Herkku-puhelin
Avuliaisuus palkitaan
Pekka

Olen nelikymppinen mies ja pidän itseäni vanhemmista naisista. Ihan pari viikkoa sitten mulle tapahtui näin.

Olin juuri käynyt ruokakaupassa ja ajoin autolla kotia kohti, kun huomasin jalkakäytävällä naisen tuskainen ilme kasvoillaan. Naisella oli kaksi täyttä kuovikassillista ostoksia ja toisesta kassista olivat kantorivat pettäneet. Vaistomaisesti ajattelin - herrasmies kun olen - että täytyy pysähtyä auttamaan naispoloa. Sopivasti ihan vieressä oli bussipysäkki, joten pysäytin autoni siihen ja kävelin naisen luo tarjoamaan apuani. Nainen oli hoikka ja hento, iältään ehkä hiukan alle kuusikymmentä, mutta nuorekkaan oloinen. Koska hänellä oli matkaa kotiinsa vielä puolisen kilometriä, tarjouduin viemään hänet autollani perille. Rikkoutuneen kassin kantaminen olisi ollut aika vaikeaa, varsinkin kun hänellä oli vielä se toinenkin kassi ja oli vielä aika kuuma päiväkin...

Nostin rouvan ostoskassit autooni ja lähdimme ajamaan rouvan kotia kohti. Matkalla ei ehtinyt jutella paljonkaan, rouva vaan antoi ajo-ohjeita. Perille päästyämme tarjouduin vielä kantamaan ostokset perille asti, sillä rouva asui kolmannessa kerroksessa, eikä talossa ollut hissiä. Niinpä parkkeerasin auton ja lähdimme kapuamaan kolmanteen kerrokseen ostokset mukana. Kannoin rikkonaisen kassin keittiöön asti ja sain vuolaat kiitokset sekä tarjouksen maksaa avusta. Kieltäydyin rahasta, hymyilin ja sanoin, että kyllähän noin nättiä tyttöä pitää auttaa. Vastaukseksi sain ujon hymyn ja tarjouksen keittää kahvit. Sanoin, että kyllähän aina päiväkahvit kelpaa...

Rouva esittäytyi Lissuksi ja ostoksia kaappeihin laittaessaan kertoi, että viikonlopuksi oli kuulema tulossa pojan perhe kyläilemään, siksi oli pitänyt ostaa niin paljon ruokaa. Muuten hän kuulema asusteli yksin, oli jäänyt leskeksi muutamia vuosia sitten.

Juotiin kahvit ja juteltiin niitä näitä, kunnes Lissu yhtäkkiä kysyi, osaanko hieroa, ja että vieläkö hän ilkeäisi pyytää "nuorelta mieheltä" toisen palveluksen. Hartioita ja niskaa kuulema jomotti. Enhän minä mikään ammattihieroja ole, mutta lupauduin yrittämään. Lissu istui keittiön pöydän ääressä selkänojattomalla jakkaralla ja siirryin hänen selkänsä taakse, jotta pystyisin hieromaan häntä. Aloitin hieromisen ja hetikohta sain jo kehuja otteistani. Lissu päästeli välillä sellaisia äännähdyksiä, että hieronta ilmeisesti tuntui hyvältä. Hyvältä se tuntui minustakin, ehkä vähän erilailla vaan... minulla oli nimittäin hieroessani esteetön näkymä Lissun suht' avoimesta kaula-aukosta sisään. Rintoja tiiraillessani minulla alkoi shortseissa pullottaa ja ahdistaa ja vähän ajan kuluttua Lissu nojautui taaksepäin, jolloin hänen selkänsä nojasi minun vartaloani vasten. Hänen täytyi tuntea seisokkini selässään ja olin kuulevinani pienen huokauksen. Koska kosketus tuntui minustakin hyvältä, eikä Lissu tuntunut tykkäävän huonoa, jatkoin hierontaa ja ajattelin, mihin tämä vielä voisikaan johtaa. Seisokkini koveni entisestään ja tuntui melkein siltä, että Lissu nojasi entistä kovemmin vartaloani vasten. Lopetin hieronnan ja kädelläni sivelin hellästi muutamia kertoja niskasta hartioille ja olkapäille. Irrottauduin Lissusta, kumarruin ja annoin kevyen suudelman Lissun niskaan. Lissu ei kavahtanut sitä, pikemminkin päinvastoin: hän äännähti hyväksyvästi. Tästä rohkaistuneena suutelin häntä uudestaan niskaan, tällä kertaa rohkeammin ja pidempään.

Lissu nousi seisomaan ja kääntyi minua kohti. Hänen nänninsä näkyivät selvästi puseron läpi, joten suudelmat olivat tehneet tehtävänsä. Lissu sanoi olleensa ilman miestä aviomiehensä kuolemasta lähtien ja epäili, osaako hän enää ollakaan miehen kanssa. Minä lupasin olla oikein hellä ja edetä hitaasti. Suutelimme aika kiihkeästi ja hyväilin Lissun vartaloa ja rintoja vaatetuksen läpi. Kun olimme valmiita siirtymään makuuhuoneen puolelle, Lissu kysyi, onko minulla kondomia mukanani. Koska en ollut osannut varautua tilanteeseen, ei niitä minulla ollut. Niinpä minun piti lähteä lähikioskilta ostamaan kortsupaketti. Kun palasin takaisin Lissun luo, hän oli heittänyt päällysvaatteet pois ja tuli avaamaan ovea viininpunaisissa pitsiliiveissä ja pitsipöksyissä...



Tämä tarina on siis tosi. Laittakaas palautetta!

Copyright © Herkku.net 2003-2021 - Tietosuojaseloste - Palaute