Opissa

Esikoisemme ilmoitti viikonloppuna perheenlisäyksestä. Minusta on tulossa isoisä, vaimosta mummo, emmekä me nyt paljon muusta puhukaan. Ensimmäistä lastenlasta on hartaasti odotettu niin kuin mekin odotimme omaa esikoistamme aikanaan. Muistan hyvin sen juhannuksen alusviikon neljännesvuosisata sitten, kun vaimo ryntäsi lääkäriasemalta kotiin testituloksen kanssa.

Vuoden olimme lasta yrittäneet, ja voin vakuuttaa, että siitä oli välillä tulla totista työtä.

Nyt on nuoripari elämänmuutoksen edessä. Nykyisillä nuorilla on varmasti enemmän tietoa saatavilla kuin meillä aikanamme, mutta samat ongelmat ja haasteet heitä odottavat. Meillä oli vaimon kanssa onnea. Saimme opastusta vanhemmalta pariskunnalta, joskin tavalla, jota ei voi lääkärikirjassa suositella eikä omille lapsilleen kertoa. Siitäkin oli taas puhetta vaimon kanssa. Minun muistikuvani on tämä.

Vaimo tuli siis testeineen lääkäriasemalta. Hän työskenteli siellä vastaanotossa ja potilasarkiston hoitajana. Aseman laboranttina toimi tomera nelikymppinen naishenkilö, jonka kanssa vaimo ystävystyi ikäerosta huolimatta. Paikkakunnalle juuri muuttaneina meillä ei muita ystäviä aluksi ollutkaan. Itse olin tutustunut laboranttiin hakiessani vaimoa töistä, ja laborantti oli meillä käydessään hieronut jäykistynyttä niskaani. Mainitsin asiasta ohimennen, ja oitis hän vetreytti, laukaisi hartiani napakoine otteineen. Käsivarsia pisteli, sormenpäitä kuumotti, kun solmut vähitellen aukenivat.

Raskaus työtovereita vasta lähensikin. Laborantti istuskeli meillä töiden jälkeen ja neuvoi vaimoa hauskalla, hieman ronskilla tavallaan. Terveydenhoidollisten niksien ohella käytiin läpi odotusajan koko muukin kirjo.

Naisella itsellään oli kolme lasta, joista nuorimmainen vielä kotona. Nainen kertoi, kuinka voimakkaina elämänvaiheina hän oli itse kokenut odotusajat. Silloin on kaiken keskipisteenä, veri kiertää, hormonit hyrräävät ja mahlat valuvat.

Jutustelulla oli merkityksensä, sillä vaimo vasta opetteli hyväksymään itsensä pyöristyneenä, kömpelönä, ensi alkuun väsyneenä ja kosketusarkana tulevana äitinä. Vaimo oli selvästi huolestunut viehättävyydestään ja haluttavuudestaan.

- Olet syötävän seksikäs, vakuuttelin ja ihastelin hänen paisuneita rintojaan ja nännipihojaan samoin kuin sitä vatsan tummaa juovaa, joka salaperäisenä johti navasta alaspäin kohti karvoitusta. Usein tämä ihastelu johti sinne minne viirukin osoitti, hurmaavasti pulskistuneille häpyhuulille. Riemukkaasti työnnyin vaimon fertiiliin koloon, eikä se tuntunut enää lainkaan velvollisuudelta.

Raskaus on eroottista aikaa, mutta nuorilla pareilla ei ole aina rohkeutta ja malttia ottaa tästä ainutlaatuisesta, lopulta hyvin lyhyestä elämänvaiheesta irti kaikkia sen mahdollisuuksia. Ei olisi ollut meilläkään ilman vaimon myötäelävää työtoveria.

Syksyllä, kun vaimo kulki jo vatsa näyttävästi pystyssä, hänen työtoverinsa kutsui meidät lauantai-illaksi kylään. Voisimme tutustua hänen mieheensä ja saunoa. Nainen halusi hieroa vaimon nilkkoja, tutustua hänen tilaansa muutenkin ja jutella kaikessa rauhassa myös työasioista.

Ihan mukava ilta siitä tulikin. Mies oli aluksi hiljainen ja vetäytynyt. Hän oli kiireettömän oloinen, nelikymppinen kirvesmies, joka piti taustamusiikkina soimassa suomalaista sodanjälkeistä iskelmää. Haitaria hän venytteli itsekin paksuilla sormillaan, ei tosin vielä ensimmäisellä vierailulla. Puhepuolen hoiti hänen rouvansa. He asuivat kunnostamassaan pienessä omakotitalossa, jonka ympärillä oli vanhoja omenapuita. Alakerrassa oli sauna ja takkahuone, jossa kylvyn päälle istuskelimme. Naiset kylpivät ensin, me miehet sitten. Menin lopuksi vaimon kanssa vielä jälkilöylyihin, joissa hieman kiihotuimme vieraasta paikasta ja toisistamme. Oli huoletonta ja syntisen viatonta vaihtaa isäntäväen saunassa pitkiä kielisuudelmia. Jäin vielä yksikseni lauteille jalat seinää vasten nostettuina.

Kun kotona rakastelimme, nuorikkoni sai itsestään irti jo ääntäkin.

Sitä varmaan irrotti jalkojen hierominen. Saunan jälkeen emäntä oli ottanut vaimoni käsittelyynsä. Siihen aikaan ei tiedetty hermorata- ja vyöhyketerapioista, mutta juuri siitä oli kyse. Varmalla vaistollaan, osaavilla sormillaan nainen hieroi vaimon turpoamiseen alttiit nilkat ja pehmitti perusteellisesti myös jalkapohjat. “Oijoijoi, aijaijai“, kuului makuuhuoneesta, kun kipeät paikat löytyivät.

Ilahduimme suuresti, kun kutsu uudistettiin parin viikon päästä. Nyt mies veti haitarinsa esiin, olikin aika veijari. “Ai-jai-jai taas sattuu, ehkä siihenkin tottuu“, hän luritteli vaimoa silmiin katsoen. Tiedätte ehkä valssin. “Kohtalon piston sieluuni sain, en siitä koskaan toipune kai.“ Sen kuulin viimeksi eilen, kun vaimo sitä hyräili, muistolle.

Sitten saunottiin.

- Eiköhän mennä porukkaan mukaan, mies ehdotti, kun naiset olivat tovin kylpeneet. Mikäpäs siinä. Hieman vaimo silmillään osoitteli miestä ja minua, mutta herahti sitten hymyyn. Jotakin sattuvaa isäntä siinä sutkautti, en muista mitä. Sen sijaan emäntämme naurun muistan. Siinä oli uudenlainen, ikään kuin navan alta tuleva sävy. Säväyttävä oli rouva muutenkin. Tissiä, reittä ja alapään karvoitusta niin että nuorta miestä hirvitti.

Säväytti isäntäkin. Yksi seikka ennen kaikkea. Jos minun penikseni on suoraa, sileää sorttia, kirvesmiehen perintökalu oli huomiota herättävän jäly rohjake. Pitkä se ei ollut, pikemminkin päinvastoin, mutta ehdottomasti paksuin näkemäni miehen elin. Ei paljon hävennyt pilsneripullolle. Oli jokseenkin saman värinenkin, ja paisuksissa. Ei erektiossa sentään, mutta vaakasuorassa kuin vatupassi. Esinahkaa oli annosteltu metrinmitalla kuin mammutin taljaa. Sitä riitti reilusti peittämään pullea terska. Erikoinen kapistus.

Erikoista oli myös se luontevuus, jolla mies ilmiöön suhtautui. Ei tehnyt numeroa, ei peitellyt. Hän liikehti kuin luolamies jutikkansa kanssa saunassa ja saunan jälkeen takkahuoneessa, voiteli rouvansa selän siinä ohessa ja pyyhkäisi kätensä tämän pakaroitten väliin.

Rouva suhtautui asiaan yhtä mutkattomasti. Hän oli laboranttina tekemisissä veren ja virtsan kanssa, ei pientä lihan liikahdusta säikkynyt. Että tämmöinen meillä on, ja hanuristikin vielä. Rouva oli silminnähden ylpeä miehestään niin kuin naiset ovat ylpeitä harvinaisista kukistaan. Hyrisevät tyytyväisyyttä ja vilkaisevat huomasiko vieras.

Sitten vaimot vetäytyivät nilkkojen ja pohkeiden pariin. Lemmenelämästäkin he kuuluivat puhuvan, lantionpohjan lihaksista ja seksistä “pulla uunissa“. Vauva kuulemma tykkää siitä, mistä äitikin tykkää.

Siihen mennessä en ollut vielä yhtynyt niin lotisevaan, imuisaan rakoon kuin illalla kotona. Asiaan varmaan vaikuttivat jalkapohjien hieronta, yhteissaunominen, vaimon oma alastomuus ja isäntäväen rehti, paljas peli. Vaikutti se minunkin kiihkooni. Varoin painoani, nojasin polviin ja käsivarsiin, mutta muuten, jessus sentään, kuinka raa’asti omistin pikku vaimoani. Ensi kertaa suhteemme aikana otin hänet vitusta. Niin kai uskaltaa sanoa. Kyllä vaimokin sen tunnisti. Minusta oli tulossa mies.

Pari viikkoa kului, ja vatsan kumpu kohosi. Taas tuli kutsu saunomaan. Se hykerrytti jo etukäteen. Hieman kakistellen kysyin vaimoltani, mitä hän ajatteli isännän “pehmeästä jäniksestä“.

- No mitäs, luonnollinen asia, vaimo heläytti minulle raikkaan hymynsä. - Anna sinäkin seistä.

Olin hieman arkaillut nyökkivää veijariani, sen omapäistä tälläytymistä eturiviin. Mutta tuttuahan se on naimisissa oleville. Päätin olla reippaampi minäkin ja antaa tunnelman valua nivusiin.

Taas soi haitari ennen löylyihin menoa. Ei pidetty kiirettä. Päälle oli iskenyt oikea vanhanajan myräkkä, niin kuin mies sanoi. Kelpasi saunan ikkunasta kurkkia kolkkoon, kylmään syyssateeseen. Mustat puunoksat huiskivat ruutuun.

Sisällä lauteilla oli lämmintä ja läheistä. Naiset olivat sytytelleet kynttilöitä, että saatiin “herrasmieshämärä“, kuten rouva sanoi. Kirvesmies imi vaimon pyöreitä muotoja kuin iilimato. Oikein tapitti, ja tappi tanassa. Suu puhui mukavia harvakseltaan. Vaimo oli kömpelö suuren vatsansa kanssa, mutta muuten korea ja haluttava. Kun vaimo meni takkatuvan puolelle lepäilemään, emäntä pesi miehensä mulkun. Se oli kai perhetapa. Heidän poikansa oli saunonut jo aiemmin ja painunut lauantain viettoon.

Pian vaimo taas makasi vatsakkaana ystävättärensä makuuhuoneessa, ja rouva leveässä yöpaidassaan hieroi laskimoveriä kiertämään. - Ettei tuu suonikohjuja, hän kuulutti. Mekin olimme siirtyneet sinne isännän kanssa istuskelemaan. Minulla oli pyyhe lanteillani, mies ilkosen alasti, niin kuin vaimokin lakanansa alla, panin merkille.

Puheltiin yhtä ja toista, oltiin välillä puhumatta, kun mies kysäisi, saisiko hän tunnustella vaimoni vatsaa. - No miksei, vaimo tokaisi, täynnä hyrinää ja hyvää oloa siinä keskellämme.

Mies siirtyi lähemmäksi ja ojensi kätensä, koetteli molemmilta kupeilta. Potkuja siellä tuntui ja nyrkinkö heilahdus, huomattiin. Vaimo sipaisi lakanan vatsansa päältä. Siellähän oltiin hereillä. Mies kokeili taas paljasta, pehmeänä myötäilevää vatsaa, ja vaimo kuunteli keskittyneesti. Hänellä oli erikoinen sisäänpäin kääntynyt katse. Posket ja rinta hehkuivat. Hän lepäsi siinä vatsa ja häpy paljaana, jalat estottomasti harallaan niin kuin ne raskaana olevalla naisella ovat. Minä istuin sängyllä hänen pääpuolessaan.

Ystävätär yöpaidassaan hieroi nilkkoja. Niin täällä oli oltu jo parina lauantaina.

Mies tunnusteli laajoin kaarin. Paksut työmiehen sormet myötäilivät vatsaa, hipaisivat ohimennen rintojenkin alustaa. Mies oli häpeämättömän alasti, kuten sanoin. Seurasin hämmentyneenä miehen erektioon jäykistynyttä elintä, kun mies yllättäen sujautti kätensä vaimon avoimien reisien väliin. Mies jäi sinne tyynesti tunnustelemaan, katsoi vaimoa silmiin. Vaimo tuijotti takaisin kuin lumottuna, suu puoliavoimena.

- Oooo-o, vaimo äännähti tuskin kuuluvasti.

Rauhallisesti, numeroa tekemättä mies veti kätensä karvoilta takaisin vatsalle.

- Mie olin aina kiihottunu raskaana, nainen kilautti lempeällä, lämpimällä äänellään, osoitti sanansa vaimolleni. - Niin taijat olla siekii, hän jatkoi.

- No olen, vaimo vastasi ja tuijotti jonnekin kaukaisuuteen.

- Ole vaan, ja nuor isä on varmaan kanssa.

Olinko? Elimeni oli havahtunut hereille pyyhkeen alla, outo tilanne jysähtänyt läpi selkärangan kuin sähköisku. Olin tyrmistynyt, kiihottunut päästä varpaisiin miehen röyhkeydestä. Korvissa suhisi, poskipäitä poltti. Sitä hetkeä on ulkopuolisen ehkä vaikea loppuun asti tajuta. Planeetat olivat pysähtyneet radoillaan, jumalat kääntyneet ihmetellen katsomaan.

Nykäisin pyyhkeen lanteiltani. Se oli kostea, kaluni tiellä. Halusin näyttää, että minullakin seisoi vapaana ja vaativana. Kuin jostain sumujen takaa kuului naisen ääni.

- Työ voitte naija tässä, jos haluatte.

Halusinko? Se tuntuu käsittämättömältä vieläkin, mutta minä todella halusin. Siihen vaikutti muistikuva ensimmäisestä saunakerrasta, kun vaimon kanssa makailimme lauteilla. Olisin halunnut naida häntä siellä jo silloin. Aivan varmasti siihen vaikutti isäntäväen avoimuus ja rohkeus, miehen tyrmäävä kalu. Meillä molemmilla seisoi. Minullakin oli tuo sama eläimellinen, julkinen erektio. Kulli oli hyökännyt pystyyn kuin peto, ja vaimo makasi keskellämme paisuneena ja paljastettuna kuin hedelmällisyyden papitar ainakin.

Niin se meni, ja se oli varmaan kiinni sekunnin, merkityksen murto-osista. Ne sattuivat kohdalleen. Tajusin, että nyt voisi tapahtua. Voisi tapahtua jotakin, joka nostaisi minut kerralla näiden mestareiden rinnalle. Tapahtuisi jotakin, johon ei ehkä koskaan tule toista mahdollisuutta. Voisin yhtyä vaimooni ja kokea valtaisan miehisen orgasmin tämän myötäelävän, yhteisen seurakunnan läsnäollessa.

Tai sitten seurauksena olisi katastrofi, pettymys ja häpeä. Mutta kuinka katuisinkaan, jos nyt jänistäisin.

Niinpä naisen ehdotukseen saattoi vastata vain yhdellä tavalla.

- Sehän olisi ihanaa.

Nainen taputti tyytyväisenä käsiään, silmät loistivat. Hän oli karjalaisnainen. Eduskunnan taannoinen puhemies “liehuvine liekinvarsineen“ toi hänet myöhemmin mieleeni. Siinä se oli. Tilanteen laukaisi tuo ilotteleva karjalainen murre. “Naija.“ Mikä olisi luonnollisempaa, ainutkertaista ja samalla ikiaikaista. Se oli se hetki.

- Nait sie häntä, nainen varmisti vielä vaimoltani, valmiina antamaan kaiken apunsa ja tukensa.

Olen monesti mielessäni palannut tuohon iltaan. On vaikea uskoa sitä, järjellä ajatellen, mutta tunteen, tilanteen tasolla kaikki sujui kuin luomisen työ. Sitä sanontaa mies illan lopuksi käytti, ihan lopuksi. “Sehän kävi ku luomisen työ.“

Tuli mahdollisuus “naija“, ja kukapa sellaisen mahdollisuuden jättäisi käyttämättä.

Näin olen tilanteen itselleni tulkinnut ja voisin lopettaa tarinan tähän. Sillä naiminen, joka sitten seurasi, se on jokaisen itse kuviteltava. Ei sitä voi ihmisen kielellä kuvata. Tarina päättyisi, ellei iltaan olisi viritetty vielä toinenkin asetelma.

Tuskin olimme vaimon kanssa toipuneet hekumallisesta hetkestämme, kun naisella oli jo uutta asiaa. Hänen miehensäkin halusi ilahduttaa raskaana olevaa vaimoani. Aivan välttämättä, kunnia-asiana mies halusi tuntea nuoren, vielä synnyttämättömän, gravidin naisen tiukan vitun.

- Mitäs tuo nyt olisi, samoilla liukkailla menisi, rouva huitaisi kädellään, katsoi anovasti ja aseistariisuvasti suoraan silmiini.

Hermostua, raivostua, itkeä vai nauraa? Minä purskahdin nauruun, kerta kaikkiaan hervottomasti. Ei se vielä mitään tarkoittanut, mutta nainen tulkitsi sen myöntymiseksi. Hän vahvisti oitis ilosanoman vaimolleni, miestään sormella osoittaen.

- Hää tekköö siusta naise.

Se ratkaisi asian, eihän sellaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä. Ja samoilla liukkaillahan tuo menisi.

Hätäilemättä mies toimeensa kävi. Ilmeenkään värähtämättä hän asettui leveään, matalaan polviasentoon, veti esinahan taakse ja sovittautui vaimon vatsaa vasten. Tämä seurasi pää koholla. Vakaasti kuin tutulla työmaalla ainakin mies aloitti, kohensi asentoaan vielä kerran ja takoi tahtia tihentäen kuin kuuden tuuman naulan tukevaan lankkuun. Ejakulaatio pani miehen koko ylävartalon tutisemaan.

Tuosta illasta on kulunut ihmisikää jo melkoinen rupeama. Mies on kuollut tällä välin, rouva elää. Soitimme hänelle eilen ja kutsuimme saunaan. Juttelisimme menneistä, hieman tulevistakin ja hieroisimme toistemme selkiä.