Klerkki

2(3) Kyyhkyset torilla

Kuten kerroin, tyttöjä pidettiin lakassa kuin kyyhkysiä. He tekivät päivisin töitä puutarhassa, pesutuvassa ja vähän karstaamossakin, jopa tarkasti vartioituina plantaasin pelloilla. Heidän kontaktinsa poikiin ja aikuisiin miehiin estettiin, mutta muuten he elivät lähes normaalia elämää. Valkoisten tyttöjen sisäoppilaitoksesta se malli otettiin. Isännän oikusta tytöille opetettiin jopa ranskaa.

Mutta nyt tarvittiin aivan erityistä koulaamista, jotta myyntiin valitut nuppuset puhkeaisivat kukkaansa. Nymfit piti kilvan huutaa käsistä “pillutorilla“, niin kuin sanottiin.

Koulaajien valinta ja valmennus oli minun tehtäväni. Se oli isännän määräys.

Vastasin samalla mitalla, jaoin vastuuta eteen päin. Yksi tyttöjen opastajista sai olla isännän oma lempiorja, jalkavaimo. Hän johdattaisi kyyhkyset torille.

Pari reipasta apuvaimoa vielä tarvittiin rohkaisemaan tyttösiä siihen ratkaisevaan askeleeseen, jonka he ottaisivat noustessaan tiskille yleisön huudettavaksi. Mitään voivottajia, käsiä väänteleviä surkuttelijoita eivät oppaat saisi olla, vaan kypsiä, terveen elämänhaluisia naisia.

Se oli salainen aseeni. Oppaiden piti tartuttaa tyttöihin myönteinen asenteensa. Muuta keinoa ei ollut.

Minulla oli vakiintuneet, luotettavat oppaani, jotka vapautin raskaasta, hikisestä peltotyöstä. Järjestin heille muitakin etuuksia, jotta he tosiaan halusivat onnistua, päästä mukaan jatkossakin. Tyttöjen oppaat piti saada rentoutumaan, nauttimaan tehtävästään ja viime kädessä kiimaisiksi. Sen toivoin siirtyvän luontaisesti tyttöihin.

Oppaat haettiin ja eristettiin tyttöjen seuraan. Kevyttä askaretta ryytimaalla aamupäivisin, iltaisin lepoa ja virkistävää ajankulua, siitä lähdettiin. Tytöt piti kylvettää, iho hieroa ja talkita, tukat ja kynnet hoitaa, sanalla sanoen puunata päästä varpaisiin. Tutustukoot oppaat perin pohjin tyttöihin ja johdattakoot heitä samalla aikuisten maailmaan. Ei sen parempaa valmennusta ole.

Silloin tällöin tein lakkaan tarkastuksen. Vein oppaat sivummalle, kyselin heidän vointiaan ja utelin tyttöjen tilanteesta. - Ettei vaan Teresa ujostele?

- Ei ujostele, naiset vakuuttivat yksissä suin. - On edistynyt.

- Mainiota, sanoin ja taputtelin oppaita hyväksyvästi olalle. - Vaan mitenkäs on rouvien laita, jatkoin. - Tekeekö jo kovasti mieli?

- Tekee, naiset vastasivat ja nauroivat välkkyvin hampain, keinauttivat lanteitaan.

- Oikein hyvä, sanoin. - Saatte pian mulkkua reikäänne, niin kuin tytötkin.

Isännän lempiorja oli jo saanut. Hän palasi lakkaan isännän luota ja käytin tilanteen oitis hyväksi. Esitelköön tyttösille juuri kynnetyn sarkansa.

Koitti sitten huutokauppa. Ei siitä missään lehdissä ilmoiteltu eikä toreilla kuuluteltu. Sana pantiin kiertämään, ja luotettuja herrasmiehiä saapui vaivihkaa läheltä ja kaukaa.

Tytöt oli voideltu ja hajustettu. Lopuksi naiset olivat vielä öljynneet neitosten hupsukat, sillä nyt oli tosi kyseessä. Jotakin saattaisi jopa onnistaa, tytöt tiesivät.

Salin perälle oli tuotu koroke, jota peitti vihreä verka. Ensimmäisenä sille nousi häikäisevä Ester, syntymäasussa, niin kuin asiaan kuuluu.

- Taatusti ehta impi, kuulutin. Minun piti toimia meklarina, ja jonkinlainen vasara minulla olikin. Sen varrella ohjasin tyttöä kääntymään ympäri, näyttämään norjan selkänsä ja sileää pyöreyttään värähtelevän takamuksensa.

- Tyttö on pidetty miehistä erossa niin että hädin tuskin tietää mitä uroksella on jalkojensa välissä.

Miehet mutisivat hyväksyvästi ja tungeksivat lähemmäksi. Sitten lavalle astui Berta ja lopuksi Teresa. Ostajien ahnaat silmät olivat kiinnittyneet tyttösten kihariin kumpuihin. Neitseellisiä mättäitä naisen ikään ehtineillä orjatytöillä, se oli harvinaista, voin vakuuttaa.

- Piukkoja mansikkapaikastaan joka ikinen, isäntä löi lisää löylyä. Hänkin oli hypähtänyt korokkeelle ja läimäytteli tyttöjä pakaroille. - Tarjoavat unohtumattomia laukeamisen nautintoja.

Pyysin yleisöä tekemään tarjouksia.

- Esteristä viisisataa, vanha georgialainen avasi. Hän oli joukon äveriäin, eikä tarkkaan tiedetty, mihin tarkoitukseen hän tyttöjä hankki tai hankkiko lainkaan. Kukaan ei ollut kuullut hänen huutavan loppukierroksilla.

Losteaun kreivi korotti satasella. Hän osti omaksi ilokseen. Pantuaan tytön paksuksi, hän vaihtoi tuoreeseen.

Niin käytiin pari, kolme kierrosta ja saatiin pohjat. Tyttöjä oli kolme, ostajia monta kertaa enemmän, vaikka osa olikin läsnä pelkkää uteliaisuuttaan. Huutokaupassa oli tauon paikka, ja ostajaehdokkaille tarjoiltiin lasilliset rommia. Ylimpien tarjousten tekijöillä oli oikeus tutkia tavaraa, ja utelias rinki kuhisi tyttöjen ympärillä.

Sitten huutaminen jatkui. Isännän kanssa vuoron perään kehuimme Esterin virheetöntä povea ja hammasriviä, Bertan luonteen lempeyttä ja Teresan muodokkaita reisiä. Niiden välissä mies nuortuu, löytää portin takaisin paratiisiin. Isäntä käski tytön keikistää pimperoa ja näyttää kuinka mehuisa kirsikka siellä odotti poimijaansa.

Se tepsi, yllättäen Teresan kurssi pomppasi nousuun. Kolmen nuoren tilallisen porukka Shreveportista kävi kiivaaseen taistoon Baton Rougen miestä vastaan. Miehen huhuttiin laivaavan tyttöjä Pariisiin, jossa järjestettäisiin suurimittainen seurapiiritapahtuma. Neitosen julkinen defloraatio kestäisi monta tuntia ja siinä tyttöparasta otettaisiin kaikki irti.

Säyseän Bertan huusi Losteaun kreivi, joka halusi suorittaa jälleen uuden miehisen urotyön koskemattomaan tyttöön. Parille taputettiin ja kompia heiteltiin rommin voimalla. Se tuoksui makeana tupakansavusta sinisessä huoneessa.

Pystypovisen Esterin nappasi Baton Rougen mies. Tyttö lähtisi kartanosta vielä aamullakin neitsyenä ja päätyisi Vanhalle mantereelle. Hänelle ranskan tunneista olisi etua.

Jäljellä oli Teresa. Hän silmäili säikkynä ympärilleen jäätyään korokkeelle yksin. Tavan takaa käsi pyrki suojaamaan arkaa paikkaa ostajien pistäviltä katseilta.

- No niin, sinisimpukoiden ystävät, aloitin viimeisen kierroksen. - Tyttö näyttää ujolta, mutta vilkaiskaapa huuliin neitokaisen molemmissa päissä. Kuka teistä kuulee sen hekumallisen voihkaisun, kun siemennös ensi kerran syöksähtää neitseelliseen, kuumaan lemmenkoloon?

Salin tunnelmaa olisi voinut leikata veitsellä. Teresan ruskea iho kiilsi ja nännit nöpöttivät. Häpykumpu oli korkea, villava, miesten silmien korkeudella. Käskin tytön kävellä korokkeella ja kumarrella, vilauttaa halkiotaan yleisölle myös pakaroiden alta.

Kohahdus kävi miesjoukossa, kun tarjous nousi tuhanteen taalaan. Oltiin rotuhevosen hinnoissa. Päitä pyöriteltiin.

- Katsokaa tuota täyteläistä, hunajaista vakoa, eikä tyttö edes tiedä mikä on kalu.

Naurunremahdus. Tytön posket hehkuivat, rinta kohoili ja hän tuijotti tiukasti varpaisiinsa.

- Kuka opettaisi tyttöparalle, että pimpukka on luotu muuhunkin kuin pissaamiseen?

Uusi naurunremahdus. Teresa oli jähmettynyt paikoilleen, iho värähteli, ja hän oli puristanut reitensä yhteen. Tyttö kyllä tiesi, mikä herkku siellä miehiä odotti.

Tuhatviisisataa, huusi lopulta kolmen nuoren isännän kopla. Se tarjous piti.

- Morsiuskamari odottaa onnekkaita, hyvät herrat, päätin tilaisuuden ja hyppäsin korokkeelta. Isäntä kiersi onnittelemassa ostajia vuoron perään, lopuksi myös Shreveportin kolmikkoa. Hänelle oli heille vielä sanottavaa.

- Kuulkaapa kaverukset, isäntä nosti kätensä miesten harteille ja vei heidät sivummalle.

- Te huusitte sulokkaan Teresani, ja tötterö on varmasti yöllä huttua täynnä. Niin pitääkin, pojat, mutta katsokaa, että tyttö pääsee välillä vetämään henkeä ja itsekin nauttimaan naiseudestaan. Älkää orhiko neitosta ihan nahattomaksi.

(jatkuu)