Herttua

Kauan sitten, aikana josta vain riimukivet ja menneet tarinat muistuttavat, maailman merillä seilasivat pelätyt lohikäärmelaivat joita kutsuttiin Normannien omalla kielellä Drakeiksi. Noita myyttisiä laivoja soutivat Pohjolan miehet, viikingit. He olivat suurikokoisia, hurjia sotureja, armottomia ja väkivaltaisia miehiä, jotka piinasivat läntisen Euroopan rannikkoja yli neljäsataa vuotta.

Keskellä tätä aikaa, yksi noista laivoista odotti ankkurissa Mijinduinin hiekkarannalla Pohjois-Euroopassa, jonka asukkaat kutsuivat noita merenkävijöitä Normanneiksi. Yhdessä viidenkymmenen muun Pohjolan soturin kanssa, sisämaahan suunnattuun ryöstöretkeen osallistui Thor Vahvaparta, suuri ja voimallinen mies joka oli saanut nimensä hirveän ukkosenjumalan mukaan. Hän piti kädessään isältään perimää suurta lyömämiekkaa hiipiessään toveriensa kanssa ääneti synkän tammimetsän laidalla kohti paaluvarustusta, jonka heidän tiedustelijansa oli löytänyt. Heidän miesvoimansa ei riittäisi valtaamaan kylää jos puolustajat sulkisivat portin joten he etenivät ääneti.

Thorin sydäntä kutkutti hänen kuvitellessaan jo valmiiksi kaikkea ryöstösaalista mitä he saisivat. Kuitenkaan hän ei kokeneena sotilaana antanut näiden haaveidensa vaikuttaa keskittymiseensä, vaan hänen kirkkaansiniset silmänsä haravoivat tarkasti ympäristöä. Hetkessä hänen silmiinsä osui jotain mistä tiedustelija ei ollut puhunut: metsän rajassa, kylän portin puolella oleva "metsä" olikin hedelmäpuista istutettu puutarha ja puiden seassa liikkui ihmisiä, enimmäkseen naisia, ilmeisesti keräämässä hedelmiä puista. Hän käsitti heti sen minkä muutkin jotka näkivät puutarhan; he eivät voisi hyökätä tulematta huomatuiksi liian aikaisin. Miehet pysähtyivät ja äänettömin käsimerkein viestittivät toisilleen että toinen puoli joukosta hyökkäisi puutarhaan ja toinen tekisi hämäyksen kylää vastaan, jolloin portit melko varmasti suljettaisiin ja he saisivat aikaa paeta.



Puutarhassa nuori pohjoisfrankkilainen tyttö, Elise kurotteli omenoita puusta jota vasten hän oli kiivennyt tikapuilla. Keskipäivän aurinko oli kuuma ja siksi puun oksien varjossa tuntui viihtyisältä. Hän sipaisi punaisen hiussuortuvan pois kasvoiltaan ja kurkotti kohti oksan kärkeä, kun päivän rutiinin rikkoi terävä, parkaisumainen huuto "Normannit! Normannit tulevat!" Sitä seurasi useita muitakin huutoja joihin sekoittui pian Normannien hirveä sotahuuto heidän ilmestyessään kuin tyhjästä pensaikon seasta. Puutarhassa olleet ihmiset säntäsivät pakokauhun vallassa kuka mihinkin suuntaan. Elise yritti pinkoa tikkaat alas niin pian kuin pääsisi, mutta kompastui hameeseensa ja putosi mätkähtäen puun juurelle. Hän rämpi henkeään haukkoen ylös ja pinkoi juoksuun kohti metsää pitäen puoleen sääreen ulottuvan hameensa helmoja ylhäällä. Sydämen tykyttäessä raivokkaasti hän kuuli juoksun ääniä aivan takanaan ja käsitti että häntä ajettiin takaa kuullessaan metallin kilisevän toista metallia vasten.

Thor Vahvaparta juoksi kovaa vauhtia suojaten kasvojaan pensaiden heiluvilta oksilta. Hän ajoi takaa päättäväisesti omenapuusta ilmestynyttä tyttöä ja huomasi saavuttavansa tätä. Hetkenä jona hän oli nähnyt tytön puun juurella, hänen mielestään olivat hävinneet mielikuvat turkiksista ja hopeasta joita ryöstääkseen he olivat tänne asti saapuneet. Hänen sydämensä paloi hänen katsoessaan tiiviisti edellään pakenevaa neitoa. Pitäen vauhtinsa yllä kuin taitava metsästäjä, hän vaihtoi vauhdista asettaan, pani miekan selkäänsä ja otti vyöltään lyhyen heittoköyden jonka molemmissa päissä oli rautakuulat. Tähdäten tarkasti hän sinkosi köyden kohti tytön jalkoja.

Elise tunsi jonkin kietoutuvan äkillisesti jalkoihinsa, eikä hän ehtinyt tehdä muuta kuin parkaista kun hän syöksyi mahalleen maahan. Ennen kuin hän ehti edes tajuta mitä tapahtui, Thor oli paikalla ja valtavilla kourillaan tarttui Eliseä vyötäröltä ja heitti hänet olkapäälleen kuin säkin. Viikinkisoturi jatkoi aikailematta matkaansa takaa-ajon varalta juosten järkytyksestä sekava ja rimpuileva tyttö selässään pitkän matkaa metsään.



Viikinki pysähtyi metsä-aukealle, jonka ohi virtasi pieni puro. Hän laski saaliinsa maahan, painoi toisella kädellä hänet alas ja laittoi toisen kätensä tämän suulle ja kuunteli hetken tarkasti. Varmistuttuaan olevansa tarpeeksi kaukana hän kiinnitti huomion maassa makaavaan saaliiseensa. Elisen hoikkaa vartaloa täydensivät kauniit kasvot joita reunustivat pitkät punaiset hiukset. Hänellä oli yllään lyhythihainen, kevyt, edestä nyöritetty pusero ja puoleen sääreen ulottuva hame. Sekä pusero että hame olivat vaalean vihreät, taiteilijan silmin nähtynä tyttö olisi sopinut metsämaisemaan kuin keijukainen. Tosin soturimiehen mielessä olevat suunnitelmat liittyivät perin vähän taulujen maalaamiseen hänen katseensa viipyessä tytön lantion kaarella ja puseron peittämillä rinnoilla.

Mies tarttui Elisen hiuksista, nosti tämän pystyyn ja lähti taluttamaan häntä aukion laidalla seisovan puun luokse. Tyttö ei peloltaan uskaltanut kuin muodollisesti rimpuilla vastaan, hän oli jo tuntenut miehen voiman tämän kantaessa häntä helposti kuin lasta, hän vapisi katsellessaan miehen selässä ristissä olevia aseita, valtavaa tapparaa ja pitkää miekkaa. Mies työnsi tylysti Elisen selkä puuta vasten ja veti hänen vyötärönsä ympäri paksun köyden. Mies solmi köyden puun ympäri ensihidasteeksi saadakseen työskentelyrauhan. Sitten mies veti Elisen kädet puun taakse, puu oli sopivan paksuinen jotta tytön ranteet ylettyivät helposti koskettamaan toisiaan. Elise puri hammasta tuntiessaan köyden kiristyvän ranteisiinsa lukiten ne puun taakse. Hän oli nyt totaalisesti barbaarimiehen vanki.

Thorin sidottua tytön kiinni puuhun hän itse meni hakemaan eväitä repustaan ja aloitti kiireettömän ruokailun. Hänellä ei olisi kiire palata rannalle, koska muitakin olisi varmasti vielä piiloutuneina metsään. Lisäksi hän halusi antaa tytölle hetken aikaa ymmärtää tilanteensa ja uuden asemansa. Aseman, jota tyttö juuri alkoi ymmärtää. Hänen paniikkinsa oli nyt laantunut ja miehen syödessä kaikessa rauhassa tilalle alkoi tulla pelko siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän pystyi aavistelemaan paljon ja tuo ajatus alkoi musertaa hänen toivoaan. Kyyneleet alkoivat valua hennoille, kevyesti pisamaisille poskille ja nuori rinta kohoili hänen itkunsa tahdissa. Hän oli nyt sotasaalista, ryöstäjänsä omaisuutta, tuon vieraan miehen omaisuutta. Hetken surtuaan ja itkettyään hän rauhoittui ja alistui ainoaan mahdollisuuteensa, odottamaan tulevaa.



Thor lopetti ruokailunsa, riisui nahkapaitansa ja käveli tytön luokse. Tyttö huomasi hänen lähestyvän ja katsoi ensi kertaa häntä tarkemmin, mies oli valtava, häntä ainakin puolitoista päätä pidempi ja suurine hartioineen tuplasti leveämpi, hänen paksuissa lihaksikkaissa käsivarsissaan oli kirjailtuja kuvioita. Miehen hiukset ja parta olivat melkein kullanväriset, kuin kypsä vilja. Hänellä oli voimakas nenä ja kirkkaansiniset silmät. Miehen kasvot ja olemus olivat kuin elävä jääveistos joka huokui fyysistä voimaa. Elise tunsi itsensä kutistuvan miehen edessä ja painoi päänsä alas kun tämä seisahtui hänen eteensä.

Thor alkoi suorasukaisesti avata tytön puseroa, hänen sormensa pujottivat narut nopeasti auki ja hän työnsi helmat sivuun. Tytön posket tummuivat, värin korostaessa suloisesti kesakkoista ihoa kun miehen katse tavoitti hänen rintansa, täyteläiset nuoren naisen rinnat. Thor ihaili hetken esiin kaivamiaan naiseuden kumpuja, niiden vaaleaa, herkkää ihoa ja rintojen päässä nöpöttäviä nännejä. Hän murahti tyytyväisenä, vei kätensä Elisen lantiolle, työnsi peukalonsa vyötärön alle ja veti hameen alas. Hän kumartui ja nosti tytön jalat vuorotellen vetäen hameen kokonaan pois tytön jaloista.

Elise tunsi pelon, jännityksen ja häpeän yhtä aikaa, puunrunko selkää vasten, kädet tiukasti selän takana, alaruumis paljaana ja rinnat avatusta puserosta sojottaen. Mies käsitteli häntä täysin esineellisesti, sotasaaliina. Teki mitä halusi, eikä sotasaaliilla ollut mitään mahdollisuutta puolustautua. Hän jäykistyi tuntiessaan karheiden, suurten käsien tarttuvan rintavarustukseensa. Mies tunnusteli hänen rintojaan, välillä hieroen niitä kivuliaasti vasten vartaloa, välillä puristellen pehmeämmin. Häpeän ja epämiellyttävän tunteen seasta Elise tunsi järkytyksekseen nänniensä reagoivan tähän käsittelyyn, hän painoi katseensa alas miehen katseelta kun tämä katsoi tutkaillen hänen väriseviä huuliaan ja punoittavia poskiaan.

Mies päästi irti hänen rinnoistaan ja laski omat housunsa, hänen toteeminsa osoitti suonikkaana ja paksuna yläviistoon. Pieni tippa kimalteli sen päässä uhkuen toimintavalmiutta. Elisen silmät laajenivat, hän näki ensimmäistä kertaa elämässään miehen ilman housuja ja näky oli lähes maaginen. Hän koitti hätäisesti arvailla miltä edessä oleva tapahtuma tuntuisi voidakseen jotenkin valmistautua siihen. Tällaista valmistautumista ei Thor hänelle suonut. Hän tarttui oikealla kädellään tytön reiteen, nosti sen ylös levittäen jalkovälin suojattomaksi ja vei toisen kätensä tytön lantion ympäri. Elise horjahteli yhdellä jalalla miehen vartalon painuessa häntä vasten. Thor nosti itseään lyhyempää tyttöä ensin hiukan ylöspäin ja alkoi sitten sovittaa elintään tytön avoimeen jalkoväliin. Elise tunsi hipaisun haarovälissään, sitten mies löysi hänelle vakaamman asennon ja nyt tuo häntä koskettanut elin painui tiiviisti häpyhuulia vasten. Intiimi kosketus toi Elisen mieleen uudestaan samat häpeän tunteet kuin äskeinen käsittely ja hän sulki silmänsä koko hänen mielensä keskittyessä hartaaseen toiveeseen päästä irti köysistä ja miehen syleilystä.

Thor painoi saalistaan vasemmalla kädellä itseään vasten lujasti ja määrätietoisesti. Niin kuin vesimassa murtaa keväisen jään, niin vastustamattomalla voimalla hänen suuri, paisunut terskansa painui ohi häpyhuulten tiukkaan, lämpimään vakoon. Hento tyttö hänen voimakkaassa syleilyssään kiemurteli ja älähteli elimen raivatessa tietään neidon menetettyyn yksityisyyteen. Naisen liikehdintä villitsi häntä ja päättäväisesti hän työnsi lantiotaan eteenpäin kunnes hänen elimensä kärki saavutti pohjan. Elise haukkoi henkeään tukalassa puristuksessa, elävä paalu tuntui menevän sisuksiin asti hänen sisällään ja hän koitti levittää haarojaan äärimmilleen uskoen sen helpottavan pakotusta. Elin vetäytyi lähtöasetelmiinsa ja tunki sitten villillä voimalla takaisin. Thor ähisi työnnellessään kiihtyvällä tahdilla elintään tuossa ihanassa, puristavassa kolossa. Hän tunsi tytön nännien hankaavan hänen karvaista rintaansa ja vatsaansa vasten tämän liikkuessa häntä vasten työntöjen tahdissa. Joka työnnöllä vako tuntui luistavan paremmin ja tytön pidättynyt hengitys alkoi vapautua ähkäisyiksi.

Thorin alavatsasta alkava pakottava tunne vyöryi pitkin hänen kalunsa vartta ja hän rutisti mylvien tytön itseään vasten. Terskan pää painui tiukasti lihatunnelin pohjaan, kärjessä oleva aukko laajeni ja syöksi sykkien loputtoman siemenvirran. Tyttö tunsi lämpimän purkauksen täyttävän hänen kaikki sopukkansa ja tunne yhdessä rajun rutistuksen kanssa sai hänet huutamaan yhdessä miehen kanssa suoraa kurkkua. Tajuntansa räjähdyksestä toipuessaan, ja tuntiessaan elimen sykkivien purkausten muuttuvan heikommiksi, Thor alkoi huohottaen vetäytyä irti tytöstä.



Hyvin hitaasti hän irrotti otteensa lantiolta, laski tytön toisen jalan maahan ja polvistui pitäen Elisen vasenta jalkaa yhä hieman ylhäällä. Hän hieroi sormellaan tytön häpyhuulien välistä valuvaa spermaa sisäreisille ja alavatsaan sidotun tytön väristessä hänen kosketuksistaan. Thor arvioi hetken työnsä jälkeä, käveli alasti hakemaan vyölaukkunsa ja palasi sen kanssa Elisen luokse. Hän kaivoi laukusta jotain pieniä metallisia esineitä ja paksun köyden. Nämä käsissään hän käveli tytön luokse, veti köyden suoraksi ylävatsaan, aivan rintojen alapuolelle ja kiersi sen puun ympäri. Vielä äskeisestä hiukan sekavassa tilassa oleva Elise tunsi miehen kiristävän köyden painamaan hänen yläruumiinsa tiukasti puun runkoa vasten, hän irvisti köyden hiertäessä hänen ihoaan ja hengityksen käydessä vaikeaksi.

Thor tuli takaisin puun eteen ja leikkasi pienellä veitsellä Elisen auki repsottavan puseron kokonaan irti, tytön jäädessä nyt täysin alasti. Elise yritti tunnistaa miehen kädessään pitelemää esinettä. Se näytti korulta tai pieneltä pihdiltä, mies piti sitä oikeassa kädessään, vasemmalla kourallaan hän nosti hellästi Elisen toista rintaa, hyväili nänniä sormellaan ja sipaisi sitä kielellään. Elise tunsi sähköistä värinää ja mumisi kosketuksen tuntuessa hyvältä, samalla kun hän seurasi miehen toimintaa raollaan olevilla silmillään. Kun mies sai nännin nöpöttämään pystyyn, hän otti pienen pihdinnäköisen esineen, asetteli sen tarkasti nänninnipukkaan ja napsautti kiinni. Elise kirkaisi äärimmilleen virittyneiden aistien reagoidessa nipistävään kipuun herkässä nännissä. Vedet tulvahtivat silmiin ja hän koitti kiemurrella mutta ei pystynyt liikuttamaan ylävartaloaan tiukasti köytettynä. Hän joutui vain kestämään kivun ja alistuvasti sulkemaan silmänsä tuntiessaan miehen toistavan käsittelyn toisellekin nännille.

Thor lukitsi nämä pienet pihdit puristamaan tytön nännejä tiukasti ja kaivoi kaksi pientä jalokiveä taskustaan, ne olivat ohuita ja pitkiä, noin pikkusormen mittaisia, muistuttaen epämääräisesti jotain pylvästä. Molemmissa kivissä oli kaiverrettuja loitsuriimuja, joiden pitäminen sotasaaliin nänneissä tekisi tästä hyvän imettäjän soturilapsille joiden siemenet hän oli tyttöön istuttanut. Jalokivien ohuemmassa päässä olevan pienen koukun hän pujotti tytön rintoihin kiinnittämiinsä puristimiin. Hän ihaili hetken hänen barbaarista makuaan miellyttäviä koruja niiden roikkuessa tytön pyöreiltä, alastomilta rinnoilta. Saalis oli hänen. Saatuaan työnsä päätökseen hän irrotti tytön ylävartaloa paikoillaan pitävän köyden ja kiinnitti sen löysästi tämän kaulaan roikkumaan. Sitten hän meni pukemaan housut ja nahkapaitansa päälleen ja kiinnitti aseensa selkäänsä.

Elise koitti ainoata keinoaan vapautua piinaavista koruistaan, hän heilutti yläruumistaan mutta puristimet olivat tiukassa, eivätkä antaneet yhtään periksi, sen sijaan niissä roikkuvien kivien heiluminen sai hänet vaikertamaan kivusta. Hän jäi surkeana odottamaan miestä päästämään häntä siteistään. Pian Thor saapuikin, vapautti tytön puusta ja pitäen lujasti kiinni taivutti tämän kädet uudestaan selän taakse, sitoen ranteet samalla tavalla kuin äsken. Hän otti kaulasta roikkuvan köyden toisen pään käteensä ja viittasi Elisen kävelemään edellä. Niin he jättivät aukean ja poistuivat metsään kohti rannalla odottavaa lohikäärmelaivaa.

Elise käveli alasti edellä koittaen arvata heidän määränpäätään. Kävely kädet sidottuna selän taakse ja naru kaulassa toi perin pohjin avuttoman tunteen. Hänen jalkovälinsä oli hellänä ja tuoreet spermatahrat tuntuivat kävellessä iljettäviltä sisäreisissä. Pistävä kipu nänneissä oli laantumassa tasaiseksi puristavaksi jomotukseksi, tunne oli ikävä muttei pitänyt häntä jatkuvan itkun partaalla kuten oli aluksi tehnyt. Yhdessä kivun kanssa häntä muistuttivat hänen tilastaan jalokivet jotka heilahtelivat rinnoilla hänen kävellessään, koskien välillä hänen ihoaan.



Hetken matkaa käveltyään Thor ja Elise saapuivat rannalle jossa muut Normannit olivat lastaamassa tavaroitaan. Saalis oli jäänyt melko laihaksi ja miehet olivat jatkamassa retkeään johonkin itään. Thor saapui yhtä aikaa muiden viimeisten yksittäisten soturien kanssa, kellään muulla ei ollut orjia kuin hänellä. Elise katseli kauhuissaan noita suurikokoisia raakalaisia kun muutamat miehet tulivat väittelemään Thorin kanssa tämän omistusoikeudesta tuohon punatukkaiseen naiseen, jota hekin tuntuivat kovin himoitsevan. Elise huomasi että heidän kielensä oli lähellä hänen omaansa ja hän pystyi ymmärtämään joitakin sanoja. Thor Vahvaparta virnisti heille, veti alastoman tytön kaulanarusta eteensä, tarttui takaapäin rinnoista peukalolla ja etusormella puristaen ja nostaen niitä esitellen naisella jo olevan hänen korunsa. Elise painoi päänsä alas toisen miehistä nostaessa jalokiveä. Tummapartainen mies luki siinä olevan riimun ja laski kiven kädestään. Thor taivutti Eliseä taaksepäin ja nosti nyt tytön siroa jalkaa ylös, esitellen heille spermatahroja tämän hävyn ympärillä. Miehet vaikenivat ja poistuivat. Elise tiesi nyt että hänet oli julkisesti hyväksytty Thor Vahvaparran orjattareksi. Niin kuin viikinkien laki sanoo "Merkitöön saaliinsa imettäjäksi ja synnyttäjäksi se joka hänet ensiksi ottaa että muutkin sen näkevät"

Thor talutti uuden orjattarensa ylpeänä laivan keulan kohdalle ja pyysi muutaman nuoren aseenkantajan apuun. Elise, jonka koko kapinatahto oli sammunut, alistui vastaan panematta kun he kiersivät ja solmivat paksuja köysiä hänen ympärilleen. Kun köysiä oli tarpeeksi, hänet vedettiin laivasta heitetyllä köydellä ylös. Lyhyen riipuntamatkan jälkeen hänen selkänsä kolahti vasten laivan keulana toimivaa puista, lohikäärmeen päätä esittävän veistoksen kaulaa vasten. Hetken hän tunsi putoamisen kammoa, mutta miehet työskentelivät varmasti. Elisen kädet sidottiin levälleen ja jalat kiinnitettiin tiukasti lohikäärmeen kaulaan. Vaikka hänen asentonsa oli riippuva, vartalon ympäri kiedotut köydet pitivät hänet paikallaan ilman suurempaa puristusta.

Drake irtosi rannasta ja Elise näki frankkien maan rannikon ja metsän kiitävän hänen ohitseen maisemana jota hän ei enää koskaan tulisi näkemään. Rinnoista riippuvat jalokivet välähtivät auringossa kun Draken keula kääntyi ulapalle ja laiva jatkoi kulkuaan kohti tuntemattomia vesiä. Suolaisen merituulen hyväillessä kilpaa auringon lämmön kanssa Elisen alastonta vartaloa, tämä Draken keulakoriste, Thor Vahvaparran itseoikeutettu orjatar, vaipui syvään uneen.