Klerkki

1(3) Isännän pykälä

Nuori miesorja oli niskuroinut pellolla. Hän on mandingo, afrikkalainen, ollut seurannassa jo pitkään. Naapuriplantaasilla hänet olisi ruoskittu, pehmitetty väkensä edessä notkeilla, vastakuorituilla pajunvitsoilla. Meillä sovelletaan isännän pykälää. Joidenkin mielestä se on lievempi, joidenkin mielestä kovempi tuomio. Itse en ota kantaa. Minun tehtäväni tilan kirjanpitäjänä on vain valvoa tuomion täytäntöönpano.

Meillä rangaistava orja, mies tai nainen, sidotaan ämmänlänkiin. Se on kaksiosainen, yhteen liitettävä hartialauta, johon jää kolot kaulaa ja ranteita varten. Länget viritetään ja tuomittu heitetään alastomana vajan perällä olevaan putkaan. Sen oljilla hän viruu aluksi kolme vuorokautta. Kerran päivässä annetaan ruoka ja tyhjennetään makkiämpäri.

Sen jälkeen ohjelma muuttuu. Siitä on minulla kirjattuna tarkka ohjeistus. Määrättyyn kellonaikaan tilan konstaapeli tuo tuomitun vajan taakse suuren tammen alle ja länget kytketään oksasta riippuvaan ketjuun. Ketju on ruosteessa, länget kiiltäviksi kuluneet, sillä ne ovat olleet käytössä jo isännän isällä, vanhalla Seymorilla. Tuolikin on hänen tuolinsa, asetettu puun varjoon tutulle paikalleen.

Jäimme odottamaan, minä, konstaapeli, hänen apupoikansa ja rangaistava orja längissään. Tuomitun valon häikäisemät silmät pälyilivät. Hän tiesi, mitä oli odotettavissa. Ei se mikään salaisuus ollut meidän tilallamme. Huhuja liikkui lähiseudullakin.

Isäntä oli käskenyt noutaa kyyhkyslakasta Esterin ja antaa hänelle ohjeet. Ester kyyhötti edessämme nurmikolla, katse maahan luotuna.

Kyyhkyslakka on tyttöjen talo. Kun sievälle orjatytölle kasvaa rinnat ja hän alkaa saada pyöreyttä lanteisiinsa, hänet eristetään muiden valittujen tyttösten joukkoon tätä tarkoitusta varten varustettuun taloon. Niin varmistettiin hänen säilymisensä. Kun tytöt tulevat täysi-ikäisiksi, heidät myydään erityisessä huutokaupassa.

Laitontahan sellainen kauppa on, mutta erinomaisen tuottoisaa. Sitä on harjoitettu täällä sivujokien varsilla iät ja ajat. Ester oli juuri ylittänyt ikärajan ja häntä valmisteltiin markkinoille.

Isäntä saapui ja aloitti tuomitun puhuttelun. Eristys olisi ohi, isäntä sanoi, ja vanki toivottavasti katui tekoaan. Nyt vanki pestäisiin puhtaaksi, puremat hoidettaisiin, kirppuiset oljet vaihdetaan, ruoka paranisi ja sopivan ajan päästä vanki palautettaisiin omiensa pariin.

Orjatytön nimi mainittiin, ja hän nousi, astui arasti esiin. Tytön tehtävänä oli tuomitun peseminen. Saavillinen lämmintä vettä odotti eikä saippuaa säästettäisi. Toimitusta varten tytön piti riisuutua. Se oli osa tytön valmennusta. Hän saisi nyt tottumusta, varmuutta, isäntä sanoi ja toivoi, että toimitus suoritettaisiin con sordino, hillitysti.

Ensin pestiin tuomitun kähärä, rasvoittunut, oljenkorsista takkuinen tukka. Sitä varten vanki kyykistyi nöyrästi toisen polvensa varaan. Syvän hiljaisuuden vallitessa tyttö aloitti toimensa.

Esteristä oli kehkeytynyt kaunotar, panin merkille. Rinnat olivat tyttömäisen terhakat, uuma notkea kuin ankeriaalla. Somasti kaartuvan vatsan alta pilkotti salaperäinen, kikkara mätäs. Tytöllä oli totisesti markkina-arvoa.

Ester saippuoi ja harjasi. Vuoroon tulivat selkä, rinta, vatsa ja jalat. Sitten tyttö epäröi.

- Intiimit paikat myös, isäntä määräsi.

Ei ihme, että tyttö kainosteli. Vangin synkkä elin oli venähtänyt puoleen väliin reittä. Tyttö tarttui siihen varoen kahdella sormellaan ja saippuoi sen nopealla, hätäisellä vedolla.

- Reipas, tukeva ote, isäntä korotti ääntään. - Vai onko haettava äiti neuvomaan?

Huultaan purren tyttö yritti uudestaan. Muutama harjoitus vielä, niin miehen peseminen sujuisi rutiinilla. Huomenna Ester saisi toverikseen Bertan, kolmantena päivänä joukkoon liittyisi Teresa. Niin oli ollut puhe.

Vanki valeltiin vedellä, ja isäntä kiersi tutkimassa tuomitun. Siellä täällä oli puremia, joita isäntä osoitteli sormellaan. Ester käsitteli ne salvalla. Kun puremat oli käyty läpi, oli jäljellä vangin voitelu. Ojensin tytölle ruukun, jossa oli maissiöljyä puimakonetta varten, ja tyttö aloitti niskasta, siirtyi selän kautta rinnalle.

Jokainen sopukka piti öljytä. Se oli osa rangaistusta ja samalla tytön valmennusta kohtaamaan aikuinen mies. Vanki oli ollut kädet sidottuina länkiin eikä hän ollut päässyt sormeilemaan, purkamaan itseään. Niinpä tytön käsittelyssä tuomitun musta hevonkalu seisoi pian kuin paraatissa.

Siihen se jätettiin. Tyttö peseytyi itsekin, voiteli isännän käskystä neitseellisen vartalonsa ja pukeutui. Miehen elin laskeutui vähitellen.

Sama toistui seuraavana päivänä. Nyt tyttöjä oli kaksi, ja vangin erektio entistä jyrkempi. Sen piti moneen kertaan antaa asettua. Kolmantena päivänä kolme kyyhkyslakan kaunokaista puuhaili onnettoman, kädettömän vangin ympärillä. Miehellä oli paisunut pelkästä odotuksesta, ja kun tytöt riisuutuivat, tuomitun jäsen nyökki jo jäykkänä. Tuon tuosta käsittely täytyi keskeyttää ja tyttöjen odottaa kyykkysillään lihan raukeamista.

Toista tuntia oli jo mennyt, ja orjan turpea, purppurainen terska osoitti taas maata kohti, kun neitsyet komennettiin toimeen. Ester öljysi tottunein sormin, samoin eilen harjoitellut Berta, mutta Teresalle miehiseen kaluun tarttuminen tuotti ylipääsemättömiä vaikeuksia. Hän käänsi päänsä sivuun ja tökkäsi sormellaan toisten tyttöjen tirskuessa vieressä käsi suun edessä. Julman sinisenä, suonikkaana vangin kiusattu elin sojottikin. Silmät seisoivat miehen päässä.

- Tanakasti vaan kiinni molon varteen, isäntä komensi. - Vai pitääkö muulin kanssa harjoitella?

Tytöt tirskahtivat taas. Ester oli jo päässyt leikin makuun ja uteliaasti hän oli äskenkin tunnustellut tuomitun pakaroiden alta kuukuset. Miehen ilme oli epätoivoinen, katse haritti.

Teresa yritti uudestaan. Silmät ummessa hän ojensi kätensä ja haparoi hoikilla sormillaan otteen äärimmilleen paisuneesta elimestä. Ei se mikään puristus ollut, pelkkä häveliäs hively, mutta tyttöjen kikatus, Teresan kömpelyys ja miehen luonnolliset paineet saivat aikaan räjähdyksen. Paksuna, liukkaan maitoisena loiskahti siemen yllättyneen tytön päälle. Teresa kirkaisi ja hypähti sivuun toisen ja kolmannen kaaren kurottaessa ensimmäisen perään. Kalu heilui holtittomana, ruiski sinne tänne. Sitten pulppuaminen vähitellen rauhoittui ilta-auringossa kiiltelevän elimen kaatuessa luontaiseen lepotilaansa.

Tytöt olivat hiljaisia ja mietteliäitä. Oli tapahtunut se, mistä heitä oli varta vasten varoitettu. Että seisovaan kaluun ei saa koskea eikä tuomittua päästää purkautumaan. Mutta isäntä oli Teresaa käskenyt, ja niinhän siinä olisi ennen pitkää kuitenkin käynyt. Jos ei tänään niin ehkä huomenna. Harva kesti näinkään pitkään. Ei se tyttöjen vika ollut.

Mutta nyt tämä oli nähty. Apupoika päästi voipuneen vangin längistään.

- Pidän markkinat parin viikon päästä, isäntä julisti.

Se tiesi minulle uusia, kiireisiä tehtäviä.

(jatkuu)