysyi mies. – No tavallaan - Mummolle tulin kesää viettämään. - Vai mummolle tyttö on tullut, mies sanoi, ja silmissä leikki jälleen ilkikurinen pilke.- Mulla on tossa mökkikylässä hirsimökki, oon lomalla täällä joka kesä, kun töiltä vaan ehtii. - Rentoutumassa mäkin olen, tosin opiskeluilta, vastasin. – Mitäs tyttö opiskelee, mies kysäisi. –Teologiaa, sanoin arasti. – Mikäs tytön on saanut teologian pariin? – Usko, vastasin.- Se on hieno asia, mies myönsi. – Entä itse? kysyin. – Olen insinööri, mies sanoi. - Tosin ei se mikään mun haave-ammattini ollut, mutta harvoimpa ne haaveet toteutuu. Miehen silmissä oli jotenkin haikea katse, kun hän sanoi sen, samanlainen katse kuin minullakin oli joskus surullisina hetkinä ollut. - Äsh, sä varmaan pidät mua ihan typeränä keski-ikäsenä ukkona, joka tulee jututtaan nuoria tyttöjä, mies sanoi. Yhtäkkiä minua hymyilytti. - Kuule mun pitää mennä, mummo odottaa syömään, sanoin ja nousin pois vedestä. Kiire, kiire, kiire – ajattelin. Minulla oli todellakin kiire. En edes itsekään ymmärtänyt miksi. Jotenkin vieraan miehen tuleminen siihen yhtäkkiä, ja se pilke silmäkulmassa saivat minut sekaisin, joten juoksin laituria pitkin pois, ja sieppasin rantaviltin kainalooni. – Nähdään! huusi mies perääni. Kamalaa, kerrassaann aivan hirveää! Mitä minä oikein juoksin karkuun? Mikä minuun oikein oli mennyt siellä rannalla? Mummo virkkasi keinutuolissa, kun tulin sisälle. – No oliko paljon lomalaisia, hän kysyi. – Joitakin, vastasin, ja huomasin että poskiani rupesi kuumottamaan. – Henri muuten soitti ja kysyi sinua, olit unohtanut kännykkäsi tuohon pöydälle, joten vastasin siihen. – Joo, se jäi vahingossa, sanoin, vaikka oikeasti en halunnut ottaa sitä mukaan. Tulin nimenomaan rentoutumaan, en päivystämään puhelinta. Mummo oli tullut jo vanhaksi, se torkahteli yhtenään virkkuukoukkujensa ääreen. – Hei eikö sun kannatais mennä jo nukkumaan, sanoin, kun huomasin, ettei mummo jaksanut virkata enempää. – Aaa, juu, juu, minä tuossa hieman torkahdin, suo se minulle anteeksi; syy vanhuuden. – Ei se mitään, mutta olet virkannut jo koko illan, kyllä se kelpaa sille naapurin tädille, tokaisin. Yöllä makasin vinttikamarin puisessa sängyssä enkä saanut unta. Juha, Juha, Juha.. Hmm..- Maiskuttelin nimeä suussani. Mies oli Juha. Hän oli komeakin; ristiverinen ja vahvatekoinen. Ei, lihava hän ei ollut, ei sinne päinkään! Hän oli pikemminkin voimakas, lihaksikas, vaikka varmasti oli jo nelikymppinen. Muistin miten mies oli katsonut minua. Katse oli ollut ilkikurinen, mutta toisaalta myös hellä. Ehkä karkasinkin hänen katsettaan.- Henri oli soittanut. En halunnut soittaa takaisin. Mielessä pyöri tuo mies, joka oli katsonut minua niin.... Työnsin käden peitteen alle ja kosketin reiteni sisäpintaa. Annoin käteni vaeltaa kohti herkintäni ja minulta pääsi pieni voihkaisu. Kuinka saatoinkaan olla näin häpeämätön! Kaunis untuvainen vakoni oli aivan turpea ja herkkä. Hieroin sormellani klitoristani ja tunsin limaisen tunteen reisieni välissä. Tämä oli väärin! Väärin. väärin, väärin, väärin! mutta en voinut itselleni mitään. Tämä oli liian kiihoittavaa. Voiko nainen kostua näin paljon? ajattelin. Seuraavana päivänä mummo meni naapurin tädin kanssa seurakunnan retkelle. Minulla oli mukava olo – nyt voisin tehdä jotain repäisevää! Tiesin, että illalla oli karaoke. Mainitsin siitä mummolle. Olin usein laulanut sitä kylän pienessä ravintolassa. Päivällä hoidin kuitenkin monia askareita; kastelin mummon pihamaan kukkasia ja laitoin ruoan valmiiksi, kunnes mummo tulee. Mummo ymmärsi että halusin pitää hauskaa; hän tiesi että olen hyvä laulamaan, joten antoi minulle luvan lähteä. Karaoke oli täynnä ihmisiä; olihan perjantai. Juopuneet vanhat ukot nuokkuivat kaljatuoppiensa ääressä. Voi niitäkin ressukoita, samat naamat joka kesä. Kyläläiset olivat minulle tuttuja, olinhan aina kesäisin mummolassa. Istuin pöytään. Ottaisinkohan yhden tuopin – mietin. No, otetaan pois, kyllähän sitä aina yhden voi ottaa. Tilasin pitkän tuopin ja aloin selailemaan karaokevihkoa. Listalla oli monia hyviä lauluja; tangoja, ulkolaisia rock-kappaleita sekä tietysti suomi iskelmää. Hmm... Taidankin valita Taiskan Mombasan – tuumin. Mombasa on ehdottomasti hienoin Taiskan kappale, joten otin sen. Örveltäviä ukkoja oli lauluvuorossa ennen minua, mutta onneksi en joutunut kovin kauaa odottamaan. Pian nimeni sanottiin: Jelena ja Mombasa. Minua ujostutti, mutta ei laulaminen sinänsä, vaan ihmisten arvioivat katseet. Vanhat naiset katselivat minua ivallisesti. Kateellisia ne vaan on – ajattelin, ja tunsin pientä tyydytystä tilanteesta. ” Jäi Mombasaan, vain päivä elämään”, lauloin. Yhtäkkiä koko ravintola tuli tanssiparketille eteeni tanssimaan. Nekin naiset, jotka olivat luoneet minuun ivallisia katseita, olivat nyt äimänkäkenä. Miehiä tanssi edessäni ja sain paljon silmäniskuja. Minulla oli oikeastaan aika hyvä olla; tunsin että yleisö antoi minulle kannustusta. Sain mielettömät ablodit. Tanssilattia oli niin täynnä, että hyvä kun itse mahduin ihmisten välistä paikoilleni. Mutta kun ohitin ihmiset ja olin tulossa istumapaikalleni, olin kuolla siihen paikkaan. Eikä! Näenkö unta, vai olenko vain humalassa – ajattelin. Siinä hän oli! Mies rannalta – Juha! Omenaposkeni punastuivat aivan kauttaaltaan.- Hei Jelena, mies sanoi, ja hymyili tavalla, joka sai minut lähes pyörryksiin. - Sinähän laulat kuin enkeli Jelena, miksi et ole laulaja? noin lahjakas tyttö! Punastuin taas. – Kiitos, sanoin ujosti. –Kuule tyttö, mä sanon että harva laulaa kuule noin, siis todella harva. Mitä sä otat? Mä tarjoan, mies sanoi.- No tuo siideri, vastasin. -Saamasi pitää, vastasi mies, ja lisäsi perään: Äläkä karkaa mihinkään!- En, lupasin, ja olin onneni kukkuloilla. Mies oli kuullut kun laulan, hän oli kuullut sen. – Mihin tämä vielä johtaa – ajattelin.- Ole hyvä Jelena, mies ojensi siiderin. – Kiitos. - sä olet kaunis tyttö, oikea Lumikki! Voiko tollasia enää ollakaan. – Miten niin? kysyin ihmeissäni. Sä olet harvinaisen kaunis, tuollainen tumma kaunotar, oikea piccolino! Mitä ihmettä! mies sanoi minua lumikkimaiseksi. Pikkuhousuissa alkoi kostumaan. – Mun on pakko mennä pissalle, sanoin, koska pelkäsin punastuvani ja kiihoittuvani liikaa.- Älä karkaa lumikki, mä tahdon tutustua suhun vielä tänään! Kiiruhdin vessaan ja istuin pöntölle. Pikkuhousut olivat kosteat. Olin kiihoittunut miehestä niin paljon! Minä olin ihan hulluna häneen, kun hän puhui noin. Päätin jättää arkuuden ja tutustua mieheen minäkin. Mitä murehtisin jostain Henristä, pojanklopista, joka haluaa minusta vain hyvän lastensynnyttäjän. Palattuani vessasta mies kysyi, haluttaisiko minua lähteä käymään hänen mökillään. Nyt menin jo niin punaiseksi, että muistutin lähes paloautoa, ja mies näki sen. - E een.. . oikein tiedä, kellokin on jo niin paljon ja mummo odottaa, vastasin hehkuen. - Mutta nyt unohdetaan mummot ja pidetään lystiä! mies innostui. - Ja tommosta pakkausta se siellä piilottelee! Yhtäkkiä olin kuin eri tyttö, ja innostuin: Unohdetaan mummot, ja mennään! Mies hymyili ja aavisti varmaan, että olin pienessä huppelissa. Kävelimme tummuvassa illassa miehen mökkikylään. Oli ihanan kesäinen ilta. – Tässä on mun hirsimökki, esitteli mies. - Tää on mun ehdoton rentoutumispaikka, tätä ilman ei tuu kesää. Astuimme kuistilta sisään. Sisällä oli pirttipöytä ja jykevät tuolit. Kaikin puolin siisti mökki. – Tota mulla olis pullo punaviiniä, maistuiskos Jelenalle? mies kysyi.- No mikä ettei, sanoin, koska nyt halusin juhlia tuon ihanan miehen kanssa. Istuimme pirttipöydän ääreen ja joimme hienoista punaviinilaseista. Pian punkku alkoi kihota päähäni – tunsin sen.- Yhtäkkiä mies katseli minua intesiivisesti silmiin.- Mitä sä katot? kysyin.- Jelena, tätä on vähän vaikea kertoa, toivottavasti et pidä mua typeränä vanhana äijänä, nyt kun kerron tämän. – En, kerro vain, rohkaisin. Mulla on keski-iän kriisi. Paha sellainen. Miten se ilmenee? kysyin. - No, Mä haluaisin olla taas nuori, tuntea miltä tuntuu rakastaa kuin silloin nuorena, silloin, kun kaikki vielä oli hyvin. - Onko sulle tapahtunu jotain? kysyin. – On, on tapahtunut, sanoi mies surullisena. – Tuli avioero. – Voi ei, todella ikävää, se on varmasti ilkeä tilanne, myönsin. – Vaimo jätti minut, ei sanonut syytä, lähti vaan yks kaunis päivä – löys työpaikalta uuden miehen. Miten ihmeessä joku oli voinut jättää noin komean ja ikäisekseen hyvinsäilyneen miehen? En tajunnut alkuunkaan. Yhtäkkiä minussa tulvahti sellainen lämpö miestä kohtaan, etten ole ikinä tuntenut mitään vastaavaa. – Älä pelkää, Jumala rakastaa sua, se ei hylkää sua koskaan, sanoin kyyneltippa silmäkulmassani. – Voi kumpa minäkin voisin uskoa tuon saman, vastasi mies. - Mutta ei, mä en kai ole enää nuori, kai se nuoruus ratkas sitte siinä uudessaki äijässä. Silloin mä katsoin miestä ja sanoin: Sä et ole vanha, sä olet just sopiva. Silloin mieheltä valahti kyynel poskelle. Varovasti ojensin käteni pöydän yli, ja silitin hänen poskeaan, ihanaa miehistä poskea. – Pyyhi kyyneleet Juha, sanoin. – Sä muistit mun nimen! mies hämmästyi kyyneltensä lomasta. – Totta kai muistin. Jo heti ensi hetkestä, sanoin hymyillen. – Jelena, älä ajattele, että minä jotenkin.. - Shhh. ollaan ihan rauhassa, ei itketä enää, mä sanoin. Mun omakin elämä on sekaisin, mutta kun mä näin sut siellä rannalla, mä en ole ajatellutkaan ketään muuta sen jälkeen. - Sä et oo tosissas? mies sanoi. – Kyllä mä olen, sä olet ollu mun mielessäni koko ajan. Mies jätti viinilasinsa pöydälle ja tuli viereeni istumaan. – Jelena, sinäkin olet ollut minun mielessäni siitä saakka, kun näin sinut uimassa. Sinä olit niin, niin nuori ja kaunis, ja kun sinä karkasit, minä ajattelin, että tein jotain typerästi. – Et tehnyt, et laisinkaan. Syy miksi lähdin, oli se, että säikähdin omia tunteitani; säikähdin omaa seksuaalisuuttani, sillä herätit minussa poltteen. Yhtäkkiä mies laski kätensä reidelleni ja siveli sitä hellästi sanoen : Tule Jelena, tule pieni Jelena ja anna minun rakastella sinua. – minä tahtoisin sinua niin. Siinä samassa omenaposkeni lehahtivat punaisiksi ja sydän takoi rajusti rinnassani. – Mennään, sanoin, ja olin täynnä luottamusta, täynnä halua, tuhon nelikymppiseen mieheen. Mies nosti minut käsivarsilleen, kuin morsiamen, joka kannetaan kynnyksen yli. Voi luoja miten vahvat hänen kätensä olivatkaan! Mies laski minut pehmeälle parivuoteelle, ja silitti pitkiä tummia hiuksiani sanoen: Sinä olet kuin sadun lumikki, Oi Jelena, kaikkien miesten unelma. – Voi Juha, ota mut! huudahdin, ja heittäydyin sängylle, kuin haluten antaa hänelle kaiken - Jelena! Jelena! teet miehen hulluksi hän parahti. Mies riisui paitansa kuin hengen hädässä, ja viskasi sen lattialle. Hänellä oli mahtavat hartiat ja jumalainen rintakehä. Olin niin kiimoissani, ettei kukaan voi ymmärtää! – Mun pikkuhousut on ihan märät, Juha, uikutin. Mies riisui farkkunsa ja heitti nekin lattialle rajusti. Miehellä seisoi alushousuissa ja se oli aivan jumalattoman iso! Jelena, anna mun koittaa sun nuorta pimpaa. – Koita sitä, anelin. – koita kuinka märkä se on ja vuotaa vain sulle! Mies repi rajusti pikkuhousuni pois, niin kiimoissaan hän oli. Sitten hän levitti pienet reiteni auki ja haukkoi henkeään. - Jelena, sun pimppi on niin nuori ja kaunis! - Niin on, se on märkä ja turpea, kosketa sitä, kosketa! vaadin. Siinä samassa mies laski päänsä haarojeni väliin, ja kosketti kielellään turvonnutta klitoristani. Aloin valittaa - niin hyvää se teki!- Aiih! aah! mun pimppa on ihan tulessa! – Niin sen pitääkin olla, mies sanoi, ja lirputti kielellä klitoristani. – Mmmh!! Ooh!!! mikä nuoren naisen pimpin tuoksu! Niin puhdas ja viaton! mies vaikeroi. Miehen sanat saivat minut niin hulluksi, että valuin kuin viimeistä päivää. Sen nähtyään mies työnsi sormensa litimärkään pimppiini, ja aloitti villin vatkaamisen sormellaann. Aaahh!! Aiiihh!! Oohhh!! – Tää tekee niin hyvää, liian hyvää, sopersin, ja olin kuin horkassa. – Nyt Mun on pakko saada sun munaa!! huusin kamalassa kiimassa. – Mä annan sulle Jelena!! - Sä tuut saamaan sellasta munaa ettet uskokaan!!mies vakuutti ja kaivoi paksun ja kovan kullinsa alushousuista. Tartuin kulliin, ja mies ulvahti kuin olisi tehnyt kuolemaa. Niin hyvältä se hänestä tuntui. Mies irroitti käteni kullistaan, ja nosti jalkani olkapäilleen. Mies oli iso ja vahva, minä olin kuin pieni nukke hänen allaan. – Mahtuuko se varmasti sinne? arastelin, kun näin miten paksuksi kulli oli paisunut. - Sano, jos sattuu, en halua satuttaa sinua, mies lupasi. Onneksi olin niin märkä, etten pelännyt sen satuttavan kuitenkaan liikaa. Varoen mies työntyi sentti sentiltä kireään nuoreen pimppiini, joka joutui kovalle koetukselle - niin paksu miehen kulli oli! Aiiihhh!!! Sattuuu!!! kiljahdin kivusta ja nautinnosta. – Älä pelkää pieni, mies huohotti – Mä teen sulle hyvää, sun ei tartte pelätä. – En, en pelkää, tää tekee vaan niin hyvää!! vaikeroin. Lopulta pimppani antoi jo enemmän periksi, ja pian koin vain pelkkää nautintoa; en enää kipua. - Voi luoja Jelena!! Voi luojaahhh!!!! Mies valitti. – Sulla on ihana neitsytpillu!! Kireä nuoren naisen tiukka vittu!! – Nai sitä nuorta neitsytpillua!! Nai Mua Juha!!!! mä oon niin puutteessa!! niin puutteessaaaaaaa!!!! Aijaijai!!!jaijai!!! Oohhh!!! paruin kovaan ääneen. Mies alkoi työnnellä yhä lujemmin ja lujemmin. Saatoin nähdä kauhukseni miten pieni pimppini venyi äärimmilleen, tuon suonikkaan aisan jyystäessä rajusti sisääni. – Kulta pieni älä pelkää! Mun on pakko vetää sua ihan pohjaan!!!!ihan pohjaan asti!!! Mies huusi täydessä tuskassa!!!! - Vetele!!! vetele!!!mun pieni neitsytvittu ihan kipeeks, ihan kipeeks Juhaaa!!! paruin itku kurkussa, koska halusin miehen käyttävän minua kuin juottolan huoraa. – Niin mä vedänkin!!! - Mä vedän sun pienen vittusi Jelena niin kipeeks ettet sä pysty viikkoon kävelemään!!!!! Miehen sanat olivat jo liikaa, ja olin niin herkilläni että aloin hieromaan sormellani villisti klitoristani. Mies nosti lantioni ylemmäs häntä vasten ja kiedoin jalkani hänen kaulaansa. Nyt Jelena mä nain sut puhki!!!!!! - Nai!!!!! Naiiiii!!!! Nai mua ku huoraa!!!!! kuin lumikkilutkaa!!!!!! Huusin ja vatkasin villisti klitoristani. Sänky alkoi huojua ja natista. Mun lumikkimaiset tissini heiluivat naimisen vauhdissa, ja musta tuntui, että mä laukean ihan pian. – Lumikkilutka sä ootkin!!!!! oikein miehen pikku panopuu!!!!!!! just sellanen viaton untuvapimppi, joka haluaa tarjota pikkupilluaan miehen käyttöön!!!! Miehen sanat olivat jo liikaa, enkä voinut itselleni enää mitään. – Multa tulee pian Juha!!!! Mun orgasmi tulee pian!!! - Multakin, Jelena tulee ihan pian!!! ihan pian!!! Sänky natisi ja heilui kuin viimeistä päivää. Mies puski nyt niin lujaa, että pelkäsin pimpan puolesta. Aiiiiiih!!! OOHH!!!! AIIIIHH!!!!!!!! Mä saan!!!! mä saan Juhaa!!!!!!! Juha mä SAAAANN!!!!!!!!!! Mahla Valui pillusta reisilleni, ja koko kroppani tärisi kauttaaltaan. Aivan mieletön orgasmin aalto pyyhkäisi vartaloni lävitse ja olin kuin tajuton. – Mies puski apinan raivolla pimppiäni, kunnes huusi: Multa tulee pikkunen!!!! multa tulee!!!!!! AAARGHHH!!!! OOOHH!!!! AAAAAHHH!!!!! Mies syöksi spermansa sisälleni ja lysähti päälleni kuin kuollut. – Tuntuu niin hyvältä Jelena, niin taivaalliselta pikkunen!! mies sopersi läkähtyneenä. Silitin hänen hiuksiaan, ja hyväilin hänen selkäänsä. – Juha, sä osaat sen, sanoin posket punoittaen. – Voi luoja Jelena! Voi luoja! en halua herätä koskaan tästä unesta, mies sanoi. – Ei sun tarttekaan, nyt mä pidän susta huolta, lupasin. Makasimme siinä kauan iho ihoa vasten, kunnes olimme nukahtaneet. Vasta aamu-aurinko herätti meidät säteillään. – Jelena, pikkuinen, mies kuiski korvaani. Avasin uniset silmäni. – Juha, sanoin onnellisena. – Jelena, lähde kanssani ja aloitetaan yhteinen elämä. Minulla on hyvä työ ja iso talo, tule mukaani, tulethan? mies pyysi. Olin kuin ällikällä lyöty. Mukaansa! Mies pyysi minut mukaansa! Olin hetken aivan hiljaa, en tiennyt mitä sanoa, niin hämmästynyt olin. – Eikö tämä ollutkaan sinulle vain pelkkää seksiä? sain lpoulta kysytyksi. – Ei tietenkään Jelena! kuinka voit edes ajatella sellaista? mies vastasi kauhistuneena. – Ajattelin, että haluat vain sitä, sanoin. Ei Jelena, en todellakaan. En ole sellainen mies. Vaikka olenkin jo vanha, ja voisin haluta vain nuorta vartaloasi, niin ei se ole silti totta. Ei. Olen rakastunut sinuun. Mies sanoi sen lähes liikuttuneena, ja minun oli vaikea pidättää omia kyyneleitäni. – Voi Juha! Juha! parkaisin ja takerruin hänen kaulaansa. Hän silitteli kauniita tummia hiuksiani niin hellästi, että olisin voinut nukahtaa siihen uudestaan. Mutta en voinut. Havahduin ja vilkaisin kelloani. – Voi ei! Mummo ei tiedä missä olen! kauhistuin. En ollut muistanut enää koko mummoa – hän oli varmasti huolesta sekaisin. – Mun on mentävä käymään mummolla. Se luulee, että oon hävinny tai ties mitä kauheeta, sanoin. – Niin on paraSsta, totesi mies. – Mutta odotan sinua Jelena, tule illalla taas käymään, niin jutellaan. Lupasin tulla. Olin onneni kukkuloilla. Hyräilin kuin pikkutyttö, kun juoksin mummon talolle päin. Tosin nyt saisin hirveän puhuttelun – ajattelin, ja avasin mummon oven. Kauhukseni mummo ja naapurin täti istuivat yhdessä kahvipöydässä kiukkuisen näköisinä. – Ettäs kehtaat!! Mummo nousi ja raivosi. Anna anteeksi, voin selittää kaiken, minä..... Hiljaa! mummo huusi. Minä tiedän kaiken, sinut on nähty. Mitäh? kummastuin. Silloin naapurin täti loi minuun piikikkään katseen. – Minä tiedän sinusta kaiken, ettäs tuletkin tänne mummoasi nöyryyttämään! Annat huonon maineen mummollesi. Koko kylä on nähnyt sinut!! Silloin suuni jäi auki ja olin kauhusta mykkä. – Pikku huoriksi tuollaisia ennen sanottiin, naapurin täti tuikkasi ivallisesti. Silloin räjähdin. – Ja minähän huoraan kenen kanssa haluan ja milloin haluan!! Älkää te tulko minua määräilemään! Jos elämänsä jättää elämättä käy huonosti, sanoin kiukkuisena ja loukkaantuneena. – Vai huonosti, naapurin täti nappasi – me olemme hurskaita seurakuntalaisia mummosi kanssa, emmekä tarvitse maallisia kotkotuksia! Naapurin täti hörppäsi kahvikuppinsa tyhjäksi ja teki ristinmerkin pöyristyneen näköisenä. – Mummo, sanoin. – Minä jätän Henrin. Olen löytänyt sen oikean. Ja hän, tiedoksi vaan, on minua paljon vanhempi. Mummo katsoi minua alta kulmain. Naapurin täti haukkoi henkeään. – Ole hyvä ja pakkaa tavarasi, tuumasi mummo. En halua pitää sinua täällä enää. Juoksin vinttikamariin ja heitin vaatteeni kassiin. Hyvästi lapsuuden mummola, hyvästi puinen sänky, sanoin, ja vedin vintin oven kiinni. Ja niinhän siinä kävi, että lähdin miehen mukaan. Jätin koko entisen elämäni taakse; Henrin, ystävät, kaiken. Mutta mitä sainkaan tilalle? Sain paljon. Sain Juhan, lapsen ja kauniin kodin. Olisin tehnyt elämäni suurimman virheen, jos olisin antanut kaiken päättyä vain yhteen yöhön. Mietitte varmaan, mitä mummo sanoi myöhemmin. Noh, kun aikaa kului, hän leppyi ja ymmärsi kaiken. Monesti minua ja Juhaa katsotaan ilkeästi, kun kävelemme kesäisin käsi kädessä. Naiset etenkin suovat paheksuvia katseita, mutta miehet ihailevat. Ja suokaa anteeksi, nyt minun on lopetettava, mieheni huhuilee makuuhuoneesta.